What do you think?
Rate this book
Voimaihmisiä
Ain'Elisabet Pennasen (1881–1945) Voimaihmisiä (1906) kertoo opettaja Hellevistä, jota piinaa kapellimestari Georg. Romaani on yhä ajatuksiltaan raju ja kieleltään mehukas. Se kuvaa yhtä pitelemättömästi kiimaisten ukkojen rottamaisuutta – "tarvitset vain pikkusen avausta" – kuin naisten mullistavaa halua.
248 pages, Paperback
First published January 1, 1906
1 person is currently reading
2 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
July 17, 2019
1900-luvun alun suomalainen kirjallisuus on sangen kiehtovaa. Olisiko liian rohkeaa väittää, että kirjailijoitten tyyli on silloin ollut persoonallisimmillaan? Jos on, voinen kuitenkin todeta, että Ain'Elisabet Pennasen tajunnanvirtamainen, symbolisen lyyrinen ja samalla rahvaanomaisen pisteliäs tyyli on jäljittelemätöntä.
Kaunokirjallisuuden aiheet toki ovat pysyneet samoina vuosisadoista toiseen. Skandaalinkäry viehättää aina. Pennanen on teoksillaan halunnut järkyttää ja ravistella, mutta hänellä on ollut tapana kätkeä tapahtumat ja tarkoituksensa omaan erityislaatuiseen salakieleensä. Siksi tämäkin romaani voi nykylukijasta olla vaikeasti avautuvaa ja raskasta luettavaa.
Voimaihmisiä kertoo Hellevistä, jolla on tylsää. Nainen on ammatiltaan opettajatar, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä juonen kannalta. Hellevillä on sekavia ihmissuhteita, fantasiamiekkonen ja vastustamaton halu lyöttäytyä häntä vahvasti ärsyttävien tyyppien seuraan. Tulkitsin Voimaihmisiä-nimen viittaavan sellaisiin kiehtoviin henkilöihin, jotka jollain tavalla ovat asettuneet (tai jotka on asetettu) muitten yläpuolelle, jotka vetävät puoleensa ja joista ammennetaan voimaa ja virtaa omaan elämään. Jonkinlaisista toteemeista ihmisen muodossa on siis kyse, ja heitä Hellevi ei voi vastustaa vaan lyö päätään toteemipaaluun kerran toisensa jälkeen.
Takakansiteksti taisi virittää liian kovat odotukset, kun luvattiin "kiimaisten ukkojen rottamaisuutta". Olin aivan pettynyt, kun kiimainen ukko rottamaisuudessaan ilmestyi kertomukseen vasta kahden kolmasosan kohdalla. Nykylukijasta koko rottamaisuuskuvio on lopulta perin laimea, mutta aikanaan juoni lienee ollut kauhistuttava. Veikkaan kuitenkin, ettei kirja ole kulunut kovin monen lukijan kädessä. Se on sääli, koska Pennasen tyyli on omalla tavallaan hyvin kiehtovaa.
Kaunokirjallisuuden aiheet toki ovat pysyneet samoina vuosisadoista toiseen. Skandaalinkäry viehättää aina. Pennanen on teoksillaan halunnut järkyttää ja ravistella, mutta hänellä on ollut tapana kätkeä tapahtumat ja tarkoituksensa omaan erityislaatuiseen salakieleensä. Siksi tämäkin romaani voi nykylukijasta olla vaikeasti avautuvaa ja raskasta luettavaa.
Voimaihmisiä kertoo Hellevistä, jolla on tylsää. Nainen on ammatiltaan opettajatar, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä juonen kannalta. Hellevillä on sekavia ihmissuhteita, fantasiamiekkonen ja vastustamaton halu lyöttäytyä häntä vahvasti ärsyttävien tyyppien seuraan. Tulkitsin Voimaihmisiä-nimen viittaavan sellaisiin kiehtoviin henkilöihin, jotka jollain tavalla ovat asettuneet (tai jotka on asetettu) muitten yläpuolelle, jotka vetävät puoleensa ja joista ammennetaan voimaa ja virtaa omaan elämään. Jonkinlaisista toteemeista ihmisen muodossa on siis kyse, ja heitä Hellevi ei voi vastustaa vaan lyö päätään toteemipaaluun kerran toisensa jälkeen.
Takakansiteksti taisi virittää liian kovat odotukset, kun luvattiin "kiimaisten ukkojen rottamaisuutta". Olin aivan pettynyt, kun kiimainen ukko rottamaisuudessaan ilmestyi kertomukseen vasta kahden kolmasosan kohdalla. Nykylukijasta koko rottamaisuuskuvio on lopulta perin laimea, mutta aikanaan juoni lienee ollut kauhistuttava. Veikkaan kuitenkin, ettei kirja ole kulunut kovin monen lukijan kädessä. Se on sääli, koska Pennasen tyyli on omalla tavallaan hyvin kiehtovaa.
Displaying 1 of 1 review