Valmiusyksikkö Karhu on erikoiskoulutettu toimimaan rankoissa olosuhteissa pankkiryöstöistä panttivankitilanteisiin. Entinen karhuryhmäläinen Harri Gustafsberg kuvaa yksikön toimintaa ensimmäistä kertaa ja kertoo koukuttavasti myös ihmismielen pimeästä puolesta.
Kirjassa kuvaillaan paljon karhuryhmä operaatioita, joissa kirjoittaja itse on ollut mukana. Väliin on tungettu jonkin sortin psykoedukaatiota stressin hallinnasta yms. Kyseiset osuudet jäivät itselleni etäisiksi ja hieman köykäisiksi.
Ehdottomasti parasta antia kirjassa oli kiinnostavat tarinat. Ne on onnistuttu kuvailemaan ja kertomaan hyvin. Kyseessä ei myöskään ole päähenkilön ylistysteos, vaikka ilmeisen kova kaveri tämä Harri silti on. Olisin kaivannut myös joitain epäonnistumiskertomuksia operaatioista matkan varrelta.
Lyhyesti sanottuna aivan kelpo kirja, mutta jotain jäi uupumaan. Opin kuitenkin Karhuryhmän toiminnasta paljon. Suosittelen lukemaan, jos poliisin toiminta kiinnostaa.
Odotin paljon, mutta sain enemmän. Gustafsberg antaa kirjassa paljon tietoa ja ohjeita lukijan oman mielen hallintaan ja tunteiden säätelyyn, mikä oli itselleni erittäin mieluinen yllätys. Hän käyttää tosielämän rikostapauksia esimerkkeinä omista kokemuksistaan näistä aiheista ja painottaa paljon tunteiden hallinnan osuutta tilannetajun kehittymisessä.
Viides tähti jäi puuttumaan paikoitellen insensitiivisen käsittelyn osalta. Gustafsberg puhuu mustasta huumorista, ja pyrkii sitä jonkin verran selittämäänkin, mutta osa kirjaan päätyneistä "läpistä" saattaa tuntua aika karuilta niiden kohteiksi joutuneista - esimerkiksi itsemurhan tehneiden omaisista. Tarkoitus on selvästi hyvä, ja todenmukaisuuteen pyrkivä, mutta toteutus hieman ontuu.
Kuuntelin äänikirjana, jossa lukijana oli Aku Laitinen. Hänellä on erittäin miellyttävä ääni ja hyvä luentatapa, joka sopii hyvin tämän tyyppiseen äänikirjaan.
Kirjan alku sai minussa jonkinlaisen turhaumareaktion aikaan. Termeissä puhuttiin koko ajan poliisiMIEHISTÄ. Tiedän, tiedän, ei pidä olla herkkänahkainen asian suhteen - mutta siitä jäi fiilis, että naisia ei Karhuryhmässä ole, eikä tule jatkossakaan olemaan. Kun tästä ärsytyksestä pääsin yli, alkoi lukeminen sujua.
Suomessa on korruptoimaton, osaava ja luotettava poliisi. Suomessa poliisi ei ole trigger happy ammuskelija. Kansalaisia ei arvoteta sen mukaan, kuka on kenenkin poliittisella mustalla listalla tai kuka tarjoaa suurimmat lahjukset. On hienoa, että on myös osaava ja hermonsa hallitseva erikoisryhmä, joka voidaan kutsua tiukempiin keikkoihin. He kohtaavat näkyjä, joita suurin osa kansasta ei ikinä näe - ja hyvä niin. Myös Suomessa tapahtuu hirveitä asioita. Siinä suhteessa se ei ole mikään lintukoto ollut enää pitkään aikaan. Jos jollakulla tällainen käsitys vielä oli, se kyllä karisee tämän kirjan tapauksia lukiessa.
Kirjan parasta antia oli poliisin reaktioiden ja järkeilyn selittäminen auki. Hormonitulvahdus, edelliset kokemukset, harjoittelun tuoma selkäydinreaktio jne olivat hyvin mielenkiintoisia. Psykologinen puoli on tärkeä osa ammattitaitoista työskentelyä. Itse keikkojen kuvaukset ovat lyhyitä ja ylimalkaisia, mutta toki niistä ei voi kovin yksityiskohtaisesti kertoakaan.
Mielestäni kirjan ehdottomasti kiinnostavinta ja ansiokkainta antia olivat kohdat, joissa käsiteltiin ihmisen toimintaa psykologiselta kannalta. Välillä poliisien sankarilliset hyökkäykset rosmojen kimppuun vaikuttivat enemmän kuin puuduttavilta. Ehkä valtaosa tapahtumista Karhu-erikoisryhmän toiminnassa ovat juuri niitä kännisten riehujien tai metsikköön eksyneiden ryöstäjien kiinniottoja, mutta olisin kuvitellut, että mukaan olisi mahtunut myös muunlaisia tilanteita.
Poliisisedän sädekehän raivokasta kiillotusta, tavallisten kuolevaisten halveksuntaa, keittiöpsykologian tasoisia pohdintoja pahuudesta ja huumoria joka ei naurata. Ainoat kiinnostavat osuudet olivat koiran kanssa työskentelystä kertovat.
Mielenkiintoinen kirja, joka valoittaa vähän karhuryhmän työtä. Mukana on myös tietoa stressin -ja pelonhallinnasta sekä asioiden jälkikäsittelystä. Jokainen luku kertoo jonkin tapauksen jossa tekijä on ollut itse mukana, tai joku työkaveri on ollut. On niin sydäntäriipaisevia, jännittäviä ja monia joissa olisi ollut pienestä kiinni etteikö asiat olisi saattanut käydä toisin, joihinkin on mahtunut vähän huumoriakin mukaan - vaikka sitten sitä kuuluisaa mustaa huumoria.
Erilaiset keikat ja niiden kuvaaminen olivat tämän kirjan parasta antia. Niitä lukiessa alkoi karhuryhmän tehokkuus ja suoraviivaisuus jopa naurattaa, myös kiinniotettavien osalta. Yllätysten käyttö mitä erilaisimmilla tavoilla osoitti myös sen, että luovuus kukkii myös poliisityössä. En tiennyt, että koirat ovat näin suuri osa heidän työtään. Liekö sillä merkitystä, että kirjoittaja itse oli koiranohjaaja, mutta kuitenkin. Arttu-koiran keikkoja oli erityisesti hauska lukea. Mielen roolia käsittelevät osuudet olivat lyhyitä, joidenkin mielestä hepposia. Minusta ne olivat vain hyvä muistutus siitä, että ajatusmallien kehittäminen ja paineen alla suoriutuminen kuuluvar olennaisesti poliisityöhön. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea muita kirjoja, tämä on ensisijaisesti kattaus tarinoita karhuryhmän elämästä.
Mielenkiintoista tietoa Karhuryhmän ja ylipäätään poliisin työstä, kokemuspohjaiset tarinat olivat kirjan parasta antia. Pelon ja stressin hallinnan opiskelu osana poliisityötä toi uudenlaisen näkökulman ammattiin.
Intriguing stories about Finnish police special forces, but kind of missing the common thread.
This book covers interesting topics: making calculated decisions in situations where peoples lives are threatened, importance of debriefing after missions, aspects of "top team" and so on.
The book consists mainly of police stories and after most stories there is a very brief conclusion about the situation, but this tends to be shallow in most cases. Unlike Jocko Willink's Extreme Ownership, this books doesn't give you similar spoon-fed (or bent from barb wire as we say in Finland) advice.
This book suits for someone who's interested on how police special forces work, the narrative is quite macho-man talking, but it doesn't matter to me, at least it's interesting. It will not give many advice on how to enhance your performance during intense situations (maybe something I was hoping from this book), but it might give you something to think. It is kind of sad to notice that majority of the most dangerous cases associate with psychiatric disorders and thus can be extremely dangerous to attached personel (police, EMT:s, doctors, by-passers...).
Few insightful topics covered include:
Philosophy of special forces: 1. Intent to achieve personal championship in what you're doing -Figure out what you really want in life -Basically meaning "extreme ownership" by starting to do things differently from day to day to achieve your goals 2. Principles of top team guides your co-operational skills -US rather then ME -Equality, proactivity, trust... (sounds something like Jockos' book) 3. Be proud of your unit and yourself -This is something that people in Finland should do a BIT more ;)
Another good point was about evilness. You can easily feed your dark side by getting angry from small things and this feeds itself and agression comes a habit (similar to many addictions). Mental growth starts from self-exploration and getting to know your dark side and by taking responsibility of your thoughts, feelings and actions you can develop your mind.
Jännittävä ja silmiä avaava katsaus Karhuryhmän toimintaan ja ihmismielen kiemuroihin. Tosielämän tarinat vaativasta poliisityöstä ovat tämän kirjan parasta antia, sillä ne imaisevat mukaansa ja tarjoavat lukijalle harvinaisen tilaisuuden kurkistaa kulissien taakse. Gustafsbergin muistelmien lisäksi kirjaan on ympätty tietoa mielestä ja ihmisluonnosta. Vaikka nämä faktapohjaiset kappaleet sisältävät paljon painavaa asiaa, olisi kirja mielestäni toiminut jopa paremmin ilman näitä osioita. Tästä huolimatta Karhuryhmä oli viihdyttävä lukukokemus.
Kirjan takakansi mainostaa: "Karhuryhmän kanssa mielen pimeälle puolelle" ja antaa ymmärtää, että kyseessä olisi lähes jonkinlainen psykologian oppikirja. Niinpä olin selvästi hieman väärin virittynyt kirjan lukemiseen: kirjassa on paljon kuvauksia Karhun keikoista, mutta useimmissa psykologista kulmaa on vain siteeksi, jos lainkaan. Jäljelle jäävä psykologia sopisi hyvin lukion ensimmäiselle peruskurssille. Karhuryhmän tekemisistä kuitenkin kerrotaan elävästi, tapauksia luki mielellään "vielä yhden". Suosittelen, jos poliisitoiminta kiinnostaa.
Sinänsä kiinnostavia tarinoita, kirjan self-help-puoli oli lähinnä ärsyttävä. Sen sijaan olisi ehkä voinut edes vähän puhua esim. koirien käytön eettisyydestä poliisitoiminnassa. Nyt tuli aika pitkälle poliisia ylistävää, kritiikitöntä tekstiä (tietysti kirjoittajan tausta vaikuttaa asiaan), mikä oli kohtuullisen puuduttavaa.
Tämä kirja kuuluu melko moneen kategoriaan. Tieto-, muistelma- ja jopa selfhelp/businesskirja tämä on helposti. Nopealukuinen, tarinat viihdyttäviä ja hienosti viety mitä voin oppia tästä, jopa välitehtävineen.
Ymmärrän kirjan olevan osa koulutuskonseptia, mutta yksi tähti olisi tullut lisää, jos mieli-keho-konseptissa olisi tässä jo uitu syvemmälle.
Kirja sisältää paljon poliisin työssä vastaantulleita keissejä. Jokaisen keissin yhteydessä kirjoittaja kuvaa keissiin liittyvän ilmiön tyyliin mitä tapahtui, miksi näin tapahtui, ja miten kyseisen tilanteen käsittelyä tai reagointia voi parantaa. Muutamat tapaukset pitivät yöunet kyllä hyvin loitolla.
Tämä oli ihan ok, nimen perusteella odotin kirjalta enemmän esim. paljastuksia tai jotakin selvennyksiä rikoksien tapahtumiin. Mielenkiintoisia tarinoita, kirja avasi Karhuryhmän työtä ja toimintaa.
Helmet 17/2020 Tutkijan kirjoittama kirja => 🎧 Gustafsberg Harri, Karhuryhmä (9,17) 👍👎 🎧 2020 Äänikirja
Karhuryhmä valikoitui lukupiirimme kirjaksi. En ole ennen tämän tyyppisiä kirjoja lukenut mutta tämä olikin oikein positiivinen kokemus. Kuuntelin äänikirjana ja tämä oli siihen tosi hyvä. Ei sitä edes tällainen tavan tallaaja tajuakkaan mitä kaikkea täällä meillä peräkorpi Suomessakin tapahtuu 😅
Ei kai kirjassa isompaa vikaa ollut. Mutta kun on lukenut yhden känniääliöidiootin kiinnioton tarinan, haluaisi että se jäisi viimeiseksi. Todellisuus on toimintaelokuvia harmaampaa.
Mielenkiintoinen kirja kahdellakin tapaa. Ensinnäkin hienoja tarinoita Karhuryhmän keikoista ja toimintatavoista sekä hyviä mielenhallintaan liittyviä pointteja.
Kirja yllätti. Odotin erilaista kirjaa, yllätyin positiivisesti. Kirjasta saa paljon ajatuksia omaan arkeen liittyen tunteiden hallintaa ja yleisesti psyykeestä.