206 pientä osaa

by Wilhelmiina Palonen

Karunkaunis, kielellisesti taitava esikoisromaani kiintymisestä ja hylkäämisestä ja ravisuttava kuvaus ihmisten toisiinsa jättämistä jäljistä.

Äiti tekee kansainvälistä uraa, isä ei halua vahingosta syntynyttä poikaa elämäänsä. Koulussa Alvaria tarttuu kuitenkin kädestä kuriton luuranko, joka seuraa häntä kotiin. Se rakastaa televisiota ja julmia tarinoita eikä anna iltaisin rauhaa.

Toisessa ajassa 20-luvulla Helli ymmärtää, että tekisi rakkauden eteen mitä vain. Kun hän poimii käteensä laittoman lääketabletin, kaikki muuttuu, eniten hän itse. Teolla on seurauksia, jotka ojentautuvat nykyhetkeen, Alvarin elämään asti.

Genres: Finnish Literature, Fiction

304 pages, Hardcover

First published January 1, 2020

Reviews

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 5 out of 5]

Wilhelmiina Palosen 206 pientä osaa (Gummerus, 2020, arvostelukappale pyydetty kustantajalta) on taidokas ja vähäeleisen kaunis esikoisteos. Tarinaa kuljetetaan kolmen kertojan näkökulmasta:

Teinipoika Alvar kaipaa rakkautta ja hyväksyntää, mutta äiti on jatkuvasti työmatkoilla ja isä käy vain toisinaan katsomassa rakastajattaren kanssa saamaansa poikaa, jolle ei ole liiemmin ollut tilaa hänen ydinperhe-elämässään. Helli puolestaan etsii rakkautta 1920-luvulla deittaillen, mutta vahinkoraskaus sysää hänen elämänsä synkkään kierteeseen. Kolmas näkökulma on koulun vanhan opetusluurangon, joks seuraa Alvaria kotiin ja kertoo hänelle synkkiä iltasatuja. Kolme näkökulmaa yhdistyvät kirjan lopussa vavahduttavalla tavalla.

Kirja etenee voimakkaan kuvallisesta kohtauksesta toiseen. Opetusluurangon synkkä inhimillisyys tuo kirjaan raikkaan maagisen realismin pilkahduksen. Kieli on äärimmäisen hiottua ja rakenne toimii loistavasti. Itse asiassa kirjan alussa koin niin suurta kateutta kirjoittajan kielikuvia ja erinomaista rytmin tajua kohtaan, että oli pakko laittaa kirja muutamaksi päiväksi syrjään ja aloittaa lukemista vasta vähän myöhemmin tyynemmällä mielellä. Kirjasta löytyy esimerkiksi hienoin aloitusvirke vähään aikaan: ”Kun Alvar syntyi, hänellä oli kaksitoista sormea.”

Keskeisiksi aiheiksi nousevat elämä ja kuolema, naisten oikeudet ja vahinkolapset, joita kukaan ei haluaisi omakseen. Kirja on yksi niistä, joita tältä keväältä eniten odotin ja se täytti kaikki pilviä hipovat odotukseni. Yksinkertaisesti upea kirja! 5/5

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Joskus on sellaisia kirjoja, että ymmärtää täysin, mitä niillä on tavoiteltu ja miksi, mutta kirja ei silti onnistu koskettamaan tai vaikuttamaan sillä tavalla, kuin sen arvelee tarkoitetun. Näin kävi minulle tämän 206 pientä osaa kanssa, jossa seurataan kahta tarinaa kolmen eri kertojan kautta.

Nykypäivään sijoittuu Alvarin kertomus, pojan, jonka isä on läsnä vain ajoittain ja äitikin satunnaisesti mielenkiintoisesta työstään johtuen. Kaikkitietävän kertojan ohella Alvarin elämää valottaa myös koulun kaapista löytynyt luuranko, joka minäkertojana kertoo tempoilevasta suhteestaan Alvariin hänen kaitsijanaan. 1920-luvulla seurataan nuoren ylioppilastytön kohtaloa niin ikään epätoivottuun raskauteen liittyvien ratkaisujen jälkeen.

Vaikka kirjan teemat ovat selkeät - ihmisten väliset yhteydet, niiden merkityksellisyys ja puute, hylkääminen, huolenpito, ihmisyys ylipäänsä - niin en saanut tästä muodostettua kokonaisuutta päässäni. Kahden eri aikatason tarinat pysyivät rinnasteisuudestaan huolimatta erillisinä eivätkä minun päässäni muotoutuneet osiaan suuremmaksi kokonaisuudeksi. Palosen kieli on kaunista ja kutsuu kyllä ajattelemaan.

[Tuomas Aitonurmi · Rating 3 out of 5]

Esikoisromaani kulkee kahdessa aikatasossa, mukana myös tarinoita kertova luuranko arkitodellisuuden ylittävänä elementtinä. Tekstistä näkyvät sen rakennusaineet kiehtovalla tavalla. Kerronnan niukkuus saa aikaan värähtelyä, osuvia lauseita.

”Myöhemmin hän oli ajatellut toivettaan monta kertaa, vaikka olisi mieluummin unohtanut sen. Toive tuntui jalkapohjaan mädäntyvältä tikulta.” (s. 43)

”Kaikki alkoi toistua: sanat, vastaukset ja eleet. Keskustelujen rytmi herpaantui. Yritin virkistää itseäni menetyksen pelolla, mutta sekin haukotutti.” (s. 237)

[Katri Alatalo · Rating 3 out of 5]

Kertakaikkisen upeaa ja oivaltavaa kieltä! Ensimmäiset 100 sivua vain ahmaisin ihmetellen ja ihaillen. Sitten alkoi lässähtää jokin, ehkä lukuinto tai jännite, vaikka mukana on suuria juonikuvioitakin. Ehkä minun makuuni jäi vähän liikaa rivien väliin tai kaikki kohtaukset eivät tuntuneet oikein johtavan mihinkään. 206 kaunista pientä osaa, joiden välille olisin toivonut enemmän liimaa?

[Sanni · Rating 4 out of 5]

"Tavallaan se oli hyvä, että itkemisen jälkeen väsytti. Silloin alkoi tehdä mieli jotakin syötävää, eikä jaksanut olla enää huolissaan."

[Tiina · Rating 2 out of 5]

Kirja menettämisestä ja kuolemasta. Teemojensa puolesta sen ajattelisi koskettavan, mutta teos jäi todella etäiseksi: en päässyt henkilöihin kunnolla kiinni, vaikka erityisesti naisten oikeuksien puuttuminen kuohuttikin mieltäni. Lähinnä jäljelle jäi kammottava ja lohduton olo: eihän luuranko vain ollut yksi kirjan hahmoista?

Kieli oli kuitenkin kaunista, pidin monesta ajatelmasta. Erityisesti seuraavasta: "Isä tuskastui aina, kun joku itki, eikä tiennyt, että itkemällä pääsi kiinni tummaan ja pimeään kohtaan, josta ei ollut selvillä kunnolla, saattoi vain aavistaa. Vasta kun siihen koski, tiesi, minkälaista se oli ja miten suurta."

[Emilia · Rating 3 out of 5]

Tää oli suuri ikuisuusprojekti vaikkakin on kyseessä aika lyhyt kirja. Rakenne oli suhteellisen sekava, aikatasot ja kertojat jäi aika etäisiksi kun niitä ei paljoakaan avattu eikä edes otsikoitu. Loppujen lopuksi jäi hämmentynyt fiilis ja sellanen että en ymmärtänyt kaikkea. Välillä pääsin juoneen kiinni ja silloin pidin kirjasta. Tarvisin jonkun selitysvideon tästä kokonaisuudesta.

[Laura · Rating 3 out of 5]

[3-3.5☆]

[Mirja · Rating 4 out of 5]

Tämä on raaka ja herkkä kirja, joka ei jättänyt kylmäksi, vaan surulliseksi. Hellin ja Alvarin tarinat riipaisevat syvältä.

[Veera · Rating 2 out of 5]

Paljon kaunista. Nyt ei vaan uponnut, ehkä kokeilen joskus toiste uudestaan.

[Aliisa · Rating 3 out of 5]

Kaksi tarinaa, joista kummassakin oli hyvä idea, mutta joista kumpikin jäi tuntumaan etäisiltä ja keskeneräisiltä. Hellin ja Alvarin tarinat olisivat toimineet ehkä paremmin erillisinä teoksina.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Mikä koostuu 206 pienestä ja vähän isommasta osasta? Ihmisen luuranko, tietysti, ja luista tässä kirjassa puhutaankin monella tavalla.

Alvar on poika, jonka äiti tekee yksinhuoltajana kansainvälistä uraa Helena Rannan jalanjäljissä oikeushammaslääketieteen alalla eli kiertelee kriisialueilla tunnistamassa kuolleita hampaistaan ja konferensseissa puhumassa työstään. Alvar on silloin yksin kotona, koska Alvarin isä – omalla tahollaan perheellinen ihminen – ei Alvaria elämäänsä halua.

Spekulatiivisen fiktion puolelle koukataan, kun Alvar nappaa koulusta yksinäisyytensä lohduksi luurangon, joka seuraa häntä kotiin, kertoo häiritseviä tarinoita, mutta toisaalta osaa olla myös aivan ystävällinen ja mukava.

Toisaalla 1920-luvun puolella seurataan nuorta ylioppilasta Helliä, joka kohtaa miehen, ihastuu, käy se tavallinen tarina. Siinä missä Alvarin äiti pystyy saamaan yksin lapsen ja kansainvälisen uran, Hellillä on toisenlaiset odotukset edessään. Mutta rakkauden vuoksi hän vaikka rikkoo lakia ja kärsii seuraukset.

206 pientä osaa on taitavasti rakennettu ja hienosti kerrottu tarina. Esikoisromaaniksi se on erinomaista työtä ja Wilhelmiina Palosen nimen painan kyllä mieleeni, näillä näytöillä seuraavaankin kirjaan kannattaa tutustua.

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Wilhelmiina Palosen esikoisteos 206 pientä osaa kaivautuu naiselämän kuvauksiin 20-luvulla ja nykyisyydessä. 20-luvun naisten osa oli aika julmaa kerrottavaa. Kirjassa syvennyttiin lukioikäisen Hellin tarinaan. Mitä tapahtuikaan, kun Helli huomasi olevansa raskaana?

Kirjailija kirjoitti esikoisteokseensa nuoren Hellin tarinan, jossa mies jätti kylmän rauhallisesti raskaana olevan tyttöystävänsä. Nykyisyydessä raskaaksi tullut äiti synnytti pojan, Alvarin. Eroamassa ollut mies ei eronnut, joten Alvarin äidistä tuli yksinhuoltaja. Yksinhuoltajuus ei ollut kovin helppoa, kun äiti teki kansainvälistä uraa maailmalla. Alvar joutui olemaan useiden hoitajien seurassa. Murrosiässä hän joutui selviytymään yksin, rotta seurana.

Takakannen tekstissä kerrotaan, että 206 pientä osaa kertoo kiintymisestä ja hylkäämisestä ja ihmisten toisiinsa jättämistä jäljistä. Naisen osa parisuhteessa nousi kirjan teemaksi. Naisen osa, kun hän odottaa lasta.

Kirjailija saa ajatusnystyrät kihisemään teoksen teemoilla raskaudesta. Olin aivan myyty Hellin tarinasta. Olisin voinut lukea kirjan pelkästään hänen elämästään.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

”Rannassa seisoi mies, jolla oli pitkä onki ja joka haroi kädellään siitä roikkuvaa siimaa. Siinä, veden yllä, heilui niin pieni kala, ettei sen kyljistä riittäisi syötävää. Se oli kiinni koukussa ja sätki hopeisena. Sellaiselta hänen sydämensä tuntui nyt.”

Tyylikkäästi kirjoitettu, hivenen hajanainen, monen tarinatason romaani luunkappaleista ja yksinäisistä ihmisistä.

Odotan mielenkiinnolla, että tämä kirjailijanääni vielä hioutuu täyteen potentiaaliinsa!

[Iida · Rating 3 out of 5]

Ihan kohtuullinen. Kielessä ei ollut mitään mihin olisin jäänyt erityisesti kiinni, juonessakaan ei ollut mitään erityistä maisteltavaa.

Ehkä on tullut luettua liikaa näitä useassa aikatasossa kulkevia romaaneja, koska tämäkin tuntui jotenkin noudattavan aika samaa kaavaa. Normista poikkeavana luurangon hahmo, jonka itse mielsin enemmän kuoleman ilmentymäksi (ehkä Alvarin tunteiden ilmentymäksi?) kuin miksikään fyysiseksi hahmoksi.

[Kaisa · Rating 1 out of 5]

Sen ainoan kerran kun annan kotimaiselle kirjallisuudelle mahdollisuuden! Ekat puolet kirjasta en ymmärtänyt kenestä puhutaan ja millä vuosisadalla ollaan. Toiset puolet kahlasin läpi vain siksi että olen jääräpää, joka ei jätä kirjoja kesken. Kiva huomio oli kuitenkin kielellisesti taidokkaat kuvailut, mitä käännetyssä kirjallisuudessa ei yleensä saa tällä tasolla.

[Laura Pirkkalainen · Rating 4 out of 5]

tää oli saman tyyline ku se margarita ja tykkäsin kovasti varsinki sen hellin osuudesta mutta oli vähä liia abstrakti omaa makuu en ihan hahmottanu mitä kaikki asiat symboloi ja hellin osuuden loppu oli vähä liian aikanen se ois ollu kivempi kuvittaa se et mitä sille kävi vaikka tajushan sen mut niii

[Noora Malkavaara · Rating 3 out of 5]

En osannut päättää tähtien määrää, joten siksi meh-kolme. Hyvin kirjoitettu romaani, johon en kuitenkaan päässyt ihan sisälle. En osannut löytää kytköksiä eri hahmojen välillä, jos sellaisia oli tarkoituskaan havaita. Kaikki oli vähän surullista ja ilkeää.

[Vappu]

"Voisi kuvitella, että unen muistaisi ensin kirkkaana ja sen jälkeen muisto hämärtyisi pois, mutta herääminen ei mennyt niin. Unesta valveeseen siirtyminen oli pienen suppilon läpi ahtautumista ja siinä kadotti hetkeksi kaiken mustaan epätietoisuuteen."

[Sunna Kokkonen · Rating 4 out of 5]

Teos jäi mietityttämään pitkäksi aikaa. Mitä luuranko symboloi? Mikä on päähenkilöiden side, vai onko sitä? Kuten muutkin ovat kehuneet, upeat kielikuvat ankkuroituivat aivojen sopukoihin ja toivottavasti pysyvät siellä loppuiän.

[Heta · Rating 3 out of 5]

En ensin meinannut päästä kärryille ja tarina eteni aika hitaasti, mutta imaisi sitten mukaansa. Pidin kuvailevasta kielestä ja välähdysmäisistä luvuista.

[Pilvi · Rating 5 out of 5]

Kaunis ja koskettava. Upea kirjoitustyyli, joka vei mukanaan.