Veljesdraamaa Ullanlinnan arvokortteleissa – eräs lumisateinen päivä käynnistää talvisen tarinan. Sarjakuvataiteilija Erik Elman on erakoitunut Ullanlinnan perintöasuntoonsa, ja pukeutuu mielellään edesmenneen isotätinsä vaatteisiin. Uskaltautuu joskus naisena kadullekin. Perheettömällä Erikillä on etäiseksi jäänyt pikkuveli Peter. Seurapiiritoimittaja Manna Mela asuu naapurikorttelissa. Mannan harjaantuneet silmät erottavat kaikki vähänkin erikoiset tyypit. Erik Elman on juuri sellainen. Pikkuveli Peter vihaa perinnön napannutta Erikiä. Peterin nuorin lapsi on tahtomattaan käynnistämässä dramaattisia käänteitä. Anna Laine opettelee elämään ilman Justusta, rakasta mäyräkoiraansa.
Outi Pakkanen (s. 27.1.1946) on koulutukseltaan ekonomi. Pakkanen työskenteli yli 25 vuoden ajan markkinointi- ja mainosalalla. Uudet Kirjat -kirjakerhon päätoimittajana hän oli vuosina 1987-2004. Nykyisin hän on vapaa kirjailija.
Outi Pakkanen tunnetaan etenkin Helsinkiin sijoittuvista jännitysromaaneistaan, joissa graafikko Anna Laine selvittää rikoksia. Jännitysromaaneiden lisäksi hän on julkaissut elämäkerrat Emmi Jurkasta ja Aino Acktésta.
Pakkasen jännäreitä on käännetty tähän mennessä saksaksi ja tsekiksi. Outi Pakkanen on nyt myös Stadin fiidu, sillä Stadin Slangi -yhdistys valitsi hänet tämän tittelin haltijaksi kesäkuussa 2010.
Kovin tuttua Pakkasta, jossa vilahtelivat sekä Anna Laineen kokkaukset että Helsinki-miljöö - niitä aina Pakkasen kirjoilta odotankin. Leppoisaa ja rentoa luettavaa, ja vaikka tavallaan dekkari olikin, suorastaan tunsin pulssin rauhoittuvan tätä lukiessa.
Ensimmäinen Pakkaselta lukemani dekkari. Kepeä ja nopeasti luettu, oivallinen kirja yöpöydälle ennen nukkumaanmenoa luettavaksi. Murha tapahtui vasta kirjan puolivälissä, mikä on minun dekkarikokemukseni perusteella erikoinen ratkaisu, mutta toisaalta murhaan mennessä kirjailija olikin sitten ehtinyt jo pohjustaa kaikki henkilöhahmot ja heidän elämiään oli saatu seurata jo hyvä tovi, joten siihen ei tarvinnut murhan tapahduttua käyttää niin paljoa aikaa. Anna Laineen rooli ja merkitys tarinassa jäivät vähän kysymysmerkiksi, mutta hän lienee jo tuttu hahmo Pakkasen dekkareita aiemmin lukeneille.
Viihdyttävä ja leppoisa kirja, jonka epämuodikas suhtautuminen veriseen mässäilyyn eli sen sivuuttaminen kokonaan on oikein tervetullutta. Tässäkin mielessä Helmimies sivuaa jonkin verran cozy crime -osastoa. Pakkanen hallitsee tarinalla, ja inhimillisyyksiä luodatessaan kävelee samoilla poluilla Matti Yrjänä Joensuun kanssa.
Ihan sujuvaa, ajoittain kiinnostavaakin. Luin ensimmäistä kertaa tämän kirjailijan teoksen. En oikein päässyt kärryille siitä, miksi tämä Anna on mukana tarinassa. Ehkäpä hän on hyvinkin tuttu aiempia kirjoja lukeneille, mutta tässä kirjassa turha sivuhenkilö.
Minulle uusi tuttavuus ja tykästyin heti. Kieli oli sujuvaa ja juoni liukkaasti etenevää, turhia ei jääty vatvomaan niinkuin valitettavan monissa dekkareissa. Anna Laineen rooli oli aika marginaalinen - liekö näin kaikissa sarjan kirjoissa?
Sujuvaa Pakkasta. Useampikin ehti ihmetellä loppuratkaisua, oli heidän mielestään yllättävä. Ei minua yllättänyt ollenkaan. Mukavinta, kuten aina, oli palata kirjan sivuilla entisille kotikulmilleen Ullanlinnaan.
Ihmeellistä jaarittelua ja alustusta sivukaupalla, ei saanut mielenkiintoani pysymään hereillä. Parasta taisi olla ruokakuvaukset. Jaksoin lukea vain 1/3. Harmittaa.