Majakka

Antti Hautalehto #7

by Christian Rönnbacka

Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hautalehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen.

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.
Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.

Genres: Crime, Audiobook, Fiction, Finnish Literature, Thriller

300 pages, Hardcover

Published September 1, 2019

Reviews

[Satu]

Tahmean alun jälkeen Hautalehto pääsee vauhtiin ja on loppua kohden oikein viihdyttävä. Loppu tuli liian nopeasti ja toivoin, että kirja olisi satakunta sivua pidempi, vaikka seitsemän osa sarjasta ei nouse neljän ensimmäisen osan tasolle. Pyöristin kolme ja puoli tähteä neljään, vaikken ole varman kannattaako ihan neljää antaa.

En pitänyt siitä, miten Rönnbacka hyppii henkilöistä toisiin jatkuvasti ilman mitään varoitusta. Joka kappaleen alussa eli muutaman rivin välein pitää olla tarkkana, ettei tässä nyt vaihdettu eri porukkaan ja paikkaan. Olisin toivonut enemmän poliisihuumoria ja terävää dialogia. Taimenesta ei tule loimulohta loimuttamalla ja nuuska on saastaista sontaa, mikä ottaa lukijana päähän, mutta jotenkin pääsin näistä virheistä yli ja pystyin nauttimaan kirjasta.

[Helena]

Tuttua Rönnbackan tyyliä, pidän tästä Antti Hautalehto -sarjasta. Juonikuvio toimi, samoin merellinen miljöökuvaus. Dialogi kaikessa arkisuudessaan tuntuu juuri sellaiselle, mitä todellisuudessakin käytäisiin. Tässä sarjassa ei ole mitään mieleenpainuvia henkilöhahmoja sinänsä, mutta kokonaisuus on elämänmakuista. Rakenteellisesti minua häiritsi se, että oleelliset loppukäänteet olivat saaneet vain parin sivun verran tilaa kirjan lopusta, olisin voinut lukea niistä enemmänkin.

[Tuomo]

Majakka on Christian Rönnbackan tuttua, varmaa rikoskirjallisuutta – sujuvaa, nopealukuista ja viihdyttävää. Teos kuljettaa lukijaa määrätietoisesti kohti loppuratkaisua ilman suurempia harhapolkuja. Tällä kertaa matka on selkeä ja johdatteleva: lukijan ei juuri tarvitse itse arvailla, miten juoni punoutuu, sillä tarina tekee sen hänen puolestaan.

Kirjan alku on rakennettu huolellisesti. Henkilöhahmot ja asetelma esitellään maltilla, ja tapahtumien taustoja avataan sopivasti, jotta lukija pääsee hyvin mukaan tunnelmaan. Rönnbacka osaa kirjoittaa koukuttavasti – sivut kääntyvät kuin itsestään, ja teksti etenee vaivattomasti.

Juoni on kuitenkin melko ennalta-arvattava. Suuria yllätyksiä ei matkan varrella tarjoilla, ja kokeneempi dekkarien lukija saattaa aavistaa käänteet hyvissä ajoin. Toisaalta tämä tekee kirjasta helppolukuisen ja sopivan rentoon lukemiseen – tarina viihdyttää ilman, että lukijan tarvitsee pinnistellä pysyäkseen kärryillä.

Loppuratkaisu tulee vauhdilla. Siinä missä alkupuolella juonta rakennetaan huolella, viimeiset tapahtumat tuntuvat hieman kiirehdittyiltä. Kirjaa olisi ehkä voinut pidentää hieman, jotta päätös olisi saanut enemmän tilaa ja syvyyttä. Nyt finaali jää aavistuksen tiiviiksi kokonaisuuteen nähden.

Kaiken kaikkiaan Majakka on mainio, sujuva rikosromaani, joka tarjoaa varmaa Rönnbackaa. Se ei yllätä, mutta viihdyttää – ja joskus se riittää oikein hyvin.

[Timo Pietilä]

Ja sitten viimeinen Hautalehto mitä on (tai oli, uusi taisi tulla ihan näinä päivinä) olemassa. Tällä kertaa Hautalehto itse kirjaimellisesti törmää ruumiiseen. Hän oli ollut pankinjohtajaystävänsä kanssa viettämässä kosteahkoa mökkiviikonloppua, kun vuosikymmeniä sammuneena olleen majakan valo syttyy. Hyvän alkuvauhtiin päässet kaverukset lähtevät veneellä tarkistamaan mistä on kyse ja törmäävät meressä kelluvaan ruumiiseen. Miesten nostettua ruumiin veneeseen saapuu paikalla merivartiosto, joka ei ole asiasta huvittunut ja Antti pääsee viettämään seuraavan yön putkassa. Kun osoittautuu, että mies oli kuollut ennen veneen törmäystä, kuolemansyyn tutkimus on sitten Antin oman poliisiosaston tehtävä. Kuolemassa osoittautuu olevan sen verran epäselvyyksiä, että vastoin alkukäsitystä ei sitä voi suoraan onnettomuudeksi kirjata.
Kirja oli samaa tasoa kuin suurin osa sarjan kirjoista, tai jopa keskitasoa parempi. Letkeää sanailua, mielenkiintoinen juonia ja jännittäviä tilanteita - mitä muuta hyvältä dekkarilta voisi vaatia?

[Arto]

Jälleen hyvää kehittelyä ja kiinnostavaa tarinaa. Mutta loppu sitten taas turhan hätäinen. Juoni kun ei sisällä mitenkään yllättäviä käännöksiä, vaan tausta on tiedossa jo alkumetreillä, niin voisihan sen kehittelyn myötä kaivaa myös loppuratkaisua hieman syvemmältä. Kyllähän näistä sivuhenkilöistäkin tai Hautalehdon apulaisistakin saisi hieman syvemmin kirjoittaa, etteivät jää ihan statisteiksi.

[Koivula]

Välillä rupesi vitsien laatu ärsyttämään aikaisemmissa osissa, mutta nyt oli taas oikein mukava kokemus tämä osa. Työkavereilla hyvä suhde. Enon vene Bella toi muistoja. Koirista kerrottu hienosti. Mysteeriin.

[Heli]

Tämä sarja on ehdottomasti yksi lemppareistani kotimaisten dekkarien saralla. Kirjoitustyyli on melko oikoinen ja kaikki henkilöhahmot puhuvat kovin samaan tyyliin, mutta se ei estä nauttimasta vetävästä tarinasta.

[Pasi Rautio]

Kivasti kulki taas, mukava dekkari ilman kommervenkkejä.

[Janne]

Aika peruskirjoja osat 2-7 tässä sarjassa, rikosjuonet pääosin yksinkertaisia, mutta henkilökehittelykään ei erikoista. Luettavia kesädekkareita.

[jere hakulinen]

huonoin tähän mennessä antti hautalehto kirjoista.

[Tupu]

Tarina oli ennalta-arvattava. Tällä kertaa Antin moraalinen kompassi ei ollut hukassa, eikä hetekan pohjaakaan narisutettu ylen aikaa, joista plussa.

[Tatu Chanth]

Rauhallisempi tarina joka oli ihan mielenkiintoinen. Tähän pitäisi lisätä teksti: sisältää tuotesijoittelua.

[Tapani Aulu]

Tässä oli vetoa. Huomattavasti parempi kuin vahingossa edellisenä lukemani sarjan kahdeksas osa. Tarina oli ehkä vähän ennalta-arvattava, mutta teksti oli tuttu Rönnbackaa.

[Juissi]

Pappa perkele ja sikarien jatkuvaa tupruttelua.

[Jenni]

3,5

[Martta]

🎧 3/2022 Äänikirja
🎧 Rönnbacka Christian, Majakka 👍 3/22

[Johanna]

Löysin kirjaston e-kirjasovelluksesta Rönnbackan uusimmat Antti Hautalehto -dekkarit äänikirjoina, ja niitä olen tässä viime viikon kuunnellut koiralenkeillä. Tulen varmasti myös lukemaan sarjan alkupään kirjat, sillä sen verran hyvin sarjan huumori ja sujuva juoni puri.
Tämä viimeisin Rönnbacka sijoittuu Porvoon saaristoon. Kolme nuorta päättää sytyttää jo vuosikymmeniä pimeänä olleen majakan valon. Kun sen valokeila pyyhkäisee läpi pimeän maiseman, näkee yksi heistä veneen ja sen kannella miehen, jolla tulee kiire lähteä pois. Pian sen jälkeen löytyy merestä kasvoton ruumis. Antti ryhtyy tutkimaan tapausta tiiminsä kera.
En yleensä ala lukea mitään sarjaa keskeltä, mutta jotenkin en nyt vain malttanut jättää näitä kuuntelematta vain sen takia, etten ole lukenut alkupään romaaneja. Nämä toimivat myös hyvin yksittäisinä romaaneina.

[Anne Holappa]

Ei mikään tavanomainen whodunnit - se oli selvää jo kättelyssä. Mutta piti mukanaan menossa. Jone Nikulakin mainittu ihan nimeltä. Väkisinkin kävi mielessä että mimmoinen diili tässä on ollut takana. Sitäkin vähän ihmettelen miksi tämä on Hautalehdin comback. Oliko se muka jossain poissa? Omat silmät kostuivat kerran. Se on harvinaista nykyään lukiessa.

[Jii]

Sujuvasti kirjoitettu, perushyvä poliisidekkari. Majakka ja saaristo tapahtumapaikkana kiinnostavia. Ohuiksi jäävät henkilöhahmot ja loppujen lopuksi melko tavanomainen juoni pudottivat pisteitä. Lisäksi eräs ratkaisun kannalta olennainen seikka pimitetään lukijalta loppuun asti vaikka Hautalehto sen keksiikin jo aikaisemmin, mikä on vähän epäreilu ratkaisu. Jännitystä laskee myös se, että osa tapahtumista kuvataan lukijalle ennen kuin poliisit pääsevät niistä jyvälle. Mutta kuten sanottu, hyvää ja nopealukuista perusviihdettä. Sillekin on ehdottomasti paikkansa.

[Anna]

Etenkin miljöön takia kiinnostava kirja, koska tarina sijoittuu Porvoon seudulle tutuille kulmille. Kerronta on minun makuuni suorastaan tylsäksi käyvän rempseää. Liki koko ajan sanaillaan ja naljaillaan. Pakolliset juopottelut ja lisämausteena seksileikit ei nekään innostaneet. Juoni on muuten ihan ok, kunhan pääsee vauhtiin. Kokonaisuus ei silti houkuttele lukemaan samaa kirjasarjaa lisää.

[Kaija]

Hieman haikea pohjafiilis tässä Hautalehto-tarinassa. Pidän elämän makuisista päähenkilöistä ja heidän sanailuistaan, joissa on huumoria mukana. Teksti soljui hyvin houkutellen lukemaan vielä yhden sivun lisää. Juoni oli hyvä ja jännittävä.

[Päivi Koskinen]

Antaisin 6 tähteä jos vois. Viihdyttävä, mielenkiintoinen, hauska. Jatkoon.