Saaret kuin sisaret

by Tommi Liimatta

Mysteeriromaani saarista, joiden väliin päivä päättyy​

Arktisen Beringinsalmen karulla saarella sijaitsee tuulen pieksemä kylä, jossa toimii eristäytynyt hengellinen retriitti. Yhteisön kulissit alkavat rakoilla, kun yksi vieraista kuolee ja henkilökunnan jäsen katoaa. Katseet kääntyvät kohti asumatonta naapurisaarta.​

Kahdeksannessa romaanissaan Tommi Liimatta astuu Agatha Christien merkkiteoksen Eikä yksikään pelastunut jalanjäljille.

Liimatta valittiin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi edellisellä romaanillaan Autarktis.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Novels, Mystery

320 pages, Hardcover

Published September 1, 2019

Reviews

[Sanna-Mari · Rating 4 out of 5]

3.5. tähteä

Kirjassa on samaan aikaan jotain mystistä, mutta välillä kovin turhauttavaa. Suljetulle saarelle laitetaan joukko erilaisista ongelmista kärsiviä rikkaita asukkaita ja joukko työntekijöitä eristyneen retriitin varjolla. Kun ensimmäinen asukas kuolee on edessä mysteeri.

Aivan tavallisesta suljetun paikan dekkarista tässä ei ole kyse, vaan Liimatan kirjassa mietitään vainoharhaisuutta, lähitulevaisuuden epävarmuutta ja kulttimielialaa. Itsellä kirja edistyi kyllä todella hitaasti, mutta koska juoni on punottu melko ovelasti oli kirja kuitenkin luettava loppuun. Lisäksi tarinan ajattomuus, ilmeisesti kuitenkin jossain lähitulevaisuudessa, häiritsi lukemista koska yksi juonenkäänteistä liittyy loikkaamiseen kahden valtion välillä.

Paljon jää avoimeksi ja selvittämättä, mutta se on kai tarkoituskin. Lisäksi nurisen siitä, että naiset on tässä tarinassa lähinnä stuntteja, eikä heillä ole varsinaisesti sieluja eikä persoonaa.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Olihan tämä melkoinen mysteeri. Suhtauduin vähän varauksella, kun olin sattunut vilkaisemaan aika hajanaisia Goodreads-arvioita ennen lukemista, mutta kyllä tämä minulle maistui. Liimatta – jonka kirjallinen tuotanto onkin minulle muuten Absoluuttisen nollapisteen sanoituksia lukuunottamatta vierasta – onnistuu pyörittelemään kasaan omalaatuisen mysteeritarinan.

Tapahtumat sijoittuvat Beringinsalmessa olevalle pienelle saarelle, jossa on eliitin retriitti. Sinne kokoontuu sekalainen seurakunta väkeä henkilökunnan käsittelyyn. Retriitissä ollaan nimettömiä, vain numeroiksi typistettyjä, henkilökuntaa myöten, mutta eihän se ihmisten kanssa koskaan ihan niin mene. Taustalla kuohuu maailma, joka ei ole ihan meidän, vaan jonkinlainen vähän levottomampi tulevaisuudennäkymä, sen vähän perusteella, mitä Liimatta maailmasta verhoja raottaa. Ilmeisesti se on kuitenkin paikka, josta on ihan mukava päästä vähän pakoon.

Retriitti alkaa tavanomaiseen tapaan, omine alkuhankaluuksineen ja sopeutumisvaikeuksineen, mutta sitten alkaa tapahtua: yksi retriitin vieraista menehtyy ja yksi henkilökunnastakin katoaa. Vieraiden keskuudessa alkaa nousta pelkoa ja huolta. Pian ollaankin täysiverisen murhamysteerin äärellä. Kertojana häärii Kuvaaja, jonka tehtävänä on taltioida retriitin tapahtumia videolle, mutta Kuvaajallakin tuntuu olevan monenlaisia erikoistaitoja ja vaiettua menneisyyttä...

Saaret kuin sisaret oli kiehtova mysteeri loppumetreilleen asti. Kuvaaja setvii asioita, tekee tarkkanäköisiä huomioita ja lukijakin tulee vihityksi siinä sivussa monenlaisten salaisuuksien äärelle. Mielenkiintoinen kirja!

[Tinssu · Rating 2 out of 5]

2,5. Luettu e-kirjana. Jäi kesken ja paljon kysymyksiä mielen päälle. Olis saanut edetä ehkä vähän reippaammin.

[stellar · Rating 2 out of 5]

Satuin nappaamaan tämän sattumalta kirjastosta, sillä alkuasetelma vaikutti mielenkiintoiselta. Kirja piti melko hyvin otteessaan, ja toimi ihan hyvin parin illan viihteenä, mutta sen verran epäkohtia löytyi, etten voi antaa korkeampaa arvosanaa. Goodreadsin 2 tähteä on "it was ok", ja tämän fiiliksen kirja jättikin.

Kirjaan oli mielestäni ängetty liikaa sivujuonia ja pikkusattumia, ja oli hankala pysyä perässä kaikesta. Vaikutti kuin kirja olisi halunnut kertoa viisi eri tarinaa samalla kertaa, joten kaikissa juonenkaarissa käytiin nopeasti, muttei juuri annettu aikaa seurauksille tai sille, että lukija olisi ehtinyt prosessoida kaiken. Kaikki langanpäät kyllä solmittiin kiinni, mutta loppuneljänneksen lukemisen jälkeen olo on kuin lukija olisi mennyt mankelin läpi.

Myös useamman kuin yhden kerran jokin hahmoista toimi epäloogisesti ja rikkoi siten immersiota. Päähenkilöön en kyennyt samaistumaan millään tavalla, häntä ei kiinnostanut mikään ja sitä kautta hänen vaikuttimensa lähteä ratkomaan mysteeriä tuntuivat tulevan tyhjästä. Myös mikään kirjassa tapahtunut ei tuntunut vaikuttavan häneen millään lailla. Nouseekin kysymys, miksi kirjoittaa kirjan päähenkilöksi näin vähän mistään välittävä, mistään kiinnostumaton ihminen? Sama ongelma minulla oli Marian Keyesin Mercy Closen mysteerin kanssa, jossa päähenkilöllä oli sama vika. Kaikenlaisia ihmisiä maailmaan mahtuu, myös hahmoiksi, mutta itsensä asioiden ulkopuolelle henkisesti täysin jättävä henkilö ei ehkä ole paras väline lukijoiden silmiksi, jos on tarkoitus saada heidät välittämään tapahtumista.

Kirjan vahvuuksia oli useampi mielenkiintoinen juoni, joista lähes jokaisesta olisi voitu kirjoittaa oma erillinen kirjansa. Teksti myös kulki hyvin suurimman osan ajasta.

Sitten spoilereihin:

Päähenkilön ja näyttelijättären välinen vahvasti vihjattu suhteenpoikanen tuntui irralliselta, eikä kummallakaan tuntunut olevan mitään mielenkiintoa toisiinsa. Vaikutti kuin olisi ollut pakko kirjoittaa jonkinlainen nainen päähenkilölle, vaikka kirjan pääpaino ja vahvuudet ovat aivan muualla.

Jackpotin tarina oli uusi, pakkomielteenomaisesta lapsuuden rekonstruoinnista ja siihen liittyvistä murhista olisi helposti saanut erillisen kirjan. Harmi, että hyvä juoni tuhlattiin kuin sivuhuomautuksena jo muutenkin tapahtumia täynnä olevassa kirjassa. Myös tämän tapauksen yhteydessä päähenkilön käytös oli kummallista, jotenkin etäistä ja epäloogista. Tai ehkä epäloogista oli se, ettei asiaan palattu ollenkaan. Luulisi näin ison paljastuksen vaikuttavan perustavanlaatuisella tavalla päähenkilöön niin, että se olisi kulkenut kirjassa mukana pidempäänkin.

Kirjan rakenteesta sanoisin, että alku oli ihan ok, keskiosa oli vahvin, loppu oli myllytystä. Keskivaiheilla, kun alkoi selvitä kaikenlaista uutta, mielenkiinto oli korkealla ja odotin innolla, mihin kaikki johtaa. Jos olisi jatkunut yhtä hyvänä loppuun, olisi kyseessä voinut olla kolmen tähden kirja.

[Matti · Rating 2 out of 5]

Erikoinen selostus kaukaisen saaren retriitin ihmisistä ja paikan kummallisista tapahtumista. Oli vaikea saada teoksen rytmistä ja hahmoista otetta, ja viimeiset sivut juoksutin läpi vain silmäilemällä.

[Joonas Nokelainen · Rating 3 out of 5]

Lenghtwise this felt spot on. Setting up the athmosphere felt tense at the beginning. Different characters were sometimes hard to distinguish and the story would have been complete with less of them. Writing style of Liimatta was quite clever and often humorous.

[Teijo Paananen · Rating 2 out of 5]

Ei parasta Liimattaa mielestäni. Sekava, jotenkin hajosi kertomus ja ydin.

[Ara · Rating 1 out of 5]

Hämmästyttävän epälooginen ja epäuskottava kyhäelmä

[Irina · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin. Olisi voinut olla luettuna parempi, koska oli kuitenkin niin minäkertojan äänen/tulkinnan varassa. Nyt jäi lähinnä loputtoman ärsyttäväksi jaaritteluksi.

[Siiri · Rating 4 out of 5]

Kutkuttava, erikoinen ja jollain tapaa tuttu romaani. Saaret kuin sisaret sijoittuu arktiselle saarelle eräänlaiseen retriittiin, jossa kohtaavat monenlaiset ihmisrauniot. Romaanin tunnelma on mysteerien, analyysien ja karujen olojen värittämä - paikoin minulle jopa liian jännittävä.

Tarina oli niin tenhoava, että se piti lukea kohtuullisen nopeasti. Toisaalta hahmojen amerikkalaisuus häiritsi välillä ja rikkoi uskottavuutta. Joissakin kohdissa ärsyynnyin, mutta pääosin nautin siitä, miten aukkoisena tarina rakennettiin. Dekkarimainen rakenne ja saariolosuhteet muistuttivat klassikkodekkaria Eikä yksikään pelastunut. Atmosfäärin yhdistin Peter Hoegin Lumen tajuun. Tässä oli kuitenkin niihin verrattuna aimo tujaus nykypäivää, dystopiaa ja tietotekniikkaa.

Harvoin luen kirjaa, joka ärsyttää ja kiinnostaa yhtä aikaa. Tämä teki niin.
"Pahuus ei noudata etikettiä ja pääsee siksi yllättämään. - Höyhen"

[Eemeli · Rating 1 out of 5]

Todella tylsä. Pidin kovasti Rautanaulasta ja Jeppiksestä, mutta tämä ei temmannut lainkaan mukaan ja luovutin n. 30% luettuani. Teennäiset hahmot ja tympeä teema.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Olen yksinkertaisesti mykistynyt. Taitava tarina Agatha Christien henkeen, tai vielä taitavampi. Suljetun yhteisön arvoitus.