Kaikki ovat ilmastovegaaneja, intersektionaalisia feministejä, poliittisesti valveutuneita aktivisteja, ja tekevät työtä asioiden parissa, joihin todella uskovat. Vai onko kaikki sittenkin vain samaa vanhaa paskaa uudessa paketissa? Mainostoimistossa käydään yt-neuvotteluja ja after workissa puretaan tuntoja. Dream Hackers Disruption Agencyn työkaverukset puhuvat keskenään siitä, miten paljon vapautta heillä oikeastaan on. Ovatko he itse valinneet työnsä ja elämäntapansa? Voivatko he edes vaikuttaa siihen, miltä oma elämä tulevaisuudessa näyttää?
Töissä on käynnissä uuden perunapohjaisen makkaran lanseeraus. Innovatiivisen lihankorvikkeen ongelmana vain on, että perunassa ei ole juurikaan proteiinia. Ratkaisu löytyy, mutta siinä piilee omat vaaransa.
Sontaa kertoo kapitalismista, perunoista ja halusta vetää itsensä alas vessanpöntöstä.
Ulla Donner (s. 1988) on kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hänen edellinen sarjankuvansa Spleenish oli Sarjakuva-Finlandia-ehdokas ja sai Vuoden kaunein kirja -tunnustuksen.
Här möter vi ett gäng som jobbar på rekambyrå - närmare bestämt med reklamkampanjen för Porv. Porv är en proteinbaserad vegankorv. Efter en arbetsdag får de veta att de kanske kommer få sparken följande dag, så de går på AW och ventilerar. Berättelsen känns lite som en novell eftersom den utspelar sig under kort tid men vi hinner ändå lära känna karaktärerna hyfsat. Snyggt. Jag har sällan läst så mycket samtid i en och samma bok! Det är allt från aktivitetsbaserad arbetsplats till psykisk ohälsa till klass till metoo. Jag gillade massor! Serieromaner är dessutom perfekta att läsa när läsningen känns trög. Tror att vi kommer se mer av Ulla Donner, och jag läser gärna mer av henne Extra plus för ursnyggt omslag och stylish bok överlag.
Paljon parempi kuin Spleenish. Tässä oli niin kovin tunnistettavia ajatuskulkuja ja hyvää monen asian kritiikkiä. Ironian taso oli sopiva. Spleenishissä ironia vaikutti olevan itsetarkoituksellista ja oli paljoudessaan läkähdyttävää. Kokonaisuutena Sontaa on ehkä hivenen sekava (mikä tosin on varmaan harkittua), eikä piirrostyyli oikein ole mieleeni. Suosittelen silti ja luen Donnerin teoksia jatkossakin.
Kyynis-sarkastinen, mutta onneksi myös itseironinen, eli tästä ihmiskuvauksesta kyllä näkee, että tekijä itse kokee kuuluvansa samaan joukkoon, eikä siis asetu yläpuolelle. Tähän on koottu suunnilleen kaikki viime vuosien puheenaiheet: kasvisproteiinit, metoo, pätkätyöläisyys... On toki myös rautalangasta väännettyä feminismiä, mutta ei se mitään, tässä vyörytyksessä se on ihan sopivaa.
Albumi on mielestäni hauska, mutta välillä tarina saa myös vakampia ja todellisempia sävyjä. En juurikaan pidä Donnerin piirrostyylistä enkä tekstauksesta, joten sikälikin on hiukan yllättävää, että pidin tästä albumista näinkin paljon.
Luin aiemmin tässä kuussa Spleenishin, joka on Ulla Donnerin aikaisempi teos. Pidin siitä vähän enemmän kuin tästä, mutta ei tämäkään huono ollut.
Samaan aikaan pidän Donnerin piirrostyylistä, mutta silti minua hieman häiritsee, kun en välttämättä ihan ymmärrä kaikkea, mistä henkilöt puhuvat. Ja koska monilla sivuilla tapahtuu niin paljon ja on niin paljon ihmisiä ja yksityiskohtia, on sarjakuvaa välillä vähän vaikea seurata. Sontaa kuitenkin käsittelee ajankohtaisia aiheita, mikä on hyvä.
Jos Donner julkaisee jatkossa muitakin sarjakuvia, niin aion ne kyllä lukea.
Sontaa oli minusta parempi kuin Spleenish. Hyviä juttuja, kiehtova tyyli kuvittaa ja kertoa kuvilla. Tämäkään ei kuitenkaan ollut ihan täysin minulle. Luin mielelläni, mutta nyt ei herättänyt sen suurempia tunteita.
Suosittelen kuitenkin tutustumaan! Nykysarjisten joukossa kiinnostava palanen.
Ääh, tässä Ulla, ota kaikki tähdet! Mä vaan viihdyin tosi hyvin. Hymistelin joka sivulle, kaikki iski maaliinsa ja en ois kaivannut tähän mitään enempää, eikö ne oo ihan riittävät perusteet (?)
Wonderful, wonderful comic book that takes on a satirical look on advertising and the life of a young, urban hipster, which is me. Very spot-on. Hurts my soul. Also pretty rough subjects: violence in a relationship. Something that should be talked about, also in forums like this. Kinda reminds me of Liv Strömquist, but is not that academical. In turn, it's funnier and more trippy. Like Strömquist, it is relentless towards itself and doesn't portrait the protagonist as a saint. That's always welcome, because it is always true. Best! Go Donner!
I worked at the ad agency this was modeled after and felt like the truth is so much juicier than fiction: the people more desperate; the sexism subtler; the customers more devilish; the dynamics more like a high school popularity contest than a you'll-get-fired slave shop.
So, as a satire, this was lazy. As a sign of the times, this was okay. As a feminist commentary, kinda good. As a work of art, a teensy bit cluttered, altho fresh & certainly kept it interesting.
Ulla Donner är skarp och otroligt aktuell med den här. Boken kryllar av nutidsklichéer – nästan i överflöd – men det är det fast greppet hela vägen igenom som gör Skiten så bra. Jag känner igen mig i mycket och samtidigt som krypen blir allt fler på sidorna kryper det också av obehag i min kropp. Dessutom är boken rolig och illustrationerna otroligt fina. Fulla poäng för Donner!
Jag skrattar högt och gråter inombords, visst är det vår samtid i ett så häftigt format - väluttryckt! Skiten är kapitalismen och visst skulle det vara skönt att spola ner den skiten, jo.
Helt klart en av de bästa läsupplevelserna på länge. Läs den du också så att vi kan prata om den tillsammans. PS. Ulla Donner är genialisk!
Tällasta se nuorisolaisten elämä kaiketi sit on, koska tuntuihan tää olevan aika turhautumisen ytimessä. Donnerin piirrostyyli on aavistuksen selkeytynyt esikoisesta ja oi, kuinka tykkään typologioiden vaihtelusta ja sivujen täytöstä.
”Olispa ihanaa voida sanoa ei ilman, että joku suuttuu tai muuttuu uhkaavaksi tai kostonhimoiseksi tai katkeraksi tai ilman, että joku kääntää sen sua vastaan tai tulee niin surulliseksi, että alat tuntea itsesi hirviöksi.”
Hyvin samaistuttavaa settiä kapitalistisessa, urbaanissa, liberaalissa "hyvinvointikuplassa" elämisestä. Tuli vaan entistä väsyneempi ja likaisempi olo.
Perunaproteiinimakkaraa kehittävän firman työntekijöiden afterworkit eskaloituvat. Kun kasvissyönti, kapitalismi, feminismi ja seksuaalinen häirintä kietoutuvat yhteen, ei sarjakuva-albumin aihekirjo ainakaan jää ohueksi. Merkityksellisyyttä ja itsensä toteuttamista etsitään, mutta mitä jos sivussa tuhotaankin ympäristö puolivahingossa, tavalla, joka on kyllä nähtävissä koko ajan? Coloradokuoriaiset alkavat tepastella sivuilla yhä suuremmissa määrin, mikä on mainio kuvituksellinen elementti – aluksi mietin onko piirrostyyli oikein juttuni, mutta totuin, ja sitten teos veti mukaansa. Onko toinen todellisuus mahdollinen ja ovi siihen auki, mutta kaikki vain haluavat sivuuttaa sen, koska meillähän on nyt just niin kivaa? Mietteitä herättää paljon myös kerrontaan upotettu pitkä kuvaus väkivaltaisesta parisuhteesta narsistisen persoonan kanssa – miksiköhän ne ”mimmit on ihan hulluja”, tosiaan. Loppuratkaisussa symboliset tasot ovat vahvoja. Mustaa huumoria on paljon.
- onneksi en ole luovan alan ammattilainen - onneksi en ole eläessäni käyny afterworkeillä - absurdissa tilassa oleminen on ihan sujuvasti mahdollista (ks. Camus) - lähiöt voittaa kantakaupungin - miten kukaan voi sanoa vessnpönttöportaalille ei? - samaistuin vahvasti siivoojien ”mitä paskaa noi itseinhoiset porvarit oikein jauhaa?” -ilmeisiin
Pidin piirrosjäljestä ja olen jälleen hiukan onnellisempi, sillä elämäni muistuttaa tämän albumin hahmojen elämää hyvin, hyvin vähän. Pekkaraperunat kaikilla mausteilla, kiitos.
Pidin Donnerin kädenjäljestä todella paljon. Ilmeikäs ja ironinen sarjakuvakirja on hartaudella laadittu, ja ottaa sopivan kärkkäästi kantaa nykymenoon.
Hieno, hauska, tarkkanäköinen ja samastuttavakin (koin monta "kääk"-hetkeä, kun tunnistin sivuilta itseni ja ystäväni). Tykkään paljon Donnerin kuvitustyylistä! Kuvituksissa oli paljon siistejä detaljeja ja niiden tutkiminen oli ihan superhauskaa, tuli sellainen "Where's Waldo?" -viba. Suosittelen!
Tykkäsin kovasti! Nauratti se, että teki koko ajan mieli ottaa Instaan kuvia osuvista heitoista, mutta en todellakaan kehdannut, kun tuntui että se olisi just sellaista käytöstä, jolle tää kirja (lempeästi) nauraa. Oli samaistuttava ja oli kritiikissään musta kuitenkin aika suopea, ei siis tuntunut siltä että "iva" tulee jotenkin ylhäältä alas vaan ennemmin sillä lailla ihmetellen ja naureskellen, ilman että tekijä asettuisi jotenkin esittämänsä ulkopuolelle. Hienot kuvat ja välillä upeita aukeamia, joissa voi alkaa "where's Waldo" -henkistä silmäilyä. Lukeaa ja nauttikaa!
Ändrade kanske inte mitt liv men helt okej. Fast egentligen ganska äckligt med Coloradobaggarna på bilderna. Handlar om kapitanismen, arbetslivet i sig, metoo, etc men undrar sjäv om serien bidrar nånting nytt till samtalet? Kanske för dom som inte är så hemskt insatt i allt det här? Hur som helst, helt okej.
Kipakkaa tekstiä ja kuvaa nykypäivän elämästä ja kapitalismista. Mieleen tulee väkisinkin Liv Strömquist, tämä toki on selvästi vähemmän saarnaa ja enemmän tarinaa, mutta kyllä tässä väkevästi asiaakin on mukana.