Perinteinen media ei ole enää ainoa väylä julkiseen keskusteluun. Sosiaalinen media nostaa esille itseoppineita asiantuntijoita, ja myös tutkijoilta odotetaan aiempaa aktiivisempaa osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi Twitter, Facebook ja blogit ovat muodostuneet keskeisiksi kanaviksi viestiä tutkimustuloksista ja kommentoida ajankohtaisia kysymyksiä. Miten niitä voi oppia hyödyntämään parhaiten?
Faktat nettiin! on käytännönläheinen verkon ja sosiaalisen median opaskirja asiantuntijatyötä tekevälle. Sosiaalisessa mediassa aktiivisten asiantuntijoiden haastattelut ja konkreettiset esimerkit perehdyttävät lukijan kattavasti niin sisältösuunnitelmien laatimiseen kuin vetävien sisältöjen kirjoittamiseen, oman persoonan esilletuomiseen ja vaikuttavuuden lisäämiseen.
Verkko- ja someviestinnän avulla mahdollistetaan esimerkiksi tutkimustiedon näkyvyys ja leviäminen, uudet kohtaamiset ja yhteistyömahdollisuudet sekä uudenlainen avoimuus tutkimuksen eri vaiheista. Viemällä faktat nettiin asiantuntijat voivat ennen kaikkea oikoa julkisuudessa leviävää virheellistä tietoa ja nostaa tietoon pohjautuvat näkökulmat keskustelun ytimeen.
Sallan ja Petron kirja on hyvää lukemista niille asiantuntijoille, jotka eivät ole kuten kirjan caset - asiantuntijoita netissä. Mutta haluaisivat olla.
Oma rooli on manageroinnin puolella, joten sikäli kolmasosan haukkaavat perusvinkit hyppäsin yli.
Eniten kiinnostivat asiantuntijacaset. Kuten Minna Huotialaisen "helposti lähestyttävä asiantuntija" tai Suvi Uskin tavoite "oman alan kehittäminen ja sen ymmärrettäväksi tekeminen on konkreettinen tapa osallistua maailman muuttamiseen". Mari K Niemen mielestä "Tutkijan kannattaa ottaa tavoitteekseen, että kun hänen tutkimusaiheensa nousee keskusteluun, tutkija muistuu mieleen sen aiheen asiantuntijana." Seppo Knuuttilalle twitter on jopa perinteistä mediaa tehokkaampi vaikuttamiskanava.
Ammattikirjojen kaari on yleensä se, että alun iso kuva on kiinnostava, mutta mitä pidemmälle edetään yksityiskohtiin, sitä vähemmän kiinnostaa. Faktat nettiin -kirjasta löytyi tuttu suvantovaihe. Mutta yllätys, yllätys - lopun analyysi sovittelevasta kritiikistä oli taas huippukohtia.
Kaiken kaikkiaan tärkeä manifesti kaikille fakta-asiantuntijoille pistää itsensä likoon vastuullisen viestinnän puolesta.
"Nyt jos koskaan tarvitaan ääniä, jotka puolustavat tiedettä ja tutkittuun tietoon pohjautuvaa asiantuntemusta ja nousevat tarvittaessa barrikadeille sen puolesta."
Todellakin! Tästä kirjasta on uskoakseni hyötyä kaikille vaikuttavasta viestinnästä kiinnostuneille, vahva suositus varsinkin tutkijoille ja asiantuntijoille!
Petro Poutanen ja Salla-Maaria Laaksonen ovat kirjoittaneet erisorttisille asiantuntijoille ja tutkijoille suunnatun parisataasivuisen alkeisopaskirjan, kuinka markkinoida itseään, tehdä itseään tunnetuksi ja hankkia siten lisää liksaa.
Kyseessä on seitsemään päälukuun jaoteltu itseopiskeluun suunnattu tietoteos, jonka avulla jouheva käyttäytyminen pannaan alulle esimerkiksi Twitterissä ja Youtubessa. Varsinkin brändääminen korostuu eri käänteissä ja oman osaamisen popularisointi suurelle yleisölle. Esimerkkejä on professoreilta kuten Minna Huotilaiselta, Pekka Isotalukselta ja monilta muilta. Tarkoitus on ehkä enemmänkin tuoda oman organisaation agendaa esille myönteisen henkilöbrändin avittamana, kun hyödynnetään erilaisia somealustoja ja sovelluksia Canvasta paper.li:hin.
Kirja tarjoaa oivallista apua, jos on ihan keltanokka tai muuten tumpelo somemaailmassa, ja kirjan tuomilla virikkeillä on siten mahdollista tieteen ja tieteistämisen yleistajuistaminen ja itsensä tunnetuksi tekeminen, jotta ura lähtee lentoon ja tarjoutuu myös mahdollisuus lisäansioihin ja kutsu käy haastatteluihin ja luennoitsijaksi yhteen jos toiseenkin tilaisuuteen.
Annetaan myös hyödyllisiä vinkkejä, miten osallistutaan verkon eri somealustoilla ja miten eri genreissä toimitaan ihan podcasteista blokeihin. Tarinallisuuden ja huumorin saloihin myös perehdytään, ja ennen kaikkea tietysti tarvitaan osallistumista ja suunnitelmallisuutta sekä kohderyhmän tarkempaa määrittelyä ja omien tavoitteiden iskemistä vastaanottajien pääkoppaan. Lopussa vielä painotetaan tutkijan omaa vastuullisuutta ja kielteisen kommentoinnin sudenkuoppia.
Kivasti ajantasainen teos, riittävän paljon konkreettisia vinkkejä ja vähemmän linkkilistoja, jotka tunnetusti vanhenevat huomattavassa ajassa. Hyviä vinkkejä kirjan ulkopuoliseen lukemistoon, mikä toisaalta kuvaa nykyaikaista tietokirjaa: kaikki tieto ei mahdu samojen kansien väliin yhdestä aiheesta. Luettu kurssikirjallisuuteen kuuluvana teoksena.
Todella hyvä ja yksityiskotainen ohjekirja, vaikkakin itselleni tässä ei ollut mitään uutta. Teos on pääosin tarkoitettu tutkijoille, joilla ei ole sometilejä. Mutta oli tässä joitain hyviä vinkkejä blogikirjoituksen rakenteen houkuttelevuuden lisäämisessä ja erilaisten nettityökalujen hyödyntämistä tutkimustulosten visualisoimisessa someympäristössä.
Faktat nettiin! -oppaan viesti on, että asiantuntijan olisi syytä osallistua osaamisalueitaan koskevaan julkiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Se ei aina ole helppoa eikä mukavaa, mutta asiantuntija pystyy kyllä rakentamaan itselleen sopivan somestrategian.
Erityisen kiinnostavia olivat ne kohdat (olivatkohan omia lukujaan vai mitä), joissa eri alojen asiantuntijat kertoivat omista somekokemuksistaan, kuten vihapuheen kohtaamisesta, ja siitä, kuinka he ovat eri tilanteissa toimineet. Lukiessa tuntui mukavasti siltä, kuin olisi ollut kuuntelemassa monen puhujan yhteisluentoa tai paneelikeskustelua.