Sanna Nyqvist on kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2010. Nyqvist on tutkinut muun muassa jäljittelyä, väärennöksiä ja kirjallisuuden tekijänoikeuksia.
Vetävä tietokirja Nobelin kirjallisuuspalkintojen historiasta. Mukana on sekä hauskoja anekdootteja että vakavampia mietteitä; tekijä tuo esiin oman perustellun näkökulmansa siihen, miten valtaa olisi voinut käyttää paremminkin.
”Myös Sillanpää herätti huomiota ’huolestuttavan dionyysisellä’ käytöksellään, kuten akateemikko Anders Österling kuvailee suomalaisnobelistin päihtymystilaa muistelmissaan.”
”Selma Lagerlöf sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1909 – ja pääsi äänestämään vaaleissa ensi kerran vasta vuonna 1921.”
”Kirjallisuus on aina sidoksissa aikaansa ja sen yhteiskunnallisiin oloihin. Kirjoittaminen, julkaiseminen ja lukeminen ovat poliittista toimintaa, jolla on monenlaisia vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan.”
Paikoin hieman toisteinen, mikä tuntuu erottuvan erityisesti äänikirjaa kuunnellessa. Kokonaisuutena kuitenkin sujuvasti etenevä ja mielenkiintoinen katsaus aiheeseen, josta en tiennyt etukäteen paljon mitään.
Räjähdemiehen perintö oli monin tavoin ihanteellinen tietokirja. Yleisesti kirja on erittäin hyvä yleiskatsaus Nobelin kirjallisuuspalkintoon ja siitä huomaa, että kirjoittaja on tehnyt taustatyön erittäin huolellisesti. Niin Nobel-palkinnon instituutiosta, palkinnon merkityksestä maailmankirjallisuudelle kuin Ruotsin akatemian toiminnastakin aukesi paljon uutta. Pidin kovasti Nyqvistin kriittisestä otteesta, joka tarttui vuoroin akatemian seksismiin, eurosentrismiin, kolonialismiin, rasismiin ja fasismiin ja toi nämä lukijan tietoon hyvinkin selvästi. Varovasti tulkitsen rivien välistä, että kirjoittaja pitää kuitenkin Nobelin kirjallisuuspalkintoa äärimmäisen arvokkaana ja merkityksellisenä instituutiona, jolla kuitenkin on taakkanaan paljon kyseenalaista painolastia ja erityisesti 2018 skandaalin jälkeen Ruotsin akatemia joutuu todenteolla perustelemaan oman suvereniteettinsa palkinnon myöntäjänä.
Parasta antia tietokirjoissa usein ovat erilaiset anekdootit ja niitä tässäkin riitti. Ehdottomasti eniten kosketti kuvaus Orhan Pamukin vierailusta Rinkebyn kirjastossa kuuntelemassa paikallisten koulaisten esitystä. Jäin myös kadehtimaan ruotsalaisten kotien varjonobeljuhlien perinnettä, jotka ovat ilmeisesti muuten kuin suomalaisten kotien varjolinnanjuhlat, mutta kättelyn ja julkkisten sijaan fiilistellään tieteitä ja taiteita. Sisäinen vadelmavenepakolaiseni toteaa: "oispa kulttuuri".
Asiallinen, asiapitoinen. En ole erityisen kiinnostunut Nobeleista, mutta Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen herätti kiinnostusta, joten tämä oli hyvää, syventävää jatkoa sille.
Erinomainen, esitystavaltaan keveä ja sopivasti koukkuja tarjoileva katsaus maailman merkittävimpään kirjallisuuspalkintoon ja sen historiaan. Lukuisat anekdootit, monipuoliset näkökulmaluvut ja sujuva kirjoitustapa tekevät Räjähdemiehen perinnöstä miellyttävän lukukokemuksen. Loppupuolen feministinen näkökulma ilahdutti esiin nostamillaan yksityiskohdilla. Enpä esimerkiksi ollut aiemmin tiennyt, että itse Alfred Nobel oli kirjoittanut vallan feministisen näytelmän vanhoilla päivillään! Nyqvistin tarjoamat liiteluettelot ovat myös hyödyllinen kevythakemisto, jonka myötä lukija voi halutessaan lähteä perehtymään kirjallisuuden Nobelin maailmaan laajemminkin.
Teos on nopealukuinen ja juuri sopiva kokonaisuus sellaiselle lukijalle, joka kaipaa viihdyttävää mutta asiapitoista peruspakettia Nobelin kirjallisuuspalkinnosta.
Hyvinkin viihdyttävä ja rikas tietokirja Nobelin kirjallisuuspalkinnon historiasta. Ehkä osittain hieman toisteinen, mutta siitä huolimatta hyvin kiinnostava teos.
Mielenkiintoinen, mutta vähän sekava kokoelma tarinoita Nobelin kirjallisuuspalkinnon historiasta. Liikaa toistoa, on tainnut kustannustoimittajalla olla kiire. Sopi hyvin jatkoksi Matilda Gustavssonin erinomaiselle Klubben-kirjalle Ruotsin Akatemian skandaalista.