What do you think?
Rate this book
Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920
Suomalaisen historiantutkimuksen ohittamaton klassikko. Kirja, josta Kekkonen suuttui!
Nyt uudelleen julkaistava professori Tuomo Polvisen historiantutkimuksen klassikko kattaa ajanjakson Venäjän helmikuun vallankumouksesta Tarton rauhaan.
Kirja kumosi Kekkosen toistaman ajatuksen, jonka mukaan Lenin olisi tunnustanut Suomen itsenäisyyden siksi, että piti arvossa pienten valtioiden itsemääräämisoikeutta.
Vuodesta 1917 muodostui hullu vuosi, jonka aikana Venäjän imperiumi hajosi. Bolsevikkien nousu valtaan jätti porvarilliselle Suomelle vain yhden mahdollisuuden, joka oli Venäjästä itsenäistyminen. Venäjä tunnusti tapahtuneen tosiasian, mutta yritti maan takaisinvaltausta sponsoroimansa kansalaissodan avulla. Tavoitteena oli Suomen eroaminen Venäjästä ja sen jälkeen vapaaehtoinen liittyminen perustettavaan sosialistiseen neuvostotasavaltojen liittoon.
Kun Saksa vuoden 1918 lopulla hävisi sodan, Suomi etsi tukea itsenäisyydelleen länsivalloista. Tämän mukaisesti Suomenlahdelle saapuikin englantilainen eskaaderi, joka esti bolsevikkien joukkoja etenemästä länteen. Hyvin merkittäviä olivat vuoden 1919 lopulle saakka niin sanotut valkoiset venäläiset, joiden sallittiin osittain toimia myös Suomen alueella. Suomi kuitenkin kieltäytyi osallistumasta Pietaria vastaan suunnattuun sotaretkeen, vaikka Mannerheim tätä halusi.
Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset Tarton rauhanneuvottelut saatettiin 1920 päätökseen osittain dramaattisissa, Puolan-sodan varjostamissa oloissa. Alkujaan kaksiosainen teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuosina 1967-1970.
Tuomo Polvinen toimi Helsingin yliopiston yleisen historian professorina vuosina 1974-1992.
Nyt uudelleen julkaistava professori Tuomo Polvisen historiantutkimuksen klassikko kattaa ajanjakson Venäjän helmikuun vallankumouksesta Tarton rauhaan.
Kirja kumosi Kekkosen toistaman ajatuksen, jonka mukaan Lenin olisi tunnustanut Suomen itsenäisyyden siksi, että piti arvossa pienten valtioiden itsemääräämisoikeutta.
Vuodesta 1917 muodostui hullu vuosi, jonka aikana Venäjän imperiumi hajosi. Bolsevikkien nousu valtaan jätti porvarilliselle Suomelle vain yhden mahdollisuuden, joka oli Venäjästä itsenäistyminen. Venäjä tunnusti tapahtuneen tosiasian, mutta yritti maan takaisinvaltausta sponsoroimansa kansalaissodan avulla. Tavoitteena oli Suomen eroaminen Venäjästä ja sen jälkeen vapaaehtoinen liittyminen perustettavaan sosialistiseen neuvostotasavaltojen liittoon.
Kun Saksa vuoden 1918 lopulla hävisi sodan, Suomi etsi tukea itsenäisyydelleen länsivalloista. Tämän mukaisesti Suomenlahdelle saapuikin englantilainen eskaaderi, joka esti bolsevikkien joukkoja etenemästä länteen. Hyvin merkittäviä olivat vuoden 1919 lopulle saakka niin sanotut valkoiset venäläiset, joiden sallittiin osittain toimia myös Suomen alueella. Suomi kuitenkin kieltäytyi osallistumasta Pietaria vastaan suunnattuun sotaretkeen, vaikka Mannerheim tätä halusi.
Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset Tarton rauhanneuvottelut saatettiin 1920 päätökseen osittain dramaattisissa, Puolan-sodan varjostamissa oloissa. Alkujaan kaksiosainen teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuosina 1967-1970.
Tuomo Polvinen toimi Helsingin yliopiston yleisen historian professorina vuosina 1974-1992.
692 pages, Hardcover
Published April 1, 2020
24 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
September 22, 2020
Tuomo Polvisen "Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920" (Docendo, 2020) on kai jonkinlainen kotimaisen historiantutkimuksen klassikko. Se ilmestyi alun perin kaksiosaisena 1960-luvun loppupuolella, mutta nyt siitä on otettu yksiin kansiin pakattu uusintapainos.
Ja hyvä niin! Polvisen tutkimus on kestänyt aikaa oikein hyvin, vaikka uudempaa aihetta käsittelevää kirjallisuutta onkin ehtinyt ilmestyä hyllymetreittäin. Se on myös hyvin vetävästi kirjoitettu ja yleistajuinen teos. Suomen kohtaloita maailmanpolitiikan tiimellyksessä seuraa kuin mitäkin jännitysromaania, vaikka lopputulos onkin tiedossa.
Se on myös ilahduttavan tasapuolinen esitys, vaikka ehtikin suututtaa ilmestyessään osan poliittisista piireistä. Polvinen ei nimittäin pitänyt Suomen itsenäisyyttä Leninin myötävaikutuksella saatuna lahjana, vaan enemmän bolsevikkien kylmänä poliittisena pelinä. Suomen katsottiin palaavan takaisin Neuvosto-Venäjän huomaan heti, kun sisällissota olisi päättynyt punaisten voittoon. Mene ja tiedä, mutta ihan hyvin tutkija näkemystään perustelee.
Olin itse kiinnostunut kirjan jälkimmäisestä osasta. Tutkimuksen keskiöön nousivat Venäjän sisällissota ja Suomen melko hankala rooli vastaitsenäistyneenä rajanaapurina. Sekasortoisessa tilanteessa oli vaikea veikata oikein voittajaa, etenkin kun niin ensimmäisen maailmansodan uuvuttamilla suurvalloilla kuin vastikään itsenäistyneillä mailla oli alueella omia intressejään.
Suomikin tahtoi ottaa osaa rajojen uudelleen järjestämiseen ja puhetta oli jopa hyökkäyksestä kohti bolsevikkien hallussaan pitämää Pietaria (tätä kannatti muun muassa Mannerheim). Valkoisten venäläisten kannattamisessa oli tosin omat ongelmansa, nämä kun pitivät loppuun asti kiinni ajatuksesta säilyttää Suomi osana emämaata.
Vaikka kirjan lukemisessa menikin lähes kuukausi, eivät päivät menneet hukkaan. Viiden tähden arvoinen lukupaketti, jota kelpaa suositella kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille!
Ja hyvä niin! Polvisen tutkimus on kestänyt aikaa oikein hyvin, vaikka uudempaa aihetta käsittelevää kirjallisuutta onkin ehtinyt ilmestyä hyllymetreittäin. Se on myös hyvin vetävästi kirjoitettu ja yleistajuinen teos. Suomen kohtaloita maailmanpolitiikan tiimellyksessä seuraa kuin mitäkin jännitysromaania, vaikka lopputulos onkin tiedossa.
Se on myös ilahduttavan tasapuolinen esitys, vaikka ehtikin suututtaa ilmestyessään osan poliittisista piireistä. Polvinen ei nimittäin pitänyt Suomen itsenäisyyttä Leninin myötävaikutuksella saatuna lahjana, vaan enemmän bolsevikkien kylmänä poliittisena pelinä. Suomen katsottiin palaavan takaisin Neuvosto-Venäjän huomaan heti, kun sisällissota olisi päättynyt punaisten voittoon. Mene ja tiedä, mutta ihan hyvin tutkija näkemystään perustelee.
Olin itse kiinnostunut kirjan jälkimmäisestä osasta. Tutkimuksen keskiöön nousivat Venäjän sisällissota ja Suomen melko hankala rooli vastaitsenäistyneenä rajanaapurina. Sekasortoisessa tilanteessa oli vaikea veikata oikein voittajaa, etenkin kun niin ensimmäisen maailmansodan uuvuttamilla suurvalloilla kuin vastikään itsenäistyneillä mailla oli alueella omia intressejään.
Suomikin tahtoi ottaa osaa rajojen uudelleen järjestämiseen ja puhetta oli jopa hyökkäyksestä kohti bolsevikkien hallussaan pitämää Pietaria (tätä kannatti muun muassa Mannerheim). Valkoisten venäläisten kannattamisessa oli tosin omat ongelmansa, nämä kun pitivät loppuun asti kiinni ajatuksesta säilyttää Suomi osana emämaata.
Vaikka kirjan lukemisessa menikin lähes kuukausi, eivät päivät menneet hukkaan. Viiden tähden arvoinen lukupaketti, jota kelpaa suositella kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille!
Displaying 1 of 1 review