Räjähdemiehen perintö oli monin tavoin ihanteellinen tietokirja. Yleisesti kirja on erittäin hyvä yleiskatsaus Nobelin kirjallisuuspalkintoon ja siitä huomaa, että kirjoittaja on tehnyt taustatyön erittäin huolellisesti. Niin Nobel-palkinnon instituutiosta, palkinnon merkityksestä maailmankirjallisuudelle kuin Ruotsin akatemian toiminnastakin aukesi paljon uutta. Pidin kovasti Nyqvistin kriittisestä otteesta, joka tarttui vuoroin akatemian seksismiin, eurosentrismiin, kolonialismiin, rasismiin ja fasismiin ja toi nämä lukijan tietoon hyvinkin selvästi. Varovasti tulkitsen rivien välistä, että kirjoittaja pitää kuitenkin Nobelin kirjallisuuspalkintoa äärimmäisen arvokkaana ja merkityksellisenä instituutiona, jolla kuitenkin on taakkanaan paljon kyseenalaista painolastia ja erityisesti 2018 skandaalin jälkeen Ruotsin akatemia joutuu todenteolla perustelemaan oman suvereniteettinsa palkinnon myöntäjänä.
Parasta antia tietokirjoissa usein ovat erilaiset anekdootit ja niitä tässäkin riitti. Ehdottomasti eniten kosketti kuvaus Orhan Pamukin vierailusta Rinkebyn kirjastossa kuuntelemassa paikallisten koulaisten esitystä. Jäin myös kadehtimaan ruotsalaisten kotien varjonobeljuhlien perinnettä, jotka ovat ilmeisesti muuten kuin suomalaisten kotien varjolinnanjuhlat, mutta kättelyn ja julkkisten sijaan fiilistellään tieteitä ja taiteita. Sisäinen vadelmavenepakolaiseni toteaa: "oispa kulttuuri".