Kuolleiden kirja eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista

by Kai Sadinmaa

Tietokirjailija, pappi Kai Sadinmaa vie lukijan matkalle ihmisyyden ytimeen kävelemällä läpi Malmin hautausmaan ja selvittämällä sinne haudattujen ihmisten sytyttävät elämäntarinat. Miksi esimerkiksi Tauno Palon ja Ansa Ikosen elämät päättyivät lopulta niin eri tavoin? Mitä tapahtui Abloy-lukon keksijä Emil Henrikssonin haudalle? Entä kuka muistaa Monsieur Mossen, meikki­maailman ”Rembrandtin” tai Marokon Kauhun?

Yksilöiden tarinoiden kautta Sadinmaa kertoo suurista kysymyksistä: mihin ihminen, etenkin suomalainen, elämässään pyrkii, mikä häntä ajaa eteenpäin? Millainen on unohdettu köyhien lasten hautapaikka, johon tietokirja päätyy? Kuolleiden kirja kertoo myös hautaamisesta: mitä krematorion työntekijä tekee, miten hauta kaivetaan ja millaisia hautauskulttuureja on muualla maailmassa ja historiassa? Entä millaisia ovatkaan hautausmaan puut, pensaat ja kukat?

Kuolleiden kirja ei ole kirja vain yhdestä hautausmaasta. Se kertoo oivaltavasti yhden hautausmaan kautta elämästä aina ja kaikkialla.

Genres: History, Nonfiction, Finnish Literature

246 pages, Hardcover

Published August 1, 2019

Reviews

[Jenni · Rating 3 out of 5]

Luin tätä pätkissä, mikä ei ehkä ollut kaikkein paras ratkaisu ja vaikutti lukukokemukseen paljon - huomasin, että lukeminen oli sujuvampaa kun oli mahdollisuus lukea neljä-viisi lukua kerrallaan ja silloin tästä sai enemmän myös irti.

Pappi Kai Sadinmaa vietti kesän Malmin hautausmaalla ja kertoo nyt kansien välissä tarinoita ja huomioita tuolta kesältä. Itse pidän hautausmaita äärimmäisen kiehtovina ja tartuin suurella mielenkiinnolla tähän kirjaan. En Malmista juuri mitään tiedä (toisaalta, kävin vasta viime kesänä Hietaniemen hautausmaalla ensimmäistä kertaa että sinänsä...) mutta tämän jälkeen tiedän ja voisin hyvin kuvitella tekeväni sinne kesäretken. Tiedän myös nyt todella paljon Malmin puista ja vaikka luonto tärkeä onkin, olisin pärjännyt vähän vähemmälläkin tiedolla.

Malmille ei ehkä ole haudattu samanlaisia suurmiehiä ja -naisia kuin vaikkapa Hietaniemelle, mutta monen matka matka on päättynyt Malmille ja sieltäkin löytyy tunnettuja suomalaisia. Ja jotenkin tuntuu, että aivan liian montaa näistä yhdistää karu kohtalo: oman aikansa suursuosio, julma mediakohtelu, liian läheinen suhde alkoholiin ja lopulta aivan liian aikaisin päättynyt elämä. Sadinmaa ei tuomitse, vaan pohtii hienosti näiden ihmisten kohtaloita. Kirjassa on paljon historiaa ja ainakin itse koen oppineeni uutta tätä lukiessani.

Ja vaikka Sadinmaa on pappi ja ajoitellen pohtii uskontoa (muutakin kuin kristinuskoa), ei tämä mitenkään ole tunnustuksellinen kirja. Enemmänkin tässä esitellään ja käydään läpi eri uskontojen roolia ihmisten elämissä, tapoja ja uskomuksia. Tästä pidin itse, koska tänä päivänä mikään, mikä lisää ihmisten ymmärrystä ja sitä kautta toivottavasti suvaitsevaisuutta, ei ole väärin. Jos hautausmaat, puut, surulliset ihmiskohtalot ja/tai historia kiinnostavat, voin suositella tätä luettavaksi.

[Sisuhukka · Rating 2 out of 5]

Jälleen kerran suomalainen tietokirja, jossa on hyvin kiinnostavaa asiaa, mutta kokonaisuus on repaleinen, hyppivä ja paikoitellen ajatusvirtamainen, mikä tekee kokonaisuudesta raskasta luettavaa.

Tämän kirjan kautta pääsee tutustumaan välähdyksittäin suomalaiseen henkilöhistoriaan ja kuulee Malmin hautausmaan puulajikkeista seikkaperäisesti. Opin uutta ja heräsin pohtimaan asioita, mutta jotkut esitetyt ajatukset olivat liian suoraan lukijalle pakotettuja. Plussaa kannesta, joka on huikea.

[Antti Värtö · Rating 3 out of 5]

Sadinmaa kulkee ympäri Malmin hautausmaata ja pohtii kohtaamiaan hautoja ja ihmisiä. Kirja on tavallaan silppuhistoriallinen, sillä hän pysähtyy kertomaan kirkkomaalle haudattujen julkkisten elämäntarinoita. Yleensä vihaan kaikkea silppuhistoriaa, mutta tietynlainen ajatuksenvirtamaisuus pelastaa Kuolleiden kirjan: pienoiselämäkerrat nivoutuvat yhteen puulajien erilaisuuden pohdinnan kanssa, luoden ajatuskokonaisuuden, jossa elämä ja kuolema vaihtelevat.

Ei tämä sinänsä kovin ihmeellinen kirja ollut, mutta pidin siitä kuitenkin paljon enemmän kuin odotin. Olen lukenut Sadinmaalta aiemmin teoksen 10 käskyä kirkolle, joka oli paljon rasittavampi. 10 käskyä oli manifesti, tämä taas on pohdiskeleva, suorastaan mietiskelevä kirja. Se laittoi ajattelemaan kuolemaa, mikä on aina ihan terveellistä nykyajan ihmisille. Julkkiselämäkerrat eivät sinänsä kiinnostaneet suuresti, mutta niistäkin piirtyi tietynlainen memento mori: aikanaan olit tuhansien ihailema, nyt olet kuollut. Niin se käy.

[Sini Helminen · Rating 3 out of 5]

Julkkispappi Kai Sodinmaan osittain esseistisen, osittain omaelämäkerrallisen tietokirjan Kuolleiden kirja alaotsikko on kuvaavan mahtipontinen: “eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautataamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista”. Kirja on syntynyt Sodinmaan Malmin hautausmaalla työtehtävissä viettämänä kesänä ja vaikka elämänfilosofista pohdintaa ja Sodinmaan kokemaa hautausmaan arkeakin on mukana, pääroolin saavat Malmin hautausmaalle haudatut kuuluisat vainajat ja heidän elämäntarinansa. Mukana on muun muassa näyttelijälegendat Ansa Ikonen ja Tauno Palo, poliittinen murhamies Eugen Schauman sekä joukko itselleni tuntemattomampia julkimoita rauhanaktivisteista salarakkaisiin.

Koska henkilökuvat ja aihepiirit heittelehtivät, Kuolleiden kirja ei ehdi ikävystyttää, mutta hajanaisuus aiheuttaa myös kokonaisuuden sekavuuden. Suurinta yhteinäisyyttä tuovat hautausmaan tähtivainajien kohtalot: useimpien tarinat kulkevat samoja tyypillisen suomalaisia latuja menestyksestä hiipumiseen ja viinakaupan kautta aikaiseen hautaan. Väliin Sodinmaa pohtii huomion ja rakkauden kaipuuta ja tekee hieman keittiöpsykologisia tulkintoja menneiden sielunelämästä. Välillä päästään pohtimaan kuolemaa, puita, ilmastonmuutosta ja kirkon suhdetta politiikkaan. Kokonaisuus on osiltaan kiinnostava, mutta olisin kaivannut selkeämpää punaista lankaa sitomaan hautausmaan tarinat yhteen.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Mimi · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava kollaasi ihmiskohtaloita joiden kautta käydään läpi Suomen kulttuurilähihistoriaa. Vahvaa vihervassarointia, joten joitain kirjan sosiaalipolitiikka saattaa ärsyttää. Ateistina oli mielenkiintoista myös lukea kirjoittajan omista ajatuksista kirkkoa ja uskoa kohtaan. Kirjan yleissävy ja -tunnelma on todella lämmin ja lähestyttävä, inhimillinen ja rehellinen. Suosittelen kaikille kuolemasta tai Suomalaisesta kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.

[Aleksi · Rating 4 out of 5]

Kirja syntyi kirjoittajan vuoden pestistä Malmin hautuumaan päivystävänä pappina. Jokainen luku käsittelee jonkun Malmilla viimeistä lepoaan viettävän henkilön elämää, lisäksi tarjolla on hyvää pohdintaa aina ajankohtaisista elämän ja kuoleman kysymyksistä. Moni kohtalo on kiehtova ja Sadinmaa myös tuo omia näkemyksiään arastelematta esille, mikä mielestäni on hyvä. Myös hautausmaan monipuolinen puusto saa osakseen haltioitunutta fiilistelyä, missä ei sinänsä mitään vikaa, muutamaan otteeseen kyllä nämä osuudet pitkittyessään maistuivat hieman puulta. Jonkin verran kertoillaan myös hautausmaan historiasta ja arjesta, esim. krematorion pitäjää jututetaan. Kirjoittajan vakaumus ei millään tavalla häiritsevästi nouse framille. Hieno ja omaperäinen teos, joka monesti pysähdytti pitkiksi ajoiksi miettimään syntyjä syviä.

[Tiina Leinonen · Rating 3 out of 5]

"Kapinapappi" Kai Sadinmaan kirjoittama kirja Malmin hautausmaasta on ristiriitainen teos. Toisaalta se on kaunis ympäröivän luonnon ja kaiken katoavaisuuden ylistys, tunnelmallinen, viehättävä, historiallinen, mielenkiintoinen. Kirja herättää halun lähteä kuljeskelemaan hautausmaan rauhaan, nähdä serbiankuuset ja pylväshaavat ja syyshortensiat. Anekdootit hautausmaan vakiovieraista, suorastaan brutaali krematoriokuvaus ja historialliset merkkihenkilöt, joiden viimeinen leposija Malmilla on, ovat eduksi Sadinmaan kirjalle. Mutta sitten se mutta. Malmille on haudattu useita ns. julkkiksia joiden elämää Sadinmaa kuvaa - ehkä omasta mielestään myötätuntoisesti - mutta kieltämättä sensaationhakuisesti. Laila Kinnusen, Tabe Slioorin, Monsieur Mossen, Olavi Virran ja Armi Aavikon elämää ruoditaan kuin suoraan Hymy-lehden sivuilta. Tämä jättää jokseenkin ikävän maun suuhun. Kaikki nämä skandaalijutut ja juopottelut on jokainen lukenut aikoinaan ja ne ovat varsin hyvin tiedossa. Miksi niillä pitää edelleen hekumoida? Ovatko ne vain sivun täytettä vai yritetäänkö niillä lisätä lukijan mielenkiintoa kirjaa kohtaan? Vaikea sanoa. Ehkä kustantaja on sanonut kirjailijalle että "kuule, nämä sinun luontokuvaukset ja keskustelut puistotyöntekijöiden kanssa on kyllä hyvin mielenkiintoisia mutta ei niistä kirjaa saa aikaiseksi. Jotta pistähän sinne pari sivua Tauno Palosta ja Olavi Virrasta ja muutama 70-luvun kohujulkkis niin kyllä menee kaupaksi". Kirjasta käy myös ilmi Sadinmaan pasifistinen maailmankatsomus kun hän kertoo aseistakieltäytyjä Pekurisen kohtalosta ja suhtautuu kriittisesti sotasankareihin "Marokon kauhuun" ja Simo Häyhään. Tämä tietysti papille sopiikin. Sen sijaan itseäni ihmetytti suorastaan fanaattinen palopuhe siitä kuinka Ruotsiin lähetetyt sotalapset "juoniteltiin" pois vanhemmiltaan, kuinka ruotsalaiset halusivat "ryöstää" suomalaislapset itselleen jne. jne. Vaikutti hieman salaliittoteorialta. Varmasti tilanne aiheutti lapsille vakavia traumoja ja heidän oli vaikea sopeutua ensin Ruotsiin ja sitten lopulta Suomeen paluuseen, mutta luulen että vanhemmat vain halusivat lähettää lapsensa turvaan sodan jaloista ja ruotsalaiset taas halusivat auttaa koska halusivat tehdä edes jotain. Onko Sadinmaalla itsellään kenties sukulainen joka on kärsinyt sotalapsena olosta kohtuuttomasti? Se selittäisi tämän kummallisen katkeruuden. Kirjassa on ansionsa eikä se suinkaan ole vailla mielenkiintoa. Itseäni lukunautintoa vain häiritsivät tämä kummallinen sotalapsitrauma sekä sensaationhakuiset julkkiselämäkerrat.

[Alma · Rating 2 out of 5]

Suosittelen tätä kirjaa niille, joita kiinnostaa kevyellä ja leppoisalla otteella kirjoitettu henkilökeskeinen rönsyilevä historia, joka sijoittuu pääosin sotien aikaan ja hieman sen jälkeen. Kirjassa on mukava tunnelma ja kirjan konsepti - eli historian kertominen hautausmaan ja siten elämän loppumisen näkökulmasta - on toimiva. En suosittele tätä kirjaa niille, jotka kaipaavat perusteellistä historiantietämystä tai syvällistä pohdintaa kuolemasta enkä myöskään niille, jotka ovat arvoiltaan hyvin markkinaliberaaleja (Sadinmaa heittää paljon lokaa kyseisen aatteen niskaan menemättä kritiikissään kuitenkaan kovin syvälle).

Koko kirjan ajan arvoin, onko Sadinmaa puolueellinen vai ei kertoessaan tunnettujen suomalaisten elämästä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että hän on - sen verran Sadinmaa veti mutkia suoriksi kertomuksissa, jotka käsittelivät ihmisiä joista minullakin on ennakkotietämystä. Sadinmaa maalaa isoin pensselinvedoin suoraviivaisia kuvia henkilöistään: hyväksikäytetty tähti, liian hyvä tähän maailmaan, juuriltaan revitty lapsi, joka toistaa lapsuuden traumaansa...Kuvaukset tuntuivat ajoin yksinkertaistavilta ja joskus sensaationhakuisilta (?)

[Suketus · Rating 4 out of 5]

Hautausmaat, rakastan niitä. Hietaniemen hautausmaata olen nuohonnut edestakaisin kerta kerran jälkeen, enkä koskaan kyllästy. Mutta Malmin hautausmaalla en ole koskaan käynyt, paitsi nyt kirjallisesti Kai Sadinmaan seurassa. Nautin matkasta ja Sadinmaan koostamasta pohdintojen, havaintojen, anekdoottien ja faktojen yhdistelmästä. Teos käsittelee Malmille haudattuja tunnettuja ja vähemmän tunnettuja henkilöitä ja heidän kauttaan laajempia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä. Suosittelen.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Mainio kirja, vaikka välillä Sadinmaa harhautuu aika kauas historian syövereihin. Mikä toisaalta tuo syvyyttä käsittelyyn. Tämä on kirja tietyistä kuolleista julkisuuden henkilöistä, kuolemisesta ja hautaamisesta, Suomen historiasta, Malmin hautausmaasta, puista ja pensaista. Ihan pakko tehdä retki Malmin hautausmaalle.

[Pii · Rating 3 out of 5]

Tärkeä ja sisällöltään tuhti kirja, palaan tähän varmasti uudelleen. Oisin kuitenkin kaivannut tiivistämistä ja selkeämpää rakennetta, oli välillä vaikea seurata punaista lankaa - johtui ehkä osittain myös siitä, että luin kirjaa pikkuhiljaa, pienissä pätkissä.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Voisi elättää itsensä kirjailijana. Ja sitä parempi mitä kauempana pysyy kirkkopolitiikasta.

[Päivi · Rating 4 out of 5]

Ei tämä ole mikään matkaopas, mutta herätti halun käydä kesällä Malmin hautausmaalla.