Kaksi vuotta sitten Virva muutti pois Suomesta. Nyt siskon auto-onnettomuus pakottaa palaamaan takaisin. Kun lapsi nostaa valokuvalaatikosta esiin kuvan toisensa jälkeen, Virva alkaa rakentaa elämäänsä sirpaleista: kuvat haluavat tulla kerrotuksi.
Saara Cantellin hienovireinen esikoisromaani on kertomus siitä, miten elämässämme on aina läsnä eletyn lisäksi myös se, mikä ei toteutunutkaan. Cantellin kieli soljuu pehmeänä kuin aamukasteesta heijastuva valo, se tarjoaa hiljaisen taustan ajatuksille, joiden kaikuun lukijan on ilo jäädä vielä pitkään kirjan päätyttyäkin.
Saara Cantell (s. 1968) on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka suosittuja elokuvia on palkittu niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kesken jääneet hetket on hänen esikoisromaaninsa.
4,5/5 ⭐️ Mosaiikkimaisesta kerronnasta muodostui kaunis, koskettava ja ehjä kokonaisuus, elämänmakuinen ja kuulas tarina yhden suvun vaiheista. Todellinen lukunautinto.
Kirja täynnä menneitä hetkiä, jotka tulevat mieleen satunnaisessa järjestyksessä, mutta tapahtuvat juuri nyt, ja ovat siksi aika intensiivisiä.
Cantell hallitsee episodit. Nämä hetket ovat välillä tulvillaan onnea tai huolettomuutta. Kuitenkin useimmiten ne ovat joko ahdistavia tai huonosti päättyvän elämänvaiheen välilaskupaikkoja. Perimmältään kyse on surun kohtaamisesta, sen läpi elämisestä ja selviytymisestä. Sekä katumisesta, koska mahdollisesti valitsi väärin.
Tämä oli kirja tunteista ja tunnelmista sekä erilaisista valinnoista ihmissuhteissa. Eniten minua koskettivat siskosten suhteet, hieman vanhemman Virvan, päähenkilön, vaiheet ja eri sukupolvien kohtaamiset.
En tiedä oliko omat odotukset kasvanut jotenkin suureksi, koska olen kuullut tästä niin valtavasti hyvää, mutta ei hätkähdyttänyt oikein millään tavalla. Pidän näistä tarinoista, joissa seurataan yhtä ihmistä tai sukua useamman vuosikymmenen verran ja tarina hiljalleen keriytyy auki, mutta äh, jokin tässä jätti kylmäksi.
En myöskään hirvittävästi pitänyt kirjoittajan kielestä. Helppolukuista, joo, mutta vähän... tylsää? Ennalta arvattavaa kuvailua ja välillä vähän omaan korvaan hassuja naiivihkoja kielikuvia.
Kolmekymppinen Virva palaa Ulkomailta Suomeen. Isosisko on kuollut ja Virva ottaa vastuulleen tämän pienet lapset. Tarina muodostuu sirpaleista, joista koostuu pikkuhiljaa tapahtumat ennen ja jälkeen sisaren kohtalokkaan onnettomuuden. Cantelin tausta elokuvaohjaajana näkyy tarinan visuaalisessa rakenteessa. Jokainen luku alkaa ” kuvalla” ja jokaisen luvun voisi hyvin toteuttaa elokuvan kohtauksina. Kerronta on sujuvaa ja tarina mukaansatempaava. Useamman kerran sivutaan pettämisen ja syyllisyyden teemoja, mutta niiden käsittelyssä voitaisiin mennä vielä syvemmälle.
Kaunista, oivaltavaakin kerrontaa, mutta en silti oikein täysillä syttynyt tähän kirjaan josta ehdin nähdä useampiakin kehuja. Kirjan rakenne tuntui liian hajanaiselta ja ajalliset kerrostumat sekavilta, perusteetta pätkityiltä. Lisäksi aina ärsyttää vähän, kun yhteen tarinaan ahdetaan liikaa isoja ongelmia (tässäkin kuolemaa, huumeriippuvuutta, avioeroa, pettämistä...). Elämää, ehkä, mutta vähän epäuskottavana vyörytyksenä.
Periaatteessa tykkäsin kielestä, kerronnasta ja ihanan nostalgisesta millennium-ajan nuoruudesta. Mutta sitten toisaalta tämä jotenkin poukkoili ja rönsyili niin moneen suuntaan, että lopulta jäi vähän hämmentynyt fiilis siitä mitä ja milloin tapahtuikaan.
Kaunis tarina eri sukupolvien naisista ja elämästä. Joiltain osin omaan makuuni hieman pinnallista ja arkista (päähenkilön ja hänen ystäviensä ystävyyden kuvaukset) mutta kertojan siskon lasten tarina koskettaa ja tuo realistisuutta ja syvyyttä. Yhtä aikaa uskottava kertomus, toisaalta päähenkilön suhdetta siskoon ja siskolle tapahtuvien asioiden herättämiä tunteita olisi voinut käsitellä enemmän ja rajummin, nyt ne jäivät paikoin kevyiksi. Silti pidin kirjan maailmasta ja ihmissuhteista paljon.
Pidin tästä kirjasta tosi paljon. Melankolisista sävyistään huolimatta jotenkin kaunis ja ilmava kirja, episodimaiset valokuviin pohjautuvat tarinat muodostivat ehjän, koskettavan kokonaisuuden. Vaihtoehtoisten elämänvalintojen pohdinta teemana teki tästä tarinasta erityisen. Pidin Cantellin kirjallisesta ilmaisutavasta, lukisin häneltä mielelläni jotain muutakin.
Kirja ei tarjonnut odottamaani yllätyksellisyyttä juonessa ja muiden arvioiden perusteella kirjalle asettamani odotukset eivät täyttyneet. Kirjan tyylisuunta ei ollut minulle ominta takaumineen ja kerrostumineen.