Jungfrustigen

by Philip Teir

När Richard träffar den vackra och något äldre Paula känns det som om alla bitarna faller på plats. Hon är hans livs kärlek och han är hennes. Men det är inte bara Paula och Richard som ska bygga bo. I den nya gemensamma lägenheten bor också varannan vecka Richards två barn från ett tidigare äktenskap. Sprickor och olikheter börjar att vecklas ut i den nya familjekonstellationen och allt oftare viner anklagelser mellan väggarna. Inte blir det bättre av att allt ackompanjeras av ett djävulskt pipande oljud, oklart vart det kommer ifrån.

"Jungfrustigen" är en roman om saker som börjar och tar slut, om passion som tar tid på sig och om att plötsligt befinna sig i stormens öga och fråga sig: hur vill jag leva mitt liv? Det är också en bok om den svåra konsten att leva under samma tak.

Genres: Fiction, Audiobook, Finnish Literature

208 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

About the author

Philip Teir (s. 1980 Pietarsaaressa) on Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö, joka kirjoittaa itse mm. kirjallisuus-, musiikki- ja televisiokritiikkiä. Hän on toimittanut useita kirjallisuusantologioita ja kirjoittaa myös ruotsalaiseen sanomalehti Expresseniin.

Teirin esikoisteos, runokokoelma Någonting ur hennes mun faller i min mun, ilmestyi 2007. Novellikokoelmassa Donner-ryhmä yhdistyvät urbaani arki ja absurdit sävyt.

Reviews

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Tämä pieni parisuhderomaani ei jättänyt oikein mitään jälkiä. Vähän alle nelikymppinen mies ihastuu kymmenen vuotta vanhempaan naiseen, ja pienen tuskailun jälkeen jättää vaimonsa ja lapsensa ollakseen yhdessä uuden rakkauden kanssa. Kasvukipuja seuraa. Luin tämän vain suomeksi, joten en osaa arvioida, menettikö kirja jotain briljanttia käännöksessä. Mutta ainakin suomennoksessa kaikki tuntuu melko mitättömältä: latteat päähenkilöt, banaali juoni, sävyttömät dialogit.

Elämän isojen asioiden äärellä ollaan, mutta jotenkin Teirin teoksessa kaikki on pelkistetty kaksiulotteiseksi viivapiirustukseksi, joka ei ainakaan tässä lukijassa herättänyt mitään tunteita. Mitään tunnetta en löytänyt, en henkilöistä enkä heidän väliltään, mistä johtuen koko kirja jäi sanomalehtimäiseksi reportaasiksi siitä, miten nyt pääsi käymään. Lukihan sen, mutta entä sitten?

[Moa Kronbrink Mannheimer · Rating 2 out of 5]

Jag reflekterade i veckan över att ofta (nej, inte alltid) när jag går ifrån mitt vinnande koncept att läsa kvinnliga författare, hamnar jag framför en manlig 40-årskris i en medelklasstillvaro. Detta är en sådan bok.

Richard, 35+ med jobb i mediebranschen, funderar över om han är lycklig i sitt äktenskap. På en förlagsfest träffar han översättaren Paula (10 år äldre än han - väldigt ovanligt i dessa sammanhang och positivt tycker jag) och en förälskelse växer fram.

Boken är lättläst och något okomplicerad. Personligen finner jag dessa typer av romaner ytterst ointressanta, det känns som jag har läst samma eländiga historia hundratals gånger och den bidrar inte med någon ny infallsvinkel. Karaktärernas personliga resor hinns knappt med för boken hoppar mellan händelser utan att hitta något djup i varken scener eller känslor.

Nja. Köpte denna på Stadsmissionen för 20 kronor, där hade den nog kunnat ligga kvar. Nästa bok blir av en kvinnlig författare.

[Susanna Rautio · Rating 1 out of 5]

Kun kirjoittaa tavanomaisella tavalla keskivertoelämässä aika tutuista käänteistä, pitää tarjota jotain ekstraa. Sellaiseksi ei riitä kymmenen vuotta vanhempi naisystävä.

Tylsä tarina, jossa kieli on kapeaa ja kerronta vähäeleistä. Toivon kovasti, että alkuperäiskielellä teksti ilmaisee enemmän.

Vaikka tarinassa oli kyse tunteista ja ristiriidoista tuntui, ettei niitä tunnettu ollenkaan. Minua häiritsi myös, ettei päähenkilöiden ammatinvalinta - toimittaja/kirjailija ja kustannustoimittaja - ollut uskottava. Kielen ammattilaiset eivät voi ilmasta itseään näin latteasti!

Jos olisin lukenut, olisi jäänyt kesken. Nyt kuuntelin ja päätin, että jos kirjaa pystyy kuuntelemaan nopeutettuna, jatkan loppuun. Reilun 5 tunnin kirjaan ei monta lenkkiä tarvittu.

Erityismiinus Antti Virmavirralle, joka teki Richardista lakonisen tweedtakkityypin ja Paulasta huumorintajuttoman nalkuttajan. Tai siltä se ainakin minusta kuulosti!

Huoh. En kyllä pitänyt yhtään.

[Pernilla (ett_eget_rum) · Rating 3 out of 5]

Återhållsam medelklassroman om medelklassbekymmer. Rickard är 35, författare och kulturchef på en tidning, gift och har två barn.
På en förlagsfest träffar han översättaren Paula och blir förälskad. Det är ingen blixtrande förälskelse utan en sådan där som smyger sig på, tar lite tid på sig.
Överlag är det inga stora känslor eller häftiga utbrott trots att det sker en skilsmässa och att det nya förhållandet prövas undet gemensamt tak. Den som står för de stora känslorna är Rickards mamma, som har svårt att acceptera den nya kvinnan.
Jag tänker när jag lyssnar: det verkar inte vara någon idé att skilja sig, det verkar inte direkt bli bättre med någon annan (ska ej skiljas, ni fattar).
Första delen var en 4:a, därefter svalnade det ner något.
Är människor så här återhållsamma?
Läsvärd oavsett, trevligt med en manlig röst i relationslitteraturen.

[Outi · Rating 2 out of 5]

Uh, mitäpä sanoa. Ensin ajattelin, etten ole kohderyhmää, mutta sitten tajusin, että päähenkilöt on mun ikäisiä ja vaikka kirjassa eletään erilaista uusperhearkea kun mun elämä ikinä toivottavasti onkaan, voishan siihen samaistua. Mutta kun kaikki oli niin arkista, tavallista, vaikeaa ja samaan aikaan muka maagisen ihanaa. Älkääkä käsittäkö väärin, en minä kaipaa kaikkiin perhe-elämästä kertoviin romaaneihin kaaosta ja oksennusta, mutta ne suuret tunteet, joita henkilöt tässä käyvät läpi eivät välity tunteina, joihin samaistua vaan väsyttävinä ja yksityiskohtaisina tilintekoina.

Ei tämä mieleen jääne, mutta osasipa ärsyttää kuunnellessa. Silti jaksoin loppuun, kertoo kai se jotain.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Tavallaan ymmärrän, miksi tätä on niin kovasti kiitelty, hidastempoisessa ja tasaisessa kerronnassa on varmuutta ja kypsyyttä. Ihmisten välistä pientä ja suurta kitkaa kuvataan taitavan eleettömästi arkisten tapahtumien ja yksityiskohtien kautta. Kronologisesti etenevä, riisuttu hän-kerronta on vaihteeksi ihan virkistävää sekin. Jäin silti kaipaamaan kokonaisuudelta vähän enemmän, edes jonkinlaista rosoa? Tempon vaihtelua, näkökulmaa, kriittisempää katsetta? Jotakin vielä. Avioliittokriisin ja uusioperheen sosiaalisten ja taloudellisten kiemuroiden varsin vähäeleinen ja tasainen kuvaus jätti ainakin minut lukijana myös harmillisen etäälle.

[Tuike · Rating 3 out of 5]

Tämä tuntui vähän "guily pleasure" -luettavalta, nääs inhosin tarinan päähenkilöä niin syvästi, että oli pakko ahmia kirja vauhdilla. Teirin teksti soljuu nautinnollisen kevyesti. Hän kuvaa erinomaisen onnistuneesti hissukseen keski-ikäistyvän, läpeensä itsekkään ja kaiken vähän liian helpolla saaneen miehen sielunmaisemaa. Vähän petyin teoksen kaareen, joka mielestäni lässähti ja jäi jotenkin kesken loppua kohden. Mieleen jäi paljon avoimia kysymyksiä, mieluusti lukisin saman tarinan esimerkiksi jätetyn vaimon tai uuden puolison näkökulmasta.

[Bluecoloredlines · Rating 2 out of 5]

Hajutonta, mautonta, välipitämätöntä realismiproosaa jossa kieli on tiedonvälittämisen väline. Kertojan huomiot ovat maailmassa nukkuvana etenevän perushuomioita, joka ikinen laiska kielikuva loppuun kaluttu.

[Piita · Rating 2 out of 5]

En tajuu miks tää on joku bestseller. Ärsyttävä kirja ärsyttävästä etuoikeutetusta tyypistä ja sen ärsyttävästä varhaiskeski-iän en-ees-tiiä-mistä. En jaksanut lukee joten kuuntelin iltasatuina. Propsit pupu-hellittelynimen käytöstä ja siitä et Antti Virmavirralla on kiva ääni.

[Raisa Rauhamaa · Rating 2 out of 5]

Luin Teirin teoksen suomennoksen, Neitsytpolku, yhdessä päivässä. Se on sujuva, liiankin ja mietin, missä menee viihdekirjallisuuden ja Kaunokirjallisuuden raja. Teir tuntuu harppovan kummankin rajan pinnassa, kylläkin niin taitavasti, että teoksen tulee lukeneeksi kertaheitolla. Eli tarina etenee vauhdilla ja tapahtumien motiiivien kuvauksessa päästään juuri ja juuri pintaa syvemmälle. Päähenkilö, kolmevitonen mies on ihan ookoo naimisissa, asunto Helsingin kantakaupungissa, kaksi lasta ja sopiva työ, kulttuuritoimituksen pomo plus omat kirjalliset pyrkimykset. Jokin kaivertaa ja kun kirjallisuuspippaloissa tielle osuu Paula, kustannusalan mukava vanhempi nainen, niin se on menoa.
Kirja on siis joko rakastumisen tai avioeron kuvaus - väkevästi miehen kokemana. Mutta loppujen lopuksi se ei oikein syvene kummaksikaan. Arkea ja eroprosessia kerrotaan uskottavasti ja melkein parhaimmillaan Teir on kuvatessaan kipakan äitinsä ja oireilevien lastensa reaktioita muuttuneeseen tilanteeseen.
Päähenkilö selviää kuitenkin liian kuivin jaloin rakastumisen aiheuttamasta muutoksesta muiden elämiin - kerrotaanhan teoksessa huolella hänen jokaikinen tapetointi, kaupassa käyminen ja ruuanlaitto.
Hankalinta oli tajuta, miten ohuesti Teir onnistuu herättämään eloon rakastamansa vaimon Sofian ja uuden rakkauden Paulan henkilökuvat. Onko se tahaton puute vai tietoista päähenkilön narsismin kuvausta? Sitä, että tärkeitä on vain Richardin oma minä, oma rakkaus, jolloin naiset ovat vain sivuseikka. Tätä pointtia Neitsytpolku ei pysty kirjallisesti tavoittamaan.

[Bloggbohemen · Rating 3 out of 5]

Det vilar något dystert nordiskt över denna finlandssvenska medelklassroman med bonusfamiljsproblematik. Det blir skilsmässa, ny relation, nytt boende. Inga stora känslostormar. Bokens stora fråga sägs vara ”vilket liv vill man leva”, men någonstans tycker jag också att boken ställer frågan ”är det ens nån idé att skilja sig, börja om?”. Det blir så snart rutin i allt igen, och dessutom samma rutin. Något huvudkaraktären gör en kort reflektion över, men han landar liksom aldrig i någon slutsats. Jag gillar bokens stämning, men blir inte särskilt förtjust i någon av karaktärerna. Men, det kan vara en bok som liksom måste få mogna lite i mig.

[Erika · Rating 3 out of 5]

Jag tycker om Teirs sätt att skriva: hur han hanterar språket, hur han för berättelsen framåt. Det känns både intressant och otvunget, och jag tänker att jag nog ska läsa mer av honom. Men det autofiktiva i romanen gör mig kluven. Jag ser att ramen i berättelsen kommer från hans eget liv och det ställer sig lite i vägen för min läsupplevelse. Jag märker att jag börjar fundera på detaljerna och grubbla över var gränsen mellan verklighet och fiktion egentligen går – även om det ju egentligen borde vara irrelevant för berättelsen. Det känns som om jag får veta obehagligt mycket om författarens privatliv, även om det jag får veta kanske i själva verket är uppdiktat.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 4 out of 5]

Neitsytpolku osoittautuikin yllättäjäksi. Aluksi tuntui vähän tahmealta, mutta kun päästiin uusperhearjen kuvaukseen olin otettu. Kirjassa annetaan hyvin rehellinen kuva uusperheiden kokemista ylä-ja alamäistä. Teos on autofiktiivinen ja antaa myös mielenkiintoista näkökulmaa kirjailijan elämään. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

[Karenina (Nina Ruthström) · Rating 3 out of 5]

Richard och Sonja lever tillsammans med sina två barn. Richard älskar Sonja, men blir ändå/också kär i Paula. Rickard och Sonja skiljer sig, Paula och Richard flyttar ihop. Blir livet roligare för Richard efter att förälskelsen lagt sig? Tveksamt.
Har läst jättemånga romaner på det här ämnet, men i de flesta fokaliseras en kvinna.

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Lågmält och ganska intetsägande om skilsmässa, nytt förhållande och ny familjekonstellation. Teir skriver bra, så jag ger inte upp hoppet om en fullträff i framtiden.

[Pekka · Rating 3 out of 5]

Vetävä kirja, luin yhdessä illassa, mutta ehkä jotain jäi puuttumaan.

[Marika Oksa · Rating 3 out of 5]

Tyylikäs kuvaus erään suhteen päättymisestä ja uuden alkamisesta. Miesnäkökulma tuntui virkistävältä.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

Wow! What a delicious book!
I started this a bit reluctantly. Didn't have high hopes.
When I started, I thought this was satire. It had so sharp and humorous observations. But guess that is life: people are funny, stereotypical.
I've read Tällä tavalla maailma loppuu previously. Didn't make a big impression, but was very entertaining. It was a quite small book, yet highly modern in its subjects. Always fresh to read something that is from the time I live in.
This had hints of Knausgård. It was very personal. The subject matter was very nice: a divorce, a new love, a new family arrangement. Somehow, I needed this. It relieved the anxiety of being middle-aged relatively soon. The small things in this book were big, which I loved. The every day life, the Netflix and the sliced tomato on the table.
Bravo. Loved it. Teir just earned his wings in my eyes.
By the way: we come from the same small city in Finland. Of course I always support a fellow Jeppis Boy.

[Marcus Syrén · Rating 3 out of 5]

Richard lever ett till synes okomplicerat medelklassliv tillsammans med Sonja och två barn. Vardagen lunkar på utan större hinder, men det är någonting hos Richard som saknas, någonting som skaver och får honom att ställa sig frågan: "är det så här livet ska vara, eller vill jag ha någonting mer av livet?". Då Richard träffar Paula inser han att det är livet med henne han letat efter, och bestämmer sig för att skilja sig. Teirs språk är det som är bäst i romanen, det är lättläst och trevligt utan krusiduller, man fastnar direkt i berättelsen och dras med. Om du vill ha stormande känslor, smaskiga otrohetsaffärer och kastruller som kastas är det här inte boken för dig. Vill du istället ha en långsamt växande kärlekshistoria som sakta men säkert bryter upp en kärnfamilj med de små och stora problem som följer för alla inblandade, då träffar Jungfrustigen mitt i prick.

[Susa · Rating 3 out of 5]

Pidin kirjan ensimmäisestä puoliskosta paljonkin, ehkä siinä viipyilevässä tunnelmassa ja vaikeudessa, kun tahtoo yhtä aikaa kahta vastakkaista asiaa, oli jotain itselleni samastuttavaa ja jopa ahdistavan tuttua. Sama intensiivisyys ei kantanut kirjan loppupuolelle, vaikka uusperhekuvauksessa olikin jotain todella piinaavaa.

En varmaan muista tästä kamalasti jälkikäteen, mutta oli virkistävä välipalakirja, joka tapauksessa.

[Kirja Vieköön! · Rating 3 out of 5]

Kolmevitosella suomenruotsalaisella Richardilla on tasainen ja riidaton, nuorena solmittu avioliitto ja kaksi varhaisteini-ikäistä lasta. Elämä syöksähtää uomistaan kun Richard tapaa Paulan ja rakastuu. Onko oikeus ja lupa mullistaa oma ja lasten elämä?

Odotin enemmän rakastumisen euforiaa kuin mitä Neitsytpolku tarjosi. Lähinnä tarina oli arkinen ja hyvin yksityiskohtainen kuvaus erosta ja uusperheen arjen haasteista. Toki sinänsä ansiokas ja todentuntuinen.

[Johannes · Rating 3 out of 5]

Onnistuu herättämään ajatuksia, lähinnä siksi, ettei päähenkilö vaikuttaisi lainkaan olevan "moralischer Mensch". Näin, vaikka takakansi lupailee päähenkilön joutuvan kysymään: "mihin minulla on oikeus?" Erinomainen tehokeino, on se sellaiseksi tarkoitettu tai ei.

Vähän tökkii vastaan se, että autofiktiivisen kirjan päähenkilö on autofiktiota kirjoittava kirjailija, mutta toisaalta jos A, niin loogisesti myös B.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Uusperheromaani. Realistinen rakkausromaani. Kiinnostavinta minulle suomenruotsalaisuuden kuvaus ja aito halu kirjoittaa monitunteisia ihmisiä. Avioeroissa harvoin on hyviksiä ja pahiksia. Paljon ansioita ja nopea lukea. Suomennos oli tönkkö ja jätti -ehkä tarkoituksella- etäälle. Olisin halunnut lähemmäs.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 3 out of 5]

Philip Teir Neitsytpolku tuli kuunneltua kävelyillä. Lukijana oli Antti Virmavirta. Miellyttävää kuunneltavaa.
Pidin kirjasta ja en. Avioero miehen näkökulmasta. Hyvää kerrontaa ja etenee sujuvasti. Tarinassa on paljon tuttua, mitä eronneet kaverit ovat kertoneet. Mutta joku siinä tökki. Oliko se sittenkin liian siloteltua...

[Sofia Carlström · Rating 3 out of 5]

Boken blev mitt tågtidsfördriv, och ett klart godkänt sådant! Den sticker inte ut särskilt mycket men jag tyckte om att läsa Richards tankar, särskilt dom förbjudna, och jag tyckte att bokens utveckling verkligen skildrade livets, och vardagens, problem och petitesser. Godkänd bok, men inte märkvärdig i sig.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Päällimmäinen tunne: tavallinen. Rakkautta, eroa, arkea, lapsia, kiistoja, aamukahveja sängyssä. Ehkä jopa jotenkin ärsyttävä tavallisuudessaan. Vaikea kommentoitava.

Antti Virmavirran eläytyvä lukutapa ohjaa tulkintaa äänikirjassa paljon, mutta minulle se sopi tämän kirjan tapauksessa hyvin.

[Juha · Rating 4 out of 5]

Aidolta tuntuvaa (auto)fiktiota ihastumisesta, avioerosta ja uusperhe-elämästä. Mutta eikö e-kirjoihin (epub) saada vuorosanaviivoja?

[Petteri Ingraeus · Rating 3 out of 5]

Leppoisa mutta merkityksetön.

[Heli Järvenpää · Rating 3 out of 5]

Helppolukuinen tarina aikuisiällä ihastumisesta, erokipuiluista ja uusioperheen aloittamisesta. Mutta jäin kaipaamaan tapahtumakuvausten ohelle syiden ja seuraamusten sekä motivaatiotekijöiden pohtimista.

[Akseli Koskela · Rating 3 out of 5]

Love life of the privileged, educated and middle-aged can be such a bore.