Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala käsittelee kirjassaan mm. aiheita häpeä, itsetuntemus, sosiaalipsykologia, tunnetaidot, tunteet.
Julkisessa keskustelussa häpeä mielletään usein mielenterveyden ongelmien seuraukseksi. Harva tietää, että häpeä on myös monien mielenterveyden ongelmien taustavaikutin. Kyky tuntea tervettä häpeää on välttämätöntä yhteiskunnan toiminnan kannalta, mutta häpeästä voi myös kasvaa suuri, salakavalasti hyvinvointia nakertava möykky. Häpeä vaikuttaa monien ajallemme ominaisten ongelmien, kuten riittämättömyyden tunteen, huonon itsetunnon, perfektionismin, uupumuksen, masennuksen, ahdistuksen ja syömishäiriöiden taustalla. Kirja on työkalu jokaiselle, joka haluaa tutkia suhdettaan häpeään, vapautua sen yliotteesta ja oppia myötätuntoa itseään kohtaan.
Helppo ja nopea peruskirjanen, joka toimii helposti lähestyttävänä johdatuksena häpeän tematiikkaan. Vaikean aiheen ja raikkaan kansidesignin välinen hankaus luo hauskan ensivaikutelman. Kujalan lähestymistapa nojaa vahvasti kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja mindfulnessiin. Kyseessä on enemmän perustason työkalupakki kuin itseymmärryksen syväsukellus.
Häpeän käsittelyssä teksti ei mielestäni saavuttanut tunteen kanssa pärjäämisen kannalta olennaista galaxy brain -tasoa eli sosiokulttuuristen normien merkityksen nimeämistä häpeän tuottajina ja normien kyseenalaistamisen olennaisuutta psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Kujala esimerkiksi esittää, että häpeän aiheuttamat sosiaaliset piiloutumistoiminnot voivat saada henkilön vaikuttamaan "hieman oudolta ja kömpelöltä" tai "kovalta ja ylimieliseltä". Oman käytöksen muuttaminen siitä lähtökohdasta että vaikuttaisi muille ihmisille normaalimmalta ei liene kovin hyvin linjassa kirjassa avatun itsemyötätunnon eetoksen kanssa. Samoin kehovihaa koskevissa kappaleissa annetut ehdotukset etsiä virheitä ensisilmäyksellä täydellisiltä vaikuttavista kehoista ja ymmärtää näin kaikkien kehojen epätäydellisyys tuntuu erityisen karskilta tavalta lähestyä omaa ja muiden kehollisuutta - mielummin näkisin keskustelua siitä, miten kehollisuutta voi alkaa havainnoida ja kokea muuten kuin esteettisen arvottamisen kautta.
Populaaritieteellisille teoksille ominaiseen tapaan kirjassa ei ole lähdeviitteitä, vaan käytetty kirjallisuus on listattu kirjan loppuun luvuittain. Joitakin teoreettisia näkökulmia kirjassa avataan lukijalle kevyesti. Kuitenkin esimerkiksi pari kertaa toistuva toteamus siitä, että kielellistäminen mahdollistaa menneisyyden muistamisen ja tulevaisuuden kuvittelemisen on sen verran suuri väite, että se tarvitsisi tuekseen tieteellisiä perusteluja.
Kujalan jutusteleva tyyli ja omien kokemusten jakaminen tekee kirjasta rehellisen ja helposti lähestyttävän oloisen. Käytännön harjoitteet on avattu hyvin ja selkeästi, mutta osa niistä vaikuttaa melkoisen rajuilta tehdä yksinään, jos häpeän kanssa on kovin mutkikas suhde. Parhaiten kirja vaikuttaisikin sopivan henkilöille, jotka toivovat keinoja häpeän käsittelemiseen, mutta joille tunteen kohtaaminen ei aiheuta kovin voimakasta oireilua.
Erittäin hyvä kirja häpeästä, tuosta vaikeasti lähestyttävästä tunteesta, joka ainakin omaa elämääni on päässyt kunnolla sekoittamaan. Helposti luettava ja silti todella tiukkaa asiaa.
Mielenkiintoisia neuvoja esimerkiksi kehohäpeään: tarkkaile muiden täydellisiltä vaikuttavia kehoja ja etsi niistä virheitä. Myötätuntoista!
Kirjaa lukiessa tuntui usein siltä kuin lukisi sellaista aivan ihanaa, perinteistä linkedin-humblebrag-postausta, jossa kirjailija huokailee omaa suorittamistaan ja kovaa työntekoaan. Perjantaisinkaan ei pääse sohvannurkkaan pizzaa syömään, kun täytyy siivota talo lattiasta kattoon tai vähintäänkin pyyhkiä muruja pöydältä! Ehkä tämä on samaistuttavaa sitten niille, joiden häpeä manifestoituu suorittamisena, mutta jotenkin aika kulunutta ”sosiaalisten normien mukaiset ihailtavat tekemiseni ja saavutukseni ovatkin oikeasti sitä että suoritan liikaa ja heikkoutenikin ovat muuten vahvuuksia!” -kamaa.
Vielä kiitoksissakin kiitetään edesmennyttä vaaria siitä, ettei tämä tuominnut kirjailijaa, vaikka hän ”ikätovereistaan poiketen” oli kiinnostunut keskustelemaan elämän suurista kysymyksistä joogamatolla mietiskellen. Juuh.
🎧 emilia kujalasta tulee aina niin lämmin ja turvallinen olo. ihanaa että hän luki itse tämän kirjan. nyt mä toivon että olisin lukenut tän kirjan kirjana enkä kuunnellut, koska oli monia kohtia joihin olisin halunnut pysähtyä ja joita olisin halunnut merkata itselle muistiin. monia lauseita haluaisin ottaa talteen, koska niitä ajatuksia pystyn linkittämään moniin eri asioihin elämässä. erityisesti pohdinta siitä, kuinka ajatukset ovat vain ajatuksia, eikä totta, on auttanut mua monissa elämän vaikeissa hetkissä.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, että kirjoittaja toi esiin myös omakohtaisia kokemuksiaan teemasta, jota käsitteli, eikä piiloutunut asiantuntijan roolin taa, kuten monissa muissa mielen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä teoksissa. Koska olen lukenut ko. teemaan liittyvää kirjallisuutta aiemminkin ja omaan omakohtaista kokemusta siitä, odotin kirjalta enemmän. Itselleni se ei tarjonnut juurikaan uutta tietoa, vaikka kiteytti kyllä olemassa olevan miellyttävällä tavalla.
Raikkaita ja myötätuntoisia ajatuksia häpeästä. Kuuntelin äänikirjana ja pidin siitä, että kirjoittaja itse lukee teoksen. Äänenpainot ja -sävyt tuovat lisämerkitystä tekstille juuri niissä kohdissa, joihin hän on ne tarkoittanut. Itse en olisi kaivannut harjoituksia, ne eivät mielestäni toimi luettuna vaan tarvitsisivat kuuntelijan eli terapeutin mukaan. Siksi 4/5 ⭐
Helppolukuinen opas häpeän tunteeseen. Kiinnostavia faktoja siitä, mistä häpeä syntyy, kuinka häpeä vaikuttaa käyttäytymiseemme ja pieniä harjoitusvinkkejä häpeän työstämiseen. Itselleni tämä oli hyödyllinen sen reflektointiin kuinka häpeä vaikuttaa omaan elämääni. Syvällisempiäkin teoksia aiheesta varmasti löytyy.
Moni kohta (erityisesti suorittamisesta) kolahti, vaikka minun on edelleen vaikeaa mieltää monta omaa mielen ongelmaani nimenomaan häpeästä johtuvaksi. Itsemyötätunnon ja kehollisuuden korostaminen toimivat mulle tässä tosi hyvin.
Ensimmäinen äänikirja minkä ikinä kuuntelin, ei välttämättä viimeinen -kiitos Bookbeatin ilmaisen kokeilujakson, mutta totesin että taidan pitäytyä jatkossakin painetun kirjallisuuden parissa. Tämän kummempia arvioitakaan en itse teoksesta tällä kertaa tee, koska 80% sisällöstä meni täysin ohi :D