Ameriikan raitti

Pohjanmaa #3

by Antti Tuuri

Finnish

Genres: Fiction

330 pages, Hardcover

First published January 1, 1986

About the author

Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.

Tuuri kertojana:
Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?

Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.

Reviews

[Suketus]

Pidin nuorena Antti Tuurin Pohjanmaasta, ja aikuisena olen pitänyt hänen matkakirjoistaan, mutta nyt Ameriikan raittia tahkottuani tarina tuntui tahmealta ja hitaalta. Jotenkin ummehtunut ilmapiiri, miesten ölisemistä ja naiset saavat olla keittiössä. Hmph. Tuurin kerronta on omanlaisensa tyylin mukaista, mutta käy pidemmän päälle yksitoikkoiseksi, esimerkiksi suoraa dialogiahan hän ei kirjoita, vaan epäsuorasti kaikki repliikit.

Luin kirjan ennen kaikkea Muuttoliikkeessä-haastettani varten, mutta se osuu hyvin myös Kirjametron (https://www.ouka.fi/oulu/kirjasto/met...) kyytiin!

[Taija · Rating 2 out of 5]

Ärsyttävän sovinistinen kertomus Amerikkaan verovilppejä pakenevasta pohjanmaalaismiehestä, hänen kavereistaan sekä raskaana olevasta vaimostaan. Valitettavasti kuvaa hyvin omaa aikaansa ja sen asenneilmapiiriä. Miehet ryyppää ja saunoo, naiset kokkaa.

Kerronta on simppeliä ja hyvin töksähtelevää. Ehkä harkittu tyylikeino, mutta siitä tuli lähinnä ala-astelaisen ainekirjoitus mieleen. Sisältö sen sijaan ei lapsille sopivaa ollutkaan.

Tarinassa käydään yhden miehen kautta läpi monenlaista näkökulmaa, joka liittyy siirtolaisuuteen, suomalaisuuteen ja amerikkalaisuuteen - mikä sinänsä olisi ihan mielenkiintoista - mutta aiheesta olisi varmaan saanut paremmankin kirjan aikaiseksi.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1985: 18/18)
1986: 7/10
1984-2022: 25/262

4+/5. Taisi olla ensimmäinen Antti Tuurin kirja, jonka varsinaisesti luin. Useamman olen kuunnellut äänikirjana aiemmin. Ja olenpa tainut pitää lähes kaikista jopa suuresti. Tämäkin on varmaan niitä kirjoja, joita kutsutaan lukuromaaneiksi. Ja oliko vieläpä ensimmäinen laatuaan projektini aikana lukemistani 25 kirjasta? Ei mitään hienostelua, kikkailua, vaikeutta, kommervenkkejä, näkökulma- ja aikatasosiirtymiä... vaan "vain" lyhyttä, tarkkaa lausetta ja kertomuksen vastustamatonta imua. Kliseet ja ilmeisyydetkin vältetään onnistuneesti aina siitä lähtien, etteivät juopottelemaan taipuvaiset Amerikan karkulaiset menetä kerrasta päällensä liimaamiaan rahoja. Nämä ovat niitä kirjoja, jotka tekisi mieli lukea loppuun yhdeltä istumalta tai makaamalta. Tämä 1986-vuosikerta on tuntunut vähän valjulta, mutta onneksi tuli tämä Tuuri.

[Laura · Rating 1 out of 5]

75 % känniörvellystä ja "akat keittiöön" (viaton sikakin pääsi hengestään yhden kännitempauksen yhteydessä)
15 % Kanadaan lähteneiden sukulaisten tapaamista (oli ihan mielenkiintoista)
10 % sitä itse raittia

[Tiina · Rating 2 out of 5]

Äijähommia. Parissa kohtaa tuli mieleen tuttuja tyyppejä (miehiä, yllättäen). Omalla tavallaan mielenkiintoista lukea suomalaisten Ameriikkaan sopeutumisesta, mutta sitä äijistelyä oli omaan makuun vähän liikaa.

[Minna Pietiläinen · Rating 1 out of 5]

16. lukupiiri-kirja. En tykännyt.

[Jeremias · Rating 4 out of 5]

Ihan perusjeba stoori jostain 70-luvulta. Äijät on kännissä ja ämmät keittiössä. Hyvää mökkilukemista kun ei jaksa sen syvällisempiä miettiä.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Vähäeleisesti kerrottu tarina pohjalaisista veropakolaisista Floridassa. Kovapäistä yrittämistä, olutta, rekkamatka, huonoja valintoja, muutos. Päähenkilöä kohtaan alkaa tuntea vaivihkaista sympatiaa.

[Pia Miettunen · Rating 2 out of 5]

Finlandia ehdokas 1986