Ytimekkäästi nimetty Kertomus on Antti Hyryn novellikokoelma, jossa on neljä novellia ja ”vapaamuotoinen proosateksti”, eli novellin mittainen teksti.
Niminovelli ”Kertomus” kertoo alakouluikäisestä pojasta, joka odottaa joulua. Jouluvalmisteluihin kuuluu hevosen ruokkimista, joulukuusen hakemista ja askarteleepa poika kuuseen itse suunnittelemansa itsevalaisevan tähdenkin.
”Lamppu”, ”Oikeastaan ihminen” ja ”Olhavajoen törmällä” ovat tuttua aikuisen miehen elämää. Novelleissa käydään ostoksilla lampunvarjostinta ostamassa, matkustetaan junalla kohti pohjoista ja hierotaan tonttikauppoja, jotta saataisiin kalastusoikeuksia.
Kokoelman lopettava ”Mustan ojan vesi” on taiteellisempi elämys, jossa loikitaan havainnosta toiseen vapaamuotoisesti, assosiaatioita pitkin. Se on kuin kooste Hyryn romaanien satunnaisista luontoelämyksistä, ladottuna yhdeksi kokonaisuudeksi.
Hyryn Kertomus sisältää viisi novellia tai taustatekstin mukaan neljä novellia ja yhden tekstin. Minusta sekin teksti oli selkeä novelli ajatuksineen kaikkineen. Neljän novellin päähenkilönä on mies, joka ajattelee paljon, havainnoi ympäristöä ja ajattelee jopa syntyjä syviä. Ensimmäisen novellin päähenkilö on poika. Poika on oikein kekseliäs maatalon poika. On joulunaika ja hän tekee koko perheelle mukavan yllätyksen. Kirja on vuodelta 1986, muutta hiukan vanhahtavan tekstin vuoksi voisin kuvitella kirjaa vieläkin vanhemmaksi.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1985: 18/18) 1986: 1/10 1984-2022: 19/262
3/5. No, ei tämä varsinaisesti ollut mikään Uuni (ainoa Antti Hyryn teos, jonka olin ennen tätä lukenut – ja jonka tulen lukemaan vielä uudestaankin osana tätä Finlandia-haastetta). Antti Hyry pyrkii olemaan tekemättä yhtään mistään minkäänlaista numeroa. Ei ole minkäänlaisia nousuja tai laskuja – eikä mitään mieltä kiihottavaa ja järisyttävää. On vain arkisten asioiden loputonta toteamista. Kuulostaa ehkä tylsältä – ja tässä novellikokoelmassa se ehkä sitä olikin. Uunissa taas uunin rakentamisen kuvaaminen kietoi lukijansa jonkinlaiseen levolliseen taikapiiriin.
Hyry ei romaanimuodossakaan ole kovin pitkällinen kirjoittaja. Novellinakin toimii. Mielenkiintoinen on myös Mustan ojan vesi, jonkinlainen hyppäys vähän proosarunompaan suuntaan – vähän kuin Hyryn romaaneista sieltä täältä löytyviä luontoviittauksia kasattuna yhdeksi tekstiksi.