Palkitun tekijän fantasian täyteinen satu rohkeudesta, virheistä ja itsensä hyväksymisestä.
Kaukaisen kylän korkeimmalla kukkulalla seisoo Neiti Kymenen arvoituksellinen talo. Neiti ei pidä ihmisistä, eikä talossa hänen lisäkseen ole muita kuin apinoita, mutta puutarhan hurjat bengalintiikeritkään eivät pidä eräitä poissa. Sillä yhtenä päivänä neidin ovelle ilmestyy utelias, likainen pikkupoika, joka ei suostu lähtemään ennen kuin on löytänyt kadonneen Rohkeutensa. On salaisuuksia, jotka ovat odottaneet liian pitkään, ja arvoituksia, jotka haluavat tulla ratkaistuksi.
Magdalena Hai is a Finnish author of SF&F and children’s tales. Hai’s prose, long and short, has been nominated for several awards (Finlandia Junior Award, The Nordic Council Children and Young People's Literature Prize, LukuVarkaus, Topelius, Arvid Lydecken, Runeberg Junior) and has won the Kirjava Kettu, Stalker, Atorox, Blogistanian Kuopus, Kaarina Helakisa and the Finnish Literary Export Prize (Tulenkantaja). Her latest YA-series, Royaumen aikakirjat (The Chronicles of Royaume), includes so far two novels, Kolmas sisar (The Third Sister, Otava 2018) and Isetin solmu (The Knot of Iset, Otava 2021). Her and Teemu Juhani's Painajaispuoti/The Little Shop of Nightmares series has been sold to 24 language areas.
A lover of cross-genre fiction and all things strange, Hai often combines elements of sci-fi, fantasy, and horror in her fiction. Besides writing Hai is an active member and editor in Osuuskumma Publishing.
Tämä oli lastenkirjaksi hyvin hankala. Aikuisena ymmärsin kyllä mitä kirja halusi sanoa, mutta kuulijakuntaa lähinnä kyllästytti ja ihmetytti moinen jaarittelu. Yksikään kolmesta kuulijasta ei olisi jaksanut tätä oikein kuunnella. Tiikerit kuitenkin kiinnostivat kovasti, ja oikeastaan niiden siivellä sain kirjan lukea loppuun asti, muuten olisi varmaan pitänyt jättää kesken kuulijoiden tuskastellessa tapahtumien puutetta.
Ei ainakaan vauhdikkaita satuja rakastaville lapsille. Eikä kovin nuorille myöskään, tarinan hienot ajatukset saattavat mennä ohi helisemällä.
Kuvitus oli kuitenkin hienoa. Olisin toivonut, että sitä olisi ollut jopa enemmän.
Neiti Kymene elelee suuressa ja salaperäisessä talossaan yhdessä kahdentoista apinan kanssa, itsenäisenä ja joskus ehkä hiukan yksinäisenä, kunnes eräänä päivänä ovikello soi ja kynnyksellä seisoo Pekka-niminen yhdeksänvuotias poika, joka kertoo etsivänsä Rohkeuttaan (isolla R-kirjaimella).
Säntillistä ja järjestystä rakastavaa neitiä tuntemattoman pojan läsnäolo lähinnä ärsyttää, mutta vähätpä hän tietää, millainen seikkailu yllätysvieraan saapumisesta alkaa (no ainakin semmoinen, jossa on mukana muun muassa puutarhassa asuvia nälkäisiä tiikereitä, espanjalaisia kummituksia ja muuta sellaista, jota ei tässä spoilauksen pelossa viitsi mainita).
Magdalena Hain "Neiti Kymenen ihmeellinen talo" (Otava, 2020) tuo jollakin tapaa mieleen Neil Gaimanin romaanit, eli fantastisessa tarinassa on tasoja, jotka eivät välttämättä avaudu lapsilukijalle samalla tavalla kuin tunnelukkonsa tunnistaville aikuiselle. Lisäksi tarinan varrelle on ripoteltu erilaisia kirjallisia viittauksia maailmankirjallisuuden klassikoihin.
Lastenkirjana teos ei ole helpoin mahdollinen, joten vähän joudun nyt arpomaan, minkä ikäisille lukijoille sitä oikeastaan suosittelisin. Nelosille ja viitosille? Vielä vähän vanhemmille?
Ai niin: Teemu Juhanin kuvitus on huisin huikeaa taas jälleen kerran.
Neiti Kymenen ihmeellinen talo ei ole se kaikkein helpoin lastenkirja ja hyvä niin. Tämä antaa lukijalleen, niin nuorelle kuin vanhemmallekin paljon ajateltavaa mm. virheiden tekemisestä, niiden myöntämisestä ja pelkojen kohtaamisesta. Kirjailija puhuttelee hauskasti lukijaa ja lukujen sisällä on vanhojen lastenkirjojen tyyliin alaotsikoita, jotka kertovat, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä on lastenkirjaklassikoiden henkeä, mutta jotenkin hyvin modernissa paketissa. Kuvitus on ihastuttavaa ja sitä olisi voinut olla enemmänkin.
Katumustiikerit ovat voimakkaita, mutta eivät järin viisaita.
Tämä mainio tarina piti varpaillaan sekä minut että pienet tyttäreni. Erityisesti eskarilainen oli aivan lumoutunut kielestä ja juonenkäänteistä, ja pohti jo kirjan alkupuolella ketä nämä lapset mahtavat todella ollakaan.
Kuvituksesta myös iso plussa. Olipa tosi mukava lukea näin ajatuksia herättävää kirjaa lasteni kanssa!
Kertakaikkisen sympaattinen fantasiakirja kahdentoista apinan ja kummituksen kanssa asuvasta Neiti Kymenestä, jonka oven taakse ilmestyy Rohkeuttaan etsivä Pekka Pettersson ja pian myös siskokset Susanna ja Anneliisa. Pekka kaivaa nenästään keltaisia toukkia, Rohkeus murisee oravalle puutarhassa ja katumustiikerit repivät taloa kappaleiksi. Metaforien, personifikaatioiden ja eri aikatasojen sokkelo hurmaa. Kertojanääni ärsyttää hieman välillä ennakointeineen ja alleviivauksineen, mutta hullunkuristen yksityiskohtien rikkaus paikkailee tyyliä.
Kirjaa olisi ihana käsitellä jonkin ryhmän kanssa kirjalliuuslähtöisen sanataiteen keinoin! Siihen teoksessa on monia herkullisia mahdollisuuksia, ja koska kirja voi olla paikoin lapsilukijalle haastava, yhteisestä keskustelusta ja tehtävistä olisi varmasti hyötyä. 4,5/5 ⭐️
Itse pidän kovasti juuri tuollaisesta kirjan tapahtumia kommentoivasta kertojasta, mutta tällä kertaa se tuntui astuvan esiin yllättävän myöhään (sivun 18 paikkeilla?).
Tykkäsin tarinasta ja kuvituksesta, mutta kenelle tätä suosittelisin? Laittaisinko tämän kirjastossa ääneen luettavien hyllyyn vai yli 10-vuotiaiden hyllyyn itsenäisesti luettavaksi? Jaa'a... :D
Lasten ja nuortenkirjallisuuden maaginen moniottelija Magdalena Hai kirjoittaa taitavasti kauhua ja fantasiaa sekä perheen pienemmille että YA-yleisölle. Neiti Kymenen ihmeellinen talo muistuttaa hänen edellisestä tuotannostaan eniten kiiteltyä fantasiasatua Kurnivamahainen kissa, jossa oli myös uutuuden tavoin kuvitus Teemu Juhanin käsialaa. Molemmissa teoksissa on myös satumainen tunnelma ja tärkeitä symbolisia tasoja. Siinä missä Kurnivamahainen kissa pohdiskeli ahneuden ja ympäristötietoisuuden kysymyksiä, Neiti Kymenen ihmeellinen talo koskettelee herkkävireisiä muistin, katumuksen ja perhe-elämän ylä- ja alamäkien aihepiirejä.
Neiti Kymenen ihmeellisen talon kuvitus ja jo kansikuva ovat aivan lumoavia, kertojanääni on hauskan persoonallinen ja luvut ovat kätevän lyhyitä. Silti kirja ei sovellu aloittelevan lukijan käteen, vaan omimmillaan se on perheen kanssa yhdessä luettuna ja makusteltuna tai viisaiden alakoululaisten itsenäisenä lukemistona. Metatasot ja symboliset tasot eivät nimittäin asetu kirjassa yksinkertaisemman tarinan yläpuolelle, vaan niille on kiipeiltävä jo juonta seuratakseen. Alle kouluikäisille yhdessä lukiessa tosin ei varmastikaan haittaa, jos aivan kaikki ei vielä avaudu.
Neiti Kymenen ihmeellisen talon tarina alkaa, kun lapsia inhoavan Neiti Kymenen oven taakse ilmestyy sottainen poika, Pekka, joka on kadottanut jotakin. Neiti Kymene asuu salaperäisessä talossaan yksin seuranaan härkätaistelijan aave ja liuta kaunokirjallisesti nimettyjä apinoita. Neiti ei koskaan astu ulos ovestaan, jonka takana vaanivat tiikerit. Mutta Neiti Kymenekin on kadottanut jotakin, vaikka hän ei sitä itse tiedostakaan. Pekan perässä taloon ilmestyy häntä etsimään kaksi tyttöä, ja pian lapset avaavat sellaisia ovia Neiti Kymenen menneisyyteen, joita hän on yrittänyt pitää visusti lukittuna. Kerronnassa on keveyttä, mutta se ei silti kaihda rumia ja painavia tunteita, joita lastenkirjallisuudessa harvoin uskalletaan tuoda esiin. Teemu Juhanin tunnelmallisesta kuvituksesta ei voi sanoa muuta pahaa sanaa kuin sen, että sitä olisi saanut olla vielä enemmänkin.
Hieno kansi ja kiva kirja. Sujuvaa, raikasta ja hitusen vanhahtavaa (tarkoituksella) kieltä, muttei ollenkaan siitä helppolukuisimmasta päästä, sillä näennäisen kepeä teksti kommentoi jatkuvasti itseään. Luvut ovat mukavan lyhyitä ja lukujen alussa oli sellainen lystikäs vanhanaikainen selite siitä, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu. Se vähän spoilaa yllätyskäänteet, mutta toisaalta se saattaa myös koukuttaa ja houkuttaa lukemaan "vielä seuraavan luvun". Minä tykkäsin. Vaikka itse tarina oli aika simppeli, se sisälsi ajoittain aika aikuista asiaa tunteista ja niitten tukahduttamisesta. Kirja voisi hyvin toimia myös tunnekasvatuskirjana tai jonkun vaikean asian käsittelemisen oheislukemisena.
Kuuntelin kirjan äänikirjana (paperiversiot eivät ole vielä saapuneet kirjastoon!) ja kirja toimi oikein hyvin aikuisen ääneen lukemana. Mystisen kaunis kansi houkuttelee varmasti myös "lukijalapsia" tarttumaan siihen. Kiinnostavaa nähdä miten tämä lähtee koulukirjastossa kulkemaan.
Vinkkaisin tätä nelos-vitosille. Ja opettajille ääneenluettavaksi.
Pomalý rozjezd, ale jinak příjemně poťouchlé, hravé a seversky magickorealisticko-filozofické čtení pro náročného dětského čtenáře cca od osmi let. Uvidíme, jestli vyjde i česky. Já to doporučila.
Magdalena Hain fantasiakirjan, Neiti Kymenen ihmeellinen talo, kuvitus on uskomattoman hieno. Kuvituksen on tehnyt Teemu Juhani. Toivoisin vain, että kuvitus olisi kirjan sivuillakin yhtä värikäs kuin kansikuva on. Mustavalkoväritys tietysti sopii kirjan pelottavaan kauhutunnelmaan. Kirjassa käsitellään siis vaikeita tunnetiloja, kuten katumusta ja pelkoa.
Tietysti vanhassa ja suuressa talossa asustaa kummitus. Kirjan kummitus on ihanan rakastettava kummitus, joka ei pelottanut ainakaan minua. Kirjan tapahtumat pelottivat, sillä taloon ilmestyi kolme lasta. Neiti Kymene ei pitänyt lapsista, mutta ei hän voinut poiskaan ajaa heitä. Eikä hän ymmärtänyt, että miksi lapset tulivat juuri hänen luokseen. Ja mitä tiikerit ajattelivat lapsista? Ja mitä apinat ajattelivat lapsista?
Mikä lumoava tunnelma...! Tätä kirjaa lukee jonkinlaisessa haltioituneessa transsissa. Hain käyttämä kieli on i-ha-naa, ja tarinassa on todellakin tasoja. Teemu Juhanin kuvitus on yhtä hienoa kuin aina, ja kirjan kansi on yksi onnistuneimpia miesmuistiin. Sopii takuulla mainiosti luettavaksi ääneen luokassa, varmaan aika monenikäisillekin koululaisille.
Alkuun nautin kirjan kokonaisvaltaisesta metafiktiosta valtavasti, mutta jossain vaiheessa siihen alkoi vähän kyllästyä. Tuntui, kuin olisi ollut keskellä sanataidekerhon harjoitustehtävää. Oikein hyvää sellaista toki, mutta pikkuisen se minun lukukokemustani latisti.
Hmm... mitäs tästä osaisi sanoa? Kirja on lapsille, mutta ei liian pienille, sillä kuinka paljon he ymmärtävät niinkin abstrakteja käsitteitä kuin katumus, vaikkakin verhottuna tiikereiksi tai rohkeutta osana meitä kuten susius osana ihmissutta. Tarinassa on paljon hyviä juttuja, kätkettyä viisautta, mutta se tuntuu hukkuvan jonkinlaisen jaaritteluun. Toisaalta, mistä minä mitään tietäisin, lapseton ihminen joka ei kuulu edes kirjan kohderyhmään... 😁
Tykkäsin tästä ihan hurjana, vaikka kirja ei olekaan mikään helppo lastenkirja. Todella mukaansatempaava tarina, joka pistää myös aikuisen pohtimaan muun muassa pelkoa ja katumusta. Kirjan kruunaa Teemu Juhanin kaunis kuvitus!
Ihmeelliset, salaperäiset ja vinksahtaneet talot kiinnostavat aina. Tästä tuli mukavalla tavalla Chris Riddellin lasten/nuortenkirjat mieleen. Teemu Juhanin kuvitus on oivallinen. Vähän jäin miettimään, oliko psykologinen puoli omaan makuuni inasen alleviivaavaa ja opettavaista.
Pitäisi antaa neljä tähteä, mutta jostain syystä kiinnostuin tarinasta kunnolla vasta puolivälin jälkeen. Hai kirjoittaa kyllä todella sujuvasti ja oli mukavaa törmätä lastenkirjaan, jossa aikuinenkin saa käyttää kunnolla aivonystyröitään.
Lastenkirjaksi aika monitasoinen, mikä toisaalta saa aikuisenkin keskittymään tarinaan, ja toisaalta saa aikaan myös hyviä keskustelunaiheita lasten kanssa.
Ostin tämän pian ilmestymisen jälkeen, ja nyt vihdoin luin loppuun! Takakansiteksti kiinnosti, ja päätin ostaa omiin kokoelmiin ja antaa lukemisen jälkeen sitten siskonlapsille iltasatukirjaksi. Ja varmasti herättää hilpeyttä pikkulasten parissa. Itsekin nautin maailmasta ja hahmoista. Opettavat osat tarinassa olivat aikuiselle lukijalle vähän liian in your face, mutta kohderyhmälle varmasti osuvia.
"Tiikerit murahtivat. Sitten ne marisivat. Ne vilkuilivat toisiaan ja yrittivät päättää, oliko tämä kummallinen uusi otus niille vaarallinen. Kun susipoika asetti koipensa kellarin luukkuun johtaville portaille, etummaiset tiikerit ottivat varmuden vuoksi askeleen taakse. Tästä seurasi, että tiikerit, jotka olivat niiden takana, joutuivat nekin perääntymään. Mistä puolestaan seurasi, että kaikista taaimmaiset tiikerit olivat vaarassa pudota nolostttavasti pepulleen. Kissaeläimet eivät vihaa mitään niin paljon kuin nolostumista. Siksi nämä taaimmaiset tiikerit eivät jääneet odottamaan tilanteen kärjistymistä siinä määrin, että ne olisivat pudonneet pepulleen. Ne kääntyivät kannoillaan ja maleksivat toiseen suuntaan, teeskennellen terhakkaasti, että eivät olisi halunneet mokomaa Pekkaa syödäkään. Itse asiassa, ne ajattelivat, nehän olivat olleet paikalla täysin sattumalta ja matkalla ihan toisaalle! Itse asiassa ne eivät erityisemmin edes pitäneet pikkupoikien mausta!"
I don't know what to think about this. It's pretty confusing and splintered and shattered, but it's full of good things like that quote above about the tigers :-D I think I like it :-)
This is a story of a witch who doesn't remember she is a witch until three kids appear in her house. She has chimpanzees as servants, and tigers in the garden, and the house is odd. There are things that don't make any sense. Maybe the truth of things is why the author chose to tell the story the way she told it. It's not long, so it's well worth reading to find out the truth about miss Kymene, the witch, and her wondrous house.
(No, it didn't take me half a year to read this book, it took me two days, but there was half a year between these two days :-D)
Neiti Kymene asuu valtavan suuressa talossa, seuranaan vain 12 apinaa ja puutarha vartioivat bengalintiikerit (sekä eräs sikarilaatikossa asustava härkätaistelijan haamu). Neidin luona ei käy koskaan ketään eikä hän ole poistunut vuosikausiin talonsa ulkopuolelle. Eteisen kynnysmattokin on on vallan harmaantunut sille kerääntyneestä pölystä. Eräänä päivänä tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta; talon ovikello soi, ja ovella seisoo pieni, nenäänsä antaumuksella kaivava poika nimeltä Pekka, joka kuulemma etsii Rohkeuttaan (isolla R:llä). Päästäkseen pojasta mahdollisimman pian eroon (ja varmistaakseen, ettei puutarhan tiikerit pistele häntä poskeensa) Neiti Kymene päästää Pekan sisään etsimään Rohkeutta. Mutta neidin kauhuksi ovelle tupsahtaa pian kaksi lasta lisää: siskokset nimeltä Susanna ja Anneliisa, jotka ovat etsimässä Pekka-serkkuaan. Neiti Kymene päättää antaa lasten viipyä talossaan seuraavaan aamuun asti. Mutta miten päästä lapsista eroon, kun aika kiertää itsensä tippaleiväksi ja yöt vain seuraavat toinen toistaan?
Ihastuttava fantasiasatu taikuudesta, salaisuuksista ja suurista tunteista. Tosin nuoremmilla lukijoilla voi olla hankaluuksia juonen seuramisessa, sillä välillä tarinankertoja harhautuu ehkä turhankin kauas sivupoluille. Mutta itseäni ainakin nämä Shanghain mummot ynnä muut sivupolut viihdyttivät kovasti.
Helmet-lukuhaaste 2020 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
Clever, curious and funny book. This is about regret and repressed feelings, memories, time and family. All this in light tone and with a bit of old timey charm.
Fantastic and insightgfull fairytale with twelve literary monkies, bengal tigers, gallant ghost and enigmatic Miss Kymene. Lady living alone in house full of weird and wonderfull things but no other people. Life in the house is calm and in order until small boy rings ger doorbell. This starts chain of events changing everything.
Short chapters, fast paced and funny subtitles. Maybe not easiest book for kids.
Such a beautiful book. I loved the cover and illustrations.
Ihastuttavaa lasten fantasiaa upealla kuvituksella. Introverttinä samaistuin alun neiti Kymeneen, joka arvostaa yksinäisyyttä, rauhaa ja hiljaisuutta ja joka toivoo olevansa "noita, jota naapuruston lapset pelkäisivät niin, etteivät tulisi hänen portailleen kaivamaan nenäänsä".
Vähän petyin, kun neiti Kymenen hahmo muuttui tarinan edetessä, mutta toisaalta ymmärrän kyllä täysin, miksi näin kävi. Ei tämä ollut tarina oman rauhan ihanuudesta vaan virheitten tekemisestä ja myöntämisestä sekä peloista ja niiden kohtaamisesta, ja sellaisena kirja toimii hienosti.
Fanitan Teemu Juhanin kuvitustyyliä. Hain tarinasta en oo ihan varma - tarinan tunnelma ja nokkela kieli koukkaisi kyllä heti mukaansa, mutta hommelin edetessä uuvahdin ylenmääräiseen psykologis-filosofis-opettavaisuus-monikerroksisuuteen. Kiinnostaisi kuulla mitä kohderyhmä tuumaa kirjasta. Kirjan henkilöt oli kuitenkin just mainioita: Ernesto, upea Neiti Kymene ja nerokas Anneliisa. Ja talo, se oli ihana, jäin jumiin jonnekin sinne 135 ikkunan pohjoiseen valoon ja talvipuutarhaan.
Rikasta kieltä ja outo, lukijalle tarinaa ajoittain kommentoiva kertojaääni. Kiva kuvitus! Luin tämän 3-4 luokkalaisilleni ja kirja meni selvästi kovaa ja korkealta ohi ison osan aikaa. Oppilaat eivät pysyneet perässä siinä mitä tapahtui, mutta onneksi tykkäsivät kuitenkin kuunnella vaikka ymmärrys jäikin vähäiseksi (kaikki oppilaat s2). Kirja sopinee paremmin lapsille, joiden suomen kielen taito on jo valmiiksi hyvä.
No täähän oli aivan ihana! Taianomainen, hauska ja ajatuksia herättävä. Ei ehkä kuitenkaan sovi kovin pienille lapsille, sillä tarinaa oli paikoin hieman haasteellista ymmärtää. Siitä tuo puolikas miinus.
Kiinnostava, ei ihan helppo lastenromaani. Pelkoa ja katumusta käsitellään hauskan vauhdikkaasti. Sopisi aikuisen ääneen lukemaksi, sisältää myös aikuiselle lukijalle suunnattuja viittauksia.