What do you think?
Rate this book
Yksin seitsemällä merellä
”Luulin, ettei hirviötä ole olemassa, kunnes kohtasin sen.”
- yksinpurjehtija Tapio Lehtinen kiertäessään Kap Hornin.
Tapio Lehtinen teki suomalaista purjehdushistoriaa seilaamalla maapallon ympäri yksin ja pysähtymättä. Kyseessä oli Golden Globe -yksinpurjehdus, jossa noudatettiin 50 vuotta sitten järjestetyn vastaavan kilpailun sääntöjä. Nykyaikaiset suunnistusvälineet olivat kiellettyjä. Suuntaa piti mitata sekstantin ja taivaankappaleiden avulla. Musiikkiakin sai kuunnella vain c-kasetilta. Matka oli ainutlaatuinen, koska sen aikana ei saanut pysähtyä välisatamissa. Kaikki ruoka ja juoma oli kuljetettava mukana.
Matkalla oli useita vaaratilanteita ja tiukkoja paikkoja. Keskeyttäminen oli lähellä monta kertaa. Sisulla ja peräänantamattomuudella Lehtinen pääsi maaliin 322 päivää lähdön jälkeen.
Yksin seitsemällä merellä avaa elävästi ja huumorintajulla Lehtisen jännittävää yksinpurjehdusta maailman merillä.
Ari Pusa on yksi Suomen kokeneimpia urheilutoimittajia, jolla on pitkä ura Helsingin Sanomissa. Hän on raportoinut lukuisista eri lajien arvokilpailuista ja olympialaisista, ja hän seurasi päivittäin Tapio Lehtisen maailmanympäripurjehdusta.
Ainutlaatuinen matka oli seikkailu vailla vertaa
Ensimmäisessä Golde Globe -purjehduksessa 1968-1969 maaliin pääsi yksi kilpailija. Heinäkuussa 2018 alkaneessa ja keväällä 2019 päättyneessä toisessa Golden Globe -kilpailussa 18 purjehtijasta maaliin pääsi vain viisi purjehtijaa.
Kirjassa Lehtinen kertoo sanoin ja kuvin meriseikkailunsa jännittävistä vaiheista taustajoukkoja unohtamatta. Lehtisen molemmat lapset Silja ja Lauri ovat olympiapurjehtijoita. Silja oli Lontoossa vuonna 2012 hopealla ja Lauri omassa luokassaan seitsemäs. Myös radioamatöörien tuki oli merkittävää.
- yksinpurjehtija Tapio Lehtinen kiertäessään Kap Hornin.
Tapio Lehtinen teki suomalaista purjehdushistoriaa seilaamalla maapallon ympäri yksin ja pysähtymättä. Kyseessä oli Golden Globe -yksinpurjehdus, jossa noudatettiin 50 vuotta sitten järjestetyn vastaavan kilpailun sääntöjä. Nykyaikaiset suunnistusvälineet olivat kiellettyjä. Suuntaa piti mitata sekstantin ja taivaankappaleiden avulla. Musiikkiakin sai kuunnella vain c-kasetilta. Matka oli ainutlaatuinen, koska sen aikana ei saanut pysähtyä välisatamissa. Kaikki ruoka ja juoma oli kuljetettava mukana.
Matkalla oli useita vaaratilanteita ja tiukkoja paikkoja. Keskeyttäminen oli lähellä monta kertaa. Sisulla ja peräänantamattomuudella Lehtinen pääsi maaliin 322 päivää lähdön jälkeen.
Yksin seitsemällä merellä avaa elävästi ja huumorintajulla Lehtisen jännittävää yksinpurjehdusta maailman merillä.
Ari Pusa on yksi Suomen kokeneimpia urheilutoimittajia, jolla on pitkä ura Helsingin Sanomissa. Hän on raportoinut lukuisista eri lajien arvokilpailuista ja olympialaisista, ja hän seurasi päivittäin Tapio Lehtisen maailmanympäripurjehdusta.
Ainutlaatuinen matka oli seikkailu vailla vertaa
Ensimmäisessä Golde Globe -purjehduksessa 1968-1969 maaliin pääsi yksi kilpailija. Heinäkuussa 2018 alkaneessa ja keväällä 2019 päättyneessä toisessa Golden Globe -kilpailussa 18 purjehtijasta maaliin pääsi vain viisi purjehtijaa.
Kirjassa Lehtinen kertoo sanoin ja kuvin meriseikkailunsa jännittävistä vaiheista taustajoukkoja unohtamatta. Lehtisen molemmat lapset Silja ja Lauri ovat olympiapurjehtijoita. Silja oli Lontoossa vuonna 2012 hopealla ja Lauri omassa luokassaan seitsemäs. Myös radioamatöörien tuki oli merkittävää.
250 pages, Hardcover
Published April 8, 2020
2 people are currently reading
67 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 18 of 18 reviews
August 23, 2021
yllättävää lisätä purjehduksesta kertova tietokirja hyllyyn ”books that made me cry” mutta tän lopussa liikutuin kyyneliin asti parikin kertaa :D tykkäsin tosi paljon, mutta vaikka tarkka kuvaus ja spesifin teeman sanasto on tärkeetä, tässä oli monta lausetta mistä en ymmärtänyt kirjaimellisesti sanaakaan 😅 sanasto tai purjehdussanojen ”suomentaminen” edes kerran olisi ollut tärkeää. jotkut sanat selitettiinkin, mutta esim. veneen osia ei. hyvä kirja kategoriassa ”mereen liittyvät seikkailut ja tutkimusmatkat” josta niin pidän.
August 13, 2020
Ensinnäkin, en tiennyt yhtään mitään purjehduksesta ennen tämän kirjan lukemista. Toiseksi, en osannut arvata että joskus lukisin purjehduksesta kertovan kirjan. Mutta onneksi luin!
Kirja kertoo Tapio Lehtisen historiallisesta purjehduksesta maapallon ympäri. Kyseessä oli Golden Globe -yksinpurjehdus, jossa noudatettiin 50 vuotta sitten järjestetyn vastaavan kilpailun sääntöjä: esimerkiksi välisatamissa ei saanut pysähtyä, nykyaikaiset suunnistusvälineet olivat kiellettyjä, musiikkia sai kuunnella vain c-kasetilta ja yhteydenpito oli rajoitettua. Kirjassa kerrotaan kyseisestä kilpailusta, purjehduksesta ja Lehtisen meriseikkailusta helppolukuisesti ja yleistajuisesti, joten aiheesta entuudestaan tietämätönkin pysyi ihan hyvin mukana matkan yksityiskohdissa.
Yksinpurjehduksen jännittävät vaiheet pitivät lukijan kiinni otteessaan, myös kirjoitustyyli oli mukavan eläväistä ja huumorintajuista. Vaikka Tapio Lehtinen oli minulle aiemmin tuntematon henkilö, tämän kirjan luettuani nostan hänelle hattua. Se suomalainen sisu, joka hänessä on! Kirja opetti paljon purjehduksesta sekä inspiroi ja innosti toteuttamaan elämässä seikkailuja, joita on joskus karttanut erilaisten esteiden luulossa. Nyt olen jälleen hitusen viisaampi ja yhtä lukukokemusta rikkaampi!
Kirja kertoo Tapio Lehtisen historiallisesta purjehduksesta maapallon ympäri. Kyseessä oli Golden Globe -yksinpurjehdus, jossa noudatettiin 50 vuotta sitten järjestetyn vastaavan kilpailun sääntöjä: esimerkiksi välisatamissa ei saanut pysähtyä, nykyaikaiset suunnistusvälineet olivat kiellettyjä, musiikkia sai kuunnella vain c-kasetilta ja yhteydenpito oli rajoitettua. Kirjassa kerrotaan kyseisestä kilpailusta, purjehduksesta ja Lehtisen meriseikkailusta helppolukuisesti ja yleistajuisesti, joten aiheesta entuudestaan tietämätönkin pysyi ihan hyvin mukana matkan yksityiskohdissa.
Yksinpurjehduksen jännittävät vaiheet pitivät lukijan kiinni otteessaan, myös kirjoitustyyli oli mukavan eläväistä ja huumorintajuista. Vaikka Tapio Lehtinen oli minulle aiemmin tuntematon henkilö, tämän kirjan luettuani nostan hänelle hattua. Se suomalainen sisu, joka hänessä on! Kirja opetti paljon purjehduksesta sekä inspiroi ja innosti toteuttamaan elämässä seikkailuja, joita on joskus karttanut erilaisten esteiden luulossa. Nyt olen jälleen hitusen viisaampi ja yhtä lukukokemusta rikkaampi!
August 28, 2024
Tapio Lehtinen osallistui Golden Globe race -maailmanypäripurjehdukseen vuonna 2018 ja siitä tuli menestystarina, vaikka kilpailussa ei voittoa tullutkaan. On todellinen saavutus päästä maaliin yksinpurjehduskilpailussa, jossa ollaan merillä lähes vuosi.
Lehtisen lokikirja ja radioyhteydet Suomeen luovat tarinan rungon, jossa edetään vastoinkäymisestä toiseen. Lopulta purjehtiminen, jopa yksin purjehtiminen, paljastuu tiimityöksi. Uskomaton seikkailu ja vaatimaton päähenkilö luovat legendaa.
Lehtinen lukee matkallaan klassikoita ja niistä syntyy hienoja ajatuksia. Niitä olisin voinut lukea enemmänkin. Samoin Lehtisen luontokuvaukset tekivät vaikutuksen. Ja tietysti itse meri.
Lehtisen lokikirja ja radioyhteydet Suomeen luovat tarinan rungon, jossa edetään vastoinkäymisestä toiseen. Lopulta purjehtiminen, jopa yksin purjehtiminen, paljastuu tiimityöksi. Uskomaton seikkailu ja vaatimaton päähenkilö luovat legendaa.
Lehtinen lukee matkallaan klassikoita ja niistä syntyy hienoja ajatuksia. Niitä olisin voinut lukea enemmänkin. Samoin Lehtisen luontokuvaukset tekivät vaikutuksen. Ja tietysti itse meri.
July 13, 2022
Hohhoijaa. Tätä tylsempää ja puuduttavampaa kirjaa on vaikeaa keksiä. Kirjan takakansi ja prologi antoivat todella harhaanjohtavan kuvan kirjan sisällöstä. Odotin ja oletin, että tämä olisi ollut minä-muodossa kirjoitettu päiväkirjamainen teos, jossa saisin kokea purjehduksen tyrskyt ja haasteet kuin aitiopaikalta. Sen sijaan kirja oli äärimmäisen tekninen ja täynnä pikkutarkkoja kuvauksia aluksen fyysisistä toiminnoista, radioyhteyksistä sun muusta, jotka eivät ole Tapio Lehtisen itsensä kirjoittamia. Jos et ole purjehtija, tämä kirja EI ole sinulle, sillä kukaan muu kuin purjehtimiseen seikkaperäisesti vihkiytynyt ei taatusti tule saamaan tästä juuri mitään irti. Ymmärrän toki, ettei vuoden pituisella yksinpurjehduksella voi tapahtua paljoa, mutta väliin olisi voinut edes pari kertaa laittaa jotain Tapion tunteista ja mielenliikkeistä matkan aikana. Miltä se TUNTUU, kun purjehtii ypöyksin maailman ympäri? Siitä olisi ollut mielenkiintoista lukea. En myöskään oikein päässyt yli kummallisesta kerrontatavasta: Tapio sitä ja Tapio tätä. Tapio laski koordinaatit. Tapio tarkisti Asterian pohjan. Tapio Tapio Tapio. Ikään kuin kirjoittaja olisi tehnyt kaikkensa etäännyttääkseen lukijan päähenkilöstä?? Kirja oli kuiva ja monotoninen raportti, jonka kahlasin loppuun silkasta tahdonvoimasta. Harmittaa! Maailmanympäryspurjehduksesta olisi varmasti saanut paljon kiehtovammankin kirjan kuin tämä.
August 14, 2020
Erinomaisen mielenkiintoinen aihe: Tapio Lehtinen osallistumassa - eikä edes enää ihan niin nuorena - vuoden 2018 Golden Globe Race maailmanympäri(yksin)purjehdukseen. Eikä kyseessä todellakaan ollut mikään digivitkuttimien ja somen sulostuttama kokemus, vaan esimerkiksi musiikkia sai kuunnella vain C-kaseteilta ja paikannuskin piti suorittaa sekstantin avulla. Maihin poikkeaminenkin olisi tarkoittanut pääluokasta hylkäämistä.
Lehtinen suoritti reissun onnistuneesti maaliin hanhenkaulojen hidastamana muutaman kuukauden muita pitemmässä ajassa eli 322 päivässä.
Sääli vaan että kirja on loppujen lopuksi sangen tylsä. Ensinnäkin kirja on kirjoitettu ikään kuin ulkopuolelta ja tällaisten reissujen jos minkä kohdalla tahtoisin nimen omaan lukea siitä miltä vaikka paikassa jossa lähimmät ihmiset ovat kansainvälisellä avaruusasemalla oleminen tuntuu. Nyt sellaista ei juurikaan pääse kokemaan. Muutenkin olisin kaivannut enempi päiväkirjamaista "joka päivältä jotain, myös niiltä tylsiltä" kokemusta, mutta kaikkea ei voi saada.
Hattua nostan suorituksesta eikä tämä kirjakaan huono ole. Se ei vaan tarjonnut minulle sitä mitä esimerkiksi Merivuokko -sarjan teokset tarjoavat.
Lehtinen suoritti reissun onnistuneesti maaliin hanhenkaulojen hidastamana muutaman kuukauden muita pitemmässä ajassa eli 322 päivässä.
Sääli vaan että kirja on loppujen lopuksi sangen tylsä. Ensinnäkin kirja on kirjoitettu ikään kuin ulkopuolelta ja tällaisten reissujen jos minkä kohdalla tahtoisin nimen omaan lukea siitä miltä vaikka paikassa jossa lähimmät ihmiset ovat kansainvälisellä avaruusasemalla oleminen tuntuu. Nyt sellaista ei juurikaan pääse kokemaan. Muutenkin olisin kaivannut enempi päiväkirjamaista "joka päivältä jotain, myös niiltä tylsiltä" kokemusta, mutta kaikkea ei voi saada.
Hattua nostan suorituksesta eikä tämä kirjakaan huono ole. Se ei vaan tarjonnut minulle sitä mitä esimerkiksi Merivuokko -sarjan teokset tarjoavat.
August 19, 2020
Mitään en ymmärrä purjehduksesta eikä se sellaisenaan kiinnostakaan. Odotin tarinaa, matkaa, kokemusta yksinolosta ja siitä, miten vastoinkäymisiä voitetaan.
Noh... Vaikka Tapio Lehtisellä tuntuu olevan sana hyvin hallussa, kirja oli annettu toimittajan kirjoitettavaksi.
"Päivä xx. Tapio tekee sitä ja tätä."
Tämä sama kuivakka kaava jatkuu koko kirjan ajan... Hän - muotoinen pelkistetty luettelo asioista.
Informaatiota lukija saa, elämystä välttämättä ei.
Noh... Vaikka Tapio Lehtisellä tuntuu olevan sana hyvin hallussa, kirja oli annettu toimittajan kirjoitettavaksi.
"Päivä xx. Tapio tekee sitä ja tätä."
Tämä sama kuivakka kaava jatkuu koko kirjan ajan... Hän - muotoinen pelkistetty luettelo asioista.
Informaatiota lukija saa, elämystä välttämättä ei.
September 15, 2021
Ihan hieno suoritus ja varmasti jännä seikkailu, muttei kovin hyvin kerrottu. Teksti on kovin listamainen, luetteleva. Kerrotaan nimiä, vuosilukuja ja tapahtumia, jotka Lehtiselle itselleen varmaan ovat tärkeitä, mutta eivät jaksa kiinnostaa lukijaa. Lisäksi kertomuksessa viljellään paljon purjehdussanastoa ja teknisiä yksityiskohtia.
”Auringonlaskun jälkeen oli pilvistä, sumuista ja pilkkopimeää, kun menin kannelle jiipatakseni paaran halssille. Istuin ruffin katolla irrottaakseni paaran preventterin…”
Olisin kaivannut enemmän kaunokirjallista otetta, kuvailua, ja ehkä minä-kertoja olisi toiminut paremmin. Nyt tarina oli lähinnä kaavamaista dokumentointia ulkopuolisen silmin. Tapio tekee sitä, Tapio tekee tätä. Jäin kaipaaman Tapion omia fiiliksiä siitä minkälaista oli seilata yksin kaukana kaikesta, ei pelkästään tietoa siitä millä purjeella missäkin tuulessa purjehditaan. Toimii ehkä purjehdusintoilijoille, mutta laajemmalle lukijakunnalle tekstiä olisi voinut fokusoida vähän muuallekin, ja kertoa elämästä merellä laveammin. En myöskään pidä siitä, että menneisyydestä kerrotaan preesensissä. Ja sitten tässä vielä viljeltiin hölmöä vanhojen miesten ”huumoria”.
Lisäksi mietin mitä järkeä on pistää paljon rahaa, aikaa ja muiden ihmisten vaivaa tällaiseen itsekkääseen vaaralliseen hankkeeseen. Ja toisaalta miksi lähtövalmistelut tehdään viime minuuteilla hosuen ja ryssien? Eikö purjehtija itse varmista esim että veneen pohjaan tulee valtamerille sopivaa pohjamaalia?!? Ärsyttävää hutilointia. Maaliin tullessa liikutuksen kyyneleet tuo silmiin - ei jälleennäkeminen perheen kanssa melkein vuoden erossa olon jälkeen - vaan se että ranskalaiset kisajärjestäjät ovat järjestäneet vanhan ”legendaarisen” museoveneen vastaan. Perheen kanssa vain skoolataan sitä, että spinnun lasku onnistui yleisön edessä tyylikkäästi, ettei tarvinnut hävetä. No, anteeksi kyynisyyteni, en ymmärrä purjehtimisen hienoutta ja siten en ehkä ollut kirjan kohderyhmää.
”Auringonlaskun jälkeen oli pilvistä, sumuista ja pilkkopimeää, kun menin kannelle jiipatakseni paaran halssille. Istuin ruffin katolla irrottaakseni paaran preventterin…”
Olisin kaivannut enemmän kaunokirjallista otetta, kuvailua, ja ehkä minä-kertoja olisi toiminut paremmin. Nyt tarina oli lähinnä kaavamaista dokumentointia ulkopuolisen silmin. Tapio tekee sitä, Tapio tekee tätä. Jäin kaipaaman Tapion omia fiiliksiä siitä minkälaista oli seilata yksin kaukana kaikesta, ei pelkästään tietoa siitä millä purjeella missäkin tuulessa purjehditaan. Toimii ehkä purjehdusintoilijoille, mutta laajemmalle lukijakunnalle tekstiä olisi voinut fokusoida vähän muuallekin, ja kertoa elämästä merellä laveammin. En myöskään pidä siitä, että menneisyydestä kerrotaan preesensissä. Ja sitten tässä vielä viljeltiin hölmöä vanhojen miesten ”huumoria”.
Lisäksi mietin mitä järkeä on pistää paljon rahaa, aikaa ja muiden ihmisten vaivaa tällaiseen itsekkääseen vaaralliseen hankkeeseen. Ja toisaalta miksi lähtövalmistelut tehdään viime minuuteilla hosuen ja ryssien? Eikö purjehtija itse varmista esim että veneen pohjaan tulee valtamerille sopivaa pohjamaalia?!? Ärsyttävää hutilointia. Maaliin tullessa liikutuksen kyyneleet tuo silmiin - ei jälleennäkeminen perheen kanssa melkein vuoden erossa olon jälkeen - vaan se että ranskalaiset kisajärjestäjät ovat järjestäneet vanhan ”legendaarisen” museoveneen vastaan. Perheen kanssa vain skoolataan sitä, että spinnun lasku onnistui yleisön edessä tyylikkäästi, ettei tarvinnut hävetä. No, anteeksi kyynisyyteni, en ymmärrä purjehtimisen hienoutta ja siten en ehkä ollut kirjan kohderyhmää.
June 22, 2020
HS:n toimittaja Pusa on kirjoittanut maailmanympäripurjehtija Tapio Lehtisen tarinan. Kirjassa käydään ensin läpi Lehtisen elämää lähinnä purjehduksen näkökulmasta, esimerkiksi työelämä kuitataan sivulauseella. Kirjan pääpaino on GCR-purjehduksen kuvauksessa hieman päiväkirjamaisesti edeten. Pusa kirjoittaa lyhyehköin selvin lausein. Teksti on näiltä osin nopealukuista ja kirja ei aivan sivumääränsä "mittainen". Kirja on myös kirjoitettu selvästi purjehdusfaneille, monet tarinankohdat jäävät termeineen hämäriksi vaikka luettelo löytyykin lopusta.
Mielenkiintoinen detalji on se, että radioamatöörit joiden apua ilman Lehtinen ei olisi maalia nähnyt, tulivat kuvaan vahingossa vasta kun matkaa oli menty jo jonkin matkaa.
Suosittelen kirjaa erityisesti purjehduksesta kiinnostuneille ja Lehtisen matkaa seuranneille.
Mielenkiintoinen detalji on se, että radioamatöörit joiden apua ilman Lehtinen ei olisi maalia nähnyt, tulivat kuvaan vahingossa vasta kun matkaa oli menty jo jonkin matkaa.
Suosittelen kirjaa erityisesti purjehduksesta kiinnostuneille ja Lehtisen matkaa seuranneille.
January 5, 2021
Purjehdus maailman ympäri on miusta ajatuksena ihan järettömän kiehtova. Ainakii siinä mielessä, että luen siitä mieluusti omalla kotisohvalla torkkupeiton alla. Tapio Lehtisen kelkassa viihyin, vaikka purjehduksesta en tiiä yhtään mitään enkä paarpuuria erota siitä toisesta.
Lehtinen osallistui purjehduskilpailuun, jossa periaatteena on toimia samoin kuin 50 vuotta sitten ilman gepsejä ja muita hilavitkuttimia. Matkanteko kesti lähes vuoden. Yhteydenpito muihin hoitui radioamatöörien kautta. Ennen kaikkea Lehtisellä oli aikaa olla yksin - seitsemällä merellä. Tuntui nautinnolliselta päästä mukaan tän kirjan kautta! Purjehdusjuttuja en aina tajunnut, mutta se ei haitannu mittään.
Hesarin urkkatoimittaja Ari Pusa teki juttusarjan reissusta ja Lehtisen päiväkirjan pohjalta on paketoinut tarinan kirjamuotoon kelpo tavalla.
Lehtinen osallistui purjehduskilpailuun, jossa periaatteena on toimia samoin kuin 50 vuotta sitten ilman gepsejä ja muita hilavitkuttimia. Matkanteko kesti lähes vuoden. Yhteydenpito muihin hoitui radioamatöörien kautta. Ennen kaikkea Lehtisellä oli aikaa olla yksin - seitsemällä merellä. Tuntui nautinnolliselta päästä mukaan tän kirjan kautta! Purjehdusjuttuja en aina tajunnut, mutta se ei haitannu mittään.
Hesarin urkkatoimittaja Ari Pusa teki juttusarjan reissusta ja Lehtisen päiväkirjan pohjalta on paketoinut tarinan kirjamuotoon kelpo tavalla.
May 7, 2020
Kerta kaikkiaan hieno matkakertomus. Oli niin mainiosti kirjoitettu, että tuntui kuin olisi itse ollut purjehduksella mukana. Kauniisti annettu kunniaa myös radioamatööreille. Se ihmetytti, että kuinka valmisteluissa on voinut tulla niin kiire, vaikka matkaan ei ole lähdetty hetken mielijohteesta.
July 11, 2020
Inspiroiva ja innostava ja liikuttava teos, joka saa kiinnostumaan purjehduksesta, mutta ennen kaikkea muistuttaa, että elämässä seikkailut ovat toteuttamista vaille odottamassa ja uurimmat esteet ovat omien korvien välissä.
May 16, 2020
Hyviä kohtia, varsinkin loppu, mutta kun purjehdustietämystä ei itsellä ole, jäi moni asia vähän kaukaiseksi.
May 25, 2020
Hyvä kirja. Hyvä Tapio!
May 28, 2020
Upea kirja uskomattomasta purjehduksesta. Mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja koskettava matkakertomus hyvin kirjoitettuna. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.
June 6, 2020
”Ei se niin, ettei se jotenkin”
October 13, 2020
Lukemisen arvoinen kirja!
Alkumatka vähän puuduttava mutta äyriäisten jälkeen tarina otti tuulta alleen. Loppumatkasta huokui jo purjehtimisen romantiikkaa.
Hyvä kirja, huikea tarina.
Alkumatka vähän puuduttava mutta äyriäisten jälkeen tarina otti tuulta alleen. Loppumatkasta huokui jo purjehtimisen romantiikkaa.
Hyvä kirja, huikea tarina.
December 30, 2021
Ihan mielenkiintoinenhan tämä oli. Paljon purjehdussanastoa käytössä, joutui aika tiuhaan käyttämään lopussa olleita selityksiä että ymmärsi mitä milloinkin tapahtuu.
June 28, 2023
Suomalaisen purjehdushistorian yksi kovimpia saavutuksia ja täten teos myös tuleva genren paikallinen klassikko.
Tapio Lehtinen on mielenkiintoinen ja innostava persoona ja kirja kirjoitettu laadukkaasti ja hyvällä tyylillä. Lukija voi hyvin elää Golden Globe kisaa kirjan kautta.
Plussana kirjassa Tapion listat mukana olleista kirjoista. Olivat kisan henkeen muös raskasta sarjaa, ylimääräiset pisteet siitä!
Tapio Lehtinen on mielenkiintoinen ja innostava persoona ja kirja kirjoitettu laadukkaasti ja hyvällä tyylillä. Lukija voi hyvin elää Golden Globe kisaa kirjan kautta.
Plussana kirjassa Tapion listat mukana olleista kirjoista. Olivat kisan henkeen muös raskasta sarjaa, ylimääräiset pisteet siitä!
Displaying 1 - 18 of 18 reviews