What do you think?
Rate this book
Orjia ja isäntiä: Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla
Vuonna 1784 kuningas Kustaa III hankki Karibialta pikkuriikkisen Saint-Barthelemyn kalliosaaren, josta tuli hyvän sataman ansiosta orjatalouden solmukohta. Tiesitkö, että saaren ylläpitämiseen osallistuivat myös suomalaistaustaiset kuvernöörit, sotilaat ja merimiehet? Suomalaiset myös sijoittivat orjatalouteen ja hyötyivät
kaupasta. Tulihan raaka-ainekin Turun sokeritehtaalle Karibian orjaplantaaseilta.
kaupasta. Tulihan raaka-ainekin Turun sokeritehtaalle Karibian orjaplantaaseilta.
315 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
9 people are currently reading
99 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
May 21, 2021
Todella kiinnostava tietokirja yhdestä maailman viimeisistä maista, joka luopui orjuudesta.
Orjakaupan historiaa Ruotsin kuningaskunnassa tai ylipäätään Pohjoismaissa ei juurikaan käsitellä missään, joten tämä oli täynnä uutta informaatiota. En tiennyt, että Tanska kävi orjakauppaa isoilla voitoilla. Ruotsi ei ollut ihmisoikeuksien edelläkävijä
Teos referoi onnistuneesti keskustelua, joka Ruotsissa käytiin orjuuden lakkauttamisen puolesta ja sitä vastaan. Keskustelu muistutti monin osin tällä hetkellä käynnissä olevaa keskustelua mm. ilmastonmuutoksen torjunnasta.
Rakenteeltaan tasaisen hyvä tietokirja, välillä äänikirjassa teemoiteltu rakenne aiheutti vähän ongelmia, kun vuosiluvut menivät sekaisin.
Orjakaupan historiaa Ruotsin kuningaskunnassa tai ylipäätään Pohjoismaissa ei juurikaan käsitellä missään, joten tämä oli täynnä uutta informaatiota. En tiennyt, että Tanska kävi orjakauppaa isoilla voitoilla. Ruotsi ei ollut ihmisoikeuksien edelläkävijä
Teos referoi onnistuneesti keskustelua, joka Ruotsissa käytiin orjuuden lakkauttamisen puolesta ja sitä vastaan. Keskustelu muistutti monin osin tällä hetkellä käynnissä olevaa keskustelua mm. ilmastonmuutoksen torjunnasta.
Rakenteeltaan tasaisen hyvä tietokirja, välillä äänikirjassa teemoiteltu rakenne aiheutti vähän ongelmia, kun vuosiluvut menivät sekaisin.
January 28, 2020
Kirjan otsikko lupaa paljon, mutta sisältöä on yllättävän vähän. Kirjan perusteella Ruotsin siirtomaavalta oli hyvin vähäpätöistä ja rajoittui vain yhteen mitättömään saareen, ja Suomen osuus tästä siirtomaavallasta oli vielä sitäkin vähäisempää ja rajoittui kouralliseen virkamiehiä, merimiehiä ja sotilaita. Saarella käytiin orjakauppaa ja Ruotsikin toi orjia Afrikasta, mutta volyymit olivat muihin Euroopan suurvaltoihin verrattuna häviävän pieniä.
Asiasisältö olisi siis mahtunut paljon tiiviimpäänkin kirjaan, tai vaihtoehtoisesti sitä olisi tässä sivumäärässä voinut käsitellä paljon syvemmällä tasolla kuin nyt käsiteltiin. Esipuheen mukaan tekijät halusivat tehdä dokumenttielokuvan, mutta rahoitussyistä syntyikin kirja. Se selittänee kerronnan laveuden ja toisteisuuden.
Asiasisältö olisi siis mahtunut paljon tiiviimpäänkin kirjaan, tai vaihtoehtoisesti sitä olisi tässä sivumäärässä voinut käsitellä paljon syvemmällä tasolla kuin nyt käsiteltiin. Esipuheen mukaan tekijät halusivat tehdä dokumenttielokuvan, mutta rahoitussyistä syntyikin kirja. Se selittänee kerronnan laveuden ja toisteisuuden.
September 2, 2019
Yli 12 miljoonaa ihmistä rahdattiin orjiksi alueille jotka oli suurimmaksi osaksi ryövätty Amerikan intiaaneilta. Orjakauppiaat ja koko Eurooppa lähti taloudelliseen nousuun ja hyvinvointiin 40 000 orjalaivan synkällä lastilla. Ruotsi-Suomi hallinnoi yhtä keskeistä orjakaupan solmukohtaa Karibialla.
November 3, 2019
Sujuvasti kirjoitettu historiateos Karibian orjakaupoista ja sen tuottamasta vauraudesta aikansa Ruotsi-Suomelle. Välillä teosta vaivaa nimien kavalkadi ja ote aiheeseen katoaa, teoksena kuitenkin huomattavan tärkeä.
Harmittaa kun en itse muista millä tavoin peruskoulun ja lukion historiankirjoissa asiaa käsitellään.
Harmittaa kun en itse muista millä tavoin peruskoulun ja lukion historiankirjoissa asiaa käsitellään.
July 27, 2023
Todella hyvä ja tärkeä kirja!
February 9, 2021
Kirja on kattava tietopaketti Ruotsin siirtomaavallan orjakaupasta. Pieni saari Karibianmerellä siirtyy Ruotsin omistukseen 1700-luvun lopulla ja yhdeksi sen kuvernööreistä valitaan suomalainen Stackelberg jonka patsas on edelleen Gustavian keskustassa. Saaren pääkaupunki on siis edelleen Gustavia Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n mukaan. Saarella harjoitettiin orjakauppaa ajan tavan mukaan ja ruotsalaisilla ja suomalaisilla saaren asukkailla oli myös omia orjia. Suurin osa saarella asuvista valkoihoisista oli ranskankielisiä koska St. Barthelemyn saari oli ennen kuulunut Ranskalle. Gustavian satama oli vapaakauppasatama, sinne tulivat ranskalaiset, hollantilaiset, yhdysvaltalaiset, espanjalaiset ja brittialukset. Monet niistä olivat orjalastissa. Orjat purettiin laivoista ja myytiin torilla. Ne jotka myytiin muille saarille tai Yhdysvaltoihin, siirrettiin säilöön varastorakennukseen odottamaan siirtoa omistajilleen. Rakennus on nykyään museona. Saarella asuu tänä päivänä lähinnä rikkaita valkoihoisia ja mustaa väestöä ei ole kuin nimeksi. Orjakaupan kieltämisen ja orjien vapauttamisen jälkeen vapaat mustat lähtivät etsimään onneaan muille saarille. Kaikki kirjan sisältämä tieto oli itselleni aivan uutta. En ollut ikinä kuullutkaan että Ruotsilla olisi ollut omistuksia Länsi-Intiassa, orjakaupasta puhumattakaan. Myös kirjassa mainitut ruotsalaiset ja suomalaiset henkilöt olivat tuntemattomia, Nordenskiöldiä lukuunottamatta. Mutta enpä hänestäkään tiennyt että mies kuoli ollessaan perustamassa Afrikan rannikolle ihanneyhteiskuntaa, Freetownia, missä valkoiset ja mustat eläisivät tasa-arvoisina ja sovussa rinta rinnan. Mies oli aikaansa edellä. Kenties karmivin luku on kirjan epilogi missä muistutetaan että nykyään elää orjuudessa tai orjuuden kaltaisissa olosuhteissa n. 40 miljoonaa ihmistä joka on enemmän kuin orjakaupan kukoistusaikoina. Ja puolet näistä on lapsia. Entisen orjan jälkeläinen Marius Stakelborough joka pitää St. Barthelemyn saarella kuuluisaa baaria, ei ole katkera ruotsalaisille vaan vaalii saaren ruotsalaista historiaa. Orjuudesta hän sanoo: "Se kaikki on historiaa. Ruotsalaiset pitivät esi-isiäni orjina, nyt Ruotsin kuningas on myöntänyt minulle mitalin ja käynyt baarissani. Sellaista historia on. En voisi koskaan vihata ketään." Entisen kuvernöörin Stackelbergin jälkeläiset käyvät säännöllisesti tapaamassa Mariusta. Dna-selvitystä ei ole kuitenkaan tehty siitä ovatko Marius Stakelborough ja kuvernööri Stackelbergin jälkeläiset keskenään läheistäkin sukua. Mariuksen mukaan tämä ei ole tarpeellista.
July 9, 2020
Mukava lukea hyvin kirjoitettua kotimaista tietokirjallisuutta. Taustatyötä on selvästi tehty paljon, eikä kielen kanssa kikkailla turhaan. Eleettömyys ja kauhistelemattomuus ovat toimivia tehokeinoja.
Muutamissa kohdissa kirjoittajien yleinen maailmankatsomus tuntuu puskevan läpi, esimerkiksi plantaasiviljelyä moititaan maata köyhdyttävästä monokulttuurista, mutta tätä agrologista näkemystä ei perustella millään. Samoin olisi toivonut, että orjuuden lakkauttamiskampanjoissa levitetyn vääristellyn tiedon eettisyyttä olisi hieman enemmän pohdittu. Tämä siksi, että kirjoittajat tuovat esille abolitionismin toimivan esimerkkinä nykyiselle kansalaisaktivismille. Jälkikäteen voidaan tietenkin todeta, että silloin toimittiin oikein.
On kummallista miten vähän Pohjois-Euroopan osuudesta orjakauppaan on vuosikymmenet puhuttu. Silti nikottelen hieman ajatusta siitä, että kyse olisi "meidän" historiastamme; tiesivätkö vaikkapa itäsuomalaiset savupirttiläiset mistä sokeri tarkalleen ottaen tuli? Lopun huomio siitä, että orjuus ei suinkaan ole kadonnut, on sen sijaan tärkeä. Kaskiviljelijöiden jälkeläisille on paha sälyttää heidän tekemättä jättämisiään maailman turuilla, mutta se, että nyt tehdään niin vähän orjuuden poistamiseksi on väärin.
Muutamissa kohdissa kirjoittajien yleinen maailmankatsomus tuntuu puskevan läpi, esimerkiksi plantaasiviljelyä moititaan maata köyhdyttävästä monokulttuurista, mutta tätä agrologista näkemystä ei perustella millään. Samoin olisi toivonut, että orjuuden lakkauttamiskampanjoissa levitetyn vääristellyn tiedon eettisyyttä olisi hieman enemmän pohdittu. Tämä siksi, että kirjoittajat tuovat esille abolitionismin toimivan esimerkkinä nykyiselle kansalaisaktivismille. Jälkikäteen voidaan tietenkin todeta, että silloin toimittiin oikein.
On kummallista miten vähän Pohjois-Euroopan osuudesta orjakauppaan on vuosikymmenet puhuttu. Silti nikottelen hieman ajatusta siitä, että kyse olisi "meidän" historiastamme; tiesivätkö vaikkapa itäsuomalaiset savupirttiläiset mistä sokeri tarkalleen ottaen tuli? Lopun huomio siitä, että orjuus ei suinkaan ole kadonnut, on sen sijaan tärkeä. Kaskiviljelijöiden jälkeläisille on paha sälyttää heidän tekemättä jättämisiään maailman turuilla, mutta se, että nyt tehdään niin vähän orjuuden poistamiseksi on väärin.
October 24, 2020
Kirja oli odotuksiani parempi. Suurin osa kirjasta käsitteli melko neutraalin oloisesti lähdemateriaaleihin nojautuen Ruotsin sinänsä kiinnostavaa siirtomaaherruutta, tai lähinnä siihen liittyviä pyrkimyksiä, ja orjakauppaa lähinnä yhdellä Karibianmeren saarella. Hienoinen jälkikolonialistinen itsensä syyllistämisen häivähdys paistaa läpi. Suomi ja suomalaisetkin on kuvitellun ryhmäidentiteetin perusteella jostain syystä miellettävä syyllisiksi kansainväliseen orjakauppaan kuitenkaan perustelematta, millä perusteella kansallisvaltio, jota ei kirjassa käsitellyn orjakaupan aikaan ollut olemassa, on syyllinen kansainväliseen orjakauppaan vain siksi, että jotkut nykyisen kansallisvaltion aluella syntyneet itsensä ruotsalaisiksi mieltävät henkilöt siihen osallistuivat. Kerronnassa on jonkin verran ehkä ylimääräistäkin toistoa, mikä toisaalta kyllä auttaa muistamaan asioita ja korostaa olennaista melko monipolvisessa ja anekdootinomaisia yksityiskohtia täyteen ahdetussa kokonaisuudessa.
April 17, 2020
Melko perinteistä siirtomaahissaa tyyliin miehemme maailmalla, jota toki vähän kirjoitettu suomeksi. Luettelomaisuuden tilalle olisi kaivannut syvällisempää pohdintaa. Orjuuden historia vilisee virheitä. Faktantarkistusta tämä olisi kaivannut ennen julkaisua. Sääli, sillä aihe on mielenkiintoinen ja teos sujuvasti kirjoitettu.
August 24, 2021
Orjia ja isäntiä rikkoo hienosti mielikuvaa Suomesta, joka ei ole liittynyt kansainvälisiin kiusallisiin historioihin mitenkään. Oivallista lukijaa kuunnellessa voi viihdyttää itseään juomapelillä siitä, kuinka monta kertaa orjuuden kieltämistä vastustetaan samoilla perusteilla, kuin nykyään vastustetaan humanitääristä maahanmuuttoa, ilmastonmuutoksen vastaista työtä ja kehitysapua.
October 19, 2020
Ruotsalais-suomalainen = ruotsalainen
Ruotsi-Suomi = Ruotsi
Ruotsi-Suomi = Ruotsi
November 23, 2019
Populaarinen esitys Ruotsin kolonialistisesta historiasta ja suomalaisten roolista siinä.
Ihan hyvä kirja, joka valtavirtaistaa monia akateemisessa kirjallisuudessa todettua havaintoa kolonialismin ja nykykapitalismin välisestä yhteydestä, mutta selvästi materiaalia oli liian vähän.
Tämän kirjan suurin ongelma on lähes turhan täytemateriaalin runsaus. Ruotsalaisilla oli kiistatta siirtokuntia ja afrikkalaisia orjia ja suomalaiset osallistuivat ruotsalaisen imperialistiseen projektiin, mutta ei niin paljon, että siitä saisi kokonaisen kirjan. Tässä teoksessa poiketaan välillä Ruotsista ja Suomesta pois, kertomaan yleisesti kolonialismin ja orjuuden historiasta, joka toki on kiinnostavaa, mutta ei syy, miksi hankin kirjan
Olen näköjään lukenut liikaa kolonialismista, koska yleistä kolonialismia käsittelevissä osioissa ei ollut mitään uutta, mutta maallikolle tämä voi olla mieltä räjäyttävä teos. Ehkä juuri kytkemällä suomalaiset osaksi suurta globaalin kolonialismin historiaa, tavallinen ihminenkin voi tajuta koko historiallisen vaiheen vakakuuden ja sen vaikutuksen ulottumisen nykyaikaan. Kuitenkin koulutetummalle lukijalle tämä oli hieman tylsä kirja.
Ihan hyvä kirja, joka valtavirtaistaa monia akateemisessa kirjallisuudessa todettua havaintoa kolonialismin ja nykykapitalismin välisestä yhteydestä, mutta selvästi materiaalia oli liian vähän.
Tämän kirjan suurin ongelma on lähes turhan täytemateriaalin runsaus. Ruotsalaisilla oli kiistatta siirtokuntia ja afrikkalaisia orjia ja suomalaiset osallistuivat ruotsalaisen imperialistiseen projektiin, mutta ei niin paljon, että siitä saisi kokonaisen kirjan. Tässä teoksessa poiketaan välillä Ruotsista ja Suomesta pois, kertomaan yleisesti kolonialismin ja orjuuden historiasta, joka toki on kiinnostavaa, mutta ei syy, miksi hankin kirjan
Olen näköjään lukenut liikaa kolonialismista, koska yleistä kolonialismia käsittelevissä osioissa ei ollut mitään uutta, mutta maallikolle tämä voi olla mieltä räjäyttävä teos. Ehkä juuri kytkemällä suomalaiset osaksi suurta globaalin kolonialismin historiaa, tavallinen ihminenkin voi tajuta koko historiallisen vaiheen vakakuuden ja sen vaikutuksen ulottumisen nykyaikaan. Kuitenkin koulutetummalle lukijalle tämä oli hieman tylsä kirja.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews