What do you think?
Rate this book
Kaikki elämästä
Elämän ja ajattelun kokonaisesitys, jossa eksytään kansakunnan kaapin päälle ja sukelletaan häpeän alhoihin.
Lapsuutta Sonkajärvellä hallitsee taajaman, häpeän ja Jumalan kolmiyhteys. Kun Railin Grilli-Baari palaa maan tasalle, tuhkasta nousee ilmaisuhirviö, joka päätyy japanilaiseksi ensirakastajaksi Kansallisteatteriin. Mutta kumikaljun liima ei pidä.
Lontoossa lähtevät kaikki neitsyydet, eikä niitä saa takaisin, vaikka sinne palaisi 12 vuotta myöhemmin asumaan. Newyorkilaisessa ruokakomerossa todetaan viimein, ettei elämää voi ymmärtää, sitä voi vain ihmetellä.
Supersuosittu Antti Holma kaivaa esiin elon koko kirjon – Auta Antti -podcastista tuttuun, hulvattoman tarkkanäköiseen tapaansa.
Lapsuutta Sonkajärvellä hallitsee taajaman, häpeän ja Jumalan kolmiyhteys. Kun Railin Grilli-Baari palaa maan tasalle, tuhkasta nousee ilmaisuhirviö, joka päätyy japanilaiseksi ensirakastajaksi Kansallisteatteriin. Mutta kumikaljun liima ei pidä.
Lontoossa lähtevät kaikki neitsyydet, eikä niitä saa takaisin, vaikka sinne palaisi 12 vuotta myöhemmin asumaan. Newyorkilaisessa ruokakomerossa todetaan viimein, ettei elämää voi ymmärtää, sitä voi vain ihmetellä.
Supersuosittu Antti Holma kaivaa esiin elon koko kirjon – Auta Antti -podcastista tuttuun, hulvattoman tarkkanäköiseen tapaansa.
304 pages, Hardcover
First published August 1, 2020
126 people are currently reading
767 people want to read
About the author
Antti Holma
12 books70 followersAntti Holma valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2008. Hän on toiminut näyttelijänä, juontajana, käsikirjoittajana ja kirjailijana. Holman esikoisromaani Järjestäjä ilmestyi syksyllä 2014 ja sai erikoismaininnnan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoraadilta.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 315 reviews
October 26, 2020
Eipä voi juuri yhtä tähteä enempää antaa, kesken nimittäin jäi. Vuoden kovin pettymys, koska kyllähän Antti Holmalta enemmän odotti. Mutta mutta...
Ensinnäkin, onko näin, että misogyninen kielenkäyttö on ihan ok ja jopa hauskaa, jos sitä tekee homo? Vai pitääkö olla kiva tv-julkkis? Vaikea nähdä, että tällainen puhe naisista menisi tänä päivänä ihan joka mieheltä läpi. Holmalle naiset ovat "kulttuurinautoja" ja naistoimittajat "tammoja" tai "uneliaita sutturoita". Olen viime vuodet vältellyt miesten kirjoittamia kirjoja ja nähtävästi pitänee vältellä vielä huolellisemmin, koska en minä nyt oikeastaan tällaista halua lukea. Halusin pitää huolellisen turvavälin vaikkapa Loirin eritteenkatkuiseen äijäelämäkertaan, olisi näemmä pitänyt pitää sama väli Holmaankin.
Toisekseen, väninä siitä, miten vaikeaa kirjan kirjoittaminen on, on jokseenkin uuvuttavin aihe kirjalle, mitä kuvitella saattaa. Tämä nyt kaikella sillä katkeruudella, mitä irtoaa ihmisestä, jolla ei ole ollut mitään vaikeuksia kirjoittaa useampaakin kirjaa, joita ei kaikkia yhteensä tulla ikinä koskaan lukemaan ja noteeraamaan yhtä paljon kuin tätä Holman väsynyttä ruikutusta siitä, miten käsiksen deadline oli itse asiassa viime viikolla ja – oi joi – mitään ei ole vielä valmiina 🥱
Kolmanneksi, saatana kulli perse kakka. Ehkä sen jättiläiskulliaan joka välissä esittelevän saatanan olisi voinut vaikka jättää tästä pois ihan kokonaan.
Jos tämän nyt ehdottomasti haluaa lukea, niin kaipa tämä kannattaa äänikirjana kuunnella, kyllähän Holman lukemana kuuntelee vaikka puhelinluetteloa.
Ensinnäkin, onko näin, että misogyninen kielenkäyttö on ihan ok ja jopa hauskaa, jos sitä tekee homo? Vai pitääkö olla kiva tv-julkkis? Vaikea nähdä, että tällainen puhe naisista menisi tänä päivänä ihan joka mieheltä läpi. Holmalle naiset ovat "kulttuurinautoja" ja naistoimittajat "tammoja" tai "uneliaita sutturoita". Olen viime vuodet vältellyt miesten kirjoittamia kirjoja ja nähtävästi pitänee vältellä vielä huolellisemmin, koska en minä nyt oikeastaan tällaista halua lukea. Halusin pitää huolellisen turvavälin vaikkapa Loirin eritteenkatkuiseen äijäelämäkertaan, olisi näemmä pitänyt pitää sama väli Holmaankin.
Toisekseen, väninä siitä, miten vaikeaa kirjan kirjoittaminen on, on jokseenkin uuvuttavin aihe kirjalle, mitä kuvitella saattaa. Tämä nyt kaikella sillä katkeruudella, mitä irtoaa ihmisestä, jolla ei ole ollut mitään vaikeuksia kirjoittaa useampaakin kirjaa, joita ei kaikkia yhteensä tulla ikinä koskaan lukemaan ja noteeraamaan yhtä paljon kuin tätä Holman väsynyttä ruikutusta siitä, miten käsiksen deadline oli itse asiassa viime viikolla ja – oi joi – mitään ei ole vielä valmiina 🥱
Kolmanneksi, saatana kulli perse kakka. Ehkä sen jättiläiskulliaan joka välissä esittelevän saatanan olisi voinut vaikka jättää tästä pois ihan kokonaan.
Jos tämän nyt ehdottomasti haluaa lukea, niin kaipa tämä kannattaa äänikirjana kuunnella, kyllähän Holman lukemana kuuntelee vaikka puhelinluetteloa.
September 17, 2020
Vähän poukkoileva ja irrallisista palasista yhteen parsitun oloinen kokonaisuus, mutta ennen kaikkea hersyvä, terävän viiltävä ja kakkainen. Rakastin tätä ja nauroin monen monta kertaa ääneen. Myös kaunis, surullinen, vihainen ja ahdistava. Toivottavasti kuitenkin kirjoittajalleen puhdistava – mitä tosin uskallan epäillä, niin paljon Holma tässä autofiktiivisesti itseään ruoskii. Joka tapauksessa ahdistus kiemurteli naurukohtausten lomassa vaivihkaa syvälle ja jäi näemmä jäytämään.
Holman ihmiskuvaus (ja ne nimet!) on vertaansa vailla: uskomattoman tarkkanäköistä ja julman hauskaa. Samoin eri kulttuurien ja paikkojen ominaispiirteiden kuvailu on herkullista. En pitänyt kirjaa parhaista kohdista, vaikka olisi ehkä pitänyt, mutta mieleen jäivät erityisesti ainakin Janne Nieminen, Sari perheineen kaikkineen, lentokoneen bisnesluokka ja Tina Turner. Ja tietenkin lopun toivon pilkahduksen tarjonnut Manu, jonka ihanuus on kuvattu niin pakahduttavasti, että kerrankin olen aidosti iloinen siitä, että ihmiset ovat löytäneet toisensa ja toisistaan kodin.
Holman ihmiskuvaus (ja ne nimet!) on vertaansa vailla: uskomattoman tarkkanäköistä ja julman hauskaa. Samoin eri kulttuurien ja paikkojen ominaispiirteiden kuvailu on herkullista. En pitänyt kirjaa parhaista kohdista, vaikka olisi ehkä pitänyt, mutta mieleen jäivät erityisesti ainakin Janne Nieminen, Sari perheineen kaikkineen, lentokoneen bisnesluokka ja Tina Turner. Ja tietenkin lopun toivon pilkahduksen tarjonnut Manu, jonka ihanuus on kuvattu niin pakahduttavasti, että kerrankin olen aidosti iloinen siitä, että ihmiset ovat löytäneet toisensa ja toisistaan kodin.
September 7, 2020
Silläkin uhalla että viisi tähteä antaisi kiusallisen kuvan kirjallisesta maustani --- kaikkea mitä kirjalta voi toivoa. Vaikka aina marmatan kun keski-ikäiset kirjailijamiehet tilittävät kirjailijaelämästään että voisitteko olla yhtään väsyneempiä ja ennalta-arvattavampia, olin tästä kirjasta joka hetki niin ilahtunut: tarkkanäköinen, rehellinen, hauska, yllättävä, samastuttava, kiinni ajassa ja samalla ajaton. Kirsikka kakun päällä tietysti äänikirjatoteutus. Voisin kuunnella heti uudestaan, ja se on kyllä harvinainen saavutus.
Kirjassa Holma käy autofiktion keinoin läpi lapsuutensa, nuoruutensa ja nykyisyytensä, merkittäviä ihmissuhteitaan, suhdettaan taiteeseen ja työntekoon, ja jumalaan ja saatanaan. Loppu on liikuttava ja sisältää yhden kauneimmista ja tarkimmista rakkauden ja parisuhteen kuvauksista ikinä.
Kirjassa Holma käy autofiktion keinoin läpi lapsuutensa, nuoruutensa ja nykyisyytensä, merkittäviä ihmissuhteitaan, suhdettaan taiteeseen ja työntekoon, ja jumalaan ja saatanaan. Loppu on liikuttava ja sisältää yhden kauneimmista ja tarkimmista rakkauden ja parisuhteen kuvauksista ikinä.
January 19, 2021
Jos tämä olisi puhdas elämäkerta, sanoisin että Holma on harvinaisen hemmoteltu ja suuri egoinen keskiluokkainen ihminen, jonka ei pitäisi todellakaan kirjoittaa elämästään yhtään mitään. Noh, tämä on autofiktiota, mikä pelastaa hieman. Silti en saanut juuri mitään irti tästä tarinasta. Häpeän käsittely on ainoa aidosti hieman kiinnostava teema, mitä kirjasta löytyy. En erityisemmin löydä itsestäni empatiaa ihmiselle, joka on kateellinen toisten kamalista lapsuusmuistoista ("Niillä on sentään jotain josta kirjoittaa.") ja ilmeisesti vihaa naisia. Fiktiivinen Antti on oikeasti aika rasittava ja ikävä tyyppi.
Kirjassa on myös paljon munaa ja kaikenlaisia eritteitä. Ilmeisesti tämä on humoristinen kirja, vaikken itse löytänyt mitään hauskaa mistään kohtaa. Ehkä olen tylsä ja huumorintajuton. Ehkä huumori olisi tullut esille paremmin äänikirjan kautta. Joka tapauksessa en tiedä, voinko suositella tätä kenellekään.
Kirjassa on myös paljon munaa ja kaikenlaisia eritteitä. Ilmeisesti tämä on humoristinen kirja, vaikken itse löytänyt mitään hauskaa mistään kohtaa. Ehkä olen tylsä ja huumorintajuton. Ehkä huumori olisi tullut esille paremmin äänikirjan kautta. Joka tapauksessa en tiedä, voinko suositella tätä kenellekään.
October 2, 2020
Kirjan kirjoittaminen siitä, että ei saa mitään kirjoitettua ei aiheena oikein resonoi, mutta tämän kehyskertomuksen sisällä Holma tekee tarkkanäköisiä, naurattavia sekä itkettäviä huomioita. En pidä Antti Holmassa kahdesta asiasta: siitä, että hän tuntuu inhoavan itseään ja siitä,että hän tuntuu inhoavan meitä kaikkia muita. Silti juuri siitä muodostuu tämän kirjan kiinnostavuus. Kaikki elämästä(ni) kannattaa kuunnella äänikirjana, sillä Holman lukijaääni on miellyttävä ja hahmot heräävät eloon eri tavalla Holman esittäminä. Päällisin puolin jäi kuitenkin sellainen tunne, että tämä oli Holmalta vähän puolivillainen esitys ja parempaa odotellessa kirjoitti hätäpäissään tämän kirjan. Siitähän kirja itsessäänkin taitaa kertoa.
January 13, 2021
Kuuntelin Antti Holman omaelämäkerrallisen Kaikki elämästä(ni) -romaanin kirjailija-näyttelijän itsensä lukemana. Holman ääntä oli miellyttävä kuunnella ja savolaismurteen nuotti vilahteli mukavasti. Olisi voinut vilahtaa enemmänkin, varsinkin Sonkajärven muistoissa.
Holma liioittelee ja kärjistää ja näkee kohtaamissaan ihmisissä herkullisia piirteitä, jotka huvittavat lukijaa. Itseironia on myös vahvasti läsnä. Holma siis sättii itseään ja paljastaa itsensä, mutta mikä on lopulta kuorta, mikä todellista minää. On kuin minä käykeytyisi jonnekin jatkuvan itseruoskinnan ja itsetutkiskelun alle ikuisen vitsin kohteeksi, eikä tiedä, kuka oikeasti on. Rehellisimmillään ja aidoimmillaan Holma on kuvatessaan miestään ja heidän keskinäistä rakkauttaan. Loppua kohti tämä kirja paranee. Sinne tänne singahtavat ajatukset ja lukuisat tuttavat jäävät taustalle, ja elämä seesteytyy.
Holma liioittelee ja kärjistää ja näkee kohtaamissaan ihmisissä herkullisia piirteitä, jotka huvittavat lukijaa. Itseironia on myös vahvasti läsnä. Holma siis sättii itseään ja paljastaa itsensä, mutta mikä on lopulta kuorta, mikä todellista minää. On kuin minä käykeytyisi jonnekin jatkuvan itseruoskinnan ja itsetutkiskelun alle ikuisen vitsin kohteeksi, eikä tiedä, kuka oikeasti on. Rehellisimmillään ja aidoimmillaan Holma on kuvatessaan miestään ja heidän keskinäistä rakkauttaan. Loppua kohti tämä kirja paranee. Sinne tänne singahtavat ajatukset ja lukuisat tuttavat jäävät taustalle, ja elämä seesteytyy.
January 13, 2021
Tässä kirjassa yhdistyi ainakin kaksi asiaa, joista en juuri pidä: autofiktio, ja se, että kirjoittaja kirjoittaa kirjoittamisesta ja sen vaikeudesta.
Antti Holmasta voi sanoa ainakin sen, että hänellä on oma tyylinsä ja oma äänensä. Harmi vaan, että kiroilu ja "shokeeraavien" juttujen kertominen ei ainakaan minua jaksa innostaa ja huvittaa enää nyt kymmenen vuoden jälkeen. Kirjassa oli hyvää sen viimeiset 40 sivua, jossa ensimmäistä kertaa Holma päästää irti tästä omasta tyylistään. Olisipa sitä ollut enemmänkin, koska ensimmäiset 250 sivua ei ollut sen arvoista. Holma kosketti joitain vakavampiakin aiheita tekstissään, mutta ne oli hautautuneet niin syvälle kullien, panojen ja saatanoitten keskelle, että en niitä jaksanut miettiä.
Antti Holmasta voi sanoa ainakin sen, että hänellä on oma tyylinsä ja oma äänensä. Harmi vaan, että kiroilu ja "shokeeraavien" juttujen kertominen ei ainakaan minua jaksa innostaa ja huvittaa enää nyt kymmenen vuoden jälkeen. Kirjassa oli hyvää sen viimeiset 40 sivua, jossa ensimmäistä kertaa Holma päästää irti tästä omasta tyylistään. Olisipa sitä ollut enemmänkin, koska ensimmäiset 250 sivua ei ollut sen arvoista. Holma kosketti joitain vakavampiakin aiheita tekstissään, mutta ne oli hautautuneet niin syvälle kullien, panojen ja saatanoitten keskelle, että en niitä jaksanut miettiä.
September 7, 2020
Antti Holma on taitava tarinankertoja, julkkis ja luomansa julkikuvan perusteella myös Suomen toivotuin ystävä.
Siltä tämä kirjakin vaikuttaa: viihdyttävä, liikuttava, hävettävä ja huvittava kokoelma kaikenkarvaisia tarinoita juteltavaksi illanistujaisissa.
Tälleen 30+ pikkukylän kasvattina, joka on kasvanut kaupunkilaiseksi ja jonka puoliso puhuu äidinkielenään eri kieltä kuin suomea, kaikki Kaikki Elämästä(ni) -kirjassa tuntuu tutulta. Myös seksijutut.
Kirja jää keskiverroksi Holman taitavasta kynästä huolimatta. Neuroottisuus ja oman navan kaivelu naurattaa aluksi ja alkaa sitten pidemmän päälle puuduttaa.
Olisin nauttinut saman sisällön mieluummin eri formaatissa. Somepostauksina? Instagram-kirjana? Podcastina? Tää olisi ollut 5/5 podcast-sisältöä.
Toisaalta toisaalta, olen iloinen että Holma saa julkaista matskua ja toteuttaa itseään. Comme ci comme ca.
Seuraavaksi haluaisin kirjan rakkauden (tai panon) etsimisestä New Yorkissa ja Lontoossa, ja enemmän tarinaa siitä miten yllättäen niitä sitten löytyikin. Ja romantiikka ei edes ole lajini! Eikä slapstick. Uskon, että Antti Holman kirjoittamana voisin siitä kuitenkin nauttia.
Ranskanperuna on ihana.
Siltä tämä kirjakin vaikuttaa: viihdyttävä, liikuttava, hävettävä ja huvittava kokoelma kaikenkarvaisia tarinoita juteltavaksi illanistujaisissa.
Tälleen 30+ pikkukylän kasvattina, joka on kasvanut kaupunkilaiseksi ja jonka puoliso puhuu äidinkielenään eri kieltä kuin suomea, kaikki Kaikki Elämästä(ni) -kirjassa tuntuu tutulta. Myös seksijutut.
Kirja jää keskiverroksi Holman taitavasta kynästä huolimatta. Neuroottisuus ja oman navan kaivelu naurattaa aluksi ja alkaa sitten pidemmän päälle puuduttaa.
Olisin nauttinut saman sisällön mieluummin eri formaatissa. Somepostauksina? Instagram-kirjana? Podcastina? Tää olisi ollut 5/5 podcast-sisältöä.
Toisaalta toisaalta, olen iloinen että Holma saa julkaista matskua ja toteuttaa itseään. Comme ci comme ca.
Seuraavaksi haluaisin kirjan rakkauden (tai panon) etsimisestä New Yorkissa ja Lontoossa, ja enemmän tarinaa siitä miten yllättäen niitä sitten löytyikin. Ja romantiikka ei edes ole lajini! Eikä slapstick. Uskon, että Antti Holman kirjoittamana voisin siitä kuitenkin nauttia.
Ranskanperuna on ihana.
October 24, 2020
Kuuntelin äänikirjana. Rakastin.
September 17, 2020
Ihana kyyninen Antti. Antin lukemana loistava!
April 2, 2021
En ole Antti Holman fani. Se ei johdu siitä, etten pitäisi hänestä, vaan siitä, että Holma on itselleni lähinnä nimenä tuttu. En ole juurikaan katsonut, kuunnellut tai lukenut mitään Holman tekemää (Kauheimmat runot luin joskus, mutta ei ollut lajiani. Veljeni vartijan katsoin, ja se nyt ei ainakaan ollut lajiani!). En ole seurannut häntä somessa. Minulla ei ole ollut tai ole erityistä mielipidettä hänestä.
Mutta luin tämän. Koska kaikki muutkin lukevat ja koska haluan tietää mitä kaikki muut lukevat ja miksi.
Holman teos oli viihdyttävä ja nopeasti luettu. Pidin kirjan avoimuudesta ja rehellisyyden tunnusta, siitä miten Holma tarkastelee itseään ja omaa toimintaansa. Se on aina kiinnostavaa ja koukuttavaa. Holma kirjoittaa hyvin jouhevasti, puhuu tärkeistä asioista ja sitten keventää tekstiä sopivasti. Pidin siitä miten Holma kuvaili puolisoaan ja rakkautta.
En pitänyt Holman alatyylisestä ja roisista huumorista. En ole jaksanut nauraa pippelivitseille sen jälkeen kun täytin 12. En myöskään pitänyt siitä, miten Holma kuvaili osaa ihmisistä. Se tuntui paikoin vihamieliseltä ja ylimieliseltä tavalla, joka ei naurata tai tunnu rehelliseltä. Tai ehkä se ei vain vastaa tapaa, jolla itse maailmaa ja ihmisiä katson, ja siksi se hankasi vastaan.
Kirja oli kiinnostava lukea ja mieleni tekee kyllä lukea myös esikoisteos. Mutta Holman muut huumorijutut taidan jättää jatkossakin välistä.
Mutta luin tämän. Koska kaikki muutkin lukevat ja koska haluan tietää mitä kaikki muut lukevat ja miksi.
Holman teos oli viihdyttävä ja nopeasti luettu. Pidin kirjan avoimuudesta ja rehellisyyden tunnusta, siitä miten Holma tarkastelee itseään ja omaa toimintaansa. Se on aina kiinnostavaa ja koukuttavaa. Holma kirjoittaa hyvin jouhevasti, puhuu tärkeistä asioista ja sitten keventää tekstiä sopivasti. Pidin siitä miten Holma kuvaili puolisoaan ja rakkautta.
En pitänyt Holman alatyylisestä ja roisista huumorista. En ole jaksanut nauraa pippelivitseille sen jälkeen kun täytin 12. En myöskään pitänyt siitä, miten Holma kuvaili osaa ihmisistä. Se tuntui paikoin vihamieliseltä ja ylimieliseltä tavalla, joka ei naurata tai tunnu rehelliseltä. Tai ehkä se ei vain vastaa tapaa, jolla itse maailmaa ja ihmisiä katson, ja siksi se hankasi vastaan.
Kirja oli kiinnostava lukea ja mieleni tekee kyllä lukea myös esikoisteos. Mutta Holman muut huumorijutut taidan jättää jatkossakin välistä.
December 17, 2020
Vähän keskinkertaisen oloinen teos, jossa on joitakin tosi hyviä ja liikuttavia havaintoja ja ajatuksia. Ehkä mun mielestä valkoisen epäonnistuneen taiteilijamiehen kirja kirjoittamisen vaikeudesta on aika nähty. Sen alla ei ole mitään hirveän oivaltavaa, vaikka loppupuolen käännös on ihan hellyyttävä. Mut ei siitä rakkaudestakaan kauheesti loppupeleissä sanota mitään. Tavallaan ihmettelin sitä, että Antti vaikuttaa aika kyvykkäältä itsereflektioon mut silti kirja ei tunnu olevan kovin tietoinen itsestään.
Kuitenkin mielestäni on monella tapaa hyvä juttu, että Antti on kirjoittanut tän, ja ehkä muut lukijat saa tästä enemmän irti kuin minä.
Kuitenkin mielestäni on monella tapaa hyvä juttu, että Antti on kirjoittanut tän, ja ehkä muut lukijat saa tästä enemmän irti kuin minä.
September 30, 2020
Kirjan alkupuolesta tuli mieleen Stephen Fryn omaelämäkerralliset itseriittoiset jaarittelut, joita lukiessa miettii että miksi helvetissä tämän kaiken pitäisi kiinnostaa minua ja samalla kuitenkin kiinnostaa, totta kai, koska kertoja on hurmaava, terävä ja tarkkanäköinen. Lisäksi Holma on tietenkin saatanan (sic!) hauska, vaikka hauskuutensa perustuu useimmiten kykyyn nähdä ihmisten ja asioiden hirvein tai noloin puoli. Mutta eipä siinä, nauroin katketakseni kieltään naksutteleville vihaisille helsinkiläisille ja kaikille mahdollisille ilkeän tarkkanäköisille hahmoille ja sattumuksille. Melkein repesi tunika kahtia lailla kirjan Tuula-hahmon.
Rakastan myös Holman anekdoottien yksityiskohtaisuutta, joiden kautta voi haistaa (kakan ja pierun, no muutakin) ja aistia ja nähdä ns. sielunsa silmillä. Esimerkiksi lapsuusmuistossa mainitut Pikku Vampyyri-kirjat, joita kertoja lapsena ahmi seisaaltaan Sonkajärven kirjastossa. Ai että! Tunnistan.
Itseinhon, häpeän ja yksinpärjäämisen eetoksen kokemusasiantuntijanana koin kirjan loppupuolen ihanana ja vapauttavana. Jotenkin oudon orgaanisen lörpöttelevästi kirjan rakenne toimi: aiheet syvenivät loppua kohti ja häpeän ja vitutuksen kangistamat hartiat rentoutuivat sekä kertojalla että lukijalla.
Rakastan myös Holman anekdoottien yksityiskohtaisuutta, joiden kautta voi haistaa (kakan ja pierun, no muutakin) ja aistia ja nähdä ns. sielunsa silmillä. Esimerkiksi lapsuusmuistossa mainitut Pikku Vampyyri-kirjat, joita kertoja lapsena ahmi seisaaltaan Sonkajärven kirjastossa. Ai että! Tunnistan.
Itseinhon, häpeän ja yksinpärjäämisen eetoksen kokemusasiantuntijanana koin kirjan loppupuolen ihanana ja vapauttavana. Jotenkin oudon orgaanisen lörpöttelevästi kirjan rakenne toimi: aiheet syvenivät loppua kohti ja häpeän ja vitutuksen kangistamat hartiat rentoutuivat sekä kertojalla että lukijalla.
August 14, 2021
Ei ollu niin hyvä ku voisko tää jatkua ikuisesti/5 - Auta Antti -podcast, mut siis Antti Holma on vaan loistava!
Vähä enemmän viel jos ois ollu vaikka ihmissuhteista ja vähemmän työsuhteista, ni m-mm
Ps. Oisin valmis maksaa niin paljo, et Antti tekis asmr-videoita😃
Vähä enemmän viel jos ois ollu vaikka ihmissuhteista ja vähemmän työsuhteista, ni m-mm
Ps. Oisin valmis maksaa niin paljo, et Antti tekis asmr-videoita😃
January 23, 2021
En ole ennen tätä kirjaa päässyt äänikirjojen kyytiin ollenkaan. Jokainen yrittämäni on jäänyt kesken. Jos lukijan ääni ei ole ollut "vääränlainen", ongelmaksi on muodostunut se, että haluaisin pysähdellä makustelemaan lauseita, nostaa katseeni sivulta ja hengitellä välillä mutta lukija kiitää eteenpäin. Tai se, että audiomuotoisen sisällön kanssa ajatukseni lähtevät harhailemaan paljon herkemmin kuin lukiessa. Huomaan tiskaavani ja miettiväni kauppalistaa ja kertoja lukee kirjaa jossain taustalla eikä minulla ole aavistustakaan mitä siellä on tapahtunut. Nyt tämä toimi.
Kaikki elämästä(ni) on kollaasi häpeästä ja neurooseista, epäonnistumisen pelosta, itsensä sabotoimisesta. Ulkoinen ja sisäinen todellisuus ovat massiivisessa ristiriidassa, päähenkilö tarkkailee maailmaa ja ihmisiä julman tarkkanäköisesti - ja kaikkein julmimmin kertoja tarkastelee itseään. Oivallinen kieli sai minut nauramaan ääneen julkisissa kulkuvälineissä ja kaupan kassajonoissa, ja kipeimmät kuvaukset saivat kiemurtelemaan ihan fyysisesti. Rakastin joka hetkeä.
Tämän kirjan kanssa tapahtui myös asia joka on mulle aiemmin tuttu vain paperikirjoista. Kun kirjan loppu häämöttää, alan hidastella lukemisen kanssa, koska en halua luopua kirjasta. Viimeisen tunnin äänikirjaa kuuntelin kymmenen minuutin paloissa jotta sitä riittäisi vielä seuraavalle päivälle, vielä vähän, vielä vähän, vielä vähän.
Kaikki elämästä(ni) on kollaasi häpeästä ja neurooseista, epäonnistumisen pelosta, itsensä sabotoimisesta. Ulkoinen ja sisäinen todellisuus ovat massiivisessa ristiriidassa, päähenkilö tarkkailee maailmaa ja ihmisiä julman tarkkanäköisesti - ja kaikkein julmimmin kertoja tarkastelee itseään. Oivallinen kieli sai minut nauramaan ääneen julkisissa kulkuvälineissä ja kaupan kassajonoissa, ja kipeimmät kuvaukset saivat kiemurtelemaan ihan fyysisesti. Rakastin joka hetkeä.
Tämän kirjan kanssa tapahtui myös asia joka on mulle aiemmin tuttu vain paperikirjoista. Kun kirjan loppu häämöttää, alan hidastella lukemisen kanssa, koska en halua luopua kirjasta. Viimeisen tunnin äänikirjaa kuuntelin kymmenen minuutin paloissa jotta sitä riittäisi vielä seuraavalle päivälle, vielä vähän, vielä vähän, vielä vähän.
March 9, 2021
En lukenut loppuun. Luin sivulle 172 asti, joten yli puolenvälin. Ihan helvetinmoinen pettymys, ja ei tässä muuta voi sanoa, ettei kannata kirjoittaa elämänkertaa ellet ole ylittänyt keski-ikää.
Kirja on täynnä väkisin ängettyä scheissea, ulinaa siitä miten pitää saada kirjoitettua kirja valmiiksi, eikä keksi mitään ja ei saa aikaiseksi mitään ja voi paska, deadlinekin meni jo. Siltä kirja vaikuttaakin. Kaikki tapahtumat on toisistaan irtonaisia, eikä tässä ole mitään mikä saisi ajattelemaan, että "mitäköhän seuraavaksi tapahtuu?"
Pidän Antti Holmasta henkilönä, ja Holman "Auta Antti!"-podcast on ollut yksi parhaista podcasteista mitä olen kuunnellut. Tämä kirja oli kuitenkin niin juosten kustu, että yksi tähti tulee siitä että selkeästi jotain tässä on yritetty, ja toinen siitä että ulkokannen kuvitus on kiva.
Ja tämä isolerssisen pilluessullisen saatanan putkahtelu tarinan väleistä on vaan jotenkin niin myötähäpeällistä pakotusta, että tätä metodia voisi käyttää vain esseissä että saa merkkimäärän täyteen.
Kirja on täynnä väkisin ängettyä scheissea, ulinaa siitä miten pitää saada kirjoitettua kirja valmiiksi, eikä keksi mitään ja ei saa aikaiseksi mitään ja voi paska, deadlinekin meni jo. Siltä kirja vaikuttaakin. Kaikki tapahtumat on toisistaan irtonaisia, eikä tässä ole mitään mikä saisi ajattelemaan, että "mitäköhän seuraavaksi tapahtuu?"
Pidän Antti Holmasta henkilönä, ja Holman "Auta Antti!"-podcast on ollut yksi parhaista podcasteista mitä olen kuunnellut. Tämä kirja oli kuitenkin niin juosten kustu, että yksi tähti tulee siitä että selkeästi jotain tässä on yritetty, ja toinen siitä että ulkokannen kuvitus on kiva.
Ja tämä isolerssisen pilluessullisen saatanan putkahtelu tarinan väleistä on vaan jotenkin niin myötähäpeällistä pakotusta, että tätä metodia voisi käyttää vain esseissä että saa merkkimäärän täyteen.
November 29, 2020
Holman huumori on aina uponnut minuun, vaikka hänen käyttämänsä sanasto onkin välillä hyvin raisua ja yliampuvaa. Huumorin alla piilee kuitenkin myös vakavia ja syvälle meneviä teemoja epäonnistumisen tunteesta, riittämättömyydestä, identiteetistä ja ylipäätään elämästä ja sen hankaluudesta.
Tykkäsin ja nauroin välillä ääneen ja kovaa. Osuvaa huumoria ja hersyvää sanailua. Oli myös hauska miettiä mikä tässä autofiktiivisessä teoksessa on totta, mikä maalailtua ja mikä keksittyä. Kuuntelin Antin itsensä lukemana, mikä teki kokemuksesta vielä piirun verran paremman.
Olisin antanut jopa neljä tähteä, mutta kokonaisuus oli myös hieman poukkoilevaa ja sekavaa. Alapäähuumorikin naurattaa jos sitä on sopivassa suhteessa, liiallisesti viljeltynä naurahtelu muuttuu ensin vaivaantuneeksi ja lopulta ei naurata enää ollenkaan.
Äänikirjaksi myös sopivan kevyttä kuunneltavaa, jaksaa keskittyä eikä haittaa jos hetkeksi huomio herpaantuu.
Tykkäsin ja nauroin välillä ääneen ja kovaa. Osuvaa huumoria ja hersyvää sanailua. Oli myös hauska miettiä mikä tässä autofiktiivisessä teoksessa on totta, mikä maalailtua ja mikä keksittyä. Kuuntelin Antin itsensä lukemana, mikä teki kokemuksesta vielä piirun verran paremman.
Olisin antanut jopa neljä tähteä, mutta kokonaisuus oli myös hieman poukkoilevaa ja sekavaa. Alapäähuumorikin naurattaa jos sitä on sopivassa suhteessa, liiallisesti viljeltynä naurahtelu muuttuu ensin vaivaantuneeksi ja lopulta ei naurata enää ollenkaan.
Äänikirjaksi myös sopivan kevyttä kuunneltavaa, jaksaa keskittyä eikä haittaa jos hetkeksi huomio herpaantuu.
August 25, 2021
Romaanillinen autofiktiota Antti Holman taitavasta kynästä. Kirjan konsepti on melko lailla ärsyttävä, sillä siinä Antti Holma kertoo siitä, kuinka vaikeaa on saada aikaiseksi luvattu käsikirjoitus, ja voivoteltuaan tätä 300+ sivun verran tulle mainitun käsikirjoituksen kirjoittaneeksi.
Sivujen varrella tullaan käyneeksi läpi teoksen nimen mukaisesti Antti Holman elämä, se, josta suuren osan tiedämmekin jo ns. julkisuudesta. Lapsuus maalla, teatterikorkeakoulu, levottomat nuoruusvuodet maailmalla, nousu kuuluisuuteen komedian taitajana, muutto pois Suomesta ja lopulta (ehkä) onni USAssa ranskalaisen aviomiehen kainalossa. Autofiktiota pahinta laatua siis.
Vaan pakkohan tälle kirjalle oli antaa enemmän tähtiä kuin autofiktion kammottava genre itseltäni yleensä saisi. Syitä on pääasiassa kaksi. Ensinnäkin Holma on taitava kirjoittaja, mikä ilmenee mielestäni parhaiten siinä, kuinka hienosti tunnelma kirjassa muuttuu teoksen aikana alun ahdistuneisuudesta lopun seesteiseen auringonpaisteeseen. Toisekseen nauroin ääneen kirjaa lukiessa kolme (!) kertaa.
Kyllä silti ihmettelen, olisinko käyttänyt aikani paremmin kaivelemalle omaa napanöyhtääni Antti Holman napanöyhdän asemesta.
Sivujen varrella tullaan käyneeksi läpi teoksen nimen mukaisesti Antti Holman elämä, se, josta suuren osan tiedämmekin jo ns. julkisuudesta. Lapsuus maalla, teatterikorkeakoulu, levottomat nuoruusvuodet maailmalla, nousu kuuluisuuteen komedian taitajana, muutto pois Suomesta ja lopulta (ehkä) onni USAssa ranskalaisen aviomiehen kainalossa. Autofiktiota pahinta laatua siis.
Vaan pakkohan tälle kirjalle oli antaa enemmän tähtiä kuin autofiktion kammottava genre itseltäni yleensä saisi. Syitä on pääasiassa kaksi. Ensinnäkin Holma on taitava kirjoittaja, mikä ilmenee mielestäni parhaiten siinä, kuinka hienosti tunnelma kirjassa muuttuu teoksen aikana alun ahdistuneisuudesta lopun seesteiseen auringonpaisteeseen. Toisekseen nauroin ääneen kirjaa lukiessa kolme (!) kertaa.
Kyllä silti ihmettelen, olisinko käyttänyt aikani paremmin kaivelemalle omaa napanöyhtääni Antti Holman napanöyhdän asemesta.
October 1, 2020
En ole ensimmäinen lukija, jolle jäi ristiriitaiset fiilikset. Suuren osan kirjasta olin vain tylsistynyt, kuka haluaa lukea tällaista kulli, perse, kakka -kamaa. Aihepiireistä ja siitä, miten Holma puhuu naisista, ajattelin, etten taida olla kirjan kohderyhmää. Se on outoa, koska käsittääkseni hänen podcastinsa kohderyhmänä on naiset, joten kuvittelisi, että kirjaa markkinoidaan samalle porukalle. Toisaalta taas paikoin koin, että Holman ajatukset olivat hyvinkin teräviä ja tarkkanäköisiä, ja välillä nauroinkin hänen vitseilleen. Loppu oli jo melkein suloinen, mutta kokonaisfiilis on, että olisi se Holma parempaankin pystynyt.
November 1, 2020
Rakastan Antti Holmaa, joten rakastin myös tätä teosta. Nauroin kippurassa, samastuin, lopussa vähän liikutuinkin.
January 17, 2021
En jotenkin tarttunut tähän heti, kun tämä ilmestyi, kai se ei silloin kiinnostanut. Nyt kuuntelin joululomalla Antti Holman mainion ooppera-podcastin, ja se aiheutti sellaiset holmavajarit, että tykittelin tämän heti perään. Onneksi, tämä oli hyvä! Kuulun siihen jengiin, jonka mielestä Holma on aikamme nero, jolla on ainutlaatuinen oma ääni ja tapa ajatella. Joten ei sinänsä ihme, että osui ja upposi. Mutta oli tässä jotain ihan uuttakin! Olin kuullut sellaistakin kommenttia, että kaikki kirjan sisältö on jo podcasteissa kerrottu. Mutta oon eri mieltä (tietty oon voinut myös unohtaa paljon), koska musta tässä oli paljon sellaista syvää ja surullistakin settiä, joka ehkä vain kirjoitettuna tulee esiin. Vaikka rakastan sitä Holman tapaa puhua ja olla äänessä, uskon siihen, että kirjoittaen ja lukien voi ilmentää monia sellaisia asioita tai tunteita, jotka ääneen sanottuina tuntuvat liian isoilta tai rohkeilta tai häpeällisiltä. Ja joita voi olla jopa vaikea sanoa ääneen ilman huumoriin verhoamista tai banaaliuden tunnetta, koska ne on niin tuntuvia settejä. Mutta tekstinä ne asiat ja tunteet voivat olla eri tavalla olemassa. Huom. tää on nyt mun keittiöpsykologiaa ja analyysia! Luin tämän siis kirjana, en kuunnellut, ja sitä tapaa suosittelen, koska antaa myös mahdollisuuden makustella tekstiä rauhassa.
January 13, 2021
Tykkäsin alkupuoliskosta tosi paljon ja nauroin lähes kaikelle kuin mielipuoli, mutta loppua kohti alkoi vähän uuvuttaa. En tosin tiedä, oliko vika edes kirjassa vai ehkä kuitenkin minussa. 3,5 tähteä 😌
April 14, 2024
miksi mulla meni tän lukemiseen 7 kuukautta?
September 3, 2020
Kirjana ei kovin kummoinen enkä pitänyt kirjoitustyylistä, joka tuntui monesti teennäiseltä. Antin lukemana kirja tuntui kuitenkin aivan ok:lta. Eniten pidin Antin Emmanuel-kuvauksesta sekä Sonkajärven kotikulmien kuvauksista.
September 9, 2020
En nyt ole ihan varma, mitä mieltä tästä olen. Ajoittain todella hersyvää tekstiä, jolle nauroin ääneen. Välillä taas jotenkin aivan sekavaa jorinaa. Loppu jopa vähän herkisti. Äänikirja Antin itsensä lukemana ihan mainio.
July 9, 2023
*3,5
tää oli hauska, välillä masentava ja lauseet oli liian pitkiä mutta loppu oli tosi kaunis! osittain kuuntelin ja antti holman ääni on mulle ehkä liian rauhottava niin jotkut kohdat meni vähän ohi XD mutta lukiessa pystyin keskittyyn paremmin ja varsinkin lopussa oikein uppouduin
tää oli hauska, välillä masentava ja lauseet oli liian pitkiä mutta loppu oli tosi kaunis! osittain kuuntelin ja antti holman ääni on mulle ehkä liian rauhottava niin jotkut kohdat meni vähän ohi XD mutta lukiessa pystyin keskittyyn paremmin ja varsinkin lopussa oikein uppouduin
September 8, 2020
Kuuntelin äänikirjana. Ristiriitaiset fiilikset, kuten elämästä noin niinku muutenkin.
Paikoin nauroin ääneen (Helsinki-kuvaus esim. huhhuijaa!), paikoin sattui (kotiseutukelat ja rakkaus, ai ai), molempia ihan kamalan kovaa. Ja sitten taas se kehyskertomus luomisjumissa olevasta Antti Holmasta ei vedonnut juurikaan. Liittyy enemmän johonkin yleiseen trendiin kuin ehkä edes juuri tähän teokseen. Mutta aivan hyvä lenkkiseuralainen oli Holma jälleen, ei siinä.
Paikoin nauroin ääneen (Helsinki-kuvaus esim. huhhuijaa!), paikoin sattui (kotiseutukelat ja rakkaus, ai ai), molempia ihan kamalan kovaa. Ja sitten taas se kehyskertomus luomisjumissa olevasta Antti Holmasta ei vedonnut juurikaan. Liittyy enemmän johonkin yleiseen trendiin kuin ehkä edes juuri tähän teokseen. Mutta aivan hyvä lenkkiseuralainen oli Holma jälleen, ei siinä.
July 14, 2021
Tästä jäi melko ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta Holma teki osuvia huomioita elämästä, mutta toisaalta tarina tuntui koostuvan yksittäisistä kohtauksista, jotka eivät muodostaneet yhtenäistä kokonaisuutta. Minulle tuli myös ajoittain tunne, että luin jonkun toisen terapiamielessä (erittäin hyvin!) kirjoitettua tekstiä, enkä niinkään jaettavaksi tarkoitettua teosta.
June 18, 2021
Antti Holman autofiktiivinen teos Kaikki elämästä(ni) oli aika sillisalaattinen kokemus ja sellainen tulee varmaan tästä arvostelustakin. Tässä siis joitain hajanaisia huomioita:
Teoksen avainsana on häpeä. Se siirtyy yli sukupolvien, se vainoaa eniten sitä, joka poikkeaa joukosta ja sillä on voimaa tahrata kaikki hyvä ja kaunis. Tässä mielessä tekstissä oli paljon tuttujakin ajatuksia.
Kerronnan tyyli vaihtelee rajusti sen mukaan mistä milloinkin puhutaan. Välillä Holman lukioikäisen nihilistin nettikirjoituksilta vaikuttavat avautumiset lähinnä ärsyttävät, mutta esimerkiksi lopun rakkauden kuvauksessa päästään jollekin hyvin henkilökohtaiselle, kauniille ja koskettavalle tasolle. Toisaalta taas on vähän pakko ihailla sitä, että joku julkaisee myös ne ei-niin-ihanat ja ei-niin-jalotkin ajatuksensa. Onhan teoksen nimikin Kaikki elämästä(ni).
Tämä on kolmikymppisen kirja. Tätä kolmikymppisyys on, ja kun kelailee kolmikymppisenä omaa elämäänsä taaksepäin, niin aika tavalla tältä se näyttää. Tapahtumat ovat erit, mutta fiilis tietyllä tapaa sama.
Kuuntelin kirjan Holman itsensä lukemana ja sellaisena se varmaan on parhaimmillaan. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että paperiversio saattaisi jopa jäädä kesken. Teoksen keskiosa on yllättävän raskasta luettavaa, vaikka se on paikoin hauskakin. Luovuuden tuskassa märehtimisessä ei ole mitään omaperäistä, uutta tai raikasta.
Parhaimmillaan Holma on oivaltava ja kieltä luovasti käyttävä kirjoittaja. Hauskakin, vaikka se jää lopulta kirjassa sivuseikaksi. Jää jotenkin harmittamaan, että teos ei kokonaisuutena ole sen tasoinen, mitä häneltä voisi odottaa. Ei huumorimielessä, vaan noin yleensä. Sanon tämän ihmisenä, joka ei ole aktiivisesti seurannut Holman uraa tai elämää: tekstissä on paljon lupausta. Vaikka en voi sanoa täysin nauttineeni tästä kirjasta kokonaisuutena, toivon Holman kirjoittavan lisää. Uskon, että jonain päivänä kaikki palat loksahtavat kohdalleen.
Kaikesta huolimatta tunnustan, että minun piti kerran pistää kirja paussille, kun aloin nauraa ääneen julkisella paikalla. Ja kyllä, kyseessä oli hassu eritejuttu. Ehkä en olekaan 33, vaan 13.
Teoksen avainsana on häpeä. Se siirtyy yli sukupolvien, se vainoaa eniten sitä, joka poikkeaa joukosta ja sillä on voimaa tahrata kaikki hyvä ja kaunis. Tässä mielessä tekstissä oli paljon tuttujakin ajatuksia.
Kerronnan tyyli vaihtelee rajusti sen mukaan mistä milloinkin puhutaan. Välillä Holman lukioikäisen nihilistin nettikirjoituksilta vaikuttavat avautumiset lähinnä ärsyttävät, mutta esimerkiksi lopun rakkauden kuvauksessa päästään jollekin hyvin henkilökohtaiselle, kauniille ja koskettavalle tasolle. Toisaalta taas on vähän pakko ihailla sitä, että joku julkaisee myös ne ei-niin-ihanat ja ei-niin-jalotkin ajatuksensa. Onhan teoksen nimikin Kaikki elämästä(ni).
Tämä on kolmikymppisen kirja. Tätä kolmikymppisyys on, ja kun kelailee kolmikymppisenä omaa elämäänsä taaksepäin, niin aika tavalla tältä se näyttää. Tapahtumat ovat erit, mutta fiilis tietyllä tapaa sama.
Kuuntelin kirjan Holman itsensä lukemana ja sellaisena se varmaan on parhaimmillaan. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että paperiversio saattaisi jopa jäädä kesken. Teoksen keskiosa on yllättävän raskasta luettavaa, vaikka se on paikoin hauskakin. Luovuuden tuskassa märehtimisessä ei ole mitään omaperäistä, uutta tai raikasta.
Parhaimmillaan Holma on oivaltava ja kieltä luovasti käyttävä kirjoittaja. Hauskakin, vaikka se jää lopulta kirjassa sivuseikaksi. Jää jotenkin harmittamaan, että teos ei kokonaisuutena ole sen tasoinen, mitä häneltä voisi odottaa. Ei huumorimielessä, vaan noin yleensä. Sanon tämän ihmisenä, joka ei ole aktiivisesti seurannut Holman uraa tai elämää: tekstissä on paljon lupausta. Vaikka en voi sanoa täysin nauttineeni tästä kirjasta kokonaisuutena, toivon Holman kirjoittavan lisää. Uskon, että jonain päivänä kaikki palat loksahtavat kohdalleen.
Kaikesta huolimatta tunnustan, että minun piti kerran pistää kirja paussille, kun aloin nauraa ääneen julkisella paikalla. Ja kyllä, kyseessä oli hassu eritejuttu. Ehkä en olekaan 33, vaan 13.
November 2, 2020
Holma ei petä, tää Antin kuivakka huumori ja kirjoitustyyli vaan uppoaa muhun ihan täysillä. Esim. huutonauroin niin kovaa sille lopun yhdelle hillojutulle että kissa toisessa huoneessa säikähti. 4,5/5.
Displaying 1 - 30 of 315 reviews