Planet Fun Fun

by Johannes Ekholm

Sukupolvensa äänenä tunnetun tekijän romaanissa sukelletaan taidemaailman kulisseihin ja päästään okkultistisen rikollisjärjestön jäljille.

Energiajuomayhtiö Zalgon Helsinkiin perustama valokuvakeskus päätyy otsikoihin, kun joku ajaa autolla päin sen pihalla kohoavaa peilitaloa. Tekijää ei saada kiinni. Valokuvakeskukseen kytkeytyy myös aktivistin hämäräperäinen kuolema, jota naistenlehden toimittaja yrittää selvittää.
Entä miten kaikkeen liittyy salanimellä julkaistu, Finlandia-palkittu romaani, jonka sivut ovat tyhjää täynnä?
Energiajuomia, anarkismia, aseteollisuutta ja auringon sammumista käsittelevä mysteeri johdattaa lukijan salaliittojen syövereihin.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Novels

461 pages, Paperback

First published February 1, 2020

Reviews

[Ville Uhari · Rating 3 out of 5]

hmmm... siis vaikee sanoo mitä mieltä... aika-ajoin tosi viihyttävä ja hauska mut kans aika rasittava ja puuduttava.

Aiva vitun meta kirja... en oo varma ärsyttääkö mua se että mua jotenki vedätetään lukijana kun tää on nii meta vai se etten jaksanu lopussa olla hilpeenä messissä tarinassa... mut tätä siel kirjassaki pohditaan... vähä semmone pakotettu mind blown olo.... 😂😂😂...

Mut siis aivan sika ajankohtanen!!!! tosi hyvä lukee JUST NYT

[Antti Rautiainen · Rating 5 out of 5]

Tarina lähtee rullaamaan hyvin vähän hitaan alun jälkeen. Trilleriksi naamioitunut yhteiskunnallinen puheenvuoro ja taideteos, mutta naamiointi on turhan ohut, minkä vuoksi tämä ei tule päätymään ABC:n tiskille pokkariksi subvertoimaan massoja. Hahmoja oli niin paljon, että eksploitatiivisemmalla otteella tästä olisi voinut saada 1500-sivuisen uuden Millenium-trilogian.

Kirja on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin Rakkaus niinku myös siksi, että taiteilijoiden lisäksi päähenkilöt ovat taiteilijoiden lisäksi lähinnä aktivisteja, eikä kukaan erityisemmin pidä aktivisteista eikä halua samaistua niihin, paitsi aktivistit, muttta heistä ei ole tarpeeksi kuluttajasegmentiksi. Allekirjoittaneen subjektiivinen näkemys on, että kirjan aktivistit ovat myös liian noloja. Toivottavasti kirjoittajan seuraavassa teoksessa on coolimpia aktivisteja.

Faktoideja ja infoideja on valtavasti kuten tekijän muidenkin plagioimaan tyyliin kuuluu. Todellisuutta ryöstöviljellään estoitta, myös allekirjoittaneen sitaatti on laitettu erään hahmon suuhun, mistä hyvästä tämä saa viisi tähteä.

[Julius · Rating 4 out of 5]

Planet Fun Fun tuntuu vähän siltä kuin Ekholm olisi syöttänyt tekoälylle kaikki vuoden 2018 jodelkeskustelut, uutisartikkelit ja Reddit-kommentit, joka sitten suolsi tämän miellyttävälukuisen, kuumeisen ja huumeisen puhekielisen romaanin.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

888, energiajuomat, anergiajuomat, taideterrorismi, Dark Tetris, salaliittoteoriat. En tiedä minne matkustin mutta tykkäsin olla siellä. Lähijunasaa lukiessani nauroin ääneen 800-sivuiseen, ei lainkaan sanoja sisältävään Finlandia-voittajaan liittyvää kulttuurikeskustelua, joka siis täasä kirjassa myös käsitellään. Miten tästä ajasta pääsee pakoon? Hieno kirja!

[A]

Aluksi olin hyvin innoissani, sitten innostukseni lopahti ja lukeminen tuntui puuduttavalta, mutta lopussa olin taas innoissani. Erikoinen lukukokemus! Yhtenään vaihtuvat tekstilajit ovat omiaan hämmentämään koherenttia tekstiä odottavaa lukijaa. Mistä tässä oikein oli kyse? Ainakin merkityksestä, tekijyydestä, taidekritiikistä, anarkismista, maailmanlopusta. Ja energiajuomista ja esoteerisista salaliitoista. Kaikki ei toiminut minulle yhtä hyvin, mutta pidin siitä miten monenlaisia ajatuskulkuja teos jätti miettimään.

[Susa · Rating 2 out of 5]

Ehkä en pitänyt tästä, koska (nyt siteeraan itse kirjaa): "Väsynyt tai tyhmä tai ajattelematon tai stressaantunut lukija näkee vain tyhmän tai tylsän kirjan... Lukija voi aina pakottaa itsensä vielä tarkempaan lukemiseen, syvempään ymmärrykseen."

Nyt en todellakaan jaksanut pakottaa itseäni ymmärtämään.

[Rasmus Tillander · Rating 5 out of 5]

Tässä oli kyllä sitä jotain. Planet Fun Fun tuntui Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-Extran ja Umberto Econ Foucaultin heilurin lemmenlapselta, sillä erotuksella että toisin kuin nämä kaksi briljanttia tekstiä, on tämä Ekholmin teos oikeasti alusta loppuun miellyttävä lukukokemus.

Kirjaan on kaiken kapitalismikritiikin, taikasienitrippien, kuvalautasalaliittojen ja kronokineettisten kaaosmagioiden lisäksi onnistuttu ahtamaan koko nykypuhekielen rikkaus. Kirjan energiajuomaluonne toteutunee nimenomaan tässä pursuavassa runsaudensarvessa, jonka hienosäkeisiä virtauksia ei voi erottaa kaiken kuplinnan alta.

Jollekkin toisella tämä on varmasti aivan hirvittävä lukukivireki, mutta ai että se iski omaan kirjallisuusmakuun kuin mikäkin täystyrmäys. Ehkäpä paras suomalainen kirja, jonka olen lukenut.

[Sakari Lehtonen · Rating 2 out of 5]

450 sivua tiedostavien millenniaalien keskusteluja aiheinaan mm. Kaapelitehtaan taideperformanssi, salaliitto, mystinen energiajuomayhtiö ja Finlandia-palkintoon liittyvä huijaus. Mikään ei lopulta johda mihinkään ja kyse onkin vain kirjan hahmon kirjoittamasta kirjasta? Itsetarkoituksellista ja epäkiinnostavaa.

[Susanna Rautio · Rating 3 out of 5]

Alkuun olin, että aah, tämähän on raikasta, hauskaa ja osuvaa. Niinkuin odotinkin. Ja erilaista!

Postmodernia tyylittelyä, sitaatioiden räiskettä, meta sitä ja tätä, kliseisiä keskusteluja, julkisuustemppuja ja luovan kuplan itsekeskeisen minädiskurssin ja elämäntapavalintojen kuplivaa ironiaa.

Mutta tekstin ja tarinan virta ei riittänyt loppuun asti. Tuli liian paljon näkökulmia ja kerroksia.

Minulle olisi pitkälti riittänyt Willy, Linda ja Susan ihan omine kuvioineen ja kokemuksineen. Tosin haastattelukerrontaa oli ilo lukea. Se oli suosikkini.

Olisi riittänyt sellainen kokonaisuutena autenttisemman oloinen fiktio tyyliin Rakkaus niinku ilman Zalgon dekkarijuonta ja muita virityksiä.

[Mela Kanootti · Rating 4 out of 5]

Hmm!! Ajankohtanen, kekseliäs, välillä rasittava mut ehottomasti hauska ja viihdyttävä kanttii lukkee!! Tän vois laittaa aikakapseliin... DEKKARI! Tuntu niin hyvältä että mysteerin selvittemisessä käytettiin sähköposteja meemejä yms aineistona... Hauskoja oli Aku Ankka -type väännökset niinku Helsinki New Wave University, oispa niitä ollu vielä enemmän...

[Elina Suikanen · Rating 5 out of 5]

Niin älytön kokonaisuus, että 5/5. Toisaalta, näin olisin voinut sen itsekin kokea. Todellisuus poltettuine apinapatsaineen ja kidnapattuine Ronald McDonaldeineen on mylläytynyt Ekholmin mielessä metalomaaniseksi, intertekstuaaliseksi ja esoteeriseksi taidekritiikiksi/taideteokseksi/zeitgeist-tuskan puruksi. Huh.

[Maria · Rating 5 out of 5]

!!!!! y e s

[Noora · Rating 3 out of 5]

3.5 confused stars

[Readerwhy]

Kaikenlaista sitä on tullut lähes seitsemän bloggarivuoden aikana kirjoitettua ja kokeiltua, mutta tämän on ihan ensimmäinen (ja luultavasti myös viimeinen) #emojiarvio.⠀
⠀
Kauheen vaikee päättää, kuinka monta emojia saa käyttää, mutta tykkään luvusta 7. ⠀
⠀
Elikkäs:⠀
⠀
🤣 😈 🌚 🎡 💎 💊 🔑⠀
⠀

[Elina Mäkitalo · Rating 1 out of 5]

Joo ei oikeastaan ollut mun juttu sitten yhtään eikä kyllä ollut mikään planet fun fun vaan planet sad sad. Paikoitellen ihan kiinnostavia osia mutta todella sekava ja yritetty tunkea ihan hirveästi kaikkea ja yritetty, huom yritetty olla jotain erikoista mutta siinä onnistumatta. Jo se, että kirjassa pitää alkaa "syyttelemään" lukijaa tyhmäksi tai laiskaksi tai ihan miksi muuksi tahansa on erittäin noloa ja erittäin no no. Ei sun tarvi kirjailijana lähteä selittelemään asioita ja kerjäämään hyväksyntää sillä, että lukija on tyhmä jos ei ymmärrä sun kirjaa. Että jos sä et nyt ymmärtänyt mun kirjaa etkä pitänyt siitä vika on sussa lukijana eikä ainakaan minussa kirjailijana. Minulle se esittää kirjailijan epävarmuutta itsestään. Ehkä tietäen jo itsekin, että kirja ei ole se onnistunein? En tiedä mikä tällaiseen lukijan älyn, ymmärryksen, vireystasapainon tai tarkkaavuuden tason kyseenalaistamiseen ajaa. Moni toki saattaa mennä siihen lankaan, että nyt on pidettävä tästä kirjasta ettei vaan tunnustaudu tyhmäksi.

[Maarit · Rating 4 out of 5]

Kirja koukutti lukemaan, omalla kohdalla haastattelu- ja tarinakerronnan vuorottelu toimi sekä niiden lisänä olleet, erilaiset lehti-, kuva- ja muut vastaavat liitteet, jotka avasivat näitä osioita lisää. Samassa paketissa rikoksia, anarkiaa, salaliittoteorioita, sienitrippejä, poliisien väkivaltaisuuksia ja kyseenalaistettavia markkinointikikkoja. Kirjan loppu oli tosin mielestäni pienehkö pettymys, sillä kerronta antoi ainekset toisenlaiseenkin vaihtoehtoon ja nyt tuntui, että lopetus jäi tavallaan hieman irralliseksi koko muusta tarinasta. Kokonaisuutena kuitenkin loistavaa luettavaa, jota pystyy tarvittaessa nauttimaan pieninäkin annoksina teoksen rakenteen vuoksi. 4 tähteä.

[Johanna Hedström · Rating 3 out of 5]

Osäker ännu på om jag gillar den. Tre åtminstone, kanske fyra stjärnor. Den kändes först pretentiös, sen att den drev med just det. Pretentiösa kultureliten. Eller de som vill vara de. Sen blev den plötsligt alldeles för verklig och man fick ju sig en liten släng av exitentialism. Sen bröt den mot sin egen stil helt, blev fånig och backade sedan i sina egna spår. Boken var ett hopkok av intervjuer, transkriberade texter, artiklar och metatexter. Jag köpte nästan världen den byggde upp. Samtidigt är den svår att hålla kvar. Jag vet inte. Men jag är glad att jag läste den. Jag känner mig både lite smartare och lite dummare efter den. Leve Zalgo. Eller nåt.

[Tomi · Rating 4 out of 5]

"Iloisen Kommuunin uskomattomia touhuja ja pohdiskeluja, marxin ja cociksen lasten underground-elämää lain ja järjestyksen yhteiskunnassa."

Tämä virke Jarkko Laineen Kuin ruumissaatto -romaanin takakannesta pyöri päässäni Ekholmin kirjaa lukiessa. Mutta 1970-luvun sijaan Planet Fun Fun on ajankuva 2010/20-luvun taitteesta ja siinä erittäin onnistunut teos. Kaikki se "dekkari"- ja "juoni"-osasto tuntui turhalta ja päälleliimatulta, mutta Ekholmin todella todentuntuinen ja tunnistettava dialogi oli taas erinomaisesti tehty. Vähän kuin peiliin katsoisi.

Lienee pakko ostaa tämäkin omaan hyllyyn sinne Rakkaus niinkun seuraksi, jotta voi sitten kahden- tai kolmenkymmenen vuoden päästä lukea nämä ja miettiä että tuollaistako se todella oli. Ja olihan se, tavallaan.

[meri · Rating 2 out of 5]

Mun isä kuvailis tätä keekoiluks ja/tai taiteeks isolla P:llä, ja olisin hänen kanssaan samaa mieltä. Sinänsä teksti eteni, ja tuntui että lukisi nettikeskusteluja eikä kirjaa, mistä syystä tällekin lukijat varmasti löytyy, esim. sellaisista jotka ei lue paljoa? Mutta en ymmärtänyt ehkä tän pointtia jos sellaista oli. Ei myöskään mennyt musta mysteerikategoriaan vaikka sitäkin lupailtiin.

[Vilma Paaer · Rating 5 out of 5]

Miks en tiennyt että tää on näin vitun hyvä kirja xD Häiritsi ainoastaan se, että puhuttiin Tuusulan kaupunginkansliasta (Tuusula on kunta).

Oon varmaan sata prosenttisesti kohderyhmää, koska tuntui että kaikki tässä puhutteli mua. Siksi se varmaan kolahtikin näin.

[Armi Harmit]

"... virtasi siitä kuin loputon uloshengitys, tai ikuisesti nouseva sävel." s. 302

[Aleksi]

Planet Fun Fun oli levottomuutta herättävin lukukokemus vähään aikaan. Joudun kuitenkin myöntämään pettymykseni, kun takakannen lupaus "Suomen ensimmäisestä energiajuomaromaanista" jäi osaltani toteutumatta energiajuomien sinänsä jäävän vähän sivurooliin. Ellei energiajuomamotiivia sitten näe tässä osana allegoriaaa alati kiihtyvän hyperkapitalismin loppupärinöistä. "Death is coming. Drink Zalgo." Kirjan lukeminen herätti kuitenkin parhaimmillaan fiiliksen vahvasta kofeiiniannostuksesta, jonka voimauttamana kokee tajuavansa kaikeasta kaiken, mutta lopulta jää miettimään, että pitäisi varmaan olla vaan vähän fiksumpi tähän touhuun. Kirjan sisältöä en nyt ryhdy avaamaan. Mikäli kapitalismin kaikkialle ryömivät lonkerot, nihilismi ja esoteeriset energiajuomasalaliitot herättävät tunteita, niin vahva suositus.

[Markus Packalen · Rating 4 out of 5]

Pseudo-modernistista energiajuomapärinää, milleniaalien eksistentiaalista ahdistusmonologia, tahallaan tekotaiteellista höpönlöpöä ja individualismin äärimmäisiä ilmentymiä. Ja taustalla kuplii oikeasti outo, jännä, huvittava ja koukuttava juonikulku. Hahmot voisivat helposti löytyä jokaisen suomalaisen nuoren aikuisen tuttava- ja somepiiristä. Tyyli haastatteluineen, screenshotteineen ja lehtileikkeineen toimii tässä erinomaisesti. Tekstin taustamusiikiksi sopisivat erinomaisesti Paperi T:n, Pyhimyksen ja Sannin biisit. Loppu on ihan timanttia!

[Sampsa · Rating 2 out of 5]

Tosi raskasta luettavaa, kun hahmot ovat - todentuntuisia - saatanan urpoja jostain Patrick Batemanin, nuortenkirjan ja mainostoimistotyyppi-tvsarjan välistä. Juonessa ei ole oikeastaan mitään ja haastattelutekstityypin tekstimäärästä olisi voinut karsia 90 % pois.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Johannes Ekholm jatkaa toisella romaanillaan lajikonventioiden rikkomista. Planet fun fun on todellinen tekstuaalinen runsaudensarvi, jossa hyödynnetään monenlaisia tekstejä ja rekisterejä aina haastatteluista uutisiin ja pamflettimaisuuteen ja satiiriin. Välillä tarina (jos nyt yhtenäisestä tarinasta voidaan edes puhua) saa trillerimäisiäkin piirteitä, kun sinnikäs toimittaja yrittää selvittää, mitä todella tapahtui eräissä aktivisti- ja taidepiireissä, kuka sabotoi taideteoksen, ja kuka löytyykään anonyymin taiteilijaviitan alta. Myös ruumiita tulee, nyt enempää kuitenkaan sisältöä spoilaamatta.

Mosaiikkimaisen romaanin kielessä risteilevät kiinnostavasti taiteen, markkinoinnin, uuden työn ja yhteiskunnallisen aktivismin diskurssit. Juonikin on rikkonainen, moneen suuntaan avautuva kudelma, jota lukija kerii auki vähä vähältä ja saakin vastaansa varsinaisen peilitalon sirpaleisine pintoineen.

Teos kommentoi ilkikurisesti myös kirjallisuutta itseään. Romaanin alussa rikottu tilataideteos, taiteen tekemiseen ja tapahtumien tallentamiseen liittyvien projektien (ja niistä puhumisen, taiteen ja maailman määrittelyn) seuraaminen vie ajatukset kutkuttavien analyysien äärelle. Yhtenä juonellisena yksityiskohtana mainittakoon vielä tyhjistä sivuista koostuva teos, joka voittaa Finlandia -palkinnon, ja jossa palkintoraadin mukaan "jokainen pois jätetty virke on rauhoittava, pysäyttävä".

Selvää on, että tässä teoksessa ainakin ivaillaan monenlaisille instituutioille ja konventioille.

Kaikessa sirpaleisuudessaan Ekholm onnistuu kuitenkin pitämään teoksen taitavasti kasassa. Lukijan on vain ensiksi hyväksyttävä kaikki tekstuaalinen tasohyppely. Tähän teokseen taidan palata vielä myöhemminkin!

[Lumissa · Rating 2 out of 5]

Tämä kirja tuli epäonnisesti luetuksi melkein heti Jaakko Yli-juonikkaan erinomaisen Jatkosota-extra perään. Epäonnisesti siksi, että kirjat muistuttavat silmiinpistävän paljon toisiaan niin tyylikeinojen kuin salaliittoteoriateemojenkin puolesta, mutta Jatkosota-extra nyt vain tekee kaiken paremmin. En kyllä usko, että korporaatioiden valta, taiteen alistaminen talouden ikeeseen ja kömpelöt populaarikulttuuriviittaukset olisivat muissakaan olosuhteissa jaksaneet herättää tunteita oivaltavuuden äärellä olemisesta, mutta olisi kirjassa saattanut jossain toisessa tilanteessa kuitenkin olla kolmen tähden edestä "ihan kivaa".

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

Okay. Very interesting.
I was prepared for something very ironic, sharp and loaded with meta-levels. That is what I got, but it was still more than I expected in many ways. The articles, energy drinks, communes, spirituality, art world, the drugs, the "book"... all I can say is wat. Not what, wat.
Ekholm is a very well-read and clever writer. He has interesting point of views and he puts them in weird forms. The meta-levels and irony is on a whole new level.
I'm still not sure what to think of this book, but it was very good and highly original. If the subjects would've been a bit more up my alley, I would've given it a five.

[Anna Perho · Rating 3 out of 5]

Plussaa:
- Taitava kirjoittaja, hallitsee suvereenisti Suomen kieltä ja tyylilajeja
- Herkkä ja ajoittain ironisoivaltakin tuntuva ote ikäpolven tuntoihin ja trendeihin
- Muutamia aidosti ajan henkeä tiivistäviä ajatuksia, joiden vuoksi kirja kannatti lukea. Toivon, että tämä on vasta alku pitkälle kirjailijan uralle. Pidin dialogeissa fiiliksestä, että kirjoittaja on tosiaan ajatellut asioita, ja uskaltaa asettua myös omia ajatuksiaan vastaan.

Miinusta:
- Juoni olisi kaivannut napakkaa kustannustoimittamista. Todella hyvä lähtökohta pirstaloituu liiaksi ja vajoaa epäuskottavuuksiin. Tule fiilis, että lopussa on tullut vähän kiire tai jaksaminen vastaan.

[Miikka · Rating 2 out of 5]

Olipas zeitgeistissä ja tietyssä sosio-ekonomisessa kuplassa kiinni oleva teos. En ehkä suosittelisi ihmisille, jotka eivät ole kolmekymppisiä yliopistokoulutettuja valkokaulus-ammattilaisia jotka harrastavat korkeakulttuuria tai jopa toimivat kulttuurin kentällä.

Tuntuu, että olen lukenut monet kirjan hahmojen keskustelut feminismistä, taiteesta ja aktivismista aikaisemmin jo somesta. Ei tullut uusia oivalluksia näihin standardi-keskusteluihin (vrt. jazzstandardi??) tällä kertaa.

Äänikirja oli silti mainiosti toteutettu!

[Susanna Meusel · Rating 2 out of 5]

Hmmmmmööäääääää en tiedä mitä sanoisin tästä 😂 tässä oli sellaista pohdintaa, mikä on näin sosiologin näkökulmasta tosi kiinnostavaa. Itsekin mieluusti keskustelen kyseisistä teemoista oikeassa elämässä. Tällaisessa muodossa nää samaiset teemat ja keskistelu niistä kuitenkin lähinnä ärsytti? Mitä se sit kertoo musta, en tiedä.

Ois myös pitänyt lukea tää kokonaan fyysisenä, sillä äänikirjassa oli paljon sellaista, joka aiheutti epämukavuutta (esim suulla tehtyjä ääniä, robottimaista puhetta, yhden hahmon puhetyyli oli kuiskaava jne.)