Aurinko. Porkkana. Vesi.

by Heli Laaksonen

Runoja kaikesta tärkeästä sekä aikamme hullutuksista

Ilo ja suru, kepeys ja paino vuorottelevat Heli Laaksosen runoissa. Ilmeikäs lounaismurre soi hilpeissä ja melankolisissa sävyissä mutta sivaltaa terävästi, kun runoilija ottaa kantaa oman kielen puolesta.

Vallattomat jutut pulppuavat sanamaijan arkusta, tuonpuoleinen häilyy taustalla ja rakkaus lämmittää kuin sisaren sininen pipo. Lopulta onnen edellytykset ovat yksinkertaiset. Erityisen lähellä runoilijan sydäntä on elävä, ovela metsä, jonne viisas astuu nöyrin mielin. Teos ilmestyy myös kirjailijan itsensä lukemana äänikirjana.

”Ei elämä tul valmiks. Ihmine jää ain keske. Mut älä murhetu. Ei ol koska valmist haukeaka onkittu, ei lopullises järves uittu.”

Genres: Poetry, Audiobook, Finnish Literature

90 pages, Hardcover

First published August 12, 2019

Reviews

[Mairita (Marii grāmatplaukts)]

Ak, cik šis bija jauki! Tāda pilnasinīga, tieša, labdabīga dzeja un tas dialekts kā ķirsītis uz kūkas. Tiesa, brīžiem nācās pārlasīt, lai saprastu, kas uzrakstīts, bet kad dzeja ļauj smaidīt, tas nav grūti. Lāksonena vienlaikus ir 150 gadus veca tantīte no cita laika un telpas un moderna mūsdienu sieviete, kurai Latvija mīļa. Vēl viņai mīļi koki un burvīgi apjūsmoti vīrieši dzejoļos. Sirdi sildošs dzejas krājums ar skaistām ilustrācijām.

[Austra]

Šī ir laikam pati jaukākā dzejas grāmata, ko šogad esmu lasījusi. Gan smieklīga, gan skaista. Ļoti tieša un ļoti sirsnīga. Heli ir neparasts rokraksts, un ne jau tikai dialekta dēļ (atkal komplimenti Guntaram Godiņam par tulkojumu). Drīzāk - viņas dzejoļu tematika. Es tiešām neatceros lasījusi sevišķi daudz dzejoļus, kur būtu apjūsmoti vīrieši. Jā, dzeja bieži ir romantiska, par satikšanos, skatīšanos acīs pāri kafijas krūzēm vai tikai tā pa gabaliņu, pāri krustojumam. Ir dzeja par sāpēm un vilšanos, bet dzeja, kur viņi tiek saukti par smukiem pīlādžiem... Hmmm... Nu, vienvārdsakot, kaifīgs krājums, esmu sajūsmā.

***

Ko daris I

Ko tu daris a vīret,
kam i pasoule vissmukakas acs,
kas mirdzinas kā diu ezer,
virma kā diu Burtnek,
bet i tik trīs zob?

Prātiks vīrišķs,
pieruna toutai mier,
izkalkule, lai maiz i visem,
bet i tik trīs zob.

Maktens vīrišķs,
pārmet teu pār baznicjumt
un tiek otra puse teu dabut roka,
tu spiedz no priek.
Silt krūc, plat plec,
bet i tik trīs zob.

Viņč nedo tos salikt,
šim vairak nevaig,
sak, a tiem i gan.
Mīlit,
a teu ar man i gan!

[Anina | lukukartano]

Jos luet tänä vuonna vain yhden runokokoelman, lue ihmeessä tämä. Laaksosen Heli kirjoittaa helilaaksosmaisesti luonnosta, rakkaudesta, kuolemasta, liikkuu hilpeistä tunnelmista surumieliseen ja takaisin, kommentoi nykyajan ilmiöitä, panee miettimään.

Lisäpojot kirjan upeasta ulkoasusta, graafikko Emmi Kyytsönen on tehnyt aivan loistavaa työtä!

"VAROTUS (LEIKATTAVAKS JÄÄKAAPI OVE)

Älä lue lapsel!
Teet hankalaks tyrannien tyät.
Niin pal helpomp heijä
o yksinkertassi huijata.

Älä lue lapsel!
Oppi viäl keksimä omast pääst jutui,
ja kuka niit kerkke kuuntelema?

Älä lue lapsel!
Kirjaviissai ain joku riso,
lamppa aivo ei rasitu."

[Kristīne]

Man šoreiz dialekts/izloksne bija pa sarežģītu, daudzus dzejoļus nācās pārlasīt vairākas reizes, līdz ar to kaut kāda burvība zuda.

[Mai Laakso]

Heli Laaksosen runokirja Aurinko. Porkkana. Vesi. saa hyvälle tuulelle jo, kun katselen kirjan kansikuvaa. Helin runoja lukiessa tulen aina iloiselle tuulelle, vaikka en ymmärtäisikään kaikkea, mitä ne tarkoittavat. Heli Laaksosen runot ovat täynnä ilon pisaroita, naurun kuplia ja hyvää tekevää tuulta.

[Kristīne Līcis]

Visu, ko sadzejojusi Heli Lāksonena un atdzejojis Guntars Godiņš, pērku bez apdomāšanas. Ar valodas vienreizīgumu būtu pietiekami, lai manas personības nērdīgā daļa sajūsminātos. Bet Lāksonenas dzejā ir arī tāds viegls un vienkāršs viedums, ka pēc katras viņas grāmatas izlasīšanas jūtos mierīgāka, kā kaut ko vairāk sapratusi, kā kaut ko vērtīgu iemācījusies.

"Soul. Burkans. Undens." nav izņēmums. Šajā krājumā nedaudz atkāpies "Kad gos smei" un "Piecaitkalna" bezrūpīgais rotaļīgums, vietā nācis smeldzīgums, skumjas, turklāt kaut kā īpaši uzrunājoši, jo daļa no dzejoļiem radīti Latvijā, piesauc Saulkrastus un Jūrmalas šoseju. Lasot "21.11" par Maksimu vispār apraudājos, "Sirc i smaks kā lielveikal jumc novembrī". Lasu un pārlasu, aizdomājos par sajūtu līdzībām ar Ziedoņa pasākām, un vienkārši jūtos labāk no šīs dzejas.

"Vilcena ņem
dius biļets;
es gribei, lai dvēselem ir sou viet.
/../
A dvēsel man nekad nou garlaicig,
reizem gan uznak šousms,
ar skumib
un mulšan,
tik ne garlaicib.

Ja būt dvēsels teikšan -
katram ronim būt pidžam,
katram tēvam bērs."

[Gunta]

Pirmo reizi ar Heli dzeju iepazinos nu jau vairāk kā pirms desmit gadiem, kad nejauši (bet varbūt arī jauši) iemaldījos Kad gos smei atvēršanas svētkos un tā bija mīlestība no pirmām dzejas rindām.
Kā rādās, nekas nav mainījies un lasot joprojām acis mirdz un sejā smaids. Kā jau tādai, kas iemīlējusies.

Padoms, kad i briesms,
jeb uzmanīb, svešneks nāk!
Ja tu ieroug sveš cilvek, joz uz mež tik ātr, cik
kājs nes, neskates appakaļ, met čiekurs uz šo (šis
skrien teu pa pēdam, skaidrs kā den), apgules zem
pīladž sakn un gul tik ilg, kamer šis i pro. Ta tu
būs drošiba.

[Arja-täti]

Nauroin ääneen. Hekotin. Huusin kommentteja miehelle toiseen huoneeseen. Tuskin kuulikaan.

[Viola]

"...ka tu i dzīvs laik grāmata
un pec tam, kad teus tur vair nebūs,
tu būs baznics grāmata uz tūkstoš gadem
un sirc grāmata
mūžīg."

[Linda]

Kad tas zaķis, no kā es ikdienā tik ļoti mūku, mežā tomēr mani noķer, uzrāpjas pa manu bikšu staru, zem džempera līdz krūtij, pieliek savu ķepu un paziņo, ka sāpe atlaidīs, ka mans kantainais prāts kļūs gludens un mans prieks būs saule, burkāns, ūdens; kad tas notiek, kā lai neizkūst milzīgā priekā un mīlestībā pret apkārtējo un apkārtējiem.

Dzeja, kas uzrunā, kas iesaista, kas aizved un iepriecina. Vispār sen nebija lasīta dzeja, kas iepriecina. Tik nepārprotiet! Krājumā nav tikai džimpiņrimpiņtralallā, ir arī smeldze, rūpēs saraukta piere un sāpes par jumtu lietiem. Tomēr tās nav sāpes, kas ved uz čerņu. Tās ir sāpes, uz kurām spīd silta gaisma, sāpes, kas tiek uzklausītas, kam tiek piedāvāts plecs. Paldies autorei un vairāk kā izcilajam tulkotāja darbam! Noteikti šo iegādāšos arī savam dzejas plauktam, vēl pāris grāmatiņām tur ir vieta.

[Helena]

Tuli kuunneltua äänikirjana kahteenkin kertaan peräkkäin, kun Laaksosen omaa lausuntaa nyt on vaan niin ilo kuulla :)

[Maiju]

Hiljaista, iloista, melankolista ja soljuvaa tekstiä, joka uppoaa lukijaan ja jättää miettimään lukemisen jälkeen. Kevyt ja raskas vuorottelevat, mutta lopulta jäljelle jää toivo.

[Ilona]

Lukemisen arvoisia runoja, jotka tekevät elämän porkkananväriseksi ja päivänpaisteiseksi.

[Merrukainen]

Löysin Heli Laaksosen Antti Holman "kauheimmat runot" - kokoelmasta. Karin Toiseks-Paraske kirjoitti niin mairealla murteella, että oli hahmon esikuva pakko löytää.

Ja rakastuin. Kovaa.

En ole runoihmisiä, mutta tämä iski. En ole edes Turust, vaan aivan toiselta suunnalta. Silti uppouduin murteen maailmaan kuuntelemaan luontokuvauksia ja nerokkaita sanoituksia.

Tulen ahmimaan varmasti Laaksosen muutkin kokoelmat, kunhan ensin pääsen yli tästä💖

[Tuomas Aitonurmi]

Laaksonen sekoittaa tässä kirjassaan sekä vakavaa että huumoria – välillä huumori nousee kielestä itsestään, eikä oikein osaa sanoa, "pitäisikö" sen olla hauskaa vai ei. Murrerunous helposti tulkitaan hassutteluksi, vaikka ei sen välttämättä ole "tarkoitus" olla. Toisaalta, onko sillä väliä miksi jokin tuntuu hauskalta. Ympäristöä, esim. suhdetta metsään ja kasveihin käsittelevät runot ovat hyvin ajankohtaisia, kuten myös kannanotto maakuntien ja kaupunkien väliseen jännitteeseen. Välillä puhujien suhde eläin- ja kasvimaailmaan lipsahtaa minun makuuni liian romantisoiduksi. Laaksosen murrerunous on hiottua, rytmisesti vahvaa. Visuaalisesti kaunis teos kuvituksineen. Pidin enemmän kuin oletin etukäteen.

[Sintija Buhanovska]

Tos, kuri reiz jau lasījuši Heli Lāksonenas dzeju, gaida tieši tādas pašas sajūtas, kādas ir sagaidāmas: prieks par asprātīgo valodu, sajūsma par lielisko tulkojumu, kā arī pārdomas par pantu aktualitāti. Un pavisam maza vilšanās, ja prāts sāk analītiski iejaukties dzejas rindās un teikt, ka nu jau pietiek šīs atkārtošanās un paredzamības. Pārsteiguma momentu nebija, bet Lāksonenas un Godiņa tandēms ir nemainīga kvalitātes vērtība.

[Lauhahiipija]

Ihanasti käsitteli monenlaisia aiheita.

[Heli]

En olekaan ennen lukenut Heli Laaksosen runoja. Kokemus oli miellyttävä vaikkakin välillä piti miettiä sanojen merkitystä. Kokoelmassa oli runoja moneen makuun. Runojen loppukaneetit olivat mukava yllätys. Lempirunoni tässä kokoelmassa oli Meijän kyläs jokane henk on kallis.

Kui on tukkas kasvanu!
Selvitän pitkät harmajat hivukses,
laitan ne letitl,
parran palmikoitten kans.

Ojennan neljäntuulenkulmakarvas
itä-läns-suuntasiks.
Komias sää olet viäläki,
vaik semmesel väinämöisemmäl taval.

[Karoliina Loukari]

Heittäydy sohvalle (tai vaikka riippukeinuun), sulje silmät ja anna Heli Laaksosen äänen kuljettaa lempeät, haikeat ja kirpeitä oivalluksia täynnä olevat runonsa mieleesi. Ehdottomasti siis suosittelen tätä juurikin äänikirjana, jonka Laaksonen itse lukee.
Runous on minulle vaikea lajityyppi ja Turun murrettakin lähtökohtaisesti vähän vierastan, mutta silti sanon, että Aurinko. Porkkana. Vesi. Oli. Ihana.

[Susanna]

Siitä on useampi vuosi kun olen viimeksi lukenut Heli Laaksosen runoja. Edelleen nautin niistä, vaikka tästä kokoelmasta ei tullu sellaisia oivalluksia itselle, kuin muistan edellisistä tulleen. 
Murre on riittävän lähellä Eurajoen ja Rauman murteita, kuulostaakseen ihanan lämpimältä ja kotoisalta. Tulee mieleen mummu, ja äitin sisarukset. 

[Mari Moisio]

Välillä hymyilin, välillä en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä murteen vuoksi ja välillä tuntui et tää on kuultu ennenkin.

[Kirja Vieköön!]

Minä pidän Heli Laaksosen lounaismurteella kirjoittamista runoista, vaikka tulen aivan toiselta murrealueelta. Hänellä on villi ja vinhasti laukkaava mielikuvitus, runoissa on paljon huumoria, mutta niihin piiloutuu myös kipeää. Teräviä ja koskettavia havaintoja ihmisen elämästä, joka ei aina suju niin tyylikkäästi.

Olen aiemmissakin bloggauksissani sanonut, että Laaksosen runot ovat hyvän tuulen runoja. Sitä ne ovat. Murre sopii kaikkien tunteitten tulkiksi. Ja lounaismurrehan on Heli Laaksosen oma rakas äidinkieli!

"An muista laulupuun paik
an lakat murhettumast
an otta valo vasta."

[Maria Pahlman]

Luen näitä äidillekki niin mielelläni ääneen. Ihanaa murretta ja syväluotaavaa runoutta. Laaksonen on miun tämän vuoden "löytö" ja hamstrasin kirjamessuilta miltei kaiken hänen tuotantonsa. Olipa hän siellä itsekkin nimmareita antamassa, paneeleissa ja lukemassa runojaan. Aivan ihanan aurinkoinen ihminen!

[Karīna Janova-Jannava]

Kā vienmēr - superīgi!!!

_ _ _

Kouko tik burvig nevar ne iedomaties:
plunčat pups ups undeni,
aplikt ap vid tinum no lēpem.

Ploužem uz sānem atspid
mūs vasars rīt laim,
smaic aisslid lidz pretejo krast.
(43.lpp)

[Päivi Metsäniemi]

Kuuntelin, ja voi miten oli kaunista ja koskettavaa. Loppupäässä oli runo, joka on kaunein joulukuvaus ikinä. Muutenkin oivaltavaa, kirkasta, tunteisiin menevää.

[Sintija]

Kā zāles pret depresiju un citām kaitēm.

[Elina Mäkitalo]

En yleensä pidä runoista mutta Laaksosen runoissa on jotain tosi kivaa. Myös murre on kaunista ja ah niin tuttua.

[Jaana Angeria]

Laaksosen runokokoelma oli mukavan virkistävä välipala. Turun murteella kirjoitetut runot kuvaavat nykyelämää, ja Laaksosen kieli-ilottelun takana on todellinen huoli, niin suomen kielestä kuin murteista.

Ensimmäinen osio "Yksnäise naise, ketkä kaatuva metäs" ja loppupuolella oleva osio "Syrämenkuva, naamankuva, syrämenkuva peukalonkuva" kolahtivat minuun juuri nyt kaikkein parhaiten. Ihailen Laaksosen tapaa yhdistellä asioita, kirjoittaa hauskasti ja silti vaikuttavasti.

Helmet: 2. iloinen, 27. runomuotoinen 34. luonto 46. sauna

[Ronja]

Heli Laaksosen uusin runokirja jatkaa Laaksoselle ominaista tapaa julkaista syvällisiä runoja, jotka on kirjoitettu lounaismurteella. Kuuntelin tämän kirjan Heli Laaksosen lukemana, ja pidin kuulemastani. Runot avautuivat ihan eri tavoin kirjoittajan itsensä tulkitsemana sen sijaan, että olisin lukenut ne itse omien "silmälasieni" eli lounaisten välimurteiden puhujan ymmärryksen kautta. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku pitää Laaksosen runoja ensisijaisesti hassuina, hauskoina tai vitseinä.

[Marjo]

Lapset rakastavat, kun luen niille iltaisin runoja ja piirtelen samalla runoissa olevia asioita kynsillä selkiin. Heli Laaksosen runokirjat on meidän kaikkien kolmen lemppareita, Sulavoi aina kuitenkin ykkönen, vaikkei lapset runojen merkitystä monesti ihan ymmärräkään. Tämä "Pilvi, Poro, Kumisaapas" (joka ilta eri kolmen sanan setti koska kukaan ei ikinä muistanut mikä tän kirjan nimi on 😃) on ehtaa Heli Laaksos -riemua ja oivallustykitystä. Kiitos, Heli, jos näitä kommentteja joskus luet <3