Mistä kertovat viikinkiaikaiset aseistettujen naisten haudat? Olivatko tarujen amatsonisoturit todellisia?
Viikinkiajan Pohjolassa kilpineidot sotivat miesten rinnalla kaukomaille ulottuneilla retkillä. Antiikin kreikkalaiset kertoivat tarinoita hurjista amatsoneista ja heidän sotahevosistaan. Historia on täynnä tarinoita naispuolisista sotureista tai sodan jumalattarista, jotka aikaisemmin on haluttu lähinnä unohtaa tai sivuuttaa.
Odotin ehkä enemmän kuin sain. Vauhdilla eri naiskohtaloita läpi käyden osa kappaleista jää väkisinkin hieman puolinaiseksi. Olisin ehkä lukijana voinut jättää alun ns. myyttiset, kansantaruston naissoturit lukematta.
Viime aikoina olen lukenut paljon tietokirjoja ja lähdemerkinnät tai niiden puute tekstin tasolla häiritsi huomattavasti.
Kirja tarjoaa mielenkiintoista tietoa ja pohdintaa historian naissotureista. Kirjassa ruoditaan niin legendaarisia tarinoiden soturittaria; amatsoneita ja valkyyrioita kuin varsinaisia aseiden kanssa haudattuja soturiksi oletettuja naisia historian varrelta.
Karoliina Kouvolan kirjoittama Sodan kuningattaret on mielenkiintoinen mutta herättää ristiriitaisia tunteita. Tietokirjaksi kirja sisältää liikaa olettamuksia ja tarinoita tosiasioiden sijaan. Esimerkiksi tarunhohtoisten amatsonien olemassaolosta ei ole yhtään konkreettista todistetta eikä niitä tässäkään kirjassa esitetä. Viikinkiajan kilpineidot ja valkyriat perustuvat myös lähinnä legendoihin ja tarinoihin, tosin laivahaudasta löydetyt kaksi naista herättävät lukijan mielenkiinnon koska arvokkaat laivahautaukset oli yleensä varattu miehille. Tästä arkeologisesta löydöstä kirjailija olisi voinut kertoa enemmän sen sijaan, että se jää maininnaksi muiden joukkoon. Brittiläinen soturinainen Boudicca on päässyt roomalaisten aikalaisten kronikoihin joten hän on ollut todennäköisesti todellinen henkilö mutta mitään tarkkaa ja varmistettua tietoa hänestäkään ei ole, eikä hautapaikkaakaan ole löydetty. Kun päästään Jeanne D'arciin kirja muuttuu selkeästi tarunhohtoisuudesta enemmän historian kuvaukseksi ja sitä kautta mielenkiintoisemmaksi. Lopulta päädytään Dahomeyn kuningaskunnan naissotureihin jotka taistelivat nykyisen Beninin alueella ranskalaisia vastaan 1800-luvulla. Kirjoittaja on myös uskontotieteilijä ja se näkyy kirjassa siinä että naissoturien joukossa on myös Raamatun Juudit joka katkaisi pään sotapäällikkö Holoferneeltä. Sanoisin että kirja sisältää kaiken kaikkiaan enemmän taruja ja legendoja kuin tosiasioita naissotureista ja olisin toivonut ehkä enemmän niitä tosiasioita.
Viihdyttävä tietopaketti legendaarisista soturinaisista ympäri maailmaa. Kirjaan valitut länsimaiset soturinaiset olivat itselleni ennalta ehkä liiankin tuttuja, minkä takia koin mielenkiintoisimmaksi osioksi kirjan viimeiset luvut, Japanin ja Dahomeyn naisista.
Kiinnostavampi kuin Soturit-kirja, koska tässä oli enemmän minulle uutta tietoa. Olisin halunnut enemmän jonkinlaista synteesiä kokonaisuudesta, eri maailmankolkkien tarinat jäivät hieman irrallisiksi. Mutta tässä oli kiva kasa tietoa aiheesta, joka ei vieläkään ole neutraali.
Pahiten jäin kaipaamaan edes jonkinlaista mainintaa transsukupuolisuudesta: jotkut näistä sotureista ovat saattaneet olla transmiehiä eivätkä naisia. Tästä on tietenkin vaikeaa sanoa mitään varmaa, mutta olisin kaivannut esim. introon jotain tästä aspektista, koska kokonaisuus jäi niin ciskeskeiseksi.
Viihdyttävä ja nopealukuinen tietokirja. Erityisesti kiinnostuin Britteinsaarten ja Afrikan naissotureista. Pieni luettelomaisuus vaivasi muutamaa lukua, mutta toisaalta teki tästä oikein mukavan pienissä pätkissä luettavan teoksen.
3,5 tähteä. Mielenkiintoinen, mutta valitettavan vähän uutta tietoa tarjoava teos. Mielenkiintoisimpia olivat aivan loppupään luvut, joiden aihe oli itselle vieraampi.