What do you think?
Rate this book
Peloton synnytys: Kohti turvallista kokemusta
Synnytys on luonnollinen tapahtuma. Se voi kuitenkin jännittää tai pelottaa, varsinkin kun edessä on ensisynnytys. joskus aiemmatkaan kokemukset eivät poista kaikkia huolia. Tämä kirja auttaa ymmärtämään ja käsittelemään synnytyspelkoa. Se esittelee neljä toimintatapaa, joita kannattaa hyödyntää synnytyksen eri vaiheissa: oikeanlaisen hengityksen, rentoutumisen, äänen käyttämisen ja ajatuksen voiman. Kirjassa on käytännöllisiä harjoituksia, joilla tähdätään kivun lievittymiseen ja hallinnan tunteen kokemiseen synnytyksen aikana. Kirjassa on oma luku myös synnytyksessä mukana olevalle tukihenkilölle.
196 pages, Hardcover
First published January 1, 2009
58 people are currently reading
105 people want to read
About the author
Susanna Heli
7 books3 followersSusanna Heli, a mother of two, has worked for many years giving emotional support to women and their partners during birth. She is an experienced doula and physiotherapist, specialising in psychosomatics, pregnancy and birth. Susanna gives lectures and educates midwives in universities and hospitals and runs birth preparation classes for mothers and their partners. She writes articles for magazines and midwifery books, and trains doulas and instructors in confident birth.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 79 reviews
June 19, 2022
Luin tämän näin pari viikkoa ennen laskettua aikaa, lähestyvän ensisynnytyksen alettua pyöriä kiihtyvällä tahdilla mielessäni. Kirja käsittelee synnytystä nimenomaan pelon näkökulmasta ja se sopii ehkä parhaiten itsensä psyykkiseen tsemppaamiseen ennen tulevaa koitosta. Kirja ohjaa lukijaa näkemään synnytyksen luonnollisena tapahtumana, josta jokainen nainen on kykenevä selviytymään oman mielensä ja kehonsa avulla. Keskiössä on naisen oma onnistunut synnytyskokemus lääketieteellisen näkökulman jäädessä sivurooliin. Synnytyksen vaiheet ja naisen anatomia toki käydään läpi eikä lääkkeellistä kivunlievitystä rajata pois.
Henkilökohtainen lukukokemukseni oli hieman ristiriitainen, koska toisaalta pidin kirjan pyrkimyksestä voimaannuttaa lukijansa ja luoda uskoa omaan kehoon ja itseen synnyttäjänä. Neuvot ja ohjeet olivat selkeitä ja nyt tuoreena mielessä ennen tulevaa koitosta, uskon ja toivon niistä olevan hyötyä. Ajoittain kirja tuntui kuitenkin edustavan tiettyä koulukuntaa, jota hieman vierastin. Synnytykseen suhtaudutaan välillä suorastaan hengellisenä rituaalina, jossa nainen saavuttaa lopuksi jopa jonkinlaisen valaistumisen ja suuren euforian. Vaikka kirjan päätesanoissa todetaan, ettei synnytykselle kannata asettaa tarkkoja tavoitteita ja jokainen synnytys on arvokas oma kokemus sinänsä, sanoma ei välittynyt läpi tekstin. Varsinkin ohjeiden välissä olevat tarinat synnytyksistä tökkivät välillä pahasti, niiden toistaessa samaa sankaritarinaa apuun rientävästä doulasta, joka onnistuu pelastamaan synnyttävän naisen väärältä tavalta synnyttää. Vaikka esimerkit ovat varmasti hyvää tarkoittavia, ne onnistuivat jollain tapaa vahvistamaan kuvaa synnytyksestä suorituksena, jossa joko onnistutaan tai ei. Lääkkeettömien synnytyskokemusten osuus tarinoista on myös huomattava ja jouduin lukiessani muistuttelemaan itselleni että saan tehdä asiat omalla tavallani.
Lopulta pidin kirjan alkuosasta enemmän, sillä jo sitä lukiessa oma asennoituminen synnytystä kohtaan kääntyi oleellisesti positiivisempaan suuntaan. Kirja sisältää oikeastaan niin paljon toistoa, ettei sitä välttämättä tarvitsekaan lukea ihan sanasta sanaan loppuun asti. Ainakin synnytystarinat voi loikata yli jos ne ärsyttävät, näin olisin itsekin voinut tehdä. Ihan lopussa on hyvä muistilista, jossa käytännönohjeet kootaan yhteen. Jos aikoo kuitenkin lukea vain yhden synnytystä käsittelevän kirjan, suosittelen ennemmin aiemmin lukemaani suomalaisen Laura Kososen Matkaopasta synnytykseen. Kyseinen matkaopas pysyy neutraalimmalla maaperällä ja lähestyy synnytystä hyvin käytännöllisesti säilyttäen kannustavan ja armollisen otteen läpi tekstin. Tämä Peloton synnytys on sitten hyvää jatkumoa jos ja kun haluaa tsempata itseään henkisesti.
Lisäys synnytyskokemukseni jälkeen:
Jälkikäteen tarkasteltuna kirja tarjosi tosiaan eniten apuja synnytyksen henkiseen puoleen. Suhtautumiseni synnytykseen oli lähtökohtaisesti positiivisempi, osasin pysyä paremmin hetkessä enkä taistellut mielessäni niin paljon synnytystä vastaan vaan pyrin rentoutumaan ja luottamaan prosessiin. Olen kuitenkin entistä enemmän sitä mieltä, että tällaisten kirjojen olisi tärkeää pysyä neutraalilla maaperällä kivunlievityksen ja erilaisten synnytystapojen suhteen. Oma synnytykseni oli pitkä ja epiduraalipuudutus sai minut rentoutumaan ja lepäämään kun se ei enää mitenkään muuten olisi ollut mahdollista. Lääkkeettömillä rentoutumiskeinoillakin on rajansa enkä usko, että olisin selviytynyt loppusynnytyksestä niin hyvin jos en olisi saanut välillä levätä. Lopulta synnytyskokemukseni rankkuudestaan huolimatta oli positiivinen.
Synnytyksen jälkeen jäin myös miettimään kirjassa korostettua doulien roolia, Suomessa kun aika harvalla synnyttäjällä on kuitenkaan oikeasti doulaa käytössään. Huomasin, että synnytyspelkoni suhteen ensiarvoisen tärkeää oli nimenomaan luottamus omaan kätilöön, ja tätä luottamusta tämä kirja ei pyri vahvistamaan vaan ennemminkin jopa nakertaa sitä doulien sankaritarinoilla ja korostamalla synnytystä naisen henkilökohtaisena prosessina. Itse taas kehottaisin jokaista pelokasta ensisynnyttäjää työstämään jo etukäteen luottamusta kätilöihin ammattilaisina ja muistamaan, että rehellisellä ja avoimella kommunikaatiolla molempiin suuntiin saa aikaan juuri sellaista turvaa, jota tilanteessa tarvitaan. Pudotan yhden tähden pois aiemmasta arviostani, koska en ole ihan varma onko tämä oikeastaan sellainen kirja jota voi varauksetta suositella.
Henkilökohtainen lukukokemukseni oli hieman ristiriitainen, koska toisaalta pidin kirjan pyrkimyksestä voimaannuttaa lukijansa ja luoda uskoa omaan kehoon ja itseen synnyttäjänä. Neuvot ja ohjeet olivat selkeitä ja nyt tuoreena mielessä ennen tulevaa koitosta, uskon ja toivon niistä olevan hyötyä. Ajoittain kirja tuntui kuitenkin edustavan tiettyä koulukuntaa, jota hieman vierastin. Synnytykseen suhtaudutaan välillä suorastaan hengellisenä rituaalina, jossa nainen saavuttaa lopuksi jopa jonkinlaisen valaistumisen ja suuren euforian. Vaikka kirjan päätesanoissa todetaan, ettei synnytykselle kannata asettaa tarkkoja tavoitteita ja jokainen synnytys on arvokas oma kokemus sinänsä, sanoma ei välittynyt läpi tekstin. Varsinkin ohjeiden välissä olevat tarinat synnytyksistä tökkivät välillä pahasti, niiden toistaessa samaa sankaritarinaa apuun rientävästä doulasta, joka onnistuu pelastamaan synnyttävän naisen väärältä tavalta synnyttää. Vaikka esimerkit ovat varmasti hyvää tarkoittavia, ne onnistuivat jollain tapaa vahvistamaan kuvaa synnytyksestä suorituksena, jossa joko onnistutaan tai ei. Lääkkeettömien synnytyskokemusten osuus tarinoista on myös huomattava ja jouduin lukiessani muistuttelemaan itselleni että saan tehdä asiat omalla tavallani.
Lopulta pidin kirjan alkuosasta enemmän, sillä jo sitä lukiessa oma asennoituminen synnytystä kohtaan kääntyi oleellisesti positiivisempaan suuntaan. Kirja sisältää oikeastaan niin paljon toistoa, ettei sitä välttämättä tarvitsekaan lukea ihan sanasta sanaan loppuun asti. Ainakin synnytystarinat voi loikata yli jos ne ärsyttävät, näin olisin itsekin voinut tehdä. Ihan lopussa on hyvä muistilista, jossa käytännönohjeet kootaan yhteen. Jos aikoo kuitenkin lukea vain yhden synnytystä käsittelevän kirjan, suosittelen ennemmin aiemmin lukemaani suomalaisen Laura Kososen Matkaopasta synnytykseen. Kyseinen matkaopas pysyy neutraalimmalla maaperällä ja lähestyy synnytystä hyvin käytännöllisesti säilyttäen kannustavan ja armollisen otteen läpi tekstin. Tämä Peloton synnytys on sitten hyvää jatkumoa jos ja kun haluaa tsempata itseään henkisesti.
Lisäys synnytyskokemukseni jälkeen:
Jälkikäteen tarkasteltuna kirja tarjosi tosiaan eniten apuja synnytyksen henkiseen puoleen. Suhtautumiseni synnytykseen oli lähtökohtaisesti positiivisempi, osasin pysyä paremmin hetkessä enkä taistellut mielessäni niin paljon synnytystä vastaan vaan pyrin rentoutumaan ja luottamaan prosessiin. Olen kuitenkin entistä enemmän sitä mieltä, että tällaisten kirjojen olisi tärkeää pysyä neutraalilla maaperällä kivunlievityksen ja erilaisten synnytystapojen suhteen. Oma synnytykseni oli pitkä ja epiduraalipuudutus sai minut rentoutumaan ja lepäämään kun se ei enää mitenkään muuten olisi ollut mahdollista. Lääkkeettömillä rentoutumiskeinoillakin on rajansa enkä usko, että olisin selviytynyt loppusynnytyksestä niin hyvin jos en olisi saanut välillä levätä. Lopulta synnytyskokemukseni rankkuudestaan huolimatta oli positiivinen.
Synnytyksen jälkeen jäin myös miettimään kirjassa korostettua doulien roolia, Suomessa kun aika harvalla synnyttäjällä on kuitenkaan oikeasti doulaa käytössään. Huomasin, että synnytyspelkoni suhteen ensiarvoisen tärkeää oli nimenomaan luottamus omaan kätilöön, ja tätä luottamusta tämä kirja ei pyri vahvistamaan vaan ennemminkin jopa nakertaa sitä doulien sankaritarinoilla ja korostamalla synnytystä naisen henkilökohtaisena prosessina. Itse taas kehottaisin jokaista pelokasta ensisynnyttäjää työstämään jo etukäteen luottamusta kätilöihin ammattilaisina ja muistamaan, että rehellisellä ja avoimella kommunikaatiolla molempiin suuntiin saa aikaan juuri sellaista turvaa, jota tilanteessa tarvitaan. Pudotan yhden tähden pois aiemmasta arviostani, koska en ole ihan varma onko tämä oikeastaan sellainen kirja jota voi varauksetta suositella.
January 10, 2021
Jag var ganska positivt inställd till att läsa den här boken, men blev snabbt besviken. Jag hade inte räknat med att lära mig något nytt varken medicinskt eller vad gäller copingstrategier/tekniker. Jag är läkare och har många års erfarenhet av att arbeta med mindfulness och liknande för personlig räkning. Ändå tänkte jag att boken kunde placera dessa saker i ett annat sammanhang än jag är van vid. Jag tänkte helt enkelt att det skulle förenkla konverteringen till min stundande förlossning. Istället blev jag både besviken och senare till och med arg...
Teknikerna i sig kan säkert vara jättebra för många. Det är inget fel på koncepten. Hon gör också en viktig poäng angående att förstå smärtan som en del i att inte överväldigas av den.
Mitt första problem är att hon utgår från att rädsla inför förlossning uteslutande handlar om smärta och/eller prestationsångest, möjligen komplikationer eller tidigare traumatiska förlossningar. Detta täcker säkert de flesta med någon grad av rädsla, men hon hade kunnat nämna andra orsaker till rädsla. Istället exkluderar hon glatt de som har lite ovanligare känslor och erfarenheter än majoriteten.
Vidare förutsätter hon att alla kvinnor kan/vill amma. Hon hade kunnat omformulera sig en aning de två gånger hon nämner amning.
Hon påstår sig tycka att det är upp till var och en hur mycket smärtlindring de tar emot, men det är tydligt att hon egentligen drar sin gräns vid lustgas. I ett verkligt exempel ignoreras en kvinna som upprepade gånger uttrycker att hon vill ha epidural. Detta framhålls som något eftersträvansvärt för stödpersonen, att tolka den typen av kommunikation som enbart uttryck för frustration.
Detta för mig till den stora stötestenen... I avsnittet riktat till stödpersonen beskriver hon att inget av det som den födande kvinnan säger ska tolkas som hon menar det. Istället ska kodord eller gester uppfinnas för att signalera när nej verkligen betyder nej. Detta provocerar mig bortom beskrivning. Det finns säkerligen personer som inte nödvändigtvis säger det de menar, men det kan ju knappast accepteras som en norm. Det är en sak att ha signaler som komplement till verbal kommunikation, helt oacceptabelt att ignorera någons uttryckliga önskan. Det är en förlossning, inte en BDSM-session.
Efter slutskedet av boken, där hon uppmanar stödpersonen att ignorera det den födande kvinnan säger, så har jag tappat all respekt för författaren. Jag känner inte längre att jag vill rekommendera den till personer som inte har min utbildning eller erfarenhet. Nej betyder nej och ska inte tolkas på något annat sätt. Jag säger nej till den här boken och jag menar det bokstavligen.
Teknikerna i sig kan säkert vara jättebra för många. Det är inget fel på koncepten. Hon gör också en viktig poäng angående att förstå smärtan som en del i att inte överväldigas av den.
Mitt första problem är att hon utgår från att rädsla inför förlossning uteslutande handlar om smärta och/eller prestationsångest, möjligen komplikationer eller tidigare traumatiska förlossningar. Detta täcker säkert de flesta med någon grad av rädsla, men hon hade kunnat nämna andra orsaker till rädsla. Istället exkluderar hon glatt de som har lite ovanligare känslor och erfarenheter än majoriteten.
Vidare förutsätter hon att alla kvinnor kan/vill amma. Hon hade kunnat omformulera sig en aning de två gånger hon nämner amning.
Hon påstår sig tycka att det är upp till var och en hur mycket smärtlindring de tar emot, men det är tydligt att hon egentligen drar sin gräns vid lustgas. I ett verkligt exempel ignoreras en kvinna som upprepade gånger uttrycker att hon vill ha epidural. Detta framhålls som något eftersträvansvärt för stödpersonen, att tolka den typen av kommunikation som enbart uttryck för frustration.
Detta för mig till den stora stötestenen... I avsnittet riktat till stödpersonen beskriver hon att inget av det som den födande kvinnan säger ska tolkas som hon menar det. Istället ska kodord eller gester uppfinnas för att signalera när nej verkligen betyder nej. Detta provocerar mig bortom beskrivning. Det finns säkerligen personer som inte nödvändigtvis säger det de menar, men det kan ju knappast accepteras som en norm. Det är en sak att ha signaler som komplement till verbal kommunikation, helt oacceptabelt att ignorera någons uttryckliga önskan. Det är en förlossning, inte en BDSM-session.
Efter slutskedet av boken, där hon uppmanar stödpersonen att ignorera det den födande kvinnan säger, så har jag tappat all respekt för författaren. Jag känner inte längre att jag vill rekommendera den till personer som inte har min utbildning eller erfarenhet. Nej betyder nej och ska inte tolkas på något annat sätt. Jag säger nej till den här boken och jag menar det bokstavligen.
August 4, 2019
Väldigt fin, lärorik och givande bok för den som står inför att föda eller vara partner till någon som föder. Uppskattade ett annorlunda perspektiv inkluderande mer mindfulness och helhetssyn på födandet istället för enbart faktabaserat. Kan starkt rekommendera!
September 4, 2020
Bra tekniker men upplevdes som att författaren försökte sälja in sin egen doulaverksamhet till läsaren.
December 22, 2018
Man fick några handfasta tips, men tycker ändå att boken var lite för flummig och "spirituell" för mig.
September 13, 2024
Teos sisältää monia hyviä käytännöllisiä ja helposti toteutettavia vinkkejä synnytykseen. Tätä oli somessa kehuttu ja uskon, että vinkeistä on hyötyä tulevassa omassakin synnytyksessä. Teos on aika lyhyt ja siten helppoa valmistautumista. Täytyy ehkä palata lähempänä H-hetkeä vielä uudelleen vinkkien pariin, että on tuoreessa muistissa. Myös tukihenkilölle on oma osuus teoksen lopussa, mikä on hyvä asia.
March 21, 2025
Tar absolut med mig de fyra verktygen etc och fattar att detta säkert revolutionerat folks sätt att ta sig igenom födslar.
Men. Hon är så otroligt jobbig?! Har sällan stött på maken till hennes saviour complex. Det är så mycket ”jag kommer in och tar kroppskontakt…”, ”jag märker direkt att något är fel…”, ”jag viskar i hennes öra…” bla bla bla. Väldigt cringe.
Även tröttsamt med hennes lite undangömda men ändå genomgående inställning att det är bäst att föda utan smärtstillande.
Samt: för att handla om att undkomma förlossningsrädsla, tycker jag att boken ändå handlar om att det är skitläskigt att föda och kommer vara en hemsk upplevelse OM du inte använder de fyra verktygen. Alltså det finns ett underliggande hot om RÄDSLA som liksom bara förstärks av boken, trots att den utlovar att göra det motsatta?
Sista ranten är att jag upplever att hon gör födslar till något prestationsbaserat. Trots att hon öppnar med att säga att kroppen vet hur den ska föda, bygger hon sedan resonemang genom boken som handlar om att det enda man kan kontrollera är sitt mindset, och det kan man göra olika bra eller dåligt. Bra kvinna = använda de fyra verktygen, inte ta smärtlindring, vara närvarande i födseln och dålig kvinna = vara rädd, tappa kontrollen över sina tankar, ta smärtlindring etc.
Men. Hon är så otroligt jobbig?! Har sällan stött på maken till hennes saviour complex. Det är så mycket ”jag kommer in och tar kroppskontakt…”, ”jag märker direkt att något är fel…”, ”jag viskar i hennes öra…” bla bla bla. Väldigt cringe.
Även tröttsamt med hennes lite undangömda men ändå genomgående inställning att det är bäst att föda utan smärtstillande.
Samt: för att handla om att undkomma förlossningsrädsla, tycker jag att boken ändå handlar om att det är skitläskigt att föda och kommer vara en hemsk upplevelse OM du inte använder de fyra verktygen. Alltså det finns ett underliggande hot om RÄDSLA som liksom bara förstärks av boken, trots att den utlovar att göra det motsatta?
Sista ranten är att jag upplever att hon gör födslar till något prestationsbaserat. Trots att hon öppnar med att säga att kroppen vet hur den ska föda, bygger hon sedan resonemang genom boken som handlar om att det enda man kan kontrollera är sitt mindset, och det kan man göra olika bra eller dåligt. Bra kvinna = använda de fyra verktygen, inte ta smärtlindring, vara närvarande i födseln och dålig kvinna = vara rädd, tappa kontrollen över sina tankar, ta smärtlindring etc.
November 2, 2021
Den här boken (och metoden) verkar dela åsikterna. Jag hör till dem som gillade den mycket – den fick mig att känna större trygghet inför förlossningen. Jag uppskattar att Susanna Heli inte uppmanar till perfektionism utan till närvaro och tillit i nuet, att hon ger utrymme för att förderskan kan och får känna frustration och uppgivenhet (och alla andra sorters känslor) och att hon tipsar om enkla verktyg att använda sig av.
May 24, 2020
You could probably summarize this book in less than a page and get the full monty from that.
Read
February 8, 2024Återstår väl att se hur bra den visar sig vara… Men lättläst, enkel i kommunikationen och tydlig. Låter bra och rimligt, förklarar olika mekanismer på lagom enkelt sätt. Mycket pedagogisk och trevlig ton. Tror inte på allt och ibland låter exemplen för bra för att vara sanna, välfriserade för att matcha syftet/bokens agenda. Men får väl ses som ett ytterligare, alternativt sätt att försöka föra fram bokens budskap, är ju tydligt att författaren har en agenda och tydlig ståndpunkt i fråga om barnafödande.
February 28, 2022
**Update on reread February 2022**
Who would have thought I would end up having two pandemic babies- two years later and here I sit, recovering from COVID at 37 weeks preggo while doomscrolling the possibility of WW3. All I have to say is the 2020s have been an ~unexpected~ time on both a personal and global level.
Which is perhaps a great intro for the process of giving birth in general. I have to say that my birth went really well the first time (the aftermath is a different story, but not the focus here), so I thought that a reread of this book would be nice. And I realized while reading through this that I used very few of the tools described here during birth during the first time, but still found it psychologically helpful. Mostly in the area of visualizing each contraction and staying put in the moment. I am not a big fan of the subtle blame game around women "blocking" their own bodies, though. I think this is a super useful pump up type book to read for the average woman going through a normal birth, but women should not be made to feel guilty in the slightest if their experience deviates from that.
**Original review**
The first two trimesters I kind of hummed along keeping up with daily life and all our ongoing projects, figuring I would have time to research baby paraphernalia (seriously, there is like a whole world of mostly primary colored bulky THINGS that you MUST ACQUIRE) and take some birth classes and infant CPR classes at our hospital. In a classic best laid plans twist, my entire third trimester has taken place during quarantine in a country without Amazon and with all such educational opportunities canceled for the foreseeable future. Instead, I attend my doctor's appointments alone and ask questions about how it all works through a mask and hope that the backordered baby monitor we ordered will be here before birth. LOL.
Even though this is all in all a very first world problem to have, it's kind of lonely being pregnant during a pandemic, so thank god for kindle and the ability to download English books at will. I never originally planned on doing much reading about birth (especially since what I find in English seems hopelessly oriented towards the US experience), but given that I don't want to go in completely blind it is great to have some resources for me and my partner.
What I most liked about this one is its matter of fact attitude to facing the fear and pain associated with birth and some concrete strategies to deal with them. It seems to me that there is not much you can do to prepare for birth except know vaguely the different steps to look for and be ready with some pain management techniques. Like so much about pregnancy it is something that happens to you, like standing in front of an ocean wave, and you have to just be ready to weather it as best you can. I have literally no idea how prepared I will actually feel on the day, but this book at least gives you some tools and also some conversation points to have with your support person to get in the right mental place in advance. I also very much appreciated that it is not overly focused on birth with or without pain management. It seems like most other resources are hyper focused on natural birth, which to me seems like a somewhat arbitrary goal women set to self-flagellate themselves. Maybe it is an attempt to impose some control on this uncontrollable process.
Who would have thought I would end up having two pandemic babies- two years later and here I sit, recovering from COVID at 37 weeks preggo while doomscrolling the possibility of WW3. All I have to say is the 2020s have been an ~unexpected~ time on both a personal and global level.
Which is perhaps a great intro for the process of giving birth in general. I have to say that my birth went really well the first time (the aftermath is a different story, but not the focus here), so I thought that a reread of this book would be nice. And I realized while reading through this that I used very few of the tools described here during birth during the first time, but still found it psychologically helpful. Mostly in the area of visualizing each contraction and staying put in the moment. I am not a big fan of the subtle blame game around women "blocking" their own bodies, though. I think this is a super useful pump up type book to read for the average woman going through a normal birth, but women should not be made to feel guilty in the slightest if their experience deviates from that.
**Original review**
The first two trimesters I kind of hummed along keeping up with daily life and all our ongoing projects, figuring I would have time to research baby paraphernalia (seriously, there is like a whole world of mostly primary colored bulky THINGS that you MUST ACQUIRE) and take some birth classes and infant CPR classes at our hospital. In a classic best laid plans twist, my entire third trimester has taken place during quarantine in a country without Amazon and with all such educational opportunities canceled for the foreseeable future. Instead, I attend my doctor's appointments alone and ask questions about how it all works through a mask and hope that the backordered baby monitor we ordered will be here before birth. LOL.
Even though this is all in all a very first world problem to have, it's kind of lonely being pregnant during a pandemic, so thank god for kindle and the ability to download English books at will. I never originally planned on doing much reading about birth (especially since what I find in English seems hopelessly oriented towards the US experience), but given that I don't want to go in completely blind it is great to have some resources for me and my partner.
What I most liked about this one is its matter of fact attitude to facing the fear and pain associated with birth and some concrete strategies to deal with them. It seems to me that there is not much you can do to prepare for birth except know vaguely the different steps to look for and be ready with some pain management techniques. Like so much about pregnancy it is something that happens to you, like standing in front of an ocean wave, and you have to just be ready to weather it as best you can. I have literally no idea how prepared I will actually feel on the day, but this book at least gives you some tools and also some conversation points to have with your support person to get in the right mental place in advance. I also very much appreciated that it is not overly focused on birth with or without pain management. It seems like most other resources are hyper focused on natural birth, which to me seems like a somewhat arbitrary goal women set to self-flagellate themselves. Maybe it is an attempt to impose some control on this uncontrollable process.
June 18, 2021
This book is a concoction of fairytales around natural birth. The book is Swedish in origin, which makes sense. The country prides it self on low cesarean rates, measuring the success of a woman’s experience on whether she died or not - old WHO recommendations that fail to consider maternal outcomes such as long term impact on health and quality of life.
A fairytale from the book: a woman gives birth unassisted on the side of the road in the Swedish forest. See how safe birth is?
The reality of Swedish maternal healthcare is one of intervention, profound maternal neglect, the absence of any postpartum care, and a stoic, victim blaming attitude to injuries. Women are told on the one hand that birth is natural and safe, but when the truth is revealed and an injury presents itself, they are told what did they expect - injuries are normal!
With a national shortfall in expertise for diagnosing and repairing birth trauma, you would think this would be the last book midwives recommend to women. With no option for informed choice, and with cesareans needing to be “approved”, high risk women are forced into unsafe labours and sustain lifelong injuries. Babies are also effected, with the denial of emergency cesarean having lead to deaths.
Women’s healthcare rights in Sweden is a sad propaganda spread by the Swedish government, and this book is another nail in the coffin of female empowerment.
A fairytale from the book: a woman gives birth unassisted on the side of the road in the Swedish forest. See how safe birth is?
The reality of Swedish maternal healthcare is one of intervention, profound maternal neglect, the absence of any postpartum care, and a stoic, victim blaming attitude to injuries. Women are told on the one hand that birth is natural and safe, but when the truth is revealed and an injury presents itself, they are told what did they expect - injuries are normal!
With a national shortfall in expertise for diagnosing and repairing birth trauma, you would think this would be the last book midwives recommend to women. With no option for informed choice, and with cesareans needing to be “approved”, high risk women are forced into unsafe labours and sustain lifelong injuries. Babies are also effected, with the denial of emergency cesarean having lead to deaths.
Women’s healthcare rights in Sweden is a sad propaganda spread by the Swedish government, and this book is another nail in the coffin of female empowerment.
March 9, 2025
Har hjälpt mig att känna mig mer lugn och förberedd inför min första förlossning. Många övningar som jag inte gjort (kan kännas lite stressande), men budskapet om rädsla vs trygghet och de fyra verktygen är tydligt. En del upprepningar men det gör också budskapet tydligt. Tycker att både teorin bakom och verktygen känns väldigt vettiga och som att de kommer hjälpa. Jättebra del för stödpersonen och bra med sammanfattning och lathund på slutet.
April 1, 2024
Tycker de inte va behjälplig alls, för flummig och lite missledande för min del. Kan hjälpa andra som eventuellt inte har mycket kunskap om hur födandet går till. Hade velat se mer vetenskapliga bevis med kring olika saker bland annat med orden ”ner & tung med mörk röst”
August 2, 2024
Äänikirjana: (melkein 4 tähden kirja). Hyvä kirja, jossa tarkoitus huomioida synnytyksen ei lääketieteellinen puoli. Käytännönläheisiä ohjeita ja tietoa synnytyksestä ja erityisesti synnytyskipujen hoidosta. Lievää Doula- markkinointia liittyen kirjailijan tausta-ammattiin, mutta hyväksyttävällä tasolla. Varmasti hyvä kirja synnyttävillä henkilöille ja tukihenkilöille. Äänikirjana mukiinmenevä, mutta kirjana harjoitteiden ymmärtäminen ja harjoittelu varmasti helpompaa.
December 16, 2025
Guzel teknikler iceriyor, nefes egzersizleri ve meditasyon calismalari var. Yer yer fazla yuzeysel kaldigini dusundum, tipik kisisel gelisim kitaplarinda yer alan basit cumleler de yok degil. Bu kisimlari gormezden geldim, gercekci bulmuyorum.
January 31, 2023
Vill en bara läsa en bok om födande skulle jag rekommendera denna!
December 8, 2023
Några bra tips och verktyg för förlossningen. Bra att ha med som stöd. Lite väl spirituell och mycket fokus på rädsla inledningsvis för min del.
Read
May 14, 2021Hoppas ta med mig det jag fastnat för
October 31, 2022
Den var bra med konkreta tips på hur man kan hantera sin förlossning. Susanna är inte medicinskt utbildad (förutom undersköterska då), utan är expert på den känslomässiga delen av förlossningen, vilket är en viktig del. Hon uppmuntrar en att påverka det man kan, t.ex. sin inställning, och hur man hanterar smärta. Och lämna det medicinska åt barnmorskorna och läkarna. Du behöver inte läsa på om alla komplikationer som kan uppstå - TACK! Läkarna fixar det om det händer.
När hon däremot sätter en liten tå in i det medicinska blir det pannkaka på en gång. T.ex. portteorin - man tänker sig känsloreceptorerna till hjärnan som portar. Om man blockerar dem med t.ex. smekningar, når inte smärtoinformationen hjärnan. Mina vänner, när någon beskriver något medicinskt med BARA liknelser - då ska man vara på sin vakt. Portteorin går att testa kliniskt, och den är bullshit. Med det sagt, kanske det är bra att bli smekt medan man har väldigt ont, för det kan flytta ens fokus från smärtan.
Det främsta negativa med boken är att den är väldigt flummig. Hon beskrev att en kvinna hon hjälpte som doula önskade att lyssna på "avslappnande musik med delfinsång". Det är exakt den typen av kvinna som verkligen skulle gilla den här boken! (Lärdomen från berättelsen är dock INTE att delfinsång är bra för förlossningen, utan hon beskrev att man inte kan förvänta sig hur det kommer bli. Kvinnan hade tagit med sig delfinsång, men när förlossningen väl var igång tyckte hon det var otroligt frustrerande).
Det här med att använda en mörk röst för att ta sig igenom värkarna... Hon tipsade om att man kunde repetera sin partners namn med mörk stämma. Jag berättade för min man att jag skulle säga PATRIIIIK PAAATRIIIK PAAATRIIIIIIIIIIK i typ ett dygn. Patrik sa att han skulle springa för sitt liv om jag gjorde det. Vi kom överens om att IM-HO-TEP var ett mycket bättre mantra.
Jag testar så får vi se hur det går.
Så. Flummig bok. Men jag känner mig mindre rädd, och mer förberedd än innan jag läste den!!
När hon däremot sätter en liten tå in i det medicinska blir det pannkaka på en gång. T.ex. portteorin - man tänker sig känsloreceptorerna till hjärnan som portar. Om man blockerar dem med t.ex. smekningar, når inte smärtoinformationen hjärnan. Mina vänner, när någon beskriver något medicinskt med BARA liknelser - då ska man vara på sin vakt. Portteorin går att testa kliniskt, och den är bullshit. Med det sagt, kanske det är bra att bli smekt medan man har väldigt ont, för det kan flytta ens fokus från smärtan.
Det främsta negativa med boken är att den är väldigt flummig. Hon beskrev att en kvinna hon hjälpte som doula önskade att lyssna på "avslappnande musik med delfinsång". Det är exakt den typen av kvinna som verkligen skulle gilla den här boken! (Lärdomen från berättelsen är dock INTE att delfinsång är bra för förlossningen, utan hon beskrev att man inte kan förvänta sig hur det kommer bli. Kvinnan hade tagit med sig delfinsång, men när förlossningen väl var igång tyckte hon det var otroligt frustrerande).
Det här med att använda en mörk röst för att ta sig igenom värkarna... Hon tipsade om att man kunde repetera sin partners namn med mörk stämma. Jag berättade för min man att jag skulle säga PATRIIIIK PAAATRIIIK PAAATRIIIIIIIIIIK i typ ett dygn. Patrik sa att han skulle springa för sitt liv om jag gjorde det. Vi kom överens om att IM-HO-TEP var ett mycket bättre mantra.
Jag testar så får vi se hur det går.
Så. Flummig bok. Men jag känner mig mindre rädd, och mer förberedd än innan jag läste den!!
February 20, 2022
I normally do not write reviews but this book got me pissed for days.
If you have never given birth and you have no real knowledge of how things work, this is book might be helpful.
This book focuses a lot on the assumption that all women are afraid of the pain they are going to experience during labor. When I started reading it, I was not afraid of the pain. First of all, I had already gone through it once and, secondly, I was fully aware of the mechanisms that were responsible for the pain in my body, their purpose etc. I was also confident that in the 21st century, thanks to medical advancements, pain wouldn't have to be as bad as it were for women 200 years ago. What Susanna Heli is describing is closer to a birth taking place 200 years ago. She also seems to think that epidural is better to be avoided, without clearly stating it though, but she even says at some point that when a woman asked for it both her husband and Heli just dismissed her.
Another part that got to my nerves was how it felt like she was promoting her own business and technique. Heli is a nurse assistant and physiotherapist. She is not a nurse, a midwife, or a doctor. However, according to one of her stories, for example, she goes into the room and solves all the problems that midwives and doctors could not solve by saying "YES" and "HEAVY"... Like really? Or, according to another story, a couple hadn't slept for 1-2 days (due to the woman being in pain and the man trying to be supportive during this time) and Heli comes and tells them to sleep and they sleep...
After having read the book, I feel in a much worse place than before. I feel that if things go well, it was due to me being "a good girl" doing what the book instructs me to do but if things go bad, the labor drags out, or I get any birth injuries it would be my fault cause I did not do as I was told, I did not relax enough etc.
Also, I got really annoyed by the fact that, at various parts of the book, it is mentioned that the whole process of giving birth should be regarded as an empowering experience that the woman goes through to reach some higher level of personal actualization. How empowering can it be when a woman gets a 3rd or 4th-degree rapture, and especially in Sweden, she has to seek medical help for years before she gets any help whatsoever? She claims that women's bodies are made for giving birth and, yes, most women are made to give birth, but we have to remember that not that long time ago a lot of women and kids died during childbirth and there is nothing empowering about that.
If you have never given birth and you have no real knowledge of how things work, this is book might be helpful.
This book focuses a lot on the assumption that all women are afraid of the pain they are going to experience during labor. When I started reading it, I was not afraid of the pain. First of all, I had already gone through it once and, secondly, I was fully aware of the mechanisms that were responsible for the pain in my body, their purpose etc. I was also confident that in the 21st century, thanks to medical advancements, pain wouldn't have to be as bad as it were for women 200 years ago. What Susanna Heli is describing is closer to a birth taking place 200 years ago. She also seems to think that epidural is better to be avoided, without clearly stating it though, but she even says at some point that when a woman asked for it both her husband and Heli just dismissed her.
Another part that got to my nerves was how it felt like she was promoting her own business and technique. Heli is a nurse assistant and physiotherapist. She is not a nurse, a midwife, or a doctor. However, according to one of her stories, for example, she goes into the room and solves all the problems that midwives and doctors could not solve by saying "YES" and "HEAVY"... Like really? Or, according to another story, a couple hadn't slept for 1-2 days (due to the woman being in pain and the man trying to be supportive during this time) and Heli comes and tells them to sleep and they sleep...
After having read the book, I feel in a much worse place than before. I feel that if things go well, it was due to me being "a good girl" doing what the book instructs me to do but if things go bad, the labor drags out, or I get any birth injuries it would be my fault cause I did not do as I was told, I did not relax enough etc.
Also, I got really annoyed by the fact that, at various parts of the book, it is mentioned that the whole process of giving birth should be regarded as an empowering experience that the woman goes through to reach some higher level of personal actualization. How empowering can it be when a woman gets a 3rd or 4th-degree rapture, and especially in Sweden, she has to seek medical help for years before she gets any help whatsoever? She claims that women's bodies are made for giving birth and, yes, most women are made to give birth, but we have to remember that not that long time ago a lot of women and kids died during childbirth and there is nothing empowering about that.
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 25, 2025
Kirjassa oli hyvät puolensa ja hyvin kököt puolensa. Hyvää on se, miten se käsitteli pelkoa ja pelon vaikutusta synnytyksessä. Uskon, että harjoituksista ja kirjan metodeista voi olla hyötyä synnytyksessä.
Kökköä taas oli se, että kirja toisti kenties voimaannuttamistarkoituksessa asioita, joita minä faktat-pöytään-ihmisenä en oikein jaksaisi lukea. Kirjan iso sanoma on, että kehosi on luotu synnyttämään ja kehosi tietää, mitä tehdä, kun vain annat sen työskennellä. Mutta kätevästi unohdetaan, että evoluutio on tehnyt melkoisia suunnitteluvirheitä, mikä tekee ihmisten synnytyksistä nisäkkäitten mittapuulla varsin vaikeaa. Miksi sitä pitäisi juhlistaa?
Toinen taas oli väite "synnytyskivulla on tärkeä tehtävä". Sikäli kuin tiedän, synnytysKIVUSTA ei ole synnyttäjälle eikä synnytettävälle mitään hyötyä. Synnytyskipu johtuu supistuksista ja kohdunsuun aukeamista, millä puolestaan on tärkeä tehtävä. Mutta tässä vedettiin mutkia suoriksi varmaankin taas tarkoituksena valaa synnyttäjään mielenrauhaa.
No, ehkä tämä joihinkin vetoaa.
Vaikka kirjassa periaatteessa sanottiin, että lääkkeellinen kivunlievitys ei tee synnytyksestä huonompaa, vaikutti kuitenkin rivien välissä olevan sanoma, että lääkkeetön synnytys on kuitenkin hienompi ja onnistuu, kunhan vain hengittää oikein...
Kökköä taas oli se, että kirja toisti kenties voimaannuttamistarkoituksessa asioita, joita minä faktat-pöytään-ihmisenä en oikein jaksaisi lukea. Kirjan iso sanoma on, että kehosi on luotu synnyttämään ja kehosi tietää, mitä tehdä, kun vain annat sen työskennellä. Mutta kätevästi unohdetaan, että evoluutio on tehnyt melkoisia suunnitteluvirheitä, mikä tekee ihmisten synnytyksistä nisäkkäitten mittapuulla varsin vaikeaa. Miksi sitä pitäisi juhlistaa?
Toinen taas oli väite "synnytyskivulla on tärkeä tehtävä". Sikäli kuin tiedän, synnytysKIVUSTA ei ole synnyttäjälle eikä synnytettävälle mitään hyötyä. Synnytyskipu johtuu supistuksista ja kohdunsuun aukeamista, millä puolestaan on tärkeä tehtävä. Mutta tässä vedettiin mutkia suoriksi varmaankin taas tarkoituksena valaa synnyttäjään mielenrauhaa.
No, ehkä tämä joihinkin vetoaa.
Vaikka kirjassa periaatteessa sanottiin, että lääkkeellinen kivunlievitys ei tee synnytyksestä huonompaa, vaikutti kuitenkin rivien välissä olevan sanoma, että lääkkeetön synnytys on kuitenkin hienompi ja onnistuu, kunhan vain hengittää oikein...
February 3, 2018
Jag fick låna boken av Louise, som fått ärva den av sin syster, som lånat ut den till tre vänner efter det att hon fått den av en kompis. Så fint ändå, att man vill dela med sig av viktig kunskap till varandra. Systerskapet ftw!!!
Jag är inte speciellt rädd för förlossningen i sig. Mina rädslor ligger främst i det som väntar efteråt, men jag vill ändå känna att jag har förberett mig på de sätt jag kan och som finns tillgängliga för mig. Att läsa en bok av det här slaget kändes perfekt och jag känner mig nu något mer trygg i att jag har verktyg för att handskas med värkar och förlossningsarbetet. Vissa delar har jag och Pierre läst högt så han har varit med en del också, vi har även diskuterat mina anteckningar och gått igenom mina rädslor. Framförallt är det nog det som är riktigt bra med boken, att den får oss att börja bearbeta det som komma skall och diskutera ihop oss som ett team inför det vi ska utföra. Det ska bli riktigt spännande! 💪🏼
Jag är inte speciellt rädd för förlossningen i sig. Mina rädslor ligger främst i det som väntar efteråt, men jag vill ändå känna att jag har förberett mig på de sätt jag kan och som finns tillgängliga för mig. Att läsa en bok av det här slaget kändes perfekt och jag känner mig nu något mer trygg i att jag har verktyg för att handskas med värkar och förlossningsarbetet. Vissa delar har jag och Pierre läst högt så han har varit med en del också, vi har även diskuterat mina anteckningar och gått igenom mina rädslor. Framförallt är det nog det som är riktigt bra med boken, att den får oss att börja bearbeta det som komma skall och diskutera ihop oss som ett team inför det vi ska utföra. Det ska bli riktigt spännande! 💪🏼
September 23, 2018
Kan väl egentligen inte riktigt uttala mig om den innan jag fött igen? :D Men men, jag tror det finns en hel del att ta till sig ur den, bara man kommer förbi det lite flummiga och stiger ut ur sin egen bekvämlighetszon.
May 22, 2018
Det är lite svårt att säga något om teknikerna innan man har använt dem, men boken fokuserar mycket på att ge den födande kvinnan egenmakt och trygghet. Det är bra.
March 28, 2021
Kanske en magisk historia (en patient använde min metod och plötsligt förändrades allt) för mycket. Annars bra!
June 27, 2024
Ruotsalaisen doulan ja fysioterapeutin Susanna Helin opas "Peloton synnytys: Kohti turvallista kokemusta" tuntui erittäin hyödylliseltä kirjalta. En ole vielä ehtinyt pelätä tulevaa ensimmäistä synnytystäni, mutta kirjan myötä pystyn suhtautumaan siihen luottavaisemmin ja rennommin. Kirja muokkasi paljon ajatuksiani siitä, miten synnytyksen voi kokea ja miten siinä voi ottaa aktiivisemman (ja toisaalta kehoa myötäilevän, passiivisemman) roolin. Se vahvisti suhdetta omaan kehooni ja vinkkeineen lisäsi uskoa siihen, että pystyn vaikuttamaan asioihin. Ja mikä tärkeintä: kirja ei sisältänyt mitään sellaista, mikä olisi ollut näin psykologina toimivalle kauhistus, vaikka monia asioita olikin suoraviivaistettu ja pelkistetty.
Puolisoni ja lapsen tuleva toinen vanhempi kuunteli kanssani tukihenkilölle suunnatun loppuosuuden, missä oli lisäksi muistilista koko kirjassa läpikäydyistä asioista. Myös hän koki kirjan antaneen luottamusta hänen omaan rooliinsa. Olen iloinen siitä, että me molemmat olemme nyt tietoisia siitä, mitä voimme tehdä synnytyksen koittaessa ja olemme samalla viivalla.
Miinuspuoliakin toki oli. Kirjan nimi on hämmentävä, koska ymmärtääkseni Helin idea ei ole tähdätä pelottomaan synnytykseen vaan pelon käsittelyyn. Kirja sisälsi valtavasti toistoa sekä muutamia juttuja, jotka vähän särähtivät korvaani. Siinä oli myös turhan paljon doulan - ja oman brändin? - markkinointia. Alun rakenne tuntui vähän sekavalta ainakin kuunneltuna. Näiden seikkojen vuoksi olin antamassa kirjalle alun perin kolme tähteä. Kuitenkin lopulta koin toistojen olleen ihan tarpeellisiakin ja ylipäänsä oman fiilikseni synnytyksestä muuttuneen niin paljon, että tässä kohtaa tunnen kiitollisuutta kirjan olemassaolosta neljän tähden verran. Saa nähdä, mitä mieltä olen synnytyksen jälkeen.
Äänikirjan luki Satu Paavola, jolle annan viisi tähteä.
Puolisoni ja lapsen tuleva toinen vanhempi kuunteli kanssani tukihenkilölle suunnatun loppuosuuden, missä oli lisäksi muistilista koko kirjassa läpikäydyistä asioista. Myös hän koki kirjan antaneen luottamusta hänen omaan rooliinsa. Olen iloinen siitä, että me molemmat olemme nyt tietoisia siitä, mitä voimme tehdä synnytyksen koittaessa ja olemme samalla viivalla.
Miinuspuoliakin toki oli. Kirjan nimi on hämmentävä, koska ymmärtääkseni Helin idea ei ole tähdätä pelottomaan synnytykseen vaan pelon käsittelyyn. Kirja sisälsi valtavasti toistoa sekä muutamia juttuja, jotka vähän särähtivät korvaani. Siinä oli myös turhan paljon doulan - ja oman brändin? - markkinointia. Alun rakenne tuntui vähän sekavalta ainakin kuunneltuna. Näiden seikkojen vuoksi olin antamassa kirjalle alun perin kolme tähteä. Kuitenkin lopulta koin toistojen olleen ihan tarpeellisiakin ja ylipäänsä oman fiilikseni synnytyksestä muuttuneen niin paljon, että tässä kohtaa tunnen kiitollisuutta kirjan olemassaolosta neljän tähden verran. Saa nähdä, mitä mieltä olen synnytyksen jälkeen.
Äänikirjan luki Satu Paavola, jolle annan viisi tähteä.
May 4, 2023
Icke-födare här.
Boken tyckte jag som var alldeles för låååång och ganska flummig. Vet att barnmorskor älskar boken och att de blev glada när vi applicerade "bebis tuuuung" och "slappna aaaav i käken" (med mörk röst).
Men. Det var väl där egentligen de mest handfasta tipsen tar slut. Överlag kändes det mer som en bok som vill att du som föderska ska vara införstådd med din egen, inneboende förmåga ett kunna genomgå en förlossning, trots förlossningsrädsla och allt vad det innebär.
Min flickvän och sambo uppskattade dock boken något starkt då hon var väldigt rädd för vaginal förlossning och var helt inställd på kejsarsnitt. Vi pratade mycket om det och jag skulle säga att boken gav henne ett annat perspektiv (hon är själv läkare och hade sett ett antal förlossningar IRL).
Dock blev det en vaginal förlossning och den viktigaste lärdomen var att inte fega på smärtstillande! Be om det på en gång (det gjorde vi) då det ändå tar tid att fixa fram epidural. Bäckenbottenbedövningen (PDB) var också fenomenal.
Ska du läsa boken?
Jo men faktiskt. Den tar upp bra poänger men den drönar på alldeles för länge om saker som ibland kan kännas ovidkommande eller upprepande.
8 förstföderskor av 10 möjliga.
March 2, 2020
This was a great book to read to prepare to give birth! This book discusses the psychological aspects of birth, and provides strategies that can be used to create a more positive birth experience.
There were a lot of things that I liked about this book - it was short and contained the right amount of information and reinforcement - I have no idea how people can remember or apply what they've read in some of the 400 page books that I was given about birth!
I liked the tone, and the fact that she doesn't criticise medicated births. I find that people often feel very strongly one way or the other - either you should get an epidural or have a "natural birth" and there is somehow not a lot of room for discussion, ambiguity or game-time decisions about how you feel.
I like that the author was not interested in scare-mongering and somehow managed to write about fear related to birth in a way that definitely did not make it scary.
The exercises and techniques that she provides are useful, but I am also happy that we have taken a birth preparation class where we received exercises to do during labour with our partner. Of course these are difficult to add into this kind of book, but I would say that the class, this book, physiotherapy and the normal course of health-care system endorsed medical information that I've received in advance of birth, when put together, are the right ingredients for a confident birth for me. I'll report back in a few weeks! ;)
There were a lot of things that I liked about this book - it was short and contained the right amount of information and reinforcement - I have no idea how people can remember or apply what they've read in some of the 400 page books that I was given about birth!
I liked the tone, and the fact that she doesn't criticise medicated births. I find that people often feel very strongly one way or the other - either you should get an epidural or have a "natural birth" and there is somehow not a lot of room for discussion, ambiguity or game-time decisions about how you feel.
I like that the author was not interested in scare-mongering and somehow managed to write about fear related to birth in a way that definitely did not make it scary.
The exercises and techniques that she provides are useful, but I am also happy that we have taken a birth preparation class where we received exercises to do during labour with our partner. Of course these are difficult to add into this kind of book, but I would say that the class, this book, physiotherapy and the normal course of health-care system endorsed medical information that I've received in advance of birth, when put together, are the right ingredients for a confident birth for me. I'll report back in a few weeks! ;)
October 5, 2025
3/5 kirja keskittyi synnytyksen henkiseen puoleen ja oli toisinaan liian eksistentiaalinen ja hippi minulle. Tuntui että kirja viljeli ajatusta lääkkeettömästä synnytyksestä, vaikka sitä ei suoraan sanottukaan. Kirjassa markkinoitiin myös paljon doulan roolia, ja doula esitettiin tarkkasilmäisenä synnytyksen pelastajana, etenkin kirjan synnytystarinoissa.
Kuitenkin uskon, että monet kirjan tekniikoista toimivat itselle apuvälineinä. Osan vinkeistä koin vaivaannuttavina, enkä usko että tulen hokemaan esimerkiksi ”jooo” synnytykseni aikana, mutta mieli voi toki h-hetkellä muuttua! Kirjassa oli hyviä käytännön vinkkejä mm. rentoutumiseen ja tukihenkilönä toimimiseen, ei ainoastaan ympäripyöreitä ohjeita ”käytä hengitystekniikkaa supistuksen aikana.
Itseäni synnytys ei etukäteen pelota, mutta ensisynnyttäjänä tapahtuman rujous voi tulla itselleni yllätyksenä. Siksi uskon, että keskittyminen yhteen supistukseen kerrallaan ja antautuminen tapahtumille auttavat minua luottamaan kehoni taitoon osata synnyttää. Ajatuksen ja mielenvoima ovat hyviä apukeinoja lääketieteellisen osaamisen rinnalla.
Kuitenkin uskon, että monet kirjan tekniikoista toimivat itselle apuvälineinä. Osan vinkeistä koin vaivaannuttavina, enkä usko että tulen hokemaan esimerkiksi ”jooo” synnytykseni aikana, mutta mieli voi toki h-hetkellä muuttua! Kirjassa oli hyviä käytännön vinkkejä mm. rentoutumiseen ja tukihenkilönä toimimiseen, ei ainoastaan ympäripyöreitä ohjeita ”käytä hengitystekniikkaa supistuksen aikana.
Itseäni synnytys ei etukäteen pelota, mutta ensisynnyttäjänä tapahtuman rujous voi tulla itselleni yllätyksenä. Siksi uskon, että keskittyminen yhteen supistukseen kerrallaan ja antautuminen tapahtumille auttavat minua luottamaan kehoni taitoon osata synnyttää. Ajatuksen ja mielenvoima ovat hyviä apukeinoja lääketieteellisen osaamisen rinnalla.
Displaying 1 - 30 of 79 reviews