Takana on pitkä yhteinen elämä, jossa on ollut alusta asti säröjä. Vai onko kohtuullista, että puoliso hallitsee raivokohtauksillaan koko perhettä, päättää mitä toinen laittaa päälleen ja huutaa keskellä katua, oli lapsi sitten vielä kohdussa tai unilla vaunuissaan?
Nina Honkasen kolmas romaani on menneestä nykyiseen ja takaisin liikkuva kuvaus huojuvasta avioliitosta. Samalla se on mustan huumorin ja elämänilon maustama selviytymistarina. Tarina ravistelee, mutta myös lohduttaa ja kannustaa.
Kirjailija-käsikirjoittaja Nina Honkanen syntyi Porissa vuonna 1968, varttui Raumalla ja muutti Helsinkiin 80-luvulla. Muun muassa kaksi romaania, tietokirjoja, kuunnelmia, dokumentteja, tv-sarjan, näytelmän, kolumneja ja neljä poikaa maailmaan saattanut Honkanen on kirjoittanut työkseen 25 vuotta, viimeisimpänä Onnelliseksi - Seksuaalisuus läpi elämänkaaren -tietokirjan. Hän on myös työskennellyt radio- ja tv-toimittajana. Esikoisromaanista Gladiaattori on tekeillä kansainvälinen elokuva. Honkasen mielestä joustavuus, juokseminen, myötätunto ja rakkaus ovat paras tapa ylläpitää mielenterveyttä.
Kirjaa on kovasti kehuttu, mutta minuun tämä ei tee vaikutusta. Eri aikatasoilla hyppimisessä ei ole mitään funktiota, ja tasoja on niin monia että tekee aikajanan hahmottamisesta haastavaa. Kappaleet toistavat itseään, parasta antia olivat lapsen perheneuvolakohtaukset. Lopun teatraalinen uhriutumisulina on varsinainen antikliimaksi.
Tätä kirjaa on vaikea tähdillä arvioida. Kirjana on se on hyvin kirjoitettu, hyvin tunnelmiltaan tavoitettu, henkilöhahmoiltaan (erityisesti pieni Toivo) uskottava, mutta kun aiheena pahasti pieleenmennyt avioliitto ja raskas henkinen väkivalta, niin lukukokemuksena karu, karmiva ja ahdistava. Äitiyden ja syyllisyyden kuvaukset tunnisti kyllä hyvin.
Kävi niin, että lukemista ei yhtäältä meinannut haluta jatkaa ja toisaalta taas halusi nopeuttaa, että saisi äkkiä pois. Harvinainen tunne kaikkinensa.
Huumoria ei paljon ole, joskin kutittelevia kielikuvia kirjailija oli löytänyt.
Olisin niin halunnut tykätä tästä! Teema, henkinen väkivalta, on todella tärkeä, ja kirjassa "parasta" olikin tällaisen väkivallan ja valta-asetelman harvinaisen suora kuvaus. Sirpaloitu aikajana on ollut jo pitkään muotia, ja joskus sen käyttö on onnistunutta. Tässä ei niinkään. Tämä sekä muut kirjalliset ratkaisut ja hieman jaaritteleva kerronta tekivät kirjasta melko sekavan.
Kirja oli periaatteessa ihan hyvin kirjoitettu, mutta ajasta toiseen hyppiminen sekoitti. Olisi ollut mielenkiintoista seurata tilanteen kehittymistä kronologisesti. Lisäksi puolen välin jälkeen sisältö alkoi tuntua toistolta.
Ylipitkä. Tuntui, että kaikki oli jo sanottu ensimmäisen sadan sivun jälkeen, mutta jostain syystä tarinaa jatkettiin vielä 200 sivua päälle. Kiinnostava aihe tosin.
Pohjakosketus on inhimillinen kuvaus haastavasta parisuhteesta ja siitä, kuinka elämän pohjakosketuksesta selvitään ja jatketaan vaikeuksien kautta eteenpäin. Lukukokemus on rankka mutta lukijalle jää kirjasta hyvä mieli.