Herran soturit 1

Hussilaistrilogia #2.1

by Andrzej Sapkowski, Tapani Kärkkäinen (Translator)

Kirjoissa Narrenturm 1 ja 2 alkanut Andrzej Sapkowskin laaja kronikka on edennyt kolmanteen osaansa, jossa lääkärinplanttu Reynevanin vaellus hussilaissotien melskeissä ottaa yhä hurjempia kierroksia.

Herran soturit jatkaa Reynevanin, Scharleyn ja Mesi-Simsonin tarinaa kaksi vuotta sen jälkeen, mihin Narrenturm päättyi. Eletään vuotta 1427, ja hussilaiskerettiläisten vakoojaksi värväämä Reynevan lähetetään Prahasta suorittamaan salaista tehtävää Sleesiaan. Vihollisten ja vaarojen keskellä luoviessaan sankarimme tekee samalla kaikkensa kostaakseen veljensä kuoleman ja löytääkseen taas rakastettunsa Nicolettan…

Genres: Historical Fiction, War, Fiction, Fantasy

334 pages, Hardcover

First published January 1, 2004

About the author

Andrzej Sapkowski, born June 21, 1948 in Łódź, is a Polish fantasy and science fiction writer. Sapkowski studied economics, and before turning to writing, he had worked as a senior sales representative for a foreign trade company. His first short story, The Witcher (Wiedźmin), was published in Fantastyka, Poland's leading fantasy literary magazine, in 1986 and was enormously successful both with readers and critics. Sapkowski has created a cycle of tales based on the world of The Witcher, comprising three collections of short stories and five novels. This cycle and his many other works have made him one of the best-known fantasy authors in Poland in the 1990s.

The main character of The Witcher (alternative translation: The Hexer) is Geralt, a mutant assassin who has been trained since childhood to hunt down and destroy monsters. Geralt exists in an ambiguous moral universe, yet manages to maintain his own coherent code of ethics. At the same time cynical and noble, Geralt has been compared to Raymond Chandler's signature character Philip Marlowe. The world in which these adventures take place is heavily influenced by Slavic mythology.

Sapkowski has won five Zajdel Awards, including three for short stories "Mniejsze zło" (Lesser Evil) (1990), "Miecz przeznaczenia" (Sword of Destiny) (1992) and "W leju po bombie" (In a Bomb Crater) (1993), and two for the novels "Krew elfów" (Blood of Elves) (1994) and "Narrenturm" (2002). He also won the Spanish Ignotus Award, best anthology, for The Last Wish in 2003, and for "Muzykanci" (The Musicians), best foreign short story, same year.

In 1997, Sapkowski won the prestigious Polityka's Passport award, which is awarded annually to artists who have strong prospects for international success.

In 2001, a Television Series based on the Witcher cycle was released in Poland and internationally, entitled Wiedźmin (The Hexer). A film by the same title was compiled from excerpts of the television series but both have been critical and box office failures.

Sapkowski's books have been translated into Czech, Russian, Lithuanian, German, Spanish, French, Ukrainian, and Portuguese. An English translation of The Last Wish short story collection was published by Gollancz in 2007.

The Polish game publisher, CD Projekt, created a role-playing PC game based on this universe, called The Witcher, which was released in October 2007. There is also a mobile version of the game which has been created by Breakpoint Games and is being published by Hands-On Mobile in Western Europe,Latin America and Asia Pacific.

The English translation of Sapkowski's novel Blood of Elves won the David Gemmell Legends Award in 2009.

Reviews

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Sapkowskin viihdyttävä tyyli välittyy erinomaisesti Tapani Kärkkäisen suomennoksessa. Tarina jatkuu vauhdikkaana ja ehkä vielä ensimmäistä osaa jännittävämpänä. Itäisen Keski-Euroopan miljöö kiehtoo edelleen, samoin hussilaissotien leimaama maailmantila.

Onko kirja kuitenkaan niin erikoinen? Ei se ole. Juonen kuljetus Reynevanin pulaan joutumisella ja pelastumisella toistuu alati, enkä usko että tämä tulee muuttumaan.

[Mari · Rating 3 out of 5]

Quite a while has been since reading the prequels so not that easy to remember what happened before. It definitely doesn't help that there's such a crazy amount of characters and names around. That's always been my biggest problem with this (so called) trilogy. Too many names of people and different places, on and on and on. Less would be much better. All that name dropping doesn't give anything to the plot, only confuses the reader.

On the other hand, when stuff starts to happen, I'm enjoying the reading a lot and especially the humor is very good. I just feel there wasn't that much happening in this slice of a story compared to its prequels. Only three stars this time, but I'm going to read #4 as soon as possible. Hopefully there's more to enjoy.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Somehow Andrzej Sapkowski has made it even harder to keep track of places and people in the second part of the trilogy.

[Kelsier/Roona · Rating 4 out of 5]

Eletään vuotta 1427. Nuori lääkäri Reynevan tovereineen on päätynyt Prahaan ja liittynyt paavin valtaa vastustaviin hussilaisiin Herran sotureihin. Alkemisteilta Reynevan ja Scharley saavat kuulla velhosta, joka osaisi murtaa Mesi-Simsonin kirouksen. Samaan aikaan hussilaiset värväävät Reynevanin vakoojaksi suorittamaan salaista tehtävää Sleesiaan. Vaarojen keskellä luoviessaan sankirimme tekee kaikkensa kostaakseen veljensä kuoleman ja löytääkseen taas rakastettunsa Nicolettan… Herran soturit jatkaa Reynevanin ja hänen kumppaniensa veijaritarinaa kaksi vuotta sen jälkeen, mihin Narrenturm päättyi. Sapkowskin nykyisten Puolan ja Tšekin armottomalla keskiajalla rymistävä teos julkaistaan suomeksi kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen.

Pidän edelleen paljon tästä sarjasta. Mitään erityistä sanottavaa minulla ei Herran soturit 1 ole; se on laatunsa säilyttävä jatko Narrenturmeille. Harmaasilmäinen susimies jäi kyllä vähän arvoitukseksi. Oliko hän joku, joka olisi pitänyt tunnistaa ja miksi hän oli Reynevanin perässä? Hän kuitenkin oli kai hussilaisten puolella ja kyllähän Kalkki ja Orvot tiesivät, missä Reynevan on.

Marketa, Simsonin pelastama adamiitti tyttö, kiinnostaa minua myös. Ehkä hänestä kuullaankin jatkossa lisää. Prahan velhojen keskinäinen kerho oli kyllä hauska. Porukassa oli erilaisia luonteita ja ne olivat kiinnostavasti kirjoitettuja. Simsonin ongelma ratkennee kahden vuoden päästä, joskin sinä aikana Reynevan ehtii varmasti tehdä aimo tukun tyhmyyksiä (ja toivottavasti tavata poikansa).

[Kimmo Kuopanportti · Rating 2 out of 5]

First in English, sitten suomeksi.

Very tedious, which is a pity because I sincerely wanted to like this.

Vähäiset juonenkäänteet olisi voinut tiivistää kahteensataan sivuun, ja jos yhdentekevien ihmisten ja kirjojen litaniat olisi edes puolitettu, niin jäljelle olisi jäänyt sataviisikymmentä sivua ihan kelpo tekstiä.

Raudanväristen silmien sivujuonne oli pitkästyttävä, eikä tuonut mitään uutta päätarinaan, joka sekin tarpoi paikallaan merkityksettömissä dialogeissa ja kaikenkattavassa päämäärättömyydessä.

Tuo aikakausi oli mitä oli, mutta jonkinasteista ihan ylimääräistä naisten esineellistämistä oli paikkapaikoin aistittavissa. Siinä mielessä kirja oli kyllä tasa-arvoinen, että myös (mies)päähenkilöt olivat kaksiulotteisia, maneereja suoltavia tylsimyksiä.

[Iina Rahkola · Rating 4 out of 5]

Sapkowskin kirjoista tutulla tavalla tässäkin varsinainen nautinto alkaa vasta toisessa kirjassa, sillä vasta toisessa kirjassa hajallaan olevat langanpäät on vasta esitelty. Tarina oli sekoilustaan huolimatta parempi kuin ykköskirjassa, ja vaikka kirja jäikin kesken, oli se silti jo enemmän kokonaisuus. Puolalaisissa kirjoissa huvittava piirre on se, että se on fantasiaa silloinkin kuin se on jotain muuta, eikä maailma ole ikinä mustavalkoinen, enemmänkin kuraisen harmaa.