Pohjanmaa

Pohjanmaa #1

by Antti Tuuri

Hakalan veljekset näyttävät, miten vääryys oikaistaan pohjalaisittain.

Genres: Finnish Literature, Fiction

364 pages, Hardcover

First published January 1, 1982

About the author

Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.

Tuuri kertojana:
Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?

Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.

Reviews

[Jim O'Donnell · Rating 5 out of 5]

By far the BEST of Finnish literture (at least what has been translated...which is limited....would you people get off your asses and translate MORE!!!!!). I absolutley loved this book. Tuuri's style is very special. A beautifully written account of one family's day in the western part of Finland...a part known for its drinking, knife-fighting and grinding poverty. The book decries the failings of modern agriculture while highlighting the struggles of family in an economically depressed and psycologically depressed area. I just cant get over what a gorgeous little book this is. If you want to understand Finland, read this.

[Tina Tamman · Rating 3 out of 5]

Raamat jäi mul pooleli. Mitte et raamat oleks paha, aga mind on Tuuri jutustamisstiil hakanud tüütama. See on mul kolmas Tuuri raamat. Ja nagu eelmisteski, on ka siin minavormis jutustaja, kes vestab oma loo kaudses kõneviisis, ilma otsese kõneta. Selles konkreetses romaanis on keerulised perekondlikud suhted ja kaudne kõneviis teeb nende jälgimise raskemaks, sest mängus on vastastikused kahtlustused ja süüdistused.
Tuuri on muidu huvitav kirjanik ja võib-olla võtan raamatu kunagi uuesti kätte. Igatahes tema "Alkeemikuid" soovitan küll väga.

[Tanja Rintala · Rating 3 out of 5]

Muuten iha jees mutta harvinaisen huonosti kirjoitetut naishahmot jäi vaivaamaan

[Paula · Rating 4 out of 5]

Vähän arvuuttelin 3n ja 4n tähden välillä. Kirjassa on hyvä ja mukava kerronta mistä pisteet. Välillä yhden päivän tapahtumiksi tapahtuu vähän liikaa ja osassa perhekuvioista on vaikea pysyä mukana. Kuka nyt olikin kenenkin vaimo jne. Toisaalta taas nimenomaan tapahtumat pitävät lukijan koukussa. Kirjassa on erillinen kertomus papan Ameriikan vuosista joka jää vähän irralliseksi.

[Dr. Cristina Bettencourt · Rating 5 out of 5]

Breathtaking, original book figuring a single day. With the sardonic subtle humor that is typical of this author. I only wish all his books were translated.

[Kurt Kemmerer · Rating 4 out of 5]

Seriously well written historical fiction. Flawed characters, some with all their layers intact, some purposefully single-layered, but frayed. Incredible breadth in such a short tome. Pure craft.

[Aimi Tedresalu · Rating 3 out of 5]

1978. aasta ühel suvepäeval kogunevad Põhja-Soomes asuvasse talusse ühe suguvõsa liikmed, et hakata jagama Ameerikas surnud vanaisa Johannese pärandust. Pärandus ise osutub romaani käigus täiesti teisejärguliseks ja meie ees rullub lahti Hakala suguvõsa lugu. Minajutustaja Erkki, noor vallaline mees, Pietarsaare paberikotivabriku töötaja ning Erkki vennad, lastetu ja kudumistöökojaga pankrotti läinud Veikko, elektriinseneriks õppinud Seppo ja uuenduslikku talupidamist katsetav Paavo oma naiste ja lastega. Vendade ema ja tädi, Paavo kolm poega, kellest ühel ka juba naine ja lapski. Kogu suguvõsa alustala on aga lihtsalt vanamemm, kes elab õuemajakeses ja segasematel hetkedel rändab tagasi minevikku, kostitades nii minategelast kui ka lugejaid korraliku ülevaatega 20. sajandi alguse Soome ajaloost. Lisaks on romaanis veel kõrvaltegelasigi, värvikam ehk poiste endine õpetaja, kelle suust aga muudkui sõjalugusid tuleb, üks toredam kui teine.

Alguses ei saanud ma selle looga kuidagi järje peale. Kui aga lõpuks mnema hakkas, siis kohe uhke hooga lõpuni. Romaan on saanud mitmeid auhindu ja põhjusega. Ühelt poolt on see vaade Soome lähiajalukku. Lõuna-Pohjanmaa (praegune Vaasa lään) Põhja-Soomes on tuntud meie vapsidele sarnase Lapua liikumise keskusena, samuti jäägrite liikumise kujunemiskohana I maailmasõja ajal. Romaani tegelased on osalenud nii vabadussõjas kui ka muude ühiskondlike liikumistega kokku puutunud. Lisaks Soome üldisele ajaloole hakkab avanema pilt ka Pohjanmaa piirkonnast, avarast viljapõldude alast oma suurte talude ja enesekindlate talupoegadega. Ja muidugi kõik romaani tegelased oma kohati ehtsoomlaslike karakteritega. Viina voolab ojadena, püssid pauguvad, naised nutavad ja nimismees kirub, et kõik kongid on nende suguvõsa liikmeid täis topitud ja rohkem ruumi pole. Kirjanik vaataks kohati oma tegelasi justkui distantsilt, kuid lugejale sööbivad nad hinge. Ja muhedat huumorit on ka, kuigi see on kohati tragikoomiline ja halenaljakas. Ja see on alles pentaloogia esimene osa. Kui alguses tundus, et ponnistan selle raamatu kuidagi lõpuni ja aitab, sis nüüd tahaks tegelikult järgi ka lugeda.

[Erik Rebane · Rating 5 out of 5]

Alguses ei saanud vedama, kuna liialt palju oli detailseid sõjasündmuste kirjeldusi ja tundus natuke segane, kuid kui lugu ladusamalt jooksma hakkas, läks tõeliselt nauditavaks. Et jätta lugemismõnu veel järgnevakski päevaks, oli raske vahepeal kõrvale panna ja muude asjadega tegeleda.

Paelus Soome rahva ja justkui natuke "sotsiaalselt suletud" maapiirkonna mentaliteedi ja sisekonfliktide sisukas ning elutruu iseloomustamine. Hea kiiksuga huumor, ei mingit peent irooniat, vaid puhas eluabsurd.

[Tiina · Rating 4 out of 5]

I'm not sure if this book opens the same way to people without roots in this area, but I was so back to my childhood. There is something about the people that made me feel like home.

I also enjoyed the writing a lot. There's similar engineerish type of clarity as what Nevil Shute has, but Shute perhaps gives different type of hope for the future. Whereas Shute makes you think things will sort out, the Ostrobothnian way is to make you hope that you will manage or survive - one way or another.

So happy my colleague pushed me into reading this.

[Tarmo Syvapuro · Rating 3 out of 5]

Pohjalaista kulttuuria parhaimmillaan. Hyvää kuvausta Hakalan veljeksistä. Tyypillistä äijämeininkiä, uhoa jota viina vielä vahvistaa. Ei ole pohjalainen vielä pitkälle päässyt luolamiehestä. Mielenkiinnosta ajattelin kuitenkin lukea sarjaa lisää onhan isoäitini Pohjanmaalta. Kirjassa todettua: "Pohjanmaalla viisaus on aina vanhoissa naisissa. Miehissä asuu jonkinlainen hulluus."

[Janne Vieri · Rating 5 out of 5]

Luen tätä muutamatta kertaa uusintana. Tuskin paras suomalainen romaani, mutta ehdottomasti omia lemppareitani. Osana marraskuussa aloittamaani Pohjanmaa-maratonia itse tarinoiden (siis ei kirjojen) kronologisessa järjestyksessä.

[Misto · Rating 2 out of 5]

En lukenut aivan kokonaan, koska tätä oli turhauttava lukea. Haastavaa tekstiä. Toki tuntuu typerältä sanoa, että "tylsää", koska varmaan se on tavallaan pointti ja tyylikeino ja hienoa kerrontaa jne jne, mutta minulle ei toimi.

[Anders Magnusson · Rating 2 out of 5]

1001 böcker
Sid 42, mening 1:

”Jag satt på bron och tittade på de släta markerna; redan före middagstid var rätt hett och från åkrarna hörde jag slåttermaskinernas och traktorernas ljud, det doftade nyslaget hö.”

[Tarja Penttinen · Rating 2 out of 5]

Idea yhteen päivään ja perheeseen keskittyvästä tarinasta kiehtoi. Kesti kuitenkin kauan, että pääsin kiinni itse tekstiin. Välillä myös mietin, oliko kirjassa hieman liikaa toistoa, olisiko sen ollut pakko keskittyä vain yhden päivän tapahtumiin. Jäi ristiriitainen fiilis.

[Samuli · Rating 5 out of 5]

Sarjaa on tullut luettua ihan väärässä järjestyksessä. Muutamat osat jo kymmeniä vuosia sitten. Siitä huolimatta tämä ykkösosa Hakalan suvusta nousee ihan kärkeen. Niin Tuuria kuin voi vaan olla.

[Esa Paloniemi · Rating 4 out of 5]

Loistava kirja ja kirjasarja. Hakalan suvun tarina koukuttaa ja kirjat ovat omia osiaan, eikä niitä tarvitse lukea järjestyksessä.

[Taika Omika · Rating 5 out of 5]

wanting more of Tuuri's books translated into English! Brilliant! Intense!

[Sally · Rating 2 out of 5]

Ihan mukava lukuelämys (olisin halunnut antaa 2,5 tähteä), helposti luettavaa, joskin kovin lakonista tekstiä. Koko ajan joutui jännittämään miesten (poikien) toilailuja, ja olihan sille näemmä aihettakin. Opettajan sotatarinoihin en jotenkin jaksanut uppoutua.

Kaiken voi lukea -blogia (http://kaikenvoilukea.blogspot.com/20...) kommentoinut "Jomppe" sanoo näin: "Suosittelen lukemaan sarjan sekä ilmestymisjärjestyksessä (Pohjanmaa, Talvisota, Ameriikan Raitti, Uusi Jerusalem, Maan Avaruus, Lakeuden Kutsu) että ajallisesti oikeassa järjestyksessä (Uusi Jerusalem, Maan Avaruus, Talvisota, Pohjanmaa, Ameriikan Raitti, Lakeuden Kutsu)."

Ihan siihen en taida taipua, mutta kyllä tuon Finlandia palkitun Lakeuden kutsun voisi joskus lukaista.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Loppua kohden aloin pitää kirjasta enemmän, mutta silti jotenkin ärsytti tuo kirjan äijäuhoilu. että kun ei jaksa tuollaisia viinaan meneviä uhoavia miehiä livenäkään, niin ei meinaa jaksaa myöskään lukea sellaisista.

[Bojana Batič · Rating 4 out of 5]

Every Finnish author I ever read had a great sense of humor. This novel in not an exception; some parts of ot made me laugh aloud. Anyway, I am not rating the book with five stars, because there are too many retrospective descriptions of wars and battles, which really interrupted the story.

[Päivi · Rating 2 out of 5]

No hohhoijaa. Eipä oikein pudonnut meikäläiseen pohjalainen puukkohippa ja kiljun lipitys.