VTM Raili Mikkanen on Helsingissä asuva kirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut yli 60 teosta. Näiden lisäksi hän on kirjoittanut useita tv-käsikirjoituksia ja laulujen sanoituksia. Mikkasen tuotanto käsittää niin lapsille, nuorille kuin aikuisille suunnattua kirjallisuutta. Viime vuosina Mikkasen tuotanto on painottunut historiallisiin nuorten ja aikuisten romaaneihin.
Mikkanen on erittäin palkittu kirjailija. Vuonna 2001 Mikkanen voitti Topelius palkinnon lastenkirjallaan Aavikoiden seikkailija, lisäksi hän on ollut saman palkinnon ehdokas 2008 kirjalla Pähkinäpuinen lipas. Hän voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2002 Aino Kallaksen nuoruudesta kertovalla kirjallaan Ei ole minulle suvannot. Vuonna 2011 Suomen Tietokirjailijat ry palkitsi Raili Mikkasen Tietopöllö-palkinnolla tunnustukseksi korkeatasoisesta lasten ja nuorten tietokirjatuotannosta. Vuonna 2012 Mikkanen sai kirjallaan Suomen lasten linnakirja Anni Swan-mitalin.
Raili Mikkanen on rakastetun Histamiini-hevosen luoja. Histamiini-hahmo on mm. esiintynyt pääosassa 80-luvulla Yleisradion joulukalenteri-ohjelmassa kahtena eri vuotena ja Mikkasen tuotannossa on lukuisia Histamiini-kirjoja.
Aurora: Keisarinnan hovineito löysi tiensä kuuntelulistalle puhtaasti #lukumatkamenneisyyteen kirjagramin haasteen takia, sillä etsin historiallista nuortenkirjaa bingoruudukkoa täyttämään. Mikkasen kertomus Auroran elämästä oli kelpo kuunneltavaa, mutta välillä ajatus silti herpaantui tarinasta. Nuorten kirjaan olisi sopinut päähenkilön rikkaampi sisäisen maailman kuvaus, vaikka laaja suomalaisen aatelin ja Pietarin palatsien loiston esittäminenkin oli varmasti maailmanrakennuksessa tärkeää. Jännä miten tekstistä paistoi läpi ysärin vartaloihanteet ja naiskuva, vaikka tarina sijoittui1800-luvulle. Todellisen henkilön Auroran elämään voisi mielellään tutustua lisää!
Liian pinnallinen ja kaunisteltu teos, vaikka onkin nuorille suunnattu. Omaan makuun kirjan painotus ei toiminut: puhuttiin paljon lapsuudenkodista ja varhaisaikuisuus jäi liian vähälle huomiolle.
Luin kirjan ensimmäisen kerran joskus ala-asteella ja olen aina pitänyt sitä nuortenkirjana, joten oli hämmentävää löytää se uudesta kotikirjastostani aikuisten puolelta. Tarina on hieman liian kaunisteltu ja romanttinen, suorastaan prinsessasatumainen ollakseen täysin vakavasti otettava aikuisten kirjana. Kuin Kaari Utriota mutta ilman mitään erotiikkaa ja raadollisuuksia. Kirjassa on kyllä traagisiakin kohtia, mutta nekin kuitataan melko nopeasti ja romantisoidun oloisesti. Luen tätä satunnaisesti uudelleen, jos haluan uppoutua nuoren tytön prinsessaunelmiin, kauniisiin pukuihin, pikku romansseihin ja tanssiaisiin. Sellaiseen Aurora sopii mainiosti.