Huima kertomus simpanssina ylösnousseesta Jeesuksesta maustettuna historian, mikrobiologian ja lääketieteen yksityiskohdilla.
Uuden maailman kadun tapaan fiktiiviset henkilöt, tällä kertaa mm. salapoliisit Dupont ja Dupond sekä Sherlock ja Mycroft Holmes, seikkailevat todellisten henkilöiden kuten Alexander Fleming, Moshe Dayan ja Elvis Presley joukossa.
Luonnon tasapaino on jo perusteellisesti horjunut ja eniten sitä on horjuttanut ihminen ottaessaan käyttöön antibiootit, joilla tapetaan triljoonia bakteereja joka sekunti. Tästä taas bakteerit, jotka ovat olleet maapallolla miljardeja vuosia ihmistä pitempään, eivät pidä: omasta mielestään bakteerit ovat luoneet ihmisen ja ihmisen tehtävä on palvelijan tavoin kantaa bakteerit suussa ja suolistossa eri puolille maapalloa.
Jeesus hyppää pitkänperjantain päätteeksi kenenkään huomaamatta alas ristiltä. Ennen kuin voi uhrautua ihmiskunnan puolesta, on varmistauduttava, että Jumala – mahdollisesti vanhuudenhöperö – loi omaksi kuvakseen todella ihmisen eikä esimerkiksi simpanssin, jonka geeneistä 99 prosenttia on ihmisen kanssa yhteisiä. Ainoa tapa varmistua asiasta on elää toinen elämä maan päällä simpanssina ennen kuin pääsiäisviikonloppu on ohi.
Perimmiltään Markus Leikolan pitelemättömässä romaanissa on kysymys vakavasta asiasta: ihmisen vastuusta omista teoistaan.
Huh, olipa urakka! Mutta onneksi oikein rattoisa urakka. Leikolan kirja on kirjallinen runsaudensarvi: tarinoita tarinoiden sisällä, lukuisia eri genrejä ja kirjallisuuden lajeja, viitteitä populaarikulttuuriin ja klassikoihin, kertojaääniä laidasta laitaan, farssia, dekkaria, kirjeitä, raamatullista tekstiä, muistelmia, raportteja. Kirja vilisee oikeita historiallisia henkilöitä, mutta ei niitä suuria nimiä, jotka kaikki tuntevat, vaan kulisseissa ahertajia, jotka ovat tehneet sen varsinaisen työn.
Tarina alkaa Jeesuksen päätöksestä reinkarnoitua simpanssiksi, koska kukaan ei enää muista, loiko Jumala omaksi kuvakseen simpanssin vai ihmisen. Tästä siirrytään sujuvasti Israeliin ja 13-vuotiaaseen Esaiahiin, joka seuraa läheltä Eichmannin oikeudenkäyntiä, juttelee mielenkiintoisia natsivainot kokeneen vaarinsa kanssa sekä tutustuu sympaattiseen simpanssiin eläinkaupassa. Esaiahin israelilaissuvun lisäksi tutuksi tulee Rahelehin perhe Iranista sekä saksalainen Kuningas ja hänen hirveä tutkimustyönsä Auschwitchissä, noin keskeisimmät pelurit mainitakseni.
Lääketieteellinen tutkimus ja tartuntataudit ovat keskeisessä osassa tarinaa. Bakteereista paljastuu yllättäviä ominaisuuksia, ja kun hirvittävä pandemia pääsee valloilleen, koko ihmiskunta sellaisena kuin sen tunnemme, on vaarassa. Vain lajien ja viholliskansojen välinen yhteistyö voi tuoda pelastuksen, mutta sitä ennen on tutustuttava muutaman sadan sivun verran mm. varhaiskeskiajan kirkkohistoriaan sekä väärennettyyn Sherlock-tarinaan. Tietenkin!
Teidän edestänne annettu oli painostaan ja isosta koostaan huolimatta varsin leppoisaa ja antoisaa luettavaa. Voisin sanoa oppineeni paljon, mutta monesta asiasta minulla ei ole hajuakaan, onko kyseessä Leikolan oma keksintö vai aidot historialliset henkilöt ja tapahtumat. Sen verran tuli kuitenkin selväksi, että katolisten kirkkojen varhaiset piispat ja opin kehittäjät olivat misogyynisiä mulkeroita, joita voimme tänä päivänäkin syyttää paljosta..
Ei ollut kyllä mun juttu vaikka välillä olikin ihan mielenkiintoisia aiheita käsittelyssä. Alku oli selkeästi parempi kuin loppu. Pääasiassa tylsä kirja ja liian pitkä ja liian pikkutarkka. Olisi ehkä toiminut muutamana erillisenä kirjana jossa olisi keskitytty yhteen tai kahteen aiheeseen. Nyt oli myös melko sekava ja paikasta toiseen hyppivä. Muutenkin jotenkin tyyli kirjoittaa oli ärsyttävä tai se että välillä kerrotaan minä muodossa ja välillä taas yleisemmin. Täytyy sanoa että kirjan sivujen määrällä ei useinkaan ole väliä sillä jos on hyvä kirja niin se ei tunnu edes pitkältä mutta tässä se jo tuntui ja oli jotenkin tosi raskasta luettavaa. Niin kuin mainitsin kirja olisi toiminut muutamana lyhyempänä kirjana ihan jo raskaiden tiedollisten aiheidenkin takia.
Vihdoinkin se päättyi. Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun sain kuunneltua Markus Leikolan Teidän edestänne annettu äänikirjana Antti Virmavirran lukemana.
Minulla on suuria vaikeuksia päättää, kuinka monta tähteä antaisin tälle. Se voisi yhtä hyvin ansaita yhden tähden kuin viisi tähteä. Viisi tähteä siksi, että kirjana tämä kokeilee rohkeasti rikkoa kerronnan rajoja. Välillä on Monty Python -tyylistä hulluttelua, välillä sysisynkkää tragediaa. Yhtenä hetkenä kuvaillaan uskottavasti natsioikeudenkäyntiä Israelissa, kun taas toisessa osassa kirjaa mies ja nainen väittelevät bakteerin kanssa.
Lähdin kuuntelemaan tätä täysin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Alun jälkeen ajattelin, että tämähän on varmaan vallan hupaisa katsanto erilaisiin ihmiskunnan historian hetkiin. Sitten meninkiin taas vakavampiin sävyihin.
Puoleen väliin astin kuuntelin mielenkiinnolla, koska olin jatkuvasti utelias, mitä seuraavaksi tulee. Sitten hypättiin Sherlock Holmesin kautta jonnekin 600-luvulle, jolloin putosin kärryiltä ja äänikirja muuttui pikemminkin taustahölötykseksi koiraa lenkittäessä. Ok, stadin murretta puhuva kuningas Dagobertti kiinnitti huomioni, kuten myös Codex Grandiorin vaiheet, mutta tarina alkoi rönsyillä niin moneen suntaan, etten saanut siitä tolkkua.
Epäilenkin, että kirjan sisään on haudattu eri tarina, kuin minkä se päällisin puolin vaikuttaisi kertovan. Mikä se sitten on, en ole varma. Jotain uskonnoista, bakteerien ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä, juutalaisvainoista, tiedon kulusta ja välityksestä? Vaikea sanoa, olen liian kasuaali kirjallisuuden harrastaja.
Äänikirjan kuuntelu loppuun tuntui saavutukselta. Mutta pitääkö kirjan olla saavutus, kuten maratonin juoksu? Eikö sen pitäisi ennemmin antaa jotain kuin ottaa? Viihdyttää, opettaa, saada pohtimaan? Jälkimmäistä se sai minut tekemään. Ehkä siis sittenkin antoi.
Kuten todettua, yksi tähti tai viisi, mahdoton päättää. Annetaan keskeltä se kolme. Jos minulla olisi ääretön määrä aikaa, lukisin tämän kirjana, mutta jääkööt tällä erää. Ehkä seuraavassa elämässä.
Hengästyttävä lukukokemus. Nousi suomalaisten romaanisuosikkieni kärkikolmikkoon. Paljon metaa ja tarinaa tarinan sisällä, joskin paljon, paljon pidemmälle vietynä kuin missään aiemmin lukemassani (köyhäntökerö vertaus: kirja-Inception). Ymmärrän heitä, joilta loppuu kärsivällisyys keskellä keskiaikaa, mutta itse pidän juuri tällaisesta yltäkylläisestä, historiallisia ja tieteellisiä tapahtumia, maisemia ja konsepteja vilisevästä, kikkailevakielisestä ylirönsystä.
Polveileva, päätähuimaavan runsas, poikkeuksellinen. Jeesus hyppää kesken kaiken ristiltä, syntyy uudelleen simpanssiksi ja yrittää ottaa selvää, pitäisikö uhrautua ihmis- vai simpanssikunnan puolesta. Ihmisten matkassa enimmäkseen seikkaillaan pitkin 1900-lukua. Puheenvuoron saavat myös bakteerit.