Patriarkkoja ja oligarkkeja

by Rene Nyberg

Pitkän diplomaattiuran tehneen Venäjän-tuntijan esseekirja kertoo Suomen ja Venäjän lähihistoriasta, mutta valaisee myös Neuvostoliiton todellisuutta. Nyberg luotaa nyky-Venäjää mielenkiintoisesti kahden Putinin väkevän taustavoiman ja kanssapelaajan – ortodoksisten kirkonmiesten ja oligarkkien – kautta.

Kirjassa haetaan ja myös saadaan vastauksia Venäjän ja Suomen kiinteitä suhteita kuvaaviin kysymyksiin: kuinka Neuvostoliiton brutaali charmi vaikutti aikoinaan Suomeen, miksi Suomen luterilainen kirkko ryhtyi oppikeskusteluihin ateistisen Neuvostoliiton ortodoksikirkon kanssa tai miten Venäjä ampui itseään jalkaan estämällä puun viennin Suomeen.

Genres: Russia, Nonfiction

275 pages, Hardcover

Published January 1, 2019

Reviews

[Mika Koivunen · Rating 3 out of 5]

Ajatelmia, hahmotuksia, muisteluita ja paljon nimiä, mutta odotin laajempia analyyseja, syy-seuraussuhteiden syvempää perkaamista. Nyt jäi vaikutelma hätäisesti kasatusta katsauksesta Venäjän vuosiin. Tuntui, että kirjassa oli tärkeää listata kaikki tahot joiden kanssa kirjoittaja oli tekemisissä, mutta itse tekemisen laajempi kuvaus olisi ollut kiinnostavampaa. Fokus ei ollut hukassa, mutta se ei vaan ollut nyt tarpeeksi terävä.

[Denise · Rating 3 out of 5]

Finnish-Russian relations in recent history recounted from the perspective of a Finnish diplomat should be highly interesting reading, but Nyberg didn't really have all that much new to offer. I wasn't overly interested in the church angle and skimmed a lot of that, but there were some interesting tidbits in the latter half of the book.

[LisaZen · Rating 4 out of 5]

Erinomaisesti kirjoitettu ja toimitettu luotaus Venäjän politiikkaan ja talouteen. Entisten diplomaattien kirjoitukset tapaavat olla niin varovaisia, että varsinkaan tavallinen lukija ei niistä helposti löydä paljonkaan asiallisesti kiinnostavaa. Nyberg ei kuitenkaan ollut tavallinen harmaa rividiplomaatti, vaan selkeäsanainen ja älykäs toimija, jonka urassa on ollut todellisen valtiomiehen sävyjä.

Nuoremmilta sukupolvilta puuttuu nykyisin hälyttävässä määrin historian ymmärrystä. Tätä ilmentää taipumus huiskaista kirkon rooli ja merkitys sivuun ilmiönä, joka on menettänyt merkityksensä. Kirkko on kuitenkin merkittävä tekijä maallistuneessakin maailmassa eikä sillä tarvitse olla paljonkaan tekemistä varsinaisen uskonnollisuuden kanssa. Yli 2000 vuotta historiaa ei katoa noin vain; päinvastoin, maallistuminen on tehnyt kirkosta ja hengellisyydestä yhteiskunnan piilotajunnan. Jos haluaa vakavasti ymmärtää yhteiskunnan kehitystä, on tunnettava myös sen syvärakenteita ja kauas menneisyyteen ulottuvat juuret. Selkokielelle kiteytettynä: Venäjän johdossa valtaa käyttää kourallinen ihmisiä. He eivät ole päätyneet asemiinsa sattumalta, vaan heidät on valittu. Yksi haara harvoja valittuja on Venäjän ortodoksisen kirkon johto (patriarkat). Sen historiaa on siis syytä ymmärtää. Politiikassa käy välillä niin, että suorat kontaktit poliitikkojen välillä eivät ole mahdollisia. Silloin tarvitaan toista viestikanavaa - esimerkiksi kirkkoa.

Kirjan lähestymistapa Venäjään on oivallisesti toteutettu voimakeskittymien kirkko ja maallinen valta kautta. Molempien piiristä tarkasteluun on valittu muutamia keskeisiä henkilöitä, joista useimmat kirjoittaja on itse tavannut ainakin ohimennen. Henkilöistä ei juuri juoruilla, vaikkei Nybergin teksti suinkaan kuivaakaan ole. Kirjassa tavataan myös joitakin länsimaisia poliitikkoja, saksalaisia varsinkin, Nybergin kollegoja, joiden näkemykset täydentävät kirjoittajan omia näkemyksiä. Kirjoittaja on tutustunut huolellisesti erilaisiin kirjoitettuihin lähteisiin ja konsultoinut keskeisiä suomalaisia poliitikkoja, kuten Tarja Halosta, Paavo Lipposta ja Esko Ahoa. Kirjan lähdeaineisto vaikuttaa kiinnostavalta; siksi olisinkin toivonut, ettei lähdekirjallisuus olisi jäänyt vain alaviitteisiin, vaan ainakin tärkeimmät kirjat olisi koottu erilliseen kirjallisuusluetteloon. Viitteistä kirjoja on hieman hankalaa poimia, mutta inspiroivaa luettavaa sieltä ehdottomasti löytyy.

[Jarno Mehtiö · Rating 3 out of 5]

Anekdootteja. Paljon anekdootteja. Vähän analysointia, pohdintaa tai laajempaa kartoitusta.

[Julia · Rating 3 out of 5]

Esseemuotoista toteutusta oli vaikea hahmottaa, joten jonkinlainen selventävä esipuhe olisi ollut vähintään paikallaan. Aihepiiriin perehtyneellekin etenkin alkupuoli anekdootteineen tuntui hengästyttävältä, ja mukana oli vaikea pysyä. Kirja parani loppupuoliskolla, ja talous- ja ulkosuhteiden käsittely tempasi mukaansa.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Patriarkkaosio ei kiinnostanut yhtään, mutta oligarkeista ja muusta Venäjän ja Suomen lähisuhteiden historiasta oli sitten sitäkin kiinnostavampaa lukea.

[Juha Kähkönen · Rating 3 out of 5]

Hengästyttävän paljon nimiä ja tapahtumia, pitkän uran tapahtumia läpijuostuna.

[Katri · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen muistelma, mutta mielestäni tässä ei kyllä käsitelty patriarkkoja tai oligarkkeja kovin johdonmukaisesti.

[R2 · Rating 4 out of 5]

Erittäin mielenkiintoinen kirja mietteistä Venäjän suunnalta

[Iina Rahkola · Rating 2 out of 5]

Odotin tältä kirjalta aika paljon enemmän kuin siitä sain. Suurimmalta osaltaan kirja oli kuin isoisän muistelmat: hajanainen, vailla selkeää punaista lankaa ja täynnä kirjoittajan erinomaisuutta kuvaavia anekdootteja. Sellaisista luvuista, joiden aiheesta ei ennakolta paljoa tiennyt ei jäänyt oikein mitään käteen, mutta niistä, mistä ennakolta tiesi ei tullut oikein mitään uutta. Vähän väliä sivuilla vilahteli "suoria sitaatteja", jotka olisi mielestäni voinut huolettaa kirjoittaa myös suomeksi suoraan, ja vaikka lisätä alkuperäisen muodon alaviitteisiin, veikkaan että suurimmalle osalle suomalaisista saksa ei avaudu vaikka idiomi olisi kuinka iskevä.
Ansio tälle kirjalle on se, että nyt pohja tutkimukselle Venäjän ja Suomen kirkkojen oppikeskusteluista on avattu, toivottavasti seuraava niistä julkaistu kirja on kriittistä tutkimusta.

[Pekka Mukkala · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja oli melkoinen pettymys, sillä odotukset olivat korkealla. Kirja alkaa Venäjän ja Suomen ortodoksikirkon suhteita käsittelevällä osuudella, jota Päivi Istala monotonisesti lukee. Meinasin jo jättää kirja kesken, mutta onneksi kirjoittaja siirtyi oligarkkeihin, jolloin teksti oli jo kohtuullista. Ongelma oli kuitenkin se, että Nybergillä näyttää jutut loppuneen, joten hän lainaa pitkästi mm. Markku Kuisman kirjoituksia. Ei tätä voi kauheasti ainakaan kuunneltavaksi, sillä niin tylsää Istalan lukeminen oli. Pisteet 6/10.