Tulikukka

Riku Mäki #3

by Heikki Valkama

Palkitun kirjailijan uusin gastrodekkari vie tunnelmalliseen Kiotoon.

Oudot tulipalot vaivaavat historiallista Kiotoa. Joku haluaa tuhota sen uskonnolliset rakennukset – sekä niiden uumenissa häärivän suomalaiskokin.

Riku Mäki saapuu Kiotoon tutustumaan satoja vuosia vanhaan buddhalaiseen ruokaperinteeseen. Temppeleissä on aina osattu valmistaa maukasta kasvisruokaa, ja nyt suomalaiskokki haluaa paljastaa sen salat muullekin maailmalle. Mutta joku toinenkin on kiinnostunut temppelistä. Eikä hänelle riitä pelkkä taidokkaasti valmistettu tofu, vaan hän haluaa nähdä liekitettynä paitsi rakennuksen myös ihmiset jotka ovat tulleet sinne väärissä aikeissa.

Genres: Crime

283 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

About the author

Heikki Valkama työskentelee Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa sisältöpäällikkönä ja on entinen Imagen, Mondon ja Ylioppilaslehden päätoimittaja. Hänen esikoisromaaninsa, suomalaisen huippukokin Riku Mäen esitellyt Pallokala sai Kirja à la Carte -palkinnon, ja Suomen dekkariseura palkitsi sen vuoden esikoisdekkarina. Valkama on japanilaisen kulttuurin asiantuntija ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.

Reviews

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Valkaman kirjoissa on parasta hänen Japanin-tuntemuksensa ja -innostuksensa. Se paistaa kirjoista läpi yksityiskohtaisina kuvauksina, joita on mielenkiintoista lukea ja tuntee melkein itse olevansa paikan päällä. Tulikukassa on esimerkiksi hieno teeseremonian kuvaus, joka todella tempaisi mukaansa.

Valkaman kirjojen suurin ongelma on hänen Japanin-tuntemuksensa ja -innostuksensa. Se peittää alleen sen, mitä dekkarilta eniten odottaisi, eli yllättävän juonenkehittelyn ja loppuun asti pohdituttavan kysymyksen siitä, kuka on syyllinen. Tulikukassa niin kuin muissakin tämä sarjan gastrodekkareiksi nimetyissä kirjoissa gastrokuvaukset ovat pääosassa, ihmissuhteet ja varsinaiset rikokset kuvataan latteasti ja loppuratkaisu toteutetaan deux et machina -tyyppisesti.

[Maria Laru · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoista Japanitietoutta dekkaritarinan ohessa. Tuntui kyllä Ankeriaan testamentin jälkeen aika köykäiseltä. Helmet 2020 kohtaan 13: kirjassa eksytään.

[Riikka Koo · Rating 3 out of 5]

Aivan hyvä lomakirja! En ole suuri dekkarifani, mutta näissä Valkaman kirjoissa on onneksi paljon muutakin kuin dekkarointia. Laserjuuren aikaan napisin, kun kirjoissa on toimijoina pelkkiä miehiä – Tulikukassa oli jo vähän parempi tilanne. Lisäksi huomasin jo kaivanneeni Matsuzakaa, josta lukisin mielelläni vaikka enemmänkin.

[Tinker · Rating 2 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2020
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva

Gastrodekkari, joka kuvailee laajalti japanilaista keittiötä ja kulttuuria. Valkaman suuri Japanin tuntemus näkyy ja on kiinnostavinta kirjassa. Ikävä kyllä dekkarina tämä on epäonnistunut. Etsiväntyötä ei paljon tehdä, eikä jännitystäkään löydy. Henkilöhahmot ovat niin pinnallisia, ettei heihin synny yhteyttä. Kepeää ajanvietettä Japanin ystäville.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Hyvä dekkari, jota lukiessa tuli nälkä. Vaikkakaan en ihan pitänyt tämän kirjan loppuratkaisusta, jossa syylliseksi paljastui henkilö, jota ei ollut kirjassa oikeastaan esitelty. Muistaakseni Valkaman esikoisdekkarissa oli samankaltainen ratkaisu. Mutta Japanin tunnelma ja ruokahan näissä on pääasia ja murhat sivuseikka.

[Marjut · Rating 3 out of 5]

Gastrodekkari. Käsitteenä herkullinen. Tämä kirja oli mukava tapa tutustua Japanilaiseen kulttuuriin ja buddhalaiseen ruokaperinteeseen.

[Jarkko Laine · Rating 4 out of 5]

Valkaman Japanin kuvaus pitää otteessaan. Tällä kertaa ruoka oli aiempia osia pienemmässä roolissa, mutta luostarimaailma korvasi sen hienosti. Sarja tuntuu kehittyvän osa osalta vahvemmaksi.

[Kaisa Viljanen · Rating 4 out of 5]

Valkaman dekkarit kutoutuvat Japaniin, tämä Kyotoon. Viehätys on yhtälailla pienissä tai suuremmissa japanilaisuuden kuvauksissa kuin niiden lomaan punotussa juonessa.

[Tomi Metsäniemi · Rating 3 out of 5]

Dekkarina keskinkertainen, mutta jatkaa hyvin japanitietouden ja varsinkin ruokakulttuurin avaamista. Eli jos Japani ja sen ruoka kiinnostaa, niin suosittelen.

[Anniina Tynell · Rating 3 out of 5]

Juonellisesti ei mitenkään päräyttävä, mutta sopii Japanin fiilistelyyn.

[Katja · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin tästä Valkaman kolmannesta jännäristä ehkäpä hiukan enemmän kuin aikaisemmista, vaikka pidinkin kovasti miten edellisessä kirjassa (Laserjuuri) tarinan keskiössä olevan yrtin historia sai kuvitteellista jatkoa. Oli kuitenkin mukava, että Tulikukka sijoittui kokonaan Japaniin.

Ruoka on tässäkin kirjassa toki oleellinen osa, onhan päähenkilö kokki, mutta enemmän kirja oikeastaan pyörii buddhalaisuuden ympärillä ja ruoka on vain yksi osa sitä. Kirjassa on kuvattu mielenkiintoisesti luostarielämää ja periaatteita ja ajatuksia, joiden mukaan munkit elävät ja toimivat.
Ruuan suhteen käsitellään kasvis- ja vegaaniruokaa, joka on tietenkin kuumimpia puheenaiheita juuri nyt. Kirja onkin aiheiltaan ja ajatuksiltaan enemmän kiinni juuri tässä ajassa ja hetkessä kuin aikaisemmat kaksi osaa, joten nyt julkaisuaikaan lukiessa se iskee oivasti, mutta epäilen, että se myös "vanhenee" huonommin kuin Pallokala ja Laserjuuri.
Tiukasti 2010-luvun loppuun sidottujen ajatusten ja vuosisatoja vanhan uskonnon ja munkkien vegaaniruokaperinteen rinnastus on toki mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, jota Japanikin usein on.

Pidin kovasti kaikesta kulttuurin, tapojen ja ympäristön kuvauksesta. Ja tulipa oppitunti mm. saken valmistamisestakin! Ja kyllähän myös brändien yms. namedroppailukin on kivaa.
Mysteeriä rakennettiin jännittävästi sekä Rikun ja tämän ystävien/tuttujen, että rikollisen ajatusten kautta. Lopulta ratkaisu tosin tuli hiukan liian nopeasti; "loppunäytökseen" olisi voinut käyttää vähän enemmänkin sivuja.

Riku jäi yllättäen välillä taustalle tai jopa pois kokonaan, joten tämä kehittyi hahmona aika vähän. Arvostan toki sitä, ettei päähenkilöäkään yritetä väkisin tunkea sellaisiin kohtauksiin, johon tätä ei luontevasti voi sijoittaa. En silti olisi pannut pahakseni, jos hänet olisi kirjoitettu vielä vahvemmin mukaan joihinkin avaintapahtumiin. Mutta toimi tarina näinkin, koska näkisin, että kirjan "päähenkilö" on oikeastaan buddhalaisuus.
Suhteellisen lyhyeen kirjaan on oikeastaan onnistuttu pakkaamaan hurjasti aiheita ja asioita ja viittauksia, ja suurimmaksi osaksi niin, etteivät ne tunnu päälleliimatuilta, vaan sulahtavat osaksi tarinaa ja kirjan maailmaa.

Suositukseni kirjalle!