Taivas ja syli: Kertomus parisuhdeväkivallasta vanhoillislestadiolaisessa perheessä

by Satu Lidman

Tämä on kertomus kärsimyksestä, kapinasta ja anteeksi­annosta. Kertomus kumppanin rakastamisesta ja pelkäämisestä, äitinä olemisen haasteista. Kertomus lujasta uskosta Jumalaan ja sen horjumisesta. Kertomus itsensä löytämisestä.

Päivi solmi avioliiton nuorena. Jo hääyönä alkoi fyysisen, seksuaalisen, henkisen ja hengellisen väkivallan kierre, joka kietoutui vanhoillislestadiolaiseen elämäntapaan. Pitkän avioliiton aikana syntyi kahdeksan lasta.

Taivas ja syli tarkastelee parisuhdeväkivaltaa yhden ihmisen elämäntarinan kautta ja pohtii sen kytköksiä uskonnolliseen yhteisöön. Samalla väki­valtaa, sen uhkaa ja sen piilottamista käsitellään laajemmin, osana sukupuolittuneiden valtasuhteiden sekä auttamisjärjestelmän historiaa ja nykyhetkeä. Katse kohdistetaan myös väkivallan yli­sukupolvisiin vaikutuksiin.

Teoksessa etsitään vastausta erityisesti kysymykseen siitä, miksi väkivaltaisesta suhteesta on niin vaikeaa lähteä – ja mikä sen lopulta tekee mahdolliseksi.

Genres: Religion

392 pages, Hardcover

Published January 1, 2020

Reviews

[Alma · Rating 3 out of 5]

Voin suositella tätä kirjaa aidosti niille, joita kiinnostaa kotiväkivalta ja etenkin kotiväkivalta uskonnollisessa kontekstissa tai jotka itse ovat tällaisessa tilanteessa.

Isoin ongelmani teoksen kanssa oli se, että yhden ihmisen kokekmuksiin perustuva tutkimuksellinen teos ei konseptina toiminut täysin - ainakaan minulle. Kirja tuntui henkilökohtaiseksi kertomukseksi liian etäiseltä ja usein toivoin saavani kuulla asiat suoraan kirjan keskushenkilönä olevan [nimimerkki] Päivin kynästä (kirjaan laitettujen runojen perusteella hänelle on sana hyvin hallussa). Tieteelliseksi teokseksi tai tapaustutkimukseksi kirja tuntui taas liian henkilökohtaiselta/tapauskohtaiselta. Tuntui, että kirja päätyi kurottamaan kahteen eri suuntaan samanaikaisesti, vaikka pyrkimyksenä oli ehkä harmonisesti integroida keskenään henkilökohtaisuus ja tieteellisyys/tutkimuksellisuus.

Siltikin, kiinnostava teos, josta opin paljon uutta. Kiitokset Päiville, että luotit tarinasi Lidmanille. Tämä teos voi olla jollekin käänteentekevä.

[Amu · Rating 5 out of 5]

Yksittäisen ihmisen kokemusten kautta kerrottu tietokirja lähisuhdeväkivallasta. Teos ei kaunistele, mutta ei toisaalta kauhistelekaan. Kattava, koskettava ja hienosti kirjoitettu kirja!

[Riikka Koo · Rating 4 out of 5]

Olen jostain syystä kovin kiinnostunut erilaisia uskonliikkeitä käsittelevistä kirjoista, vaikka oma taustani on ihan perus aiemmin seurakuntanuori, sittemmin kirkosta eronnut -luterilainen. Toisaalta erilaiset väkivalta-aiheet kiinnostavat myös, joten odotin tämän ilmestymistä viime vuonna aika kovastikin. Luin tän kuitenkin kahdessa pätkässä, syksyllä alkuosan ja nyt vasta loppuosan. Raskasta asiaahan tää on, eli vaatikin vähän hengittelyä, vaikka ehdin vähän jo unohtaakin tarinan alkua.

Tässä lähisuhdeväkivaltaa uskonnollisessa kontekstissa käsitellään yhden, tällä hetkellä n. 65-vuotiaan naisen Päivin näkökulmasta ja tarinan kautta. Päivin kokemuksista ja avioerosta on kulunut jo pitkälti kolmattakymmentä vuotta, ja hän on jäsentänyt tarinaa aiemminkin mm. kirjoittamalla ja terapiassa. Se ja tietysti Lidmanin tutkijan näkökulma tuo tarinaan analyyttisyyttä ja tietynlaista etäisyyttä tai yleisyyttä.

Lidman tarkastelee Päivin tilannetta taidokkaasti, eikä selitä vuosikausia jatkuneita väkivallan kokemuksia vain pienen uskonyhteisön ongelmana – vaikka tekeekin kirkkaaksi sitä, miten jotkin uskonliikkeen ajatukset ja toimintatavat ovat vaikuttaneet perheväkivallan tunnistamiseen, ilmituloon ja käsittelyyn. Samalla kirjassa käydään läpi lähisuhdeväkivaltaan suhtautumisen ja sen uhrien tukemisen historiaa Suomessa yleensä. Myös Päivin omaa toimintaa ja esim. perheen lapsiin kohdistamaa kaltoinkohtelua käsitellään aika raadollisesti.

Kovasti ajatuksia herättävä, mutta ehkä päällimmäisenä mieleen jäi oivallus siitä, miten vaikeaa suurperheen äidin on hakea apua tai paeta lähisuhdeväkivaltaa. Kahdeksan lapsen kanssa on aika vaikeaa lähteä turvakotiin tai löytää pesueelle uutta turvallista asuntoa.

[Ronja · Rating 4 out of 5]

Satu Lidmanin teos perheväkivallasta vanhoillislestadiolaisesta perheessä on toisenlainen tietokirja. Teos kuvaa Päivin elämää 1970-luvulta 1990-luvulle perheessä, jossa väkivalta monissa eri muodoissaan oli arkipäivää. Kyse on siis vain yhden perheen ja erityisesti sen äidin elämänvaiheiden käsittely, ei suuremman joukon toiminnan analyysi.

Päivin väkivaltahistoria alkoi jo lapsena, ja se vaikutti hänen elämäänsä monella tavalla. Aikuisena Päivi päätyi naimisiin miehen kanssa, jolle hän oli vain seksuaaliobjekti. Vanhoillislestadiolainen usko ja yhteisö kehystivät elämää. Lidman kertoo, kuinka yhteisö yhtäältä hiljaisesti salli väkivallan mutta toisaalta myös kannatteli uskovaista naista elämän eri vaiheissa. Erityisen ansiokasta on se, että Lidman ei automaattisesti oleta vanhoillislestadiolaisen uskon olleen väkivallan syy - tällaiset yksinkertaistukset ovat valitettavan yleisiä. Sen sijaan Lidman avaa kiihkottomasti niitä ajatusrakennelmia, jotka mahdollistavat väkivallan uskonyhteisön sisällä. Myös vanhoillislestadiolaisen yhteisön sisäinen moninaisuus pääsee esille.

[Uuttu · Rating 4 out of 5]

Todella silmiäavaava teos parisuhdeväkivallasta. Väkivallasta kärsinyt Päivä on vanhoillislestadiolainen, mutta uskonto on kirjassa vain "tapahtumapaikka" ja siinä käsitellään laajasti sitä, miten väkivaltaa kokenut reagoi ja voi käyttäytyä sekä mikä tekee suhteesta lähtemisen vaikeaksi. Kirja alkaa -70-luvulta ja etenee nykypäivään asti, joskaan se ei käy tapahtumia läpi ajan vaan enemmänkin teeman mukaan.

Sivuhuomiona on sanottava, että Päivin kirjoittamat runot ovat todella kauniita ja niitä lukisi mielellään enemmänkin.

Jos kirjaa lähtee lukemaan, kannattaa huomioida, että se on tietokirja eli ei mitenkään keveä luettava.

[Jukka Häkkinen · Rating 4 out of 5]

Vaikuttava kuvaus parisuhdeväkivallasta vanhoillislestadiolaisessa perheessä kertoo yhden perheen tarinan tutkijan usein aika analyyttisen tekstin kautta. Kirjasta saa hyvän käsityksen siitä, miksi väkivallan uhri jatkaa avioliittoaan vuosikymmenien ajan ja kuinka uskonta ja yhteiskunta vaikuttavat tähän. Paikoitellen teksti olisi kaivannut pientä tiivistämistä, samoihin aiheisiin palattiin toistuvasti.

[Suvi]

Yksi harvoja kirjoja, jonka olen jättänyt kesken. Kaikin puolin raskasta luettavaa. Aiheen raskauden olisin vielä kestänyt, mutta kirjoitustyyli oli sen verran raskassoutuista ja tutkimustekstimäistä etten jaksanut lukea kuin puoliväliin saakka.

[Mari · Rating 2 out of 5]

Ei omaan makuun. Puuduttavaa ja vaikeaselkoista kerrontaa, jokseenkin mitäänsanomaton sillä huomasin etten edes muistanut lukemaani. Henkilön kokemukset toki ikäviä mutta nyt niitä ei ollut osattu kirjoittaa tavalla joka olisi saanut minut jatkamaan lukemista.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tasapuolinen siinä mielessä, ettei pyri selittämään kaikkia ongelmia lestadiolaisuuden syyksi.