Salaman luokalle Rupulan lähiöön tulee uusi oppilas Eetu. Poika puhuu palturia kuin Pinokkio. Hän puhuu helposti myös muut ympäri: pian Rupulan hiekkakentällä treenaa futisjoukkue FC Wannaplay. Salaman ihmeeksi Eetu kelpuuttaa siihen poikia muiltakin luokilta, myös likkoja, Janitan ja Aliman. Ei haittaa, vaikkei kellään ole varaa nappiksiin. Valkuksi Eetu löytää nuhjuisen Massen, joka on pelannut nuorena SM-liigassa. Miksi ihmeessä Eetu tahtoo haastaa Hippolan lähiön joukkueen matsiin? Hippola on ollut jo vuosia Rupulan perivihollinen. Sen joukkueella on nurmikenttä ja nappikset. Mutta Eetu vain uhoaa: ”Vapise Hippola, täältä tullaan!”
Tuula Kallioniemen "Pöllitty pallo" (Otava, 2019) aloittaa uuden FC Wannaplay -nimisen kirjasarjan. En ole rehellisesti sanottuna pitänyt kirjailijan aiemmasta tuotannosta ihan kauheasti, mutta tämä oli aika onnistunut lastenromaani.
Monikulttuurisesta perheestä kotoisin oleva Salama saa uuden kaverin Eetu-nimisestä uudesta pojasta. Eetun johdolla Rupulan lähiöön ryhdytään perustamaan FC Wannaplay -nimistä jalkapallojoukkuetta, jonka tavoitteena on päihittää rikkaamman Hippulan kaupunginosan joukkue. Se on helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun joukkueella ei ole kunnollisia varusteita tai valmentajallekin saattaa jäädä ryyppyputki päälle.
Vaikka kyseessä on melko helppolukuinen teos, on sitä ehkä syytä tarjota vähän vanhemmille lukijoille. Jalkapalloharrastuksen lisäksi kirjassa kuvataan sosiaalisia ongelmia kuten vähäosaisuutta, vanhempien työttömyyttä ja alkoholismia. Monikulttuurisuutta käsitellään luontavasti ja kivasti. Salaman lisäksi mukana menossa pyörii muslimityttö Alima, joka on joukkueen parhaita pelaajia ja käyttää huivia koska itse haluaa.
Lievää kliseisyyttä on nähtävissä epämiellyttävät rikkaat vs. hyvät köyhät -asetelmassa, mutta eipä tästä oikein muuta nokan koputtamista löydä. Mielenkiinnolla jään odottamaan toista osaa!
Helppoluinen sarja vitosille vinkattavaksi. Menisi pienemmillekin mutta toisaalta lasten puheissa vilisee isän pelivelat, talon pakkolunastus, vanhempien työttömyys ja valmentajallakin on välillä ryppyputki päällä.
Helppolukuinen, moniteemainen ja tunnekirjoltaan laaja kirja. Teemoina mm. köyhyys, työttömyys ja vähäosaisuus, kiusaaminen, monikulttuurisuus, ennakkoluulot ja niistä vapautuminen, jalkapallo, alkoholiongelmat, lähiöt, kouluelämä...
Pöllityssä pallossa pääosassa on Salama, jonka hahmo toimii kertojanäänenä läpi kirjan. Eetu muuttaa perheensä kanssa Hippolan lähiöstä Rupulaan. Eetu on erittäin mielikuvituksellinen tyyppi, joka selittää naama pokkana opettajan edessäkin juttuja siitä, miten hän on kotoisin toiselta planeetalta. Hän on jännittävä hahmo heti alusta alkaen. Salama taas on kirjassa aika tavallinen ja rauhallisesti käyttäytyvä hahmo. Eetua on kiusattu Hippolassa, ja hän haluaa kostaa tämän perustamalla Rupulaan jalkapallojoukkueen, joka päihittäisi Hippolan joukkueen kiusaajineen. Hän ei kuitenkaan paljasta tätä motiiviaan muille. Suunnitelma etenee, vaikka monenlaisia vaikeuksia kohdataan.
Rupulalaisten vähäosaisuus näkyy esim. siinä, ettei kellään ole varaa nappulakenkiin. Valmentajaksi saadaan ensin joku "Maija Poppanen", sitten joku alkoholisoitunut työtön setä. Eetun vanhemmat istuvat pubissa kaljalla, kun he Salaman kanssa kävelevät treenien jälkeen siitä ohi. Salama miettii kertojanäänenä tilannetta. Luokkaerot käyvät ilmi kirjan kerronnan kautta, kun Hippolan ja Rupulan puitteita vertaillaan. Rupula on selvästi se työväenluokkaisempi lähiö.
Monikulttuurisuus ilmenee esim. Aliman perheen kautta. Alima on muslimityttö, joka liittyy Fc Wannaplayhyn. Porukkaa pääsee Aliman luo syömään falafeleita, ja samalla hälvenee moni ennakkoluulo, jotka kertojanääni selittää auki: Alima pitää huivia omasta vapaasta tahdosta, ja hän saa itse valita kenen kanssa menee joskus naimisiin, eikä sen tarvitse olla muslimi. Kertojanääni myös kommentoi aivan suoraan, että näin "netti on kauhea valepukki", kun siellä levitetään juttuja Aliman tapaisista ihmisistä. Salama on itse tummaihoinen hahmo valkoisen enemmistön keskellä, mutta hän ei olekaan kirjassa se "erilaiseksi" leimattu. Itseasiassa Salamakin suhtautuu aluksi ennakkoluuloisesti Aliman muslimitaustaan.
Kirjassa on myös tarina taistelusta, kehityksestä, selviytymisestä ja pärjäämisestä. Eli Rupulan joukkue pärjää jälkimmäisessä pelissä Hippolaa vastaan jo aika hyvin. Ei kannattanut luovuttaa, vaikka ensimmäinen ottelu ei mennyt ihan putkeen. Kirjassa on todella monipuolinen kattaus erilaisia hahmoja, erilaisia tunteita ja kohtaamisia, joten kirja ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Kirja ei ole kiltti ja hellävarainen lastenkirja, vaan ravisteleva ja hieman kovakin. Hankalien asioiden kanssa kuitenkin tullaan toimeen, ja eteenpäin käydään.
Kirjan nimi, Pöllitty pallo, tulee hieman yllättävästä ja sinänsä juonen kannalta mitättömältä tuntuvasta kohtauksesta, joka jää kuitenkin lukijan mieltä kutkuttamaan. Kirja tavoittaa sellaisia tunteita, kohtauksia ja hetkiä, ikään kuin välitiloista, joita harvemmin osataan nostaa lastenkirjallisuudessa esille, mutta jotka ovat varmasti yleisiä, ja siksi samaistuttavia. Kieli on monipuolista ja yllätyksellistäkin.
Voi suositella tarinan puolesta 3.-luokkalaisista ylöspäin, mutta sopii myös huonosti lukeville 7.-luokkalaisille. On määritelty helppolukuiseksi, ja kielen puolesta onkin, mutta juonen puolesta taas vähän vaativampi, käsitellen myös esim. sosiaalisia ongelmia ja varallisuuseroja.
Rupulan tuppukylän kulmilla alka tapahtua, kun Eetu perheineen muuttaa lähistölle. Pian kylälle on perustettu oikea jalkapallojoukkue, FC Wannaplay, johon kaikki halukkaat saavat liittyä. Lasten peli-into on kova, vaikka pelivarusteiiksi ei löytyisi kuin vanhat lenkkarit ja liian pienet verkkarit, ja vaikka valmentaja jäisikin lähibaariin parille ylimääräiselle ryypylle. Pian haastetaankin jo naapurikylän rikkaiden tenavien joukkue. FC Wannaplaylla on nimittäin salaisen ase: kultainen pallo. Mutta miten heidän käy, kun kultainen pallo katoaa kesken pelin?
Valitettavasti tämä kirja ei noussut suosikkikirjojeni joukkoon. Päähenkilöistä yksikään ei herättänyt sympatian tunteita, ja varsinkin Eetun tapa puhua koko ajan palturia lähinnä vain ärsytti. Ja minkä ihmeen takia kaikkien rikkaan kylän nuorten piti käyttäytyä niin ääliömäisesti muita kohtaan? Kirjassa kyllä sivutaan tärkeitä aiheita kuten tasa-arvoa, solidaarisuutta, köyhyyttä ja vanhempien alkoholismia, mutta jos ei itse tarina iske niin eipä tästä paljoa jää käteen.
Yleensä tykkään siitä, että urheilukirjoissa on urheilua eikä sitten oikeastaan muuta. FC Wannaplay-sarja teki tähän kuitenkin poikkeuksen, vaikka alituiseen baarin retkahteleva valmentaja välillä vähän ärsyttikin.
Monikulttuurisuus, sosiaaliset- ja hyvinvointierot käsitellään kohtuullisen pinnallisesti mutta hyvin: ne ovat olemassa ja niillä on merkitystä, mutta ei ystäville tai tiimikavereille. Urheilua riittää, samoin monenlaisia henkilöitä valmentajista vanhempiin.
Sarjassa on kirjojen lyhyydestä huolimatta paljon asiaa ja menemisen meininki. Minulle jäi hyvä mieli ja vähän semmoinen Jukola vs. Toukola - fiilis :).
Aivan kiva hieman vanhemmille lukijoille suunnattu helppolukuinen teos. Jalkapallon pelaamisen ja kaupunginosien kilvoittelun lisäksi kirjassa käsitellään esimerkiksi työttömyyttä ja alkoholismia sen verran suorasanaisilla otteilla, että aivan nuoremmille lukijoille kirja voi olla hieman raskas.
Rupulan lähiössä asuvan Salaman luokalle tulee uusi oppilas, lennokkaasti palturia puhuva Eetu. Eetu tahtoo perustaa paikallisen futisjoukkueen ja haastaa rikkaamman kaupunginosan. Vaikka kellään ei oikein ole varusteita ja valmentajakin on hieman kyseenalainen, joukkue alkaa pelata tosissaan. Samalla kohdataan kevyesti omia ennakkoluuloja.
Tää kirja yllätti positiivisesti! Tosin pohdin asiaa, että Lappeenrannassa tää on laitettu helppolukuisiin ja kirjassa aiheena mm. kuinka valmentajalle on jääny ryyppyputki päälle ja yhden henkilön vanhemmat istuu baarissa juomassa kaljaa.. että olisko sisällön puolesta kuitenkin hiukan vanhemmille sopivampi.
Helmet-lukuhaaste 2020 - tää kirja sopii ainakin kohtiin: 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä 14. Urheiluun liittyvä kirja 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
Tykkäsin sikana. Kuulija ei innostunut ihan niin paljon, mutta pian 9-vuotiaalle ei ehkä auenneet kaikki herkut samalla tavalla. Kallioniemi on tavoittanut kielen, joka ei kosiskele liikaa (ota mallia Kalle Veirto), mutta sisältää riittävästi tarttumapintaa. En tiedä onko tehtävä ollut aivan helppo. Tämä houkutteli nyt lukemaan lisää Tuulaa.