Tämä kirjastosta lainaamani kirja herätti ristiriitaisia, hämmentäviäkin tunteita. Toisaalta kirja oli helppolukuinen ja yksinkertaisen kielensä vuoksi helpostikin ymmärrettävissä, mutta toisaalta mielestäni paikoin hyvinkin epäjohdonmukainen ja ristiriitaisuuksia sisältävä.
Lainasin kirjan katsottuani sattumalta Yle Areenasta dokumentin „Valkoinen raivo“. Se ei suoranaisesti liity tähän kirjaan mitenkään, mutta koska tuon dokumentissa kuvailllun päähenkilön kerrottiin kouluttautuneen terveydenhuoltoalalle (olisiko ollut jopa psykiatriaan?), niin tuli tämä kirja uteliaisuudesta lainattua. Lauerman nimi kun on tullut joissain kolumneissa tai haastatteluissa esiin.
Kirjassa on koitettu aukiselittää, ja paikoin onnistuttukin, mikä voi saada osan ihmisistä tekemään kauheuksia, miten tavallisia „normaaleja“ ihmisiä voi joissakin tilanteissa johtaa tai käskyttää tekemään pahaa toisille kanssaihmisille.
Kirjan narratiivinen, paikoin humoristinen sävy, joka oli paikoin karskia, paikoin sarkastista, paikoin ironista, vei minun mielestäni osan kirjan uskottavuudesta tai potentiaalisesta vaikuttavuudesta. Varsinkin kun kirjassa itsessään todetaan, että „ylenpalttinen ja pakonomainen huumorin viljeleminen puolestaan kertoo ihmisen ylikorostuneesta suojautumisen tarpeesta“, viitaten mm. „Hakolan tautiin“ tai „Witzelsucht:iin.“ Enpä ennen tiennytkään, että vääränlainen (psykiatrien kanssa erilainen) huumori voidaan sekin diagnostisoida sairaudeksi. Huulenheitto kaikesta aiheista kertoo kirjan mukaan „absurdilla tavalla sairaudesta.“
Ehkä voi olla niin, että kun tarpeeksi on omassa kuplassaan, niin „vasara“ tosiaan näkee kaiken „nauloina“. Tuli itselle mieleen kirjaa lukiessa, että ehkä meille kaikille, ammatista riippumatta, tekisi hyvää olla välillä omien ammattipiiriemme tai ammattialojemme ulkopuolella. Muuten vaarana voi tosiaan olla, että näkee koko maailman „omien värittyneitten linssien“ läpi. Tämä yleissääntö pätenee myös lääkäreille ja siten myös psykiatreille.
Suosittelen kirjan lukemista kuitenkin, mutta kuten kaikkia muitakin kirjoja, ei kannata tätäkään ottaa liian vakavasti tai varsinkaan kirjaimellisesti. On mielestäni kirja monien kirjojen joukossa. Uskoisin, että sisältää jokaiselle varmaankin edes muutamia uusia ajatuksen siemeniä tai erilaisia näkökulmia...