What do you think?
Rate this book
Suhteellisen vapaata
Rohkeanhauska romaani halusta ja rakkaudesta heittää ihanteen yksiavioisesta Parisuhteesta ulos makuuhuoneesta!
Klaara rakastaa Ilmaria, mutta seitsemän vuoden jälkeen parisängyn toiselle puolelle jaksaa könytä kerran kvartaalissa. Asiantuntijat neuvovat piristämään seksiä, mutta työn ja lapsen nukuttamisen jälkeen voimat eivät riitä sirkustemppuihin.
Kun lapsuudenystävä kuolee, Klaara päättää, että elämä on liian lyhyt velvollisuusseksiin. Hän pussailee työpaikan pikkujouluissa, ja ehdottaa Ilmarille avointa suhdetta. Molemmat kirjautuvat Tinderiin ja alkavat treffailla.
Kipinä syttyy taas kotimakuuhuoneessakin, mutta ystävät epäilevät. Mitä, jos joku ihastuu – tai enemmän?
Klaara rakastaa Ilmaria, mutta seitsemän vuoden jälkeen parisängyn toiselle puolelle jaksaa könytä kerran kvartaalissa. Asiantuntijat neuvovat piristämään seksiä, mutta työn ja lapsen nukuttamisen jälkeen voimat eivät riitä sirkustemppuihin.
Kun lapsuudenystävä kuolee, Klaara päättää, että elämä on liian lyhyt velvollisuusseksiin. Hän pussailee työpaikan pikkujouluissa, ja ehdottaa Ilmarille avointa suhdetta. Molemmat kirjautuvat Tinderiin ja alkavat treffailla.
Kipinä syttyy taas kotimakuuhuoneessakin, mutta ystävät epäilevät. Mitä, jos joku ihastuu – tai enemmän?
380 pages, Hardcover
First published February 1, 2020
5 people are currently reading
193 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 65 reviews
February 16, 2020
Oi että on hyvä! Kirja, joka on samanaikaisesti älykäs, oikeasti hauska, kiihottava, feministinen, yhteiskuntakriittinen! Puhumattakaan lyömättömistä one linereista, joita kirjassa vilisee kuin Vilkkilässä kissoja:
"Herrasmiehen kanssa paneminen on työlästä."
"Tuntuu mahdottomalta kokea himoa sellaista seksiä kohtaan, joka ilahduttaisi anoppia."
"Seksi on luonteeltaan hedonistinen päiväperhonen. Se on elementissään silloin, kun se on täysin hyödytöntä."
"Toisin kuin muut Tinderissä näkemäni polyamoristit, tämä mies näyttää siltä, että hänelle kertyy työeläkettä."
Olen kiitollinen, että joillakin on rohkeutta kirjoittaa tällaisista aiheista; parisuhde on asia, jonka osalliset määrittelevät itse. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää, rakastaa tai ilmaista seksuaalisuuttaan. Aivan mahtavaa, että päähenkilö tarjoaa lisäksi samaistumismahdollisuuden kaikille, jotka eivät koe mahtuvansa myöskään perinteiseen äitimuottiin.
Tällaisia kirjoja lisää, kiitos.
"Herrasmiehen kanssa paneminen on työlästä."
"Tuntuu mahdottomalta kokea himoa sellaista seksiä kohtaan, joka ilahduttaisi anoppia."
"Seksi on luonteeltaan hedonistinen päiväperhonen. Se on elementissään silloin, kun se on täysin hyödytöntä."
"Toisin kuin muut Tinderissä näkemäni polyamoristit, tämä mies näyttää siltä, että hänelle kertyy työeläkettä."
Olen kiitollinen, että joillakin on rohkeutta kirjoittaa tällaisista aiheista; parisuhde on asia, jonka osalliset määrittelevät itse. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää, rakastaa tai ilmaista seksuaalisuuttaan. Aivan mahtavaa, että päähenkilö tarjoaa lisäksi samaistumismahdollisuuden kaikille, jotka eivät koe mahtuvansa myöskään perinteiseen äitimuottiin.
Tällaisia kirjoja lisää, kiitos.
March 7, 2020
Kuulin, että alunperin kirjailijaa oli kiinnostanut tehdä esseekokoelma parisuhdenormien rikkomisesta. Kustantaja oli kuitenkin toivonut romaania. Varmaan aiheen oleellisuuden kannalta parempi niin; viihderomaanina markkinoitava opus vapaasta avioliitosta levinnee laajemmalle kuin vastaava esseeteos.
Lähtökohta näkyy romaanissa paikoin lähdeviittauksina, mikä tuntuu oudolta, muttei pahalta oikeastaan. Harvoin romaaneissa -ainakaan viihdesellaisissa- olen kiinnittänyt huomiota, että kertoja viittaa tieteellisiin tutkimuksiin, raportteihin tai toimituksellisiin sisältöihin. Samalla kirja haastaa viihderomaanin oletettua "helppoutta". Ei sillä, että Suhteellisen vapaata olisi akateeminenkaan tai vaikea, ei ole. Siinä näkyy kirjailijan toimittajatausta.
Viihderomaanin leima puolestaan näkyy siinä, että kirjalle ei ole tuntunut jääneen riittävästi jälkityöstöaikaa: se on aavistuksen liian pitkä ja siinä on harmittavan paljon kirjoitusvirheitä.
Viihderomaaneja lukevana tämä oli virkistävä osoitus lajityypin voimasta; se pystyy halutessaan ottamaan kantaa ja ehdottamaan toisenlaisia maailmoja. Sillä voi olla agenda, mutta se voi aidosti viihdyttää samalla. Iloitsen. Ja suosittelen lämpimästi!
Lähtökohta näkyy romaanissa paikoin lähdeviittauksina, mikä tuntuu oudolta, muttei pahalta oikeastaan. Harvoin romaaneissa -ainakaan viihdesellaisissa- olen kiinnittänyt huomiota, että kertoja viittaa tieteellisiin tutkimuksiin, raportteihin tai toimituksellisiin sisältöihin. Samalla kirja haastaa viihderomaanin oletettua "helppoutta". Ei sillä, että Suhteellisen vapaata olisi akateeminenkaan tai vaikea, ei ole. Siinä näkyy kirjailijan toimittajatausta.
Viihderomaanin leima puolestaan näkyy siinä, että kirjalle ei ole tuntunut jääneen riittävästi jälkityöstöaikaa: se on aavistuksen liian pitkä ja siinä on harmittavan paljon kirjoitusvirheitä.
Viihderomaaneja lukevana tämä oli virkistävä osoitus lajityypin voimasta; se pystyy halutessaan ottamaan kantaa ja ehdottamaan toisenlaisia maailmoja. Sillä voi olla agenda, mutta se voi aidosti viihdyttää samalla. Iloitsen. Ja suosittelen lämpimästi!
July 9, 2020
Alun perin esseinä aloitettu modernin parisuhteen käsittely on muotoiltu onnistuneeksi romaaniksi, joka naamioi kevyen oloiseen asetelmaan paljon painavaa sanaa. Miksi nykymaailman rakkauden ultimaattinen huipentuma on monogaaminen heteroavioliitto, vaikka suurin osa ihmisistä pettää tai vähintään katselee muita? Romaanin päähenkilö Klaara löytää tasapainon elämäänsä ja onnen avioliittoonsa vasta sen jälkeen, kun suhde avataan ja hän saa vapaasti tehdä mitä tahtoo. Hän tahtoo pitää huolta lapsestaan ja viettää aikaa aviomiehensä kanssa, mutta samalla hän haluaa kokea ihastuksen huumaa ja tulisia hetkiä tuntemattomien sylissä.
Kirja on selvästi suunnattu lukijoille, joille avoin suhde tai polyamoria ovat vieraita käsitteitä. Minä odotin jo parin ensimmäisen luvun jälkeen, että suhde avataan, mutta sainkin odottaa sitä melkein puoliväliin asti. Klaaran elämäntilanne pohjustetaan perusteellisesti ja samalla saadaan hitainkin lukija Klaaran kanssa samalla viivalle. Kaikille on ilmiselvää, että Klaara on joko otettava avioero tai ehdotettava avointa suhdetta. Hän päätyy jälkimmäiseen, ja sen jälkeen päästääkin hurjan deittailun maailmaan.
Esseemäisyys näkyy romaanissa useasti, mikä oli mielestäni hyvin piristävää. Klaara pohtii parisuhdetta hyvin monesta näkökulmasta ja heittelee mukaan jopa lähteitä. Tämä nostaa chick litiin paketoidun kirjan aivan uudelle tasolle.
Kuuntelin kirjan äänikirjana. Mielestäni juuri tällainen romaani sopii hyvin kuunneltavaksi, sillä tapahtumia on runsaasti ja tyyli hyvin kertovaa, joten tarinaa on helppo seurata.
Kirja on selvästi suunnattu lukijoille, joille avoin suhde tai polyamoria ovat vieraita käsitteitä. Minä odotin jo parin ensimmäisen luvun jälkeen, että suhde avataan, mutta sainkin odottaa sitä melkein puoliväliin asti. Klaaran elämäntilanne pohjustetaan perusteellisesti ja samalla saadaan hitainkin lukija Klaaran kanssa samalla viivalle. Kaikille on ilmiselvää, että Klaara on joko otettava avioero tai ehdotettava avointa suhdetta. Hän päätyy jälkimmäiseen, ja sen jälkeen päästääkin hurjan deittailun maailmaan.
Esseemäisyys näkyy romaanissa useasti, mikä oli mielestäni hyvin piristävää. Klaara pohtii parisuhdetta hyvin monesta näkökulmasta ja heittelee mukaan jopa lähteitä. Tämä nostaa chick litiin paketoidun kirjan aivan uudelle tasolle.
Kuuntelin kirjan äänikirjana. Mielestäni juuri tällainen romaani sopii hyvin kuunneltavaksi, sillä tapahtumia on runsaasti ja tyyli hyvin kertovaa, joten tarinaa on helppo seurata.
October 16, 2020
Mieluummin olisin lukenut sen esseekokoelman, mikä tämän ilmeisesti piti alun perin olla. Tykkään valtavasti Suomisen jutuista, eikä tämäkään huono ollut vaikka alussa en meinannut päästä – no, alkuun. Mutta Riikan muut tekstit on yleensä niin timanttisia, että ehkä ajatukset olisi hioutuneet paremmin esseiksi. Kiva kuitenkin, että aihetta käsitellään myös tällaisessa muodossa; ehkä romaani tavoittaa laajemman lukijakunnan kuin tietokirja.
March 2, 2020
Tykkäsin tästä aihepiiristä ja olen ehdottomasti samaa mieltä, ettei parisuhdetta saisi lukita niin täydellisen yksiavioiseksi vain koska on pakko ja ettei toisen kanssa seksin harrastaminen ole pahinta, mitä suhteessa voi tehdä, mutta tekstinä tämä jätti kyllä aika kylmäksi. Sellaista mukavaa helppoa chick litiä, oli sopiva kirja lukea kipeänä.
January 11, 2021
Kuuntelin äänikirjana ja yllätyin todella positiivisesti! Muiden mainitsemat kirjoitusvirheet ja tiivistämisen tarve olisivat varmasti häirinneet, jos olisin lukenut teoksen. Kuunnellessa redundanssi on kuitenkin vain hyve, kun ihan jokaisella sanalla ei ole niin väliä.
Suhteellisen vapaata on aiheiltaan runsas, genrestä toiseen lennosta vaihtava teos, josta näkee (kuulee), että siitä on alkujaan kaavailtu esseeteosta. Ote on välillä turhan opettava tai jopa saarnaava, kun toistellaan toistamisen perään, mitkä ovat monogamisen suhteen ongelmat. Mutta tämä on siis paljon muutakin kuin kirja avoimista suhteista. Vaikka ns. isoa aihetta pedataan alusta asti, itse asiaan päästään vasta, kun teosta on takana joko yksi kolmasosa tai puolet, en nyt millään muista. Veikkaan kolmasosaa.
Minulle Suhteellisen vapaata on ennen kaikkea ironialla maustettu kuvaus keskiluokkaisen helsinkiläisperheen ja sen lähipiirin elämästä. Tykkäsin eniten nimenomaan perhe-elämän ja ystävyyssuhteiden kuvauksista. Kiinnostuin päähenkilön ystävistä ja välitin heistä ja heidän kohtaloistaan ja halusin tietää lisää. Ystävien ja perheenjäsenten keskinäinen sanailu ja lasten toilailu olivat riemastuttavaa kuunneltavaa. Teos on myös täynnä älykkäitä ja oivaltavia kommentteja ja nasevia one-linereita.
En tiedä, kuinka uskottava teoksen kuva avoimista suhteista on. (Ja siis huom. kirja kertoo monogamisen suhteen avaamisesta kevyille seksisuhteille, ei polyamoriasta.) Harvalla on varaa tai mahdollisuuksia lähteä viikonlopuksi Euroopan pääkaupunkeihin pelkän seksin perässä. Ja onko seksi aina tosiaan niin onnistunutta kuin millaiseksi se kuvataan? Jostain syystä nämä tällaiset pikkujutut eivät haitanneet minua yhtään tällä kertaa, nautin vain vetävästä dialogista ja herkullisista hahmoista.
Helppo suositella äänikirjana! Itse kuuntelin 1,5-kertaisella nopeudella.
Suhteellisen vapaata on aiheiltaan runsas, genrestä toiseen lennosta vaihtava teos, josta näkee (kuulee), että siitä on alkujaan kaavailtu esseeteosta. Ote on välillä turhan opettava tai jopa saarnaava, kun toistellaan toistamisen perään, mitkä ovat monogamisen suhteen ongelmat. Mutta tämä on siis paljon muutakin kuin kirja avoimista suhteista. Vaikka ns. isoa aihetta pedataan alusta asti, itse asiaan päästään vasta, kun teosta on takana joko yksi kolmasosa tai puolet, en nyt millään muista. Veikkaan kolmasosaa.
Minulle Suhteellisen vapaata on ennen kaikkea ironialla maustettu kuvaus keskiluokkaisen helsinkiläisperheen ja sen lähipiirin elämästä. Tykkäsin eniten nimenomaan perhe-elämän ja ystävyyssuhteiden kuvauksista. Kiinnostuin päähenkilön ystävistä ja välitin heistä ja heidän kohtaloistaan ja halusin tietää lisää. Ystävien ja perheenjäsenten keskinäinen sanailu ja lasten toilailu olivat riemastuttavaa kuunneltavaa. Teos on myös täynnä älykkäitä ja oivaltavia kommentteja ja nasevia one-linereita.
En tiedä, kuinka uskottava teoksen kuva avoimista suhteista on. (Ja siis huom. kirja kertoo monogamisen suhteen avaamisesta kevyille seksisuhteille, ei polyamoriasta.) Harvalla on varaa tai mahdollisuuksia lähteä viikonlopuksi Euroopan pääkaupunkeihin pelkän seksin perässä. Ja onko seksi aina tosiaan niin onnistunutta kuin millaiseksi se kuvataan? Jostain syystä nämä tällaiset pikkujutut eivät haitanneet minua yhtään tällä kertaa, nautin vain vetävästä dialogista ja herkullisista hahmoista.
Helppo suositella äänikirjana! Itse kuuntelin 1,5-kertaisella nopeudella.
September 8, 2020
Suhteellisen vapaata kertoo Klaarasta ja Ilmarista, jotka elävät varmasti monelle hyvin tutun kuuloista perhe-elämää. Asiat ovat päällisin puolin hyvin, mutta parisuhde on jäänyt arjen pyörityksen jalkoihin ja seksielämä hiipunut. Kirjan alkupuoliskolla kuvataan Klaaran silmin suhteen nykytilaa ja siinä kipuilua, kunnes pariskunta päättää ratkaista tilanteen avaamalla suhteensa ja antamalla toisilleen luvan tapailla muitakin.
Suhteellisen vapaata on kirjoja, joille on hyvin vaikea antaa tähtiä. Tarina vei mukanaan ja sitä oli miellyttävä ja nopea lukea. Seuraan Suomista somessa, jossa hän käsittelee melko paljon samoja teemoja kuin tässä kirjassa, mistä johtuen kirja ei tuntunut niin tuoreelta kuin se olisi voinut, mikä vähensi tähtiä. Toisaalta olisin halunnut antaa ylimääräisiä tähtiä ihan vain siitä, että kirja tuo kevyehkön romanttisen kirjallisuuden genreen vaihtelua ja uutta näkökulmaa ja näin on mukana uudistamassa sitä, miten parisuhteista ja erityisesti pettämisestä ja sivusuhteista julkisessa keskustelussa puhutaan.
Summa summarum, tämä kannattaa ehdottomasti lukea ja varmasti uppoaa moneen sellaiseenkin, jolle romanttiset kirjat yleensä ovat turhan kevyttä hömppää.
Suhteellisen vapaata on kirjoja, joille on hyvin vaikea antaa tähtiä. Tarina vei mukanaan ja sitä oli miellyttävä ja nopea lukea. Seuraan Suomista somessa, jossa hän käsittelee melko paljon samoja teemoja kuin tässä kirjassa, mistä johtuen kirja ei tuntunut niin tuoreelta kuin se olisi voinut, mikä vähensi tähtiä. Toisaalta olisin halunnut antaa ylimääräisiä tähtiä ihan vain siitä, että kirja tuo kevyehkön romanttisen kirjallisuuden genreen vaihtelua ja uutta näkökulmaa ja näin on mukana uudistamassa sitä, miten parisuhteista ja erityisesti pettämisestä ja sivusuhteista julkisessa keskustelussa puhutaan.
Summa summarum, tämä kannattaa ehdottomasti lukea ja varmasti uppoaa moneen sellaiseenkin, jolle romanttiset kirjat yleensä ovat turhan kevyttä hömppää.
July 10, 2023
Meh. Tämä oli tällainen harlekiinin ja pamfletin risteytys, (liian pitkän) romaanin muotoon puettu puheenvuoro sille, että monogaamiseen parisuhteeseen perustuvia normeja voisi olla syytä hellittää. Tapahtumien keskiössä ovat nelivuotiaan tyttären vanhemmat, jotka eivtä (lähinnä äidin haluttomuudesta johtuen) löydä enää yhteistä säveltä makuuhuoneessa ja päätyvät siksi avaamaan suhteensa seksipuolen muillekin osapuolille. Sivuhenkilöitä on sen verran, että saadaan varmasti riittävä määrä erilaisia parisuhde- ja perhemuotoja avoimen suhteen pohdintojen taustaksi.
Aihe on sinänsä mielenkiintoinen ja varmasti useammankin fiktiivisen ja tietokirjan väärti, mutta tämän kirjan toteutus on vain yksinkertaisesti tylsä. Perhearjen kuvaukset on ehkä tarkoitettu taustoittamaan päähenkilöiden ratkaisuja, mutta olisin ymmärtänyt uupumuksen tavallisuuteen vähemmälläkin. Ensihuuman kokemuksien kiihkoa lukuunottamatta avointa suhdetta ja sen vaikutuksia eri osapuoliin ei juuri syvennetä, ja loppuosassa, kun henkilöiden litteistä elämistä on jo kaikki ammennettu, perheen äiti pohdiskelee asioita todella epäuskottavassa tietokirjamaisessa osassa.
Aihe on sinänsä mielenkiintoinen ja varmasti useammankin fiktiivisen ja tietokirjan väärti, mutta tämän kirjan toteutus on vain yksinkertaisesti tylsä. Perhearjen kuvaukset on ehkä tarkoitettu taustoittamaan päähenkilöiden ratkaisuja, mutta olisin ymmärtänyt uupumuksen tavallisuuteen vähemmälläkin. Ensihuuman kokemuksien kiihkoa lukuunottamatta avointa suhdetta ja sen vaikutuksia eri osapuoliin ei juuri syvennetä, ja loppuosassa, kun henkilöiden litteistä elämistä on jo kaikki ammennettu, perheen äiti pohdiskelee asioita todella epäuskottavassa tietokirjamaisessa osassa.
March 17, 2021
Tähän kirjaan mulla meni aluksi vähän fiilikset, koska ekat 40 % kirjasta oli pelkkää valitusta ja ruikutusta siitä, miten kamalaa parisuhde- ja perhe-elämä on. Ja se tuntui musta jotenkin väsyneeltä! Samaan aikaan ymmärrän, että niinhän se myös on ja ei ne kokemukset mitenkään epäuskottavia ole, mutta jotenkin tuntui että siinä väninässä toistettiin jotain iänikuista tarinaa pitkästä parisuhteesta, jossa kaikki on blaah ja kumppanin kanssa puhutaan vaan kurahousuista. Mulle tuli mieleen se taannoinen Hesarin (raivostuttava) haastattelu Juha Itkosesta, jossa Itkonen valitti että perhe-elämästä ei puhuta kivoja asiota ja käytti sitten koko haastattelun esittääkseen omia mutu-väitteitä ja oletuksia lapsettomien ajatuksista eikä PUHUAKSEEN SIITÄ PERHE-ELÄMÄSTÄ KIVASTI. Niin vähän jotenkin sama viba, että kun tää parisuhdetarina on jo niin nähty, niin voisiko sitä tilaa ja tarinaa antaa vielä enemmän sille, mistä ei niin paljon puhuta ja kirjoiteta, eli sille avoimelle suhteelle! Ja sitä se loppupää olikin, mutta vähän jäi silti mälsä maku. Paljon hyviä keloja, mutta olisin varmaan digannut niistäkin enemmän esseiden muodossa. Mut silti haluan antaa plussana maininnan kivalle, fiksulle ja vaivattomalle dialogille, jota kirjassa onnistuttiin luomaan kirjan ystäväporukan suuhun! Siitä nautin.
February 25, 2020
Erilaisia parisuhdemalleja ruotiva, arkivihamielinen ja avoimien parisuhteiden agendaa ajava viihderomaani, jossa on yhtäältä sujuvaa kerrontaa ja toimivaa dialogia ja toisaalta puuduttavaa luennointia.
March 24, 2020
Aihe on kiinnostava, mutta kypsyin nopeasti päähenkilöön, joka elää elämäänsä täysin muiden ihmisten oletuksista käsin. Ei mene sivuakaan, ettei hän olisi kaunaisesti murjottamassa siitä, mitä muut ihmiset nyt varmasti olettavat naisten ja ihmisten ja pariskuntien ja äitien ja isien jajajajaja tekevän.
Teki mieli karjaista, että harrasta nyt herranjumala sitä seksiä ja lopeta se pään sisällä eläminen, ketään ei kiinnosta jos et itse olisi vaatimassa koko maailmalta jotain ihmeellistä lupalappua sille kenen kanssa voi olla sillai.
Eli sinänsä taitavaa kuvausta pään sisäisistä rajoittimista, joista vapautuminen tuo kaivattua iloa - ja uusia ongelmia. Oma odotusarvoni oli myös enemmän chick lit-kamassa kuin yhteiskunnallisessa kurahousurealismissa, joten siksikään ei ehkä oikein lähtenyt.
Teki mieli karjaista, että harrasta nyt herranjumala sitä seksiä ja lopeta se pään sisällä eläminen, ketään ei kiinnosta jos et itse olisi vaatimassa koko maailmalta jotain ihmeellistä lupalappua sille kenen kanssa voi olla sillai.
Eli sinänsä taitavaa kuvausta pään sisäisistä rajoittimista, joista vapautuminen tuo kaivattua iloa - ja uusia ongelmia. Oma odotusarvoni oli myös enemmän chick lit-kamassa kuin yhteiskunnallisessa kurahousurealismissa, joten siksikään ei ehkä oikein lähtenyt.
September 5, 2020
Tämä yllätti positiivisesti. Olin silmäillyt muutaman lehtihaastattelun kirjasta ja kirjailijasta ja ajattelin, ettei juuri kiinnosta jonkun porvarisrouvan seksielämän piristysyritykset, mutta kun kirja osui kirjaston vippihyllyssä kohdalle niin ajattelin, että kokeilenpa tuotakin, jospa se olisi kepeää juhannuslukemista.
Ja se olikin hyvä! Ei yhtään tunkkainen tai väkisin hauskuutta sivusuhteista repivä, mitä olin vähän pelännyt. Sen sijaan huomasin samastuvani moniin päähenkilön ajatuksiin. Kirja oli viihdyttävä mutta myös fiksusti kantaaottava ja nykyisiä parisuhdekäsityksiä hellästi ravisteleva, mutta ei missään kohtaa liian paasaava. Lisäksi seksiä ja varsinkin seksin haluamista kuvattiin kirjassa hyvin, niin että se oli oikeasti eroottista eikä myötähävettävän kankeaa tai liian teknistä, kuten kirjoissa valitettavan usein.
Ja se olikin hyvä! Ei yhtään tunkkainen tai väkisin hauskuutta sivusuhteista repivä, mitä olin vähän pelännyt. Sen sijaan huomasin samastuvani moniin päähenkilön ajatuksiin. Kirja oli viihdyttävä mutta myös fiksusti kantaaottava ja nykyisiä parisuhdekäsityksiä hellästi ravisteleva, mutta ei missään kohtaa liian paasaava. Lisäksi seksiä ja varsinkin seksin haluamista kuvattiin kirjassa hyvin, niin että se oli oikeasti eroottista eikä myötähävettävän kankeaa tai liian teknistä, kuten kirjoissa valitettavan usein.
March 21, 2022
Tykkäsin Suomisen tavasta kirjoittaa sujuvaa, hyvää tekstiä. Ihan tavanomaista chick littiä tämä ei ole ja hyvä niin. Kirjan pohdinnat parisuhteidemme itsestäänselvyyksistä ja kyseenalaistamattomista perinteistä ovat musta todella kiinnostavaa luettavaa täysin riippumatta siitä, mitä avoimista suhteista ajattelee.
February 22, 2021
Luulin, että tämä olisi puhtaasti kevyttä parisuhdeviihdettä, mutta sehän olikin paha erehdys. Ja positiivinen yllätys! Melkein voisi sanoa, että onneksi en tiennyt, että kustantajan toiveesta esseekokoelma on kasvanut romaaniksi, koska tuo tieto olisi kyllä itseäni häirinnyt. Nyt tavanomaisesta poikkeava rakenne tuntui vain virkistävältä. Kirjassa on todella paljon fiksuja ajatuskulkuja ja samaistumiskohtia. En oikein usko, että perustarina toimii kenelläkään, jolla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista ja lapsiperhe-elämästä, mutta välissä kulkeva pamfletinomainen ajattelu varmasti haastaa monet muutkin.
May 6, 2020
Suhteellisen vapaata oli aiheen käsittelyltään mukavasti hieman perinteisestä romanssikirjallisuudesta poikkeava ja tarjosi ihan kiinnostavan tilaisuuden pohdiskella omia ajatuksia parisuhteista.
Kuitenkin äänikirjamitassa 12 tuntiseksi venähtänyttä teosta olisi voinut mielestäni karsia paljon. Esimerkiksi esseemäiset välikkeet persoonan saavista Romanssista ja Parisuhteesta tuntuivat irtonaisilta.
Minusta on kuitenkin kiva, että kaunokirjallisuudessa käsitellään erilaisia parisuhdemuotoja (ja jopa niin, että jokin muu kuin yksiavioisuus onnistuu) eli siitä iso plussa.
Kuitenkin äänikirjamitassa 12 tuntiseksi venähtänyttä teosta olisi voinut mielestäni karsia paljon. Esimerkiksi esseemäiset välikkeet persoonan saavista Romanssista ja Parisuhteesta tuntuivat irtonaisilta.
Minusta on kuitenkin kiva, että kaunokirjallisuudessa käsitellään erilaisia parisuhdemuotoja (ja jopa niin, että jokin muu kuin yksiavioisuus onnistuu) eli siitä iso plussa.
February 9, 2021
En ollut tämän kohdeyleisöä tai ehkä äänikirjaformaatti ei tapannut, kun kirja oli niin kevyttä luettavaa ja silti pitkä. Suomisen instagram storyista, joita olen jonkin aikaa seuraillut, tuntuu löytyvän enemmän oivalluksia ja analyysiä suhteista ja seksistä kuin tästä, mutta silti virkistävää vaihtelua lukea kaunokirjallisuuttakin avoimista suhteista. Tästä jäi päällimmäisenä mieleen personifioidut kohdat monogamisen Parisuhteen kiukuttelevasta ja elämää hallitsevasta luonteesta. (mut hei oli tässä yks lesbopari lapsineen sivuosassa, mikä lämmitti mieltä❣)
March 12, 2020
Ehkä vähän yksipuolisen saarnaava ja olisi kaivannut lisää jännitettä esim. edes orastavan mustasukkaisuuden muodossa. Mutta kiinnostava aihe, hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen. Olisin silti sata sivua karsinut pois.
August 20, 2020
2 tähteä ajatuksesta ja aiheen avaamisesta. Olisin kuitenkin tiivistänyt kirjaa ronskilla otteella.
Read
August 6, 2024Suominen kirjoittaa tarkkanäköisesti parisuhteista ja mitä odotuksia yhteiskunta ja me sille asetamme. Toki, epäuskottavaa juonen kannalta oli korkeakoulutetun ihmisen viehättyminen tyyppiin, joka luulee ufojen rakentaneen pyramidit.
April 25, 2020
En tainnut oikein kuulua teoksen kohderyhmään, vaikkakin parisuhteen vaatimuksia koskevat pohdinnat olivat ihan kiinnostavia. Oli kyllä omaan makuuni liikaa asioiden analysointia puhki.
February 11, 2020
Meille opetetaan, että jakaminen on oikein ja omiminen väärin - paitsi parisuhteissa. Sivusuhteita on monilla, mutta niitä ei tunnu hyväksyvän kukaan. Näitä ristiriitija ja monia muita yksiavioisuuden kyseenalaistamiseen liittyviä seikkoja käydään tässä romaanissa läpi hienosti.
Sujuvasti kirjoitettu teos jättää miettimään. Sillä on selvä sanoma. Enempää tuskin voi romaanilta toivoa.
Sujuvasti kirjoitettu teos jättää miettimään. Sillä on selvä sanoma. Enempää tuskin voi romaanilta toivoa.
September 9, 2021
Miten kertakaikkiaan suloinen kuvaus toisiaan rakastavista ihmisistä jotka etsivät ratkaisuja itsensä ja toisen hyvinvoinnin edistämiseen! Paljon hyvää mieltä.
December 30, 2022
A novel about a forty-year-old Klaara who has lost her sex drive after a ten year marriage with Ilmari. Klaara feels guilty and unhappy, and frustrated by her family life and not feeling more motherly towards their toddler. Should she have sex with her husband even though she doesn't feel the desire? Is she condemning her husband to sexless life?
The author, Riikka Suominen, has written an interesting book that revolves around the topic of open relationship. At times, the novel reads like a pamphlet. Klaara suggests open relationship, and Ilmari accepts. Her sex drive returns, their relationship blossoms, and the only problem seems to be that some narrow-minded friends don't understand their way of life. Most of the novel is written in first-person but there are occasional sections that feel like fact sheets about divorce and love affair statistics. Why should we burden ourselves by the obsolete and excessive expectations of marriage when an open relationship solves the problems? The novel makes the case simplistically. There's no feelings of jealousy between Klaara and Ilmari, neither is hurt by the other's infatuation towards new people, and so on.
While the author offers a simplistic cure-all silver bullet, she writes well. Every chapter contains at least one sharp observation that feels wonderfully identifiable. Marriage is hard, not only because of your own desires but also external expectations. Suominen writes about the dull execution of everyday family life (managing the "Family Inc.") and how the routine sucks all romance out of the relationship. And the thrill of meeting and getting physical with new interesting people who reciprocate to your (sexual) interest. And how stupid it is that the quality of a relationship is high when neither party has sex with outsiders, while a much better measure would be the number of times we laugh together or the kind words, or some other positive feature.
The author makes a case of good sex being free and fun. In this world of efficiency and rationality, where magazines list the benefits of having sex with your spouse 3.2 times a month, it's a refreshing statement that there needs to be nothing efficient or beneficial in sex. Just passionate entertaining play, "so purposeless it feels anarchist".
This is a thought-provoking book. The discussion is a bit oversimplified but the message is important and empowering. Read it.
The author, Riikka Suominen, has written an interesting book that revolves around the topic of open relationship. At times, the novel reads like a pamphlet. Klaara suggests open relationship, and Ilmari accepts. Her sex drive returns, their relationship blossoms, and the only problem seems to be that some narrow-minded friends don't understand their way of life. Most of the novel is written in first-person but there are occasional sections that feel like fact sheets about divorce and love affair statistics. Why should we burden ourselves by the obsolete and excessive expectations of marriage when an open relationship solves the problems? The novel makes the case simplistically. There's no feelings of jealousy between Klaara and Ilmari, neither is hurt by the other's infatuation towards new people, and so on.
While the author offers a simplistic cure-all silver bullet, she writes well. Every chapter contains at least one sharp observation that feels wonderfully identifiable. Marriage is hard, not only because of your own desires but also external expectations. Suominen writes about the dull execution of everyday family life (managing the "Family Inc.") and how the routine sucks all romance out of the relationship. And the thrill of meeting and getting physical with new interesting people who reciprocate to your (sexual) interest. And how stupid it is that the quality of a relationship is high when neither party has sex with outsiders, while a much better measure would be the number of times we laugh together or the kind words, or some other positive feature.
Miten pahuksen paljon tiesimmekään parisuhteessa pärjäämisestä. Silti ajauduimme purjehtijan sohvalle ähräämään suhdetta kuntoon.
Kummallista on, ettemme koskaan pohtineet, olisiko vika parisuhteen mallissa. Siinä, että koko avioliitto muistuttaa muukalaislegioonan temppurataa, jossa pitää olla voimaa, kestävyyttä ja oveluutta, jotta rata ei nujerra suorittajaansa.
Ehkä yritämme yhdistää liian paljon hyvää. Paketoida odotukset rakkaudesta, intohimosta, ystävyydestä ja perheestä samaan pankin omistamaan puulattiaiseen kolmioon.
Sivusuhteita on valtavasti ja silti kaikki luulevat olevansa ainoita. Aviopulmatkin on yksityistetty vaikka kyseessä on rakenteellinen ongelma.
Mitä, jos suhteet eivät kaadukaan ominaisuuksiimme tai parisuhdetaitojen puutteeseen vaan siihen, että vuosikymmenten yksiavioinen parisuhde on liian vaikea elämänmuoto. Jotkut toki onnistuvat siinä, mutta voittavathan jotkut lotossakin.
The author makes a case of good sex being free and fun. In this world of efficiency and rationality, where magazines list the benefits of having sex with your spouse 3.2 times a month, it's a refreshing statement that there needs to be nothing efficient or beneficial in sex. Just passionate entertaining play, "so purposeless it feels anarchist".
This is a thought-provoking book. The discussion is a bit oversimplified but the message is important and empowering. Read it.
June 8, 2020
Suhteellisen vapaata tarttuu avoimiin suhteisiin kuvaamalla noin nelikymppisen pääparin avioliittoa ja siitä syrjään luvatta ja luvalla hyppimistä. Aihe ilahduttaa minua ja siitä sietäisi kirjoitettavan enemmänkin romaaneja.
Ikäväkseni kirja ei kuitenkaan ole kovin hyvä. En saa oikein kiinni, onko tässä ajettu romaania, jonka yksi aihe avoimet suhteet olisivat, vai nimenomaan teosta, joka nostaa sen keskiöönsä. Kun fokus on epäselvä, tuntuu, että välillä lukisi hämmentävää risteytystä Henriikka Rönkkösen tindersinkkuilustooreista ja avioliittoromaaneista ja sitten taas heilahtaisi esseemäiseen tekstiin rakkauden ja (pari)suhteiden luonteesta. Aineksia hyvään romaaniin on, mutta tuntuu, että niitä on ängetty liikaa yhteen kirjaan.
Mikäli lukija ei tunne avoimia suhteita, monisuhteisuutta tai polyamoriaa, voi teos jättää mielikuvan näiden suhdemallien huonommuudesta. Henkilöhahmot eivät missään tapauksessa toimi ideaaleilla tai esimerkillisillä tavoilla: pahin esimerkki lienee Helena, jonka syrjähyppy pimitetään puolisolta täysin. Teoksessa ei mielestäni myöskään kyetä nousemaan esimerkiksi ahneussyytöksiä vastaan riittävän pontevasti. Olo jää ontoksi.
Kiinnostava osa teoksessa oli antropomorfisoitu parisuhde, joka kyttää kahta ihmistä milloin kannustavasti, milloin kuin lisää vaativa uhmaikäinen. Mielestäni tähän olisi voitu tarttua ronskimminkin, jolloin nyt sivuttuihin parisuhde/rakkaus/avio/whatever-myytteihin olisi saatu jopa absurdi valokeila.
Tärkeä aihe, puolivillainen toteutus.
P.S. Miksi luen kirjoja, joiden terapeutit näyttävät kisaavan universumin paskimman terapeutin tittelistä? Koska wau.
Ikäväkseni kirja ei kuitenkaan ole kovin hyvä. En saa oikein kiinni, onko tässä ajettu romaania, jonka yksi aihe avoimet suhteet olisivat, vai nimenomaan teosta, joka nostaa sen keskiöönsä. Kun fokus on epäselvä, tuntuu, että välillä lukisi hämmentävää risteytystä Henriikka Rönkkösen tindersinkkuilustooreista ja avioliittoromaaneista ja sitten taas heilahtaisi esseemäiseen tekstiin rakkauden ja (pari)suhteiden luonteesta. Aineksia hyvään romaaniin on, mutta tuntuu, että niitä on ängetty liikaa yhteen kirjaan.
Mikäli lukija ei tunne avoimia suhteita, monisuhteisuutta tai polyamoriaa, voi teos jättää mielikuvan näiden suhdemallien huonommuudesta. Henkilöhahmot eivät missään tapauksessa toimi ideaaleilla tai esimerkillisillä tavoilla: pahin esimerkki lienee Helena, jonka syrjähyppy pimitetään puolisolta täysin. Teoksessa ei mielestäni myöskään kyetä nousemaan esimerkiksi ahneussyytöksiä vastaan riittävän pontevasti. Olo jää ontoksi.
Kiinnostava osa teoksessa oli antropomorfisoitu parisuhde, joka kyttää kahta ihmistä milloin kannustavasti, milloin kuin lisää vaativa uhmaikäinen. Mielestäni tähän olisi voitu tarttua ronskimminkin, jolloin nyt sivuttuihin parisuhde/rakkaus/avio/whatever-myytteihin olisi saatu jopa absurdi valokeila.
Tärkeä aihe, puolivillainen toteutus.
P.S. Miksi luen kirjoja, joiden terapeutit näyttävät kisaavan universumin paskimman terapeutin tittelistä? Koska wau.
February 18, 2020
"Asiantuntijat väittävät, ettei parisuhteita oteta nykyään tarpeeksi vakavasti. Kypsymättömyyttä, itsekkyyttä ja epärealistisia odotuksia, he sanovat ja pyörittelevät päätään avioerotilastoille. Väite on väärä. Kuuntelee ketä vaan ystävääni niin parisuhteet otetaan päin vastoin aivan jumalattoman vakavasti. Ja koska suhde on niin vakava, ei se kestä syrjähyppyä. Niin hyvää tarkoittava yksiavioisuuden vaatimus tekee suhteesta haavoittuvan."
"Helena luulee, että valmentajan vaiheilu on johdonmukaista, koska elokuvat ja sadut saavat meidät uskomaan niin. Ne uskottelevat, että tunteet ja tapahtumat ovat osa tähtiin kirjoitettua tarinaa. Että jonain päivänä tuo romanttinen kudelma paljastuu ja se revitään auki ihastuksen kanssa. Ja niin käykin, niillä kerroilla, kun suhde muodostuu. Silloin paljastetaan, että "mä katsoin sua heti silloin kun sä tulit sinne bileisiin", ja että "mähän jäin aina sinne hallille vain siksi kun sä olit siellä" ja että "mä vaihdoin sen profiilikuvan vain että sä tykkäsit siitä".
Nämökin asiat ovat totta. Mutta niistä muodostuu tarina vain joskus ja silloinkin aina vasta jälkikäteen.
Minä olen luonut elämäni aikana satoja pitkiä katseita, ladannut nettiin valtavan määrän kuvia ja kokenut pakahduttavia ihastuksentunteita, jotka eivät ole koskaan myöhemmin liittyneet mihinkään tarinaan. Tähtiin ei ollut silloin, eikä koskaan, kirjoitettu mitään."
"Helena luulee, että valmentajan vaiheilu on johdonmukaista, koska elokuvat ja sadut saavat meidät uskomaan niin. Ne uskottelevat, että tunteet ja tapahtumat ovat osa tähtiin kirjoitettua tarinaa. Että jonain päivänä tuo romanttinen kudelma paljastuu ja se revitään auki ihastuksen kanssa. Ja niin käykin, niillä kerroilla, kun suhde muodostuu. Silloin paljastetaan, että "mä katsoin sua heti silloin kun sä tulit sinne bileisiin", ja että "mähän jäin aina sinne hallille vain siksi kun sä olit siellä" ja että "mä vaihdoin sen profiilikuvan vain että sä tykkäsit siitä".
Nämökin asiat ovat totta. Mutta niistä muodostuu tarina vain joskus ja silloinkin aina vasta jälkikäteen.
Minä olen luonut elämäni aikana satoja pitkiä katseita, ladannut nettiin valtavan määrän kuvia ja kokenut pakahduttavia ihastuksentunteita, jotka eivät ole koskaan myöhemmin liittyneet mihinkään tarinaan. Tähtiin ei ollut silloin, eikä koskaan, kirjoitettu mitään."
March 15, 2020
Tykkäsin tosi paljon tän kirjan dialogista. Päähenkilö kävi kavereidensa kanssa todella mielenkiintoisia keskusteluja, jotka soljuivat sujuvasti eteenpäin, joissa eri mielipiteitä tuotiin hyvässä hengessä ilmi, ja joihin kirjailija oli saanut ujutettua tutkimustietoakin. Hyviä keskusteluja oli myös aviomiehen (elämänkumppanin) kanssa, josta alussa sai lähinnä sen kuvan, ettei keskustelu oikein napannut. Puolivälin jälkeen toistuvat tinder-deittien kuvaukset alkoivat tylsistyttää, ja muutenkin sisältö alkoi toistua aika paljon.
Kirjan paras anti on yhteiskuntakritiikissä, normien ja tabujen kyseenalaistamisessa ja keskustelussa, jota se herättää. Kirjassa esiteltiin monenlaisia suhteita, eikä yksikään tuntunut täydelliseltä. Minusta kirja ei myöskään mennyt paasaukseksi; välillä päähenkilö tuntui lähinnä vaan olevan turhautunut elämäänsä. Vaikka päällisin puolin näyttää siltä, että kirjailija haluaa tuoda hyväksyntää avoimille suhteille, saa hän ylipäätään miettimään erilaisia suhteita ja erilaisia tapoja elää. Ydinperhe ei ole ainoa oikea malli. (++ Nykyhäiden kuvauksista, saivat nauramaan ääneen.)
Kirjan paras anti on yhteiskuntakritiikissä, normien ja tabujen kyseenalaistamisessa ja keskustelussa, jota se herättää. Kirjassa esiteltiin monenlaisia suhteita, eikä yksikään tuntunut täydelliseltä. Minusta kirja ei myöskään mennyt paasaukseksi; välillä päähenkilö tuntui lähinnä vaan olevan turhautunut elämäänsä. Vaikka päällisin puolin näyttää siltä, että kirjailija haluaa tuoda hyväksyntää avoimille suhteille, saa hän ylipäätään miettimään erilaisia suhteita ja erilaisia tapoja elää. Ydinperhe ei ole ainoa oikea malli. (++ Nykyhäiden kuvauksista, saivat nauramaan ääneen.)
July 6, 2020
Tunnelmat kirjan loputtua ovat vähän sekalaiset. Ensimmäiset parisataa sivua veivät mukanaan, mutta jälkipuoliskon ajan odottelin, että juonen osaset koottaisiin yhteen. Suhteellisen vapaata kertoili monia tarinoita ja yksityiskohtia päähenkilöstä ja hänen historiastaan. Mutta kuten oikeassa elämässä, kaikella ei välttämättä ollut sen kummempaa tarkoitusta. Kohtaamiset uusien ihmisten kanssa tai aikahyppyjen kautta saatu tieto eivät johtaneet mihinkään. Toisaalta oli mukavaa, kun päähenkilö oli lähes omanikäinen ja pystyi tunnistamaan monia viittauksia eri elämänvaiheista. Tykkäsin siitä, ettei kirjan juoni ollut tyypillinen viihdekirjallisuudelle, jossa aina esimerkiksi tietää, kenen kanssa päähenkilö päätyy yhteen. Näitä perinteisiä romanttisia tarinoita kirjassa myös kritisoitiin. Kerronta kuitenkin äityi välillä saarnaavaksi ja tietokirjamaiseksi, vain lähdeviitteet puuttuivat suluista. Kirjassa sivuttiin tärkeitä aiheita kuten ilmastonmuutosta ja perheväkivallan yleisyyttä Suomessa.
February 26, 2020
Jostain syystä aiheen takia mulla oli kirjaan paljon isommat odotukset kuin mitä kirja sitten antoi lukijalleen. En oikein tiedä mistä se johtui, koska aihe ja teema oli kyllä kiinnostava. Ehkä tää on jonkinlainen ikäjuttu, kun hahmoihin vaikea samaistua. Liekö syynä, ettei itsellä ruuhkavuodet siinä mielessä menossa, kun ei lapsiakaan ole tai sitten en pysty muutoin samaistumaan kirjoihin, joissa Tinderin kaltaisilla sovelluksilla iso osa. Ehkä oon jäärä tai vanhan liiton ihmisiä, etten ymmärrä vapaita suhteita tai sitä, että oma kumppani ei välttämättä riittäisi. Tosin oman suhde-elämän tyhjyys voi tehdä sen, että kirjaan oli todella vaikea suhtautua. Hahmot kyllä oli kiinnostavia ja hyvähän kirja esikoisteokseksi, muttei lopulta iskenyt samalla tavalla kuin joku muu kirja, samasta, aiheesta on iskenyt.
October 27, 2020
Tykkäsin tässä kirjassa monesta asiasta. Ensinnäkin romaani oli paikoin suorastaan ratkiriemukkaan hauska. Kieli oli hersyvää. Hekottelin kielikuville moneen otteeseen. Teema on kiinnostava ja virkistävä. Suominen kyseenalaistaa rohkeasti, mutta myös analyyttisesti perinteisen, lähestulkoon ainoana oikeana pidettävän parisuhdemallin. Kirjassa ruoditaan parisuhteen, rakkauden, tunteiden ja seksin olemusta luontevasti, uskottavasti ja oivaltavasti. Kirjan päähenkilö on mainio hahmo. Arkisiin kohtauksiin ja Klaaran keloihin löytyy runsaasti samaistumispintaa. Meinasin revetä, kun muistin, että totta, yläasteella todellakin oli oppiaine nimeltä perhekasvatus. Minäkin orginellisti kutsuin ainetta persekasvatukseksi (how very teenagery). Ja tosiaankin, perhekasvatuksen tunneilla askarreltiin eräänlainen kollaasi ydinperheen koti-idyllistä :D
September 7, 2023
Tykkäsin tästä! Suominen kirjoittaa raikkaasti, ajoittain esseistisesti ja terävästi mm. naisen haluttomuudesta, monogamianormin joustamattomuudesta sekä paineista ja odotuksista, joita yhteiskunta ja kulttuuri parisuhteisiin lataa. Tässä on valtavasti ajatuksia, joita soisi jokaisen romanttis-seksuaalisissa (hetero)suhteissa elävän edes toisinaan vähintäänkin sivuavan.
Kirjassa Parisuhde kasvaa toiminnalliseen rooliin, se vaatii ja piiskaa vaikutuspiirissään olevia ihmisiä tietynlaiseen käyttäytymiseen ja sulloutumaan tietynlaiseen ennaltamääriteltyyn muottiin, kun totuus ja lopullinen oivallus on, että jokainen saa pättää ihan itse, millaisiksi elämänsä merkittäviä ihmissuhteita haluaa muovata. Kirjan henkilöhahmot ovat pidettäviä ja monisyisiä, huumoria sekä kepeyttä on sopivasti ajoittain kipakan yhteiskuntakritiikin lomassa.
Kirjassa Parisuhde kasvaa toiminnalliseen rooliin, se vaatii ja piiskaa vaikutuspiirissään olevia ihmisiä tietynlaiseen käyttäytymiseen ja sulloutumaan tietynlaiseen ennaltamääriteltyyn muottiin, kun totuus ja lopullinen oivallus on, että jokainen saa pättää ihan itse, millaisiksi elämänsä merkittäviä ihmissuhteita haluaa muovata. Kirjan henkilöhahmot ovat pidettäviä ja monisyisiä, huumoria sekä kepeyttä on sopivasti ajoittain kipakan yhteiskuntakritiikin lomassa.
Displaying 1 - 30 of 65 reviews