Unohtumattomia kirjeitä Suomesta esittelee ja taustoittaa sata suomalaista kirjeitä. Ne liittyvät kansakunnan kohtalonhetkiin, kuten Risto Rytin henkilökohtainen kirje Adolf Hitlerille vuodelta 1944 tai Josef Stalinin kirje J. K. Paasikivelle vuodelta 1948. Mukana on niin ikään traagisia ja koskettavia kirjeitä. Sellaisia ovat muun muassa Elvi Sinervon vankilasta lähettämä kirje tai nuoren Tove Janssonin kirje ihastukselleen. Populaarikulttuuria edustaa Briard-yhtyeen promokirje vuodelta 1977, jossa punkin ennustetaan saapuvan Suomeen “muodossa tai toisessa”.
Kirje toimii yleisen ja yksityisen välisenä rajapintana. Se paljastaa kustakin ajankohdasta jotain virallista historiankirjoitusta henkilökohtaisempaa ja syvempää. Osa kirjeistä on yleisesti tunnettuja, vaikkapa Urho Kekkosen kuuluisa Saatanan tunarit -myllykirje. Osa kirjeistä on ennestään julkaisemattomia, sensuroituja tai lähettämättömiä.
Unohtumattomia kirjeitä Suomesta on myös kunnianosoitus klassiselle ilmaisumuodolle – kirjeelle. Hektisen aikamme keskellä käsin kirjoitetut kirjeet pysäyttävät ja herättävät historian eloon. Ne kannustavat toivon mukaan nuoren polven kirjoittamaan kirjeitä jatkossakin.
Teos on suomalainen vastine maailmanlaajuiselle menestysteokselle Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa.
Timo Kalevi Forss (s. 1967) on helsinkiläinen tietokirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut mm. menestysteoksen Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo (2017).
Sata unohtumatonta kirjettä Suomesta noin 150 vuoden ajalta. Teos antaa hyvän kuvan lähihistoriastamme ja lukija saa kurkistaa monen ihmisen yksityisiin ajatuksiin. Minua liikuttivat eniten tavallisten ihmisten kirjeet läheisilleen, kuten esim. nälkää näkevän punavangin kirje vaimolleen ja nuorten miesten kirjeet rintamalta kotiin. Painotus on siis historiastamme johtuen traaginen ja dramaattinen, mutta iloa ja huumoriakin onneksi joukossa on.
Elias Lönnrotin kirje Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerille 1835 on nykylukijalle vaikeahkoa luettavaa, mutta suomen kieli kehittyi 1800-luvun lopulla valtavin harppauksin, sillä jo Aleksis Kiven kirjeet 1860-70-luvuilta ovat selvää nykysuomea. Minulle helmiä olivat pari Pariisin kirjettä: Albert Edelfeltin ihanasti kuvitettu kirje siskolleen Bertalle ja Akseli Gallen-Kallelan valitus norjalaiselle taitelijakollegalleen: Maalaaminen on yhtä paskaa! Tove Janssonkin piirteli kirjeessään muumia ennakoivia kuvia...
Nämä kirjeet mitä tähän kirjaan on koottu, ovat mielestäni upea kokonaisuus sekä Suomen historiaa että nykyisyyttä. Voin toki olla hieman nirso, mutta jotenkin tähtien arvioinnissa vaikutti itsellä sinuttelu. On meinaan itselle aika vierasta, että lähtisi ministereitä tai muitakaan sinuttelemaan. Vai onko se vaan omissa korvissani outoa, sitä en kuitenkaan tiedä. Joillekin kai taas teitittely olisi kauhean epänormaalin kuuloista ja eikä sitä mielellään tekisi. Itse nyt kun teitittelen edelleen tuntemattomia ihmisiä, lähes automaattisesti.
Ja antoi mielenkiintoisia kuvauksia mm. sota-aikana, jolloin varsinkin lapsille suunnatut kirjeet saivat jopa itkemään niitä lukiessa. Sillä kirjeissä tuli loistavasti esille se tuska, mitä koettiin, kun isä tai veli tai puoliso oli rintamalla ja varsinkin, jos kohtalosta ei ollut tietoa tai jos oli mm. viimeinen kirje ennen kuolemaa kyseessä. Jotenkin tähän kirjaan oli loistavalla tavalla saatu koottua sekä surun hetkiä että ilon aikoja. Mikä toki on ihan hyväkin asia. Ja mitä tulee esim. Kekkosiin liittyen, niin täytyy sanoa, et yllättyy varsin hyvin, kun tajuaa millaisia lempinimiä esim. kumppaneilla aina toisilleen onkaan.
Tosi kiva idea, kirjeiden kautta aukeaa kiehtovia näkökulmia historiaan. Ehdoton suosikkini oli Läjä Äijälän kirje levy-yhtiölle. Myös Tove Janssonin ja Akseli Gallen-Kallelan kirjeet olivat ilahduttavia! Oli kiinnostava huomata, että tavallisten ihmisten kirjeet olivat paljon kiinnostavampia kuin poliitikkojen.
Hirveän paljon en välittänyt siitä, että kokoelmassa tuntui olevan aika mehusteleva ote sota-aikaan, sen ajan kirjeitä oli tosi paljon. Myös loppuosa oli aika heikko, minusta tällaiseen kokoelmaan ei olisi tarvinnut sisällyttää twiittejä. Kirjeet ovat kirjeitä, some-postaukset some-postauksia.
Mielenkiintoinen kirja johon on hienosti sisällytetty laaja-alaisesti erilaisia kirjeitä. Ei vain valtiomiestason virallisia viestejä, vaan fanikirjeitä, twitter-viestejä, kirjeitä niin nuorilta kuin vanhoilta. Ihana myös nähdä käsialojen erilaisuutta.
It is a wonderful book that gives insights on the different milestones throughout Finnish history. Letters from loved ones during WW2, letters between politicians, thinkers, and artists, and regular people who have lived through different times and experiences.