What do you think?
Rate this book
Eloonjäämisoppi
“Kun jokin menee yli sietokyvyn, ylittää näkymättömän, jokaiselta löytyvän henkilökohtaisen halkeamispisteen, mieli tilttaa, eikä se tunnista käskyä Ctrl+Alt+Delete. Ruutu pysyy mustana, mieli sen takana vaihtaa kanavaa. Aivot alkavat rakentaa muuria nykyhetken ja traumaattisten muistojen välille, jotta ihminen voi sillä aikaa jatkaa selviytymistä.”
Kun Riina Mattila oli 13-vuotias, hänen kaverinsa raiskasi hänet. Se jätti trauman, jota Mattila käsittelee edelleen. Eloonjäämisoppi on vaikea ja kipeä, omakohtainen tarina. Se on kuitenkin myös kirkas ja koskettava kertomus kasvamisesta, kärsimisestä, identiteetistä ja eloonjäämisestä. Kirja tarjoaa myös konkreettista tietoa traumasta toipuville ja ihmisille heidän lähellään.
Kun Riina Mattila oli 13-vuotias, hänen kaverinsa raiskasi hänet. Se jätti trauman, jota Mattila käsittelee edelleen. Eloonjäämisoppi on vaikea ja kipeä, omakohtainen tarina. Se on kuitenkin myös kirkas ja koskettava kertomus kasvamisesta, kärsimisestä, identiteetistä ja eloonjäämisestä. Kirja tarjoaa myös konkreettista tietoa traumasta toipuville ja ihmisille heidän lähellään.
207 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
2 people are currently reading
143 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
September 10, 2019
"Ihana, kaukainen ajatus terapian jälkeisestä elämästä:
Joskus, kun mun rajat on selkeät, voin mennä turvallisesti minne vain.
Minne vain, pelkäämättä."
Mitenkäs se nyt menikään... fani #1 ilmoittautuu? Hello.
Trauma on tutumpaakin tutumpi aihe. Luen siihen liittyen paljon, vähän samaan tapaan kuin tämänkin kirjan kirjoittaja. Luen paljon tietokirjoja, mutta myös elämäkertoja aihetta sivuavista teemoista ja tietenkin fiktiota. Se kaikki lukeminen on osa omaa prosessia. Tähän kirjaan tartuin tietenkin juuri tästä samasta syystä: trauma-teema. Osansa siinä teki myös tuttu kirjailija, jonka edellinen teos teki suuren vaikutuksen. Tiesin, että tässä on kyse jostain ihan muusta, mutta odotin silti paljon enkä pettynyt tälläkään kertaa.
Disclaimer: minun arvioitani lukevat tietävät, että vaikka olen saanut tähän hommaan ihan kelpo koulutuksen, arvostelen asioita usein täysin tunnepohjaisesti (paitsi silloin kun vihaan jotakin, jolloin leikin suurta kirjallisuustieteilijää ja kuvittelen olevani viisas) ja kun jostain pidän, pidän siitä 1000%:sti. Pidin tästä, tiedoksi vaan. Eloonjäämisoppi ei ole ihan helppo kirja, vaikka luinkin tämän aika lailla putkeen muutamassa erässä päivän sisään. Nopeasti luettava, kyllä, mutta ei helppo. Herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Sanoitti paljon sellaista mitä ei osaa itse sanoittaa. Antoi välineitä tiettyjen keskustelunaiheiden esille tuomiseen. Kaikkea tätä. Ehkä päällimmäisimpänä tunteena tässä kirjassa on kuitenkin toivo. Tai eihän tässä toivoa ole, mutta samaan aikaan kirja on toivoa täynnä: se, että tämä kirja on olemassa ja se, että sen kuvaama prosessi etenee koko ajan, vaikkakin nytkähdyksin ja aina välillä taaksekinpäin, tuo toivoa. Ilman toivoa on vaikea olla yhtään mitään muuta.
Eloonjäämisoppi on nimeään myöten hieno teos. Lukekaa se.
PS Tätä lukiessa ajattelin talvea, haaveilin pakkasesta ja pakkasystävästä. Surin jäätiköiden sulamista. Mietin, miten pääsisin Grönlantiin vielä kun talvea on jäljellä.
Joskus, kun mun rajat on selkeät, voin mennä turvallisesti minne vain.
Minne vain, pelkäämättä."
Mitenkäs se nyt menikään... fani #1 ilmoittautuu? Hello.
Trauma on tutumpaakin tutumpi aihe. Luen siihen liittyen paljon, vähän samaan tapaan kuin tämänkin kirjan kirjoittaja. Luen paljon tietokirjoja, mutta myös elämäkertoja aihetta sivuavista teemoista ja tietenkin fiktiota. Se kaikki lukeminen on osa omaa prosessia. Tähän kirjaan tartuin tietenkin juuri tästä samasta syystä: trauma-teema. Osansa siinä teki myös tuttu kirjailija, jonka edellinen teos teki suuren vaikutuksen. Tiesin, että tässä on kyse jostain ihan muusta, mutta odotin silti paljon enkä pettynyt tälläkään kertaa.
Disclaimer: minun arvioitani lukevat tietävät, että vaikka olen saanut tähän hommaan ihan kelpo koulutuksen, arvostelen asioita usein täysin tunnepohjaisesti (paitsi silloin kun vihaan jotakin, jolloin leikin suurta kirjallisuustieteilijää ja kuvittelen olevani viisas) ja kun jostain pidän, pidän siitä 1000%:sti. Pidin tästä, tiedoksi vaan. Eloonjäämisoppi ei ole ihan helppo kirja, vaikka luinkin tämän aika lailla putkeen muutamassa erässä päivän sisään. Nopeasti luettava, kyllä, mutta ei helppo. Herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Sanoitti paljon sellaista mitä ei osaa itse sanoittaa. Antoi välineitä tiettyjen keskustelunaiheiden esille tuomiseen. Kaikkea tätä. Ehkä päällimmäisimpänä tunteena tässä kirjassa on kuitenkin toivo. Tai eihän tässä toivoa ole, mutta samaan aikaan kirja on toivoa täynnä: se, että tämä kirja on olemassa ja se, että sen kuvaama prosessi etenee koko ajan, vaikkakin nytkähdyksin ja aina välillä taaksekinpäin, tuo toivoa. Ilman toivoa on vaikea olla yhtään mitään muuta.
Eloonjäämisoppi on nimeään myöten hieno teos. Lukekaa se.
PS Tätä lukiessa ajattelin talvea, haaveilin pakkasesta ja pakkasystävästä. Surin jäätiköiden sulamista. Mietin, miten pääsisin Grönlantiin vielä kun talvea on jäljellä.
July 19, 2020
Huh mikä kirja.
Tästä on vaikea kirjoittaa, koska kirja tuli iholle ja avasi omia haavoja sen verran, että itkuksi meni.
Vaikka itselläni ei ole samanlaista traumaa, niin yleisesti traumat ja niiden käsittely osuu syvälle. Traumat ovat erilaisia, mutta niitä on.
Mattila kirjoittaa hyvin ja avoimesti omasta traumastaan ja sen käsittelystä, kertoo itsestään ja samalla. Samalla Mattila avaa myös yleisellä tasolla traumoja, niiden käsittelyä ja seksuaalirikosten kauheita tilastoja.
Suosittelen kirjaa vertaistueksi ihmiselle, joka on jo käsitellyt tai halukas käsittelemään omia traumojaan. Mutta varauksella, sillä kirja saattaa triggeröidä ja aiheuttaa ahdistusta.
Onneksi kaikessa raskaudessaan kirja on myös lohdullinen. Rehellinen, raadollinen, ja inhimillinen.
Tästä on vaikea kirjoittaa, koska kirja tuli iholle ja avasi omia haavoja sen verran, että itkuksi meni.
Vaikka itselläni ei ole samanlaista traumaa, niin yleisesti traumat ja niiden käsittely osuu syvälle. Traumat ovat erilaisia, mutta niitä on.
Mattila kirjoittaa hyvin ja avoimesti omasta traumastaan ja sen käsittelystä, kertoo itsestään ja samalla. Samalla Mattila avaa myös yleisellä tasolla traumoja, niiden käsittelyä ja seksuaalirikosten kauheita tilastoja.
Suosittelen kirjaa vertaistueksi ihmiselle, joka on jo käsitellyt tai halukas käsittelemään omia traumojaan. Mutta varauksella, sillä kirja saattaa triggeröidä ja aiheuttaa ahdistusta.
Onneksi kaikessa raskaudessaan kirja on myös lohdullinen. Rehellinen, raadollinen, ja inhimillinen.
Read
September 12, 2019Tällaisia kirjoja on todella vaikea tähdittää. Tässä oli monta asiaa mistä pidin ja kielellisesti monta, mistä en pitänyt ollenkaan, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kertoo todella hyvin sen, mitä trauma on, miltä se tuntuu ja miten sen kanssa voi selvitä.
Edit: Näin kolme päivää lukemisen jälkeen täytyy lisätä, että vitsi tämä kirja on jäänyt päähän. Tämä avasi jotain portteja omassa päässä ja onkin tullut pyörittyä traumaattisissa kokemuksissa, muistoissa ja ajatuksissa. Ei miellyttävää, mutta ehdottoman tarpeellista. Uskallan siis sanoa, että terapeuttinen kokemus.
Edit: Näin kolme päivää lukemisen jälkeen täytyy lisätä, että vitsi tämä kirja on jäänyt päähän. Tämä avasi jotain portteja omassa päässä ja onkin tullut pyörittyä traumaattisissa kokemuksissa, muistoissa ja ajatuksissa. Ei miellyttävää, mutta ehdottoman tarpeellista. Uskallan siis sanoa, että terapeuttinen kokemus.
May 14, 2021
Jokaiselle meistä jotkut kirjat vaikuttavat syvemmin kuin toiset. Mattilalle "Seksistä ja matematiikasta" käynnisti tärkeän sisäisen pohdinnan rujollakin tavalla, monelle ehkä tämä kirja voi antaa samankaltaisen sysäyksen. Tässä oli päiväkirjamaisen avointa syväanalyysia tunteista, mutta myös runsaasti tärkeää informaatiota traumasta ja traumaterapiasta. Yhdistelmä toimi, ja lukukokemuksena kirja puhutteli, lähes huusi päin kasvoja. Käsittämättömän henkilökohtainen puheenvuoro, ei kai voi kuin kiittää Mattilaa rohkeudestaan.
April 28, 2020
Kiinnostava ja jotensakin opettavainen kirja kyllä, valaisee hyvin sitä, millaisia seurauksia traumalla voi olla ja millaisilla keinoilla sitä voi työstää. Toki tämä on yhden ihmisen henkilökohtainen kokemus ja näkökulma ja jollakulla toisella voi olla toisenlainen kokemus.
Mattila kirjoittaa sujuvasti, kirja on nopeasti luettava ja kuvaa traumaan liittyviä tuntemuksia eloisasti. Välillä sävy on tietokirjamaisempi ja opettavaisempi, välillä taas syvemmin henkilökohtainen ja tunnustuksellinen.
Kirjan kirjoittaminen lienee ollut raskas prosessi, toivottavasti siitä on ollut apua paranemisprosessissa.
Mattila kirjoittaa sujuvasti, kirja on nopeasti luettava ja kuvaa traumaan liittyviä tuntemuksia eloisasti. Välillä sävy on tietokirjamaisempi ja opettavaisempi, välillä taas syvemmin henkilökohtainen ja tunnustuksellinen.
Kirjan kirjoittaminen lienee ollut raskas prosessi, toivottavasti siitä on ollut apua paranemisprosessissa.
Read
April 22, 2024Mun mielestä tälle ei voi antaa tähtiä. Tää on ihmisen tarina, jota en halua arvostella. Lukemisen arvoinen!
April 13, 2020
Jos olet joskus kokenut trauman, suosittelen lukemaan.
Jos olet joskus kokenut seksuaalista väkivaltaa, suosittelen lukemaan.
Jos et ole koskaan kokenut traumaa tai seksuaalista väkivaltaa, suosittelen lukemaan.
Jos olet joskus kokenut seksuaalista väkivaltaa, suosittelen lukemaan.
Jos et ole koskaan kokenut traumaa tai seksuaalista väkivaltaa, suosittelen lukemaan.
October 26, 2025
Miten kirja voikin olla samaan aikaan sekä runollisen herkkä että akateemisen informatiivinen epäonnistumatta kummassakaan? Lue Eloonjäämisoppi niin tiedät.
Olen lukenut traumakeskeistä autofiktiota suhteellisen paljon. Mattilan teos erottuu joukosta runsailla tietoiskuilla, joissa sivutaan niin trauman vaikutusta persoonallisuuden kehitykseen kuin silmänliiketerapian teoriaankin. Vaikka aineksissa on sekasotkun vaara, teos käsittelee niitä hienosti, sopivissa annoksissa ja soljuvana kokonaisuutena.
Mietin hieman talvi- ja jäätikköaihelmien käyttöä. Nyt ne tuntuivat hieman irrallisilta kokonaisuudessa?
Joka tapauksessa hieno teos, jonka lukisin mielelläni toistekin.
2. lukukerta: Ai olin lukenut tän jo :D Hups. Printtiversiona hämmensi eniten luokituksellaan: ite panisin tän elämäkerraksi tai mt-hyllyyn, en kaunokirjaksi. Myös pohjoisuus oli nyt kiehtovampi ja sitä olisi jopa voinut hyödyntää enemmänkin. Tiputan tähdet kolmeen
Olen lukenut traumakeskeistä autofiktiota suhteellisen paljon. Mattilan teos erottuu joukosta runsailla tietoiskuilla, joissa sivutaan niin trauman vaikutusta persoonallisuuden kehitykseen kuin silmänliiketerapian teoriaankin. Vaikka aineksissa on sekasotkun vaara, teos käsittelee niitä hienosti, sopivissa annoksissa ja soljuvana kokonaisuutena.
Mietin hieman talvi- ja jäätikköaihelmien käyttöä. Nyt ne tuntuivat hieman irrallisilta kokonaisuudessa?
Joka tapauksessa hieno teos, jonka lukisin mielelläni toistekin.
2. lukukerta: Ai olin lukenut tän jo :D Hups. Printtiversiona hämmensi eniten luokituksellaan: ite panisin tän elämäkerraksi tai mt-hyllyyn, en kaunokirjaksi. Myös pohjoisuus oli nyt kiehtovampi ja sitä olisi jopa voinut hyödyntää enemmänkin. Tiputan tähdet kolmeen
October 23, 2019
Mielenkiintoinen!
Terapiakirja, jota ei oikeastaan voi arvostella. Hyviä asioita, tärkeitä pointteja. Silti hivenen särähti korvaan se, miten kirjoittaja tuo omia mielipiteitään hivenen faktanakin. Vaikkakin kertoo ne mielipiteeksi, mutta jos lukija on kovasti särkynyt, lukee helposti yhtenä totuutena ja se on hivenen pelottavaa. Kirjassa oli paljon asioita, joita olen joutunut paljon käsittelemään ja olin siis asioista hivelen eri mieltä ja kirjan tyyli toi vähän tietokirjamainen. Se saattaa vaikeassa tilanteessa hämätä ja tuoda enemmän tuskaa kuin helpotusta.
Toisaalta olisiko kirja ollut lainkaan niin toimiva, jos voimakkuus ja vihakin olisi ollut lievempää? Kirjan rakenne oli myös hivenen sekava.
Terapiakirja, jota ei oikeastaan voi arvostella. Hyviä asioita, tärkeitä pointteja. Silti hivenen särähti korvaan se, miten kirjoittaja tuo omia mielipiteitään hivenen faktanakin. Vaikkakin kertoo ne mielipiteeksi, mutta jos lukija on kovasti särkynyt, lukee helposti yhtenä totuutena ja se on hivenen pelottavaa. Kirjassa oli paljon asioita, joita olen joutunut paljon käsittelemään ja olin siis asioista hivelen eri mieltä ja kirjan tyyli toi vähän tietokirjamainen. Se saattaa vaikeassa tilanteessa hämätä ja tuoda enemmän tuskaa kuin helpotusta.
Toisaalta olisiko kirja ollut lainkaan niin toimiva, jos voimakkuus ja vihakin olisi ollut lievempää? Kirjan rakenne oli myös hivenen sekava.
June 25, 2020
"Eloonjäämisoppi"-kirjassa Mattila kertoo avoimesti ja rehellisesti omista traumoistaan, mielenterveysongelmistaan ja niistä toipumisesta. Ihmettelen, miksi kirjan lukeminen oli silti niin helppoa. Yksi syy on ainakin se, että Mattila kirjoittaa erittäin sujuvasti ja tekstissä on rankasta aiheesta huolimatta jonkinlaista kepeyttä. En nyt osaa eritellä, mistä se syntyy, joten tekstinäyte puhukoon puolestaaan:
"Nyt kun ajattelen, lapsesta saakka kuvioissa on ollut jotain. Pahaa. Jotain mitä en kestä. Ja koska en tiennyt, miksi tunnen niin kuin tunnen päättelin, että minussa on vikaa. Ja se vika piti saada ulos. Koska sanoja ei ollut, ei ollut koskaan ollutkaan, puhuminen ei ollut vaihtoehto.
Kipu sen sijaan oli jotain todellista, ja kun kipu oli itse aiheutettua, minäkin olin todellinen. Minä sain päättää, milloin aloitan ja lopetan, minä olin tilanteen herra. Siitä itsetuhoisuudessa on kysymys. Se on valinta, ja se tekee siitä vaarallista."
Vielä 27-vuotiaanakaan Mattila ei ole terve, mutta itsemurha-ajatukset ovat jääneet taka-alalle ja toivoa tulevaisuudesta on. Aivan lopussa Mattila kirjoittaa kirjeen 13-vuotiaille itselleen ja se päättyy näin:
"Me ollaan elossa. Sinä olet elossa. Me ei tehty itsemurhaa, vaikka sitä monesti mietittiin. Me ollaan elossa.
Siksi:
anna mun auttaa sua. Tuu syliin. Koska sinä olet minä, tiedän, että sylissä on hyvä olla. Sylissä me rauhoitutaan ja aletaan päästää irti.
Kun sinä päästät irti, minä olen tässä.
Terveisin
Riina"
Kirja on luokiteltu elämäkerraksi, ja sitäkin se on. Mattilan päiväkirjaotteet ovat essemäisen hienoja, ja paikoin teksti taas on jopa oppikirjamaisen informatiivista. Selvitäkseen hengissä Mattilan on pitänyt hakea tietoa, ja sitä hän jakaa lukijoille kiinnostavasti ja hyvin ymmärrettävästi.
Vaikka kirjan rakenne on hiukan hajanainen, se ei minua haitannut. Ei ole parantuminen eikä selviäminenkään yksioikoista. Niinpä hajanaisuus tavallaan sopii kirjaan.
Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on traumoja ja jotka haluavat lukea niiden kauaskantoisista vaikutuksista. Vaarana tosin on, että haavat aukeavat ja käsittely on aloitettava. Suosittelen kirjaa myös kaikille, joiden lähipiirissä on joku, joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Lukukokemus voi auttaa ymmärtämään esimerkiksi, miksi joku viiltelee.
Mitä jäi mieleen? Masennus on tauti, jonka sairastaminen alkaa olla jo hyväksyttyä, ainakin milleniaaleille. Kuitenkin masennuksen syy on usein jossain syvällä, niin syvällä, ettei sitä hevin haluta paljastaa. Paruntumisprosessi on pitkä ja paljon on kiinni sattumasta. Terapia vaatii molemmin puolista sitoutumista ja potilaalta paljon rohkeutta. Jos kemiat eivät kohtaa, on syytä vaihtaa terapeuttia ja antaa tälle oikeasti uusi mahdollisuus.
Helmet-haasteessa kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin: 7. rikotaan lakeja, 9. kohdataan pelkoja, 18. tuntematon aihe (traumaterapia), 30. pelastetaan ihminen ja 35. some
"Nyt kun ajattelen, lapsesta saakka kuvioissa on ollut jotain. Pahaa. Jotain mitä en kestä. Ja koska en tiennyt, miksi tunnen niin kuin tunnen päättelin, että minussa on vikaa. Ja se vika piti saada ulos. Koska sanoja ei ollut, ei ollut koskaan ollutkaan, puhuminen ei ollut vaihtoehto.
Kipu sen sijaan oli jotain todellista, ja kun kipu oli itse aiheutettua, minäkin olin todellinen. Minä sain päättää, milloin aloitan ja lopetan, minä olin tilanteen herra. Siitä itsetuhoisuudessa on kysymys. Se on valinta, ja se tekee siitä vaarallista."
Vielä 27-vuotiaanakaan Mattila ei ole terve, mutta itsemurha-ajatukset ovat jääneet taka-alalle ja toivoa tulevaisuudesta on. Aivan lopussa Mattila kirjoittaa kirjeen 13-vuotiaille itselleen ja se päättyy näin:
"Me ollaan elossa. Sinä olet elossa. Me ei tehty itsemurhaa, vaikka sitä monesti mietittiin. Me ollaan elossa.
Siksi:
anna mun auttaa sua. Tuu syliin. Koska sinä olet minä, tiedän, että sylissä on hyvä olla. Sylissä me rauhoitutaan ja aletaan päästää irti.
Kun sinä päästät irti, minä olen tässä.
Terveisin
Riina"
Kirja on luokiteltu elämäkerraksi, ja sitäkin se on. Mattilan päiväkirjaotteet ovat essemäisen hienoja, ja paikoin teksti taas on jopa oppikirjamaisen informatiivista. Selvitäkseen hengissä Mattilan on pitänyt hakea tietoa, ja sitä hän jakaa lukijoille kiinnostavasti ja hyvin ymmärrettävästi.
Vaikka kirjan rakenne on hiukan hajanainen, se ei minua haitannut. Ei ole parantuminen eikä selviäminenkään yksioikoista. Niinpä hajanaisuus tavallaan sopii kirjaan.
Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on traumoja ja jotka haluavat lukea niiden kauaskantoisista vaikutuksista. Vaarana tosin on, että haavat aukeavat ja käsittely on aloitettava. Suosittelen kirjaa myös kaikille, joiden lähipiirissä on joku, joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Lukukokemus voi auttaa ymmärtämään esimerkiksi, miksi joku viiltelee.
Mitä jäi mieleen? Masennus on tauti, jonka sairastaminen alkaa olla jo hyväksyttyä, ainakin milleniaaleille. Kuitenkin masennuksen syy on usein jossain syvällä, niin syvällä, ettei sitä hevin haluta paljastaa. Paruntumisprosessi on pitkä ja paljon on kiinni sattumasta. Terapia vaatii molemmin puolista sitoutumista ja potilaalta paljon rohkeutta. Jos kemiat eivät kohtaa, on syytä vaihtaa terapeuttia ja antaa tälle oikeasti uusi mahdollisuus.
Helmet-haasteessa kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin: 7. rikotaan lakeja, 9. kohdataan pelkoja, 18. tuntematon aihe (traumaterapia), 30. pelastetaan ihminen ja 35. some
March 31, 2020
Feels very bad to review this as badly as I do, but this is how I truly feel about the book.
The subject is very serious and very important. It's about trauma, overcoming it. It's very sad, yet I don't feel it's presented that well.
Simply: I don't like the way the book is written. It's banal, too light at times, too self-absorbed. It's sincere, I'll tell you that. But yeah... I don't know.
I wish all the best for Mattila and truly hope I will enjoy her next book more.
The subject is very serious and very important. It's about trauma, overcoming it. It's very sad, yet I don't feel it's presented that well.
Simply: I don't like the way the book is written. It's banal, too light at times, too self-absorbed. It's sincere, I'll tell you that. But yeah... I don't know.
I wish all the best for Mattila and truly hope I will enjoy her next book more.
May 16, 2021
Rohkea ja monelaisia ajatuksia herättävä kirja. Raiskatun ja siitä traumatisoituneen ihmisen kertomusta, rehellisine kipukuvauksineen, ahdistuksineen, synkkyyksineen päivineen.
Kirjan kirjoittajan mukaisesti toivon, että seksuaalisen ja kaiken muunkin väkivallan soisi loppuvan. Mahdollisimman nopeasti, kiitos.
Kirjan kirjoittajan mukaisesti toivon, että seksuaalisen ja kaiken muunkin väkivallan soisi loppuvan. Mahdollisimman nopeasti, kiitos.
March 9, 2025
Tää kirja purkaa seksuaalisen väkivallan kokemuksia ja meni kyllä todella syvälle välillä. Pari kohtaa itsetuhoisuudesta teki pahaa lukea monesta eri syystä, mutta samalla välillä kirja oli jotenkin vaikea käsittää ja siksi (TOKI LUOJAN KIITOS) saanut tarttumapintaa ja teksti ja kirjoitustyyli itselle oli vähän jännää. Todella tärkeä aihe.
February 10, 2020
Rankkaa, lähelle omia kokemuksia osuvaa tekstiä. Lohdullinen lähestymistapa, mukavan tiivis teksti. Sopivassa suhteessa sulassa sovussa todella samaistuttavaa henkilökohtaista avautumista ja tieteellistä faktaa. Tällaiset teokset on tärkeitä toisille eloomjäämisoppia harjoitteleville.
February 27, 2020
Raastava. Ihminen on rikki tavallaan koko ikänsä.
March 19, 2020
Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän. Aihe on todella tärkeä ja hyvin kuvattu. Mutta mitä pidemmälle luin, sitä raivostuttavammaksi kirjoitustapa kävi.
September 25, 2023
Sujuvasti kirjoitettu kirja mutta välillä liian pateettinen mun makuun. Tykkäsin tietokirjamaisista osista ja niiden yhdistämisestä kirjailijan omaan elämään ja terapiataipaleeseen.
January 12, 2020
Suoraa, rehellistä tekstiä. Kirjoittaja on ottanut paljon selvää asioista.
November 16, 2019
Tämä kirja on hyvä osoitus siitä, että ihmisen sisällä voi olla meneillään paljonkin muiden sitä huomaamatta. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin näistä eri "Riinoista", jotka käsittelivät eri asioita kirjoittajan elämässä.
September 13, 2019
Vaikeaa antaa tähtiä jonkun selviytymiselle. Hieno kertomus eloonjäämisestä ja kuvaus terapiaprosessista. Kielellisesti ei aina itseäni miellyttävä, mutta tällaisessa kontekstissa sisältö tärkein.
October 12, 2019
Luin kirjan yhdeltä istumalta, henkeäni pidätellen. Lukemisen jälkeen oli pakko vain olla ihan hiljaa ja sulatella. Itku tuli vasta myöhemmin.
October 30, 2019
Tän lukeminen tuntuu fyysisesti, vaikka ne asiat mitä tässä käsitellään ei kuulu omaan kokemuspiiriin. Sv: r**sk**s, v**lt*ly
Displaying 1 - 22 of 22 reviews