Eliitti

by Maija Laura Kauhanen

Raju esikoisromaani koulupihan armottomista jakolinjoista ja ystävyyden ihmeestä.

Inkku, Karla ja Ilmo ovat lahjakkaita koululaisia ja keskiluokkaisten perheiden toivottuja lapsia 90-luvun Suomessa. Mutta koulupihan julmassa maailmassa kaikista kolmesta tulee tahoillaan pohjasakkaa. Peruskoulun jälkeen he pakenevat Helsinkiin arvostettuun Eliittilukioon.
Kun Inkku ja Karla kohtaavat lukiossa Ilmon, on pieni ihme, että yksikin heistä voi oppia luottamaan uuteen ihmiseen. Tiivis ystävyys kantaa aikuisuuteen asti, kunnes kansallinen tragedia uhkaa repiä kaiken hajalle.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook

266 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

Reviews

[Suketus · Rating 4 out of 5]

Tässä kirjassa on särmää, joka näkyy etenkin henkilöhahmoissa. He eivät ole mukavia tai sympaattisia, mutteivät toisaalta mitään hirviöitäkään. Pikemminkin omien traumojensa ja haavojensa vankeja olematta kuitenkaan rasittavia ja nyyhkiviä uhreja. Terävää, toimivaa kerrontaa, tarina, joka imaisee mukaansa. Hieno löytö.

[Samu · Rating 3 out of 5]

Ristiriitaiset fiilikset. Tässä on paljon hyvää kirjoittamista, mutta aika sekava rakenne ja paaaaaaaaaljon toistoa. Rakenne tuntuu lähinnä kikkailulta, jossa halutaan osoittaa, mitä osataan, eikä se mielestäni juurikaan palvele itse kirjan sanomaa mitenkään. Sanoisin, että kirjan markkinointi on myös epäonnistunut ja se vaikutti itselläkin lukukokemukseen. Kuvittelin tämän kertovan siitä Eliittilukiosta, vaikka sitähän tässä ei juurikaan käsitellä. Lapsuuskuvaus oli osittain todella hienoa, kehyskunnassa kasvaneelle erittäin tuttua tavaraa. Muutamia vähän kummallisia juonikuvioita tungettu väkisin mukaan. Ehkä muutenkin vähän liikaa kaikkea vaikka tiivistämisellä ja rakenteen selkeyttämisellä olisi jo päästy aika hienoon lopputulokseen. Ei huono kirja mitenkään, vaikka valitankin. Kiinnostaa nähdä, mitä kirjailijalta tulee seuraavaksi.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Etenkin koulumaailman armottomien hierarkioiden ja pikkukunnassa kasvamisen kuvaus on tässä teoksessa tunnistettavaa ja särmikästä, mutta jokin poukkoilevuus ja perustelemattomuus ja asetelmallisuus tässä jätti lopulta aika etäälle.

Kiinnostavimmat kohtaukset kerrottiin vauhdilla, mikä teki tapahtumiin ja henkilöiden psykologiaan syventymisen vähän hankalaksi. Kiinnostava kuitenkin, ilman muuta!

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Jäi tunne, että tämä oli enemmän terapiakirja tekijälleen kuin romaani muille. Kiintoisat teemat hautautuivat sotkuiseksi vyyhdiksi hiukan liian yritteliään verbaliikan alle. Olisi pitänyt uskoa enemmän siihen, että tarina kantaa ilman liiallista selittämistäkin. Teemat olivat sinänsä kiinnostavia, koskettaviakin, ja niihin oli löydetty uusia näkökulmia, mutta silti mietin koko ajan, että kirjoitin itse tällaista runollista tajunnanvirtaa lukioiässä - nyt haluaisin joutua itse ajattelemaan sen sijaan että ponnistelen pysyäkseni ajatuksenjuoksun ja juonen kärryillä.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Henkilöt herättävät ristiriitaisia tunteita, aika ajoin jopa ärsyttäviä ja se laittoi pohtimaan omaa itseään jopa inhottavalla tavalla. Tästä plussaa, muuten tarina oli poukkoileva, eikä loppuaan tarjonnut oikein mitään ratkaisua.

[Kiki · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä
Olisin halunnut pitää tästä enemmän!
Aihe oli hyvä, hahmot myös. Valitettavasti aikatasoissa hyppely sekoitti lukukokemusta liikaa.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Eliitti kertoo kahdesta tytöstä, jotka kasvavat pääkaupunkiseudun liepeillä. Koulussa he ovat kaikkea muuta kuin eliittiä, mutta yläasteen jälkeen ovet avautuvat helsinkiläiseen eliittilukioon. Siellä tytöt kohtaavat Seinäjoelta muuttaneen Ilmon ja ystävystyvät tämän kanssa, ja siitä sitten seuraa draamaa aina yliopistovuosiin asti.

Jokaisella kolmella on jonkinlainen koulukiusatun ja syrjäänpainetun asema, johon jokainen suhtautuu vähän eri tavalla. Mukaan nivoutuvat myös Jokelan koulusurmat, joka hajoittaa kolmikkoa entisestään eri suuntiin. Ratkaisu, jossa tytöt, Inkku ja Karla, pääsevät ääneen kertojina ja ulkoa mukaan tullut Ilmo dialogin lisäksi omien kirjoitustensa kautta, on oiva.

Eliitti oli kiinnostava kirja. Aina on tietysti mukava lukea omaan aikaan sijoittuvia kirjoja, kirjan päähenkilöt ovat minua muutaman vuoden nuorempia, joten ympäristö oli tietysti hyvin tuttu. Minäkin pakenin yläasteelta tasokkaaseen lukioon, tosin Jyväskylän mittapuulla ei juuri eliittilukioista voi puhua. Asetelma on siis tuttu ja kirjassa haudutelluissa ajatuksissakin on paljon tuttua ja omaa. Siksikin Eliitti toimi, kyllä minä näitä ihmisiä ymmärsin.

[iltatee · Rating 3 out of 5]

Mä odotin jotain ihan erilaista ja se varmasti vaikutti lukukokemukseeni. En ehkä ollu niin avoin kaikille juonenkäänteille, koska kaipasin sitä eliittilukiokuvausta vaan koko ajan. Mun on vaikee sanoa tästä mitään. Luin ihan mielelläni, paitsi loppu alkoi olla niin toisteinen, että kyllästyin jo. Mut sit olin kuitenkin pääasiassa hämmentynyt suurimman osan aikaa.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 1 out of 5]

Kerronta tökki niin pahasti ja kirja oli jotenkin sekavan tuntuinen, etten jaksanut loppuun asti vaikka reippaasti yli puolenvälin jaksoinkin tarpoa. Kirjan päähenkilöt jäivät liian etäisiksi, joten tarinaan ja jaksanut keskittyä.

[Jenniina J. · Rating 4 out of 5]

Eliitti käsittelee koulukiusaamista nimenomaan sellaisena kasvottomana hierarkiana. Mielestäni suurin ansio on se, että tää kuvaa ihan pysäyttävän hyvin just sitä epäinhimillistämisen herättämää raivoa!

Ja sitä, miten koko suhde itseen muuttuu helposti lopulta mekaaniseksi, kun siihen hierarkiaan havahtuu & sit tekee kaikkensa mukautuakseen siihen, ettei joutuisi aggresiivisesti ulossuljetuksi.

Kokonaisuutena en ehkä haltioitunut tästä ihan niin paljon, kuin ensimmäisellä lukukerralla tämän ilmestymisen aikaan.

Niin kuin joku muukin täällä sanoi, rakenne on vähän sekava. Ja paikoitellen turhan toisteinen.

Vaikka yksittäisten kohtausten tunnelataus oli mielestäni paikoitellen loistelias, draaman kaari ei sittenkään oikein sykähdytä, ”grande finale ” tuntui jotenkin vähän lapselliselta & mahtipontiselta & toisaalta kädenlämpöiseltä yhtä aikaa.

Ehkä en vaan oo enää tarpeeks nuori nauttiakseni näin ehdottomista tunteista.

[S · Rating 2 out of 5]

En valitettavasti jaksanut puoliväliä pidemmälle. Odotin koko ajan, että kohta alkaa jonkinlainen reflektio ja pohdinta, tai tapahtuu jotain isoa, mutta vielä puolivälissäkin tarina oli lähinnä kokoelma hahmojen erilaisia kokemuksia ja asioita. Samalla hahmot jäivät etäisiksi, heillä ei oikein ollut punaista lankaa tai mitään pääasiallista teemaa, vaan loputtomasti sekavia sivujuonteita ja yksityiskohtia.

Olisin myös kaivannut jotain siitä, mitä eliitti on ja miten sosiaaliset hierarkiat rakentuvat (siis vaikka hahmojen näkökulmasta). Nyt jäi vähän päämäärättömäksi kuvailuksi koulumaailmasta ja aikuistumisesta. Ehkä aikanaan tämä oli mullistavampi, mutta nykyään aihetta on jo käsitelty jonkin verran, eikä tämä teos tarjonnut oikein mitään.

[Linda W.]

Mielenkiintoinen ja todellinen tarina. Jäin kaipaamaan vastauksia, sillä henkilöihin ja tapahtumiin ei mielestäni syvennytty tarpeeksi. Koulumaailmaa raapaistiin tapahtumien puolesta hyvin pintapuolisesti, mutta silti ne vaikuttivat radikaalisti koko kirjan ajan. Uskon, että lukija olisi kiinnittynyt teokseen paremmin, jos Konkreettiset tapahtumat olisivat saaneet enemmän tilaa. Useissa kohdissa huomasin menneeni sekaisin aikatasojen ja kertojien jatkuvan vaihtumisen vuoksi. Kieli oli kuitenkin oivaltavaa ja itse tarina ajatuksia herättävä.

[Noora · Rating 2 out of 5]

Ei mikään hyvänmielen kirja tämä. Tärkeä asia, mutta toteutus jätti toivomisen varaa. Muistelukohdat 90-luvulta olivat ehkä liiankin tietoisesti kerrottu ja ajan hengen mukaisia asioita oli ripoteltu kertomukseen laskelmoidusti. Kertomus liikkui myös liian monessa aikatasossa. Päähenkilöt eivät myöskään olleet kaikesta huolimatta kovin samaistuttavia tai edes pidettäviä. Kielellä kikkailua oli myös omaan makuuni liikaa. Erilaisella toteutuksella kirja olisi ollut parempi.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Koukuttava, koskettava ja loppuun asti otteessaan pitävä kirja. "Page-turner"; tätä kirjaa oli pakko päästä iltaisin lukemaan ja nukkumaan en malttanut mennä. Taisin olla just eikä melkein kohdeyleisöä, kun kaikki popkulttuuriviittaukset osuivat suoraan lapsuus- ja nuoruusmuistoihini. Mitään mullistavaa ei tässä kirjassa ollut, mutta lukukokemus oli silti hyvä.

[Tuuli - Korpimaan lukija · Rating 3 out of 5]

Tää oli tosi vaikea kuunneltava. Lopussa meni niin hankalaksi mm. itsetuhoisuuteen liittyvien asioiden takia, että skippasin kuuntelemaan vain loppua. Tässä käsiteltiin myös aika paljon päähenkilön seksuaalisuutta, johon en itse ollenkaan samaistunut enkä siitä siksi niin pitänyt. Epäilen kuitenkin, että voimakas kokemus sellaiselle, joka hahmoon samaistuu.

[Kaisa · Rating 4 out of 5]

Ihmeköynnöksen innoittamana tartuin tähän, enkä pettynyt! Taitavasti Kauhanen rakentaa kiusatun näkökulmaa, joka harvemmin tulee nähdyksi. Kouluampumisen tuominen tarinaan, ja sen ymmärtäminen, on raju valinta, mutta tärkeä ja avartaa kiusatun ajattelumaailmaa. Ei tätä mukava ollut lukea, mutta silti teki mieli koko ajan tarttua kirjaan. Kauhaselta aion lukea lisää!

[Riikka Koo]

Viilsi syvältä. Monessa kohtaa. Monesta kohtaa.

[Joan Owl · Rating 4 out of 5]

Suosittelen lämpimästä kaikille kiusaamisen vähättelijöille ja tasoryhmien vastustajille sekä koulussa menestyviä kadehtiville lukijoille.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Sukupolvielämys 90-luvulla koulunsa käyneelle. Tähän oli kyllä helppo upota, suosittelen lämpimästi. Aika pohdiskeleva tahdiltaan. Luin kolmessa päivässä.

[Dv12 · Rating 3 out of 5]

Kauniisti ja paikoin suorastaan lyyrisesti kirjoitettu monimutkainen ihmissuhdesotku

[Anna-Kaisa · Rating 2 out of 5]

Hieno sitaatti ulkopuolelle jäämisen kokemuksesta: "He ovat me ja me olemme muut". Kirjan rakenne turhan sekava ja toisteinen makuuni. Rankka aihe.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Olipahan taas. Kun kirja kuvaa lapsuutta, nuoruutta ja yliopiston sävyttämää nuorta aikuisuutta henkilöidensä ollessa oman ikäisiä ja kokemusten liipatessa aavistuksen omia, voinee olla jo ennen lukemista varma, että kirja koskettaa jostain syvältä.

Itse en ajattele tulleeni koskaan kiusatuksi, mutta ulkopuolinen (the tragedy of me) olin sattumanvaraisten tapahtumien seurauksena ja vasta aika myöhään lähempänä kolmeakymmentä on tajunnut koulumaailman vaikutukset omaan mielenmaisemaan ja kokemukseen asemastaan sosiaalisissa tilanteissa. Eliitti kuvaa hienosti nimenomaan sitä, millaiseksi itsetunto voi kehittyä, kun tietyssä iässä kokee, ettei ole osa sitä ryhmää, mitä pitäisi.

Kuvaisin Kauhasen kirjoitustyyliä tiiviiksi, osin ajatuksenvirtamaiseksi, osin kirkkaan tiivistetyksi ja tiiviiksi. Paljon ehditään sanoa puolessa sivussa ja ajatuksia herää suunnasta ja toisesta. Kirjan päähenkilöt, Inkku, Karla ja Ilmo ovat hurmaavan ristiriitaisia, rasittavia, analyyttisia, omanarvontuntoisia, vihaisia, masentuneita, ärsyttäviä ja välillä ihania ja niin samaistuttavia. Ystävyys, oli se valinta tai ajautumista, kuvataan realistisesti; ulkopuolisuuden aiheuttama pettymys ja viha elävästi, mutta kaikista eniten arvostin taitavaa kuvausta siitä, kuinka katkeruutta herättävään kohteluun voi reagoida, koska eri lailla tekevät kaikki kolme henkilöä.

Karla turhautuvana, eteenpäin pyrkivänä, ehkä jotain kieltävänä, mukaan helposti poimittavana mutta ei täysin kosketettavana ja itseään sabotoivana aiheutti puolesta välistä lähtien väristyksiä ja sai kuvaamaan sivuja muistiin. Näin voi sanoa ja näin voi joitain tunteita täydellisesti kuvata.

Lukeminen takkusi jostain syystä alussa ja jäin (en tiedä, ehkä epäreilusti) miettimään kirjan loputtua, oliko kirjassa nähtävissä kirjoittamisen kehitys vai aikuisuuden vaikutus. Loppu oli kuitenkin dialogiltaan ja yksityisten tunteiden kuvaukseltaan ilotulitusta.

[Pia Vilmi · Rating 3 out of 5]

Ravisteleva teos, syvälle lasten ja nuorten arkeen uppoava tarina, jossa jokainen kolmesta päähenkilöstä jää ulkopuoliseksi, ensin lapsuudessa, sitten nuoruudessa ja lopulta varhaisessa aikuisuudessaankin. Mikään ei muutu, vaikka elämän ja ystävien piiri vaihtuu. Lohduton ja valitettavan tosi ajankuva. Kirja joka on pitänyt kirjoittaa, jotta tietäisimme.

[Zaira · Rating 1 out of 5]

Tämä kirja ei kyllä ollu yhtään sitä, mitä takakannen teksti antoi olettaa. Loppua kohden en jaksanut enää edes kunnolla lukea, vaan hyppäilin joidenkin kohtien yli (lukemattomat ryyppyreissut eivät vaan jaksaneet kiinnostaa). Päähenkilöt jäivät etäisiksi. Jos tarkoitus oli kuvata koulukiusattujen sielunelämää, niin kirjan sisältö oli kyllä kaukana siitä.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Aihe on lempparini mutta luin vähän pätkittäin ja sen takia oli hankala pysyä mukana. Kirjan kerronta kun oli vielä sellainen, mikä pahensi kyytiltä tippumista.

Hivenen sekava, mutta pidin silti. Kolme ja puoli olisi oikea tähditys.

[Mari Moisio · Rating 3 out of 5]

Ihan jees kirja koulukiusaamisesta nyyt vaan on liian paljon ollut kaikkea. Väsyttävä välillä.