Savu nousee 1600-luvun Euroopassa. Turkkilaisia vastaan on sodittu pitkään, ja uskonnolliset sekä valtapoliittiset kiistat kiristävät katolisten ja protestanttien välejä.
Valtavien paineiden alla Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II (1552–1612) sulkeutuu linnaansa Prahassa. Erakkokeisari hakee lohtua vertaansa vailla olevasta taide- ja esinekokoelmastaan, jossa Albrecht Dürerin maalauksen vierestä saattaa löytää seireenin leukaluun tai feenikslinnun höyheniä. Habsburgin mahtisukuun kuuluvaa Rudolf II:ta oli siunattu maallisella vallalla, mutta tämän masennukseen taipuvaisen hallitsijan todellisia intohimoja olivat taiteet ja tieteet. Hovissa viihtyivätkin niin taiteen suurnimet kuin eturivin tähtitieteilijät Tyko Brahe ja Johannes Kepler.
Hullun keisarin hovissa avaa näkymän Euroopan sydämeen hetkeä ennen kolmikymmenvuotisen sodan puhkeamista. Se kertoo traagisesta henkilöstä, joka unelmoi sukunsa kunnian kasvattamisesta mutta joutuu veljensä syrjäyttämäksi – ja maailmasta, jossa harjoitetaan rinta rinnan niin alkemiaa, magiaa kuin tähtitiedettäkin.
Hullun keisarin hovissa on erittäin viihdyttävä kirja. Se on vertaisarvioitu, mikä kai populaaritietokirjalle lienee aika harvinaista (en tiedä, kun en humanistien yleistajuisia tietokirjoja yleensä lue). Ei sitä kuitenkaan järin tarkkaan ole syynätty. Öresundin eli Juutinrauman kääntämättä jättämisen voisi selittää kirjoittajan ja arvioijien/arvioijan nukkumisella maantiedon tunnilla ja Pohjoismaiden maantietoa koskevan kiinnostuksen puutteella. Nolo se on silti.
Tuo on toki vain pikkuruinen lapsus, mutta tähtitieteen osalta ollaan aivan metsässä. Supernova, komeetta ja tähdenlento ovat paitsi fysikaalisesti, myös maailmankuvallisesti ihan eri asioita, niin nyt kuin 400 vuotta sittenkin. Pekka Valtosella nämä menevät onnellisesti sekaisin, eikä hän ilmeisesti ymmärrä Johannes Keplerin ja etenkin Tyko Brahen havaintojen maailmankuvaa mullistaneiden havaintojen merkitystä lainkaan, tai ainakaan hän ei tunnu olevan asiasta alkuunkaan kiinnostunut. Tuntuu käsittämättömältä, ettei vertaisarvioinnissa tuohon puututtu.
Yksi monista henkilökohtaisista ongelmistani on, että jos kirjassa, artikkelissa tai uutisessa asiat, joista jotain luulen tietäväni, ovat pahasti pielessä, en kykene luottamaan muuhunkaan sisältöön. Näin kävi nytkin. En tiedä Euroopan taide- tai sotahistoriasta juuri mitään, enkä uskalla luottaa siihen, mitä Pekka Valtonen aiheesta kirjassaan kirjoittaa. Harmi. Noiden ongelmien vuoksi ajattelen Valtosen teosta lähinnä mainiona historiallisena romaanina enkä niinkään tietokirjana.
Keisari Rudolf II ei ollut mies paikallaan, jossain toisessa tilanteessa hänet olisi laitettu pois keisaroimasta, ja hän olisi voinut keskittyä tieteisiin ja kulttuuriin. Mutta näin ei käynyt ja hän on jäänyt historiaan huonona hallitsijana joka keräsi ympärilleen erilaisia luovan työn tekijöitä, kuten taiteilijoita, tieteilijöitä ja maageja, Tämä kirja on valitettavasti vähän luettelomainen. Kirja on suhteellisen ohut ja siinä käydään läpi keisarin Rudolfin elämä, maailmanhistoriallinen tilanne ja tärkeimmät Prahassa hengailevat tyypit. Kaikkea ei siis voi käydä läpi yksityiskohtaisesti. Mutta kyllä kirja kannattaa lukea. Sen jälkeen voikin miettiä haluaako keskittyä johonkin osa-alueeseen, taiteilijoihin, maageihin vai astronomeihin. Suuntaviittoja seuraaville lukumatkoille voi etsiä kirjan lähdeluettelosta.
Täydellisen ymmärrettävää tekstiä minulle ja muille, jotka eivät tunne Euroopan poliittista historiaa tai muista Hapsburgejaan ulkoa. Hullun keisarin hovissa -tietokirjan kertoo Hapsburgien sukuun kuuluvasta Rudolf II:sta, joka oli monin tavoin masentunut ja syrjäytynyt hahmo. Rudolf II mesenoi hovissaan taiteita, tieteitä ja kestitti kirkon silmissä harhaoppisia persoonia, jotka omalta osaltaan myötävaikuttivat uskonnosta vapaan tieteellisen maailmankuvan syntyyn.
Kirja ei ole vain elämäkerta, vaan se avaa 1500- ja 1600-lukujen luonnontieteitä ja mystiikkaa syleilevää, paikoin esoteeristä ja mystistäkin ilmapiiriä. Alkemiaa ja okkultismia käsittelevät osuudet olivat mieleenpainuvinta antia. En esimerkiksi tiennyt, että sana "eliksiiri" tulee arabiankielen sanasta al-iksir, joka tarkoittaa viisasten kivestä peräisin olevaa (usein punaiseksi kuvattua) jauhetta.
Tekstin ohella kirjassa on muutamia hyvin valikoituja kuvia kuten karttoja, muotokuvia ja havainnollistavia maisemapiirroksia. Mukana on myös Albrecht Dürerin 1500-luvun alussa maalaama hellyyttävä ja realistinen muotokuva jäniksestä. Maalaus oli mieleltään melankolisen ja ailahtelevan keisarin suosikki. Tämän tiedon myötä pidän kyseisestä jänöstä itsekin enemmän.
Rudolf II oli Mesenaatti isolla M:llä. Valtonen hyödyntää Rudolfin persoonaa ja kiinnostuksen kohteita kuvatakseen kiehtovaa aikakautta, jossa tieteelliset läpimurrot tapahtuivat rinnakkain magian, uskonnon ja mystiikan täyteisessä maailmassa.
Koin ymmärtäväni mihin Valtonen pyrki. Ajatus elämäkerrasta, joka kiinnittyy vain väljästi keskushenkilöönsä ja kuvaa runsaasti sivuhenkilöitä ja ajan henkeä kuulostaa kiehtovalta. Lopputulos oli kuitenkin sirpaleisempi kuin olisin toivonut. Yleinen tunnelma ja ajatusmaailma, joka teoksesta välittyy jäi kuitenkin mieleen kiehtovana ja kutkuttavana. Suosittelen niille, joita kiinnostaa noituus, alkemia, astrologia ja muu vastaavanlainen historiallisesta perspektiivistä.
1. Tulevaa Euroopan Interrail-matkaa ajatellen luettu kirja.
Rudolf II:n aika Prahan linnassa 1500-1600-lukujen taitteessa oli kiehtovaa aikaa astrologeineen, alkemisteineen ja taiteilijoineen. Pekka Valtosen elämäkerta avaa Rudolfin historiaa osana Eurooppaa hallinnutta Habsburgien sukua ja keskellä monenlaisia niin uskonnollisia kuin maallisia valtataisteluja. Sujuvasti kirjoitettu, lähteisiin pohjautuva tietokirja, jossa on myös kuvitusta, karttoja ja sukupuu.
Pidin kirjasta, vaikka pakko myöntää, että kuuntelemalla tuli aina välillä harhauduttua ajatuksissa sivupoluille. Pidän historiasta ja historiallisista kirjoista ylipäätään, mutta tämä oli varsin viihdyttävällä tavalla kirjoitettu, ja täynnä kiehtovia anekdootteja, kuten kuvausta alkemistien viisasten kiven etsinnästä tai vaikkapa komposiittitaiteesta (mistä on esimerkki kirjan kannessakin) - "se, mikä näyttää joltakin, on sitä".
Kirjan nimi olisi osuvammin "masentuneen keisarin hovissa". Kirjan hyvyys varmaan korreloi siihen, miten kiinnostunut on uuden ajan tieteestä, taiteesta ja salatieteistä. Minusta oikein mallikkaasti kirjoitettu teos, joskin ehkä paikoin kuivan puoleinen ja keisarin hulluttelua ei kannata Caligulan tyyliin odottaa. Ehkä 3,5 tähteä ja pyöristetään neljään.
Hauskasti fokusoitu kirja, joka ei varsinaisesti ole Rudolfin elämäkerta, vaan sisältää sen lisäksi myös huimasti kaikkea Rudolfin hoviin liittyviä henkilökuvia jne. Kivaa luettavaa. Olisin tosin kaivannut jonkinlaista loppukaneettia, sillä nyt kirja tuntui loppuvan kovin töksähtäen.
Jos etsit kirjaa joka on hyvin kirjoitettu, erittäin mielenkiintoinen, mutta ei mitenkään sellainen joka veisi yöunet joten sopii hyvin nukahtamiseen, niin tässä olisi.
Nautin joka sanasta ja tuijotin päälikannen maalausta tuntikausia.
Mielenkiintoinen henkilögalleria mesanaattina toimineen keisarin hovissa. Pariisin rinnalle taiteen keskuksena nousi Praha, samalla keisari erakoitui ja eristäytyi.
Monipuolinen ajankuva Prahasta. Plussaa laaja-alaisuudesta ja sujuvuudesta. Joihinkin aihepiireihin olisi ollut kiinnostusta tutustua vielä syvemmin, mutta lähdeluettelo auttaa uteliasta eteenpäin.