What do you think?
Rate this book
Limbodusa
Casablanca kohtaa Fight Clubin lähitulevaisuuteen sijoittuvassa esikoisromaanissa, joka on kuin melodinen punk-biisi.
Eurooppa on luisunut ylikansalliseen sotilasdiktatuuriin, Suomi-neito on polvillaan. Ingrid strippaa iltaisin ketjuräkälä Foxy Ladyssa ja tutkii päivisin kirjallisuutta yliopistolla. Hän rakastuu Suomalaiseen, entiseen Eurodefin palkkasotilaaseen, joka on luonut nahkansa valtiotieteellisessä opiskelevaksi politiikkabloggariksi. Ingrid näkee tilaisuutensa: vallankumous on tulossa, ja hän osaa puhua siitä ihmisille.
Limbodusa on yllättävä rakkaustarina, jossa käsitys siitä, mikä on totta, vaihtuu yhtä nopeasti kuin valtakin. Limbodusa on mielenosoitus. You are attending.
Eurooppa on luisunut ylikansalliseen sotilasdiktatuuriin, Suomi-neito on polvillaan. Ingrid strippaa iltaisin ketjuräkälä Foxy Ladyssa ja tutkii päivisin kirjallisuutta yliopistolla. Hän rakastuu Suomalaiseen, entiseen Eurodefin palkkasotilaaseen, joka on luonut nahkansa valtiotieteellisessä opiskelevaksi politiikkabloggariksi. Ingrid näkee tilaisuutensa: vallankumous on tulossa, ja hän osaa puhua siitä ihmisille.
Limbodusa on yllättävä rakkaustarina, jossa käsitys siitä, mikä on totta, vaihtuu yhtä nopeasti kuin valtakin. Limbodusa on mielenosoitus. You are attending.
- GenresDystopiaScience Fiction
248 pages, Hardcover
Published March 1, 2020
1 person is currently reading
84 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 29 of 29 reviews
June 15, 2020
Kirjoittamisen opettaja joskus jonkun tekstin kohdalla neuvoi, että väännä nupit kaakkoon, ja sitten vielä kierouta sitä vähän päälle. Sen on Lotta Dufva tehnyt, hienoa mäiskettä loppuun asti, ja vähän päälle. Jossain määrin tunnistan kirjasta myös jonkinlaisen pelimaailman, ehkä vyörytysrakenteen ja väkivallan vuoksi.
Okei, ekspositiota on välillä vähän liikaa, mutta fantastinen nurin kääntyilevä tarina kantaa. Nykyilmiöiden kuvaus on tosi hyvää ja hyvää tarkoittavien kansalaisten manipulaation mekanismit uskottavia. Sisältää ansiokasta hullun rakkauden kuvausta ja lisäksi kiinnostavaa pohdintaa siitä, pyhittääkö tarkoitus keinot ja mistä se oma kupla syntyy ja sen mielipiteenmuodostus kumpuaa.
Okei, ekspositiota on välillä vähän liikaa, mutta fantastinen nurin kääntyilevä tarina kantaa. Nykyilmiöiden kuvaus on tosi hyvää ja hyvää tarkoittavien kansalaisten manipulaation mekanismit uskottavia. Sisältää ansiokasta hullun rakkauden kuvausta ja lisäksi kiinnostavaa pohdintaa siitä, pyhittääkö tarkoitus keinot ja mistä se oma kupla syntyy ja sen mielipiteenmuodostus kumpuaa.
June 29, 2020
No nyt kyllä! Dystopia, jossa Euroopassa valtaan astuu ylikansallinen sotilasdiktatuuri ja vallankumouksen siemeniä kylvetään. Mukana hullua rakkautta, mahtavia lauseita ja yllättäviä juonenkuljetuksia. Ihastelin yhteiskunnan kuvausta, joka osittain on jo todellisuutta joissain maissa. Luin päivässä, sillä imeydyin tarinaan kuin kaatunut kalja talouspaperiin. Perinteisen miessankarin ja naisapulaisen rooleista miinusta.
April 24, 2020
Tää oli ihan sikakova! Kauheita tyyppejä ja synkkää maailmankuvaa, mutta hieno tarina ja kunnon kielellisiä & intertekstuaalisia hykerrytyksiä.
July 28, 2020
Tän dystopia oli niin pelottavan hieno, että välillä tuli olo, että elää sen alkuaikoja nyt. Sellaiset on parhaita ja kauheimpia dystopioita mun mielestä. Ja se kuitenkin meni pitkälle siinä dystooppisuudessaan (en varmaan osaa kirjoittaa tuota sanaa), eikä jäänyt leijailemaan muutamaan ikävään lakiesitykseen tai muuhun.
Kertoja vaihtui musta vähän liian myöhään, olin jo jotenkin ihan Ingridin menossa ja meiningissä mukana, ja sitten tuli ikään kuin vain "selitysosuus". Voi olla, että johtui mun kuuntelurytmistäkin, en osaa oikein vielä kuunnella kirjoja, lukeminen paperilta on helpompaa mulle. Se rakenneratkaisu mulle vähän tökki. (Ja se, että kaikki dissas anarkisteja koko ajan!)
Oisin halunnut muutenkin ehkä vähän juoneltaan vähemmän kompleksisen ja teemallisesti tai ideologisesti kompleksisemman lopun. Tai sillee, tiiätkö? Olihan toi tosi hieno, mut mitä se sanoi vallankumouksen tekemisestä sit lopulta. En jaksa ehkä analysoida ihan kauheen pitkälle, mutta ei mun mielestä mitään kauheen toiveikasta. Ja kun oon ite nyt lukenu sellaista anarkistis-toiveikasta-scifiä pikkasen, niin oon ihastunu siihen ajatukseen, että voidaan kirjottaa myös vallankumouksia, jotka onnistuu vaikka ois kauheeta. No joo, tää oli vaan tällainen.
Pidin tästä tosi paljon, erityisesti ekasta "puolikkaasta", joka oli varmaan paljon enemmän kuin puolikas. Ehkä se päähenkilö oli myös jotenkin tutun epävakaa mulle.
Kertoja vaihtui musta vähän liian myöhään, olin jo jotenkin ihan Ingridin menossa ja meiningissä mukana, ja sitten tuli ikään kuin vain "selitysosuus". Voi olla, että johtui mun kuuntelurytmistäkin, en osaa oikein vielä kuunnella kirjoja, lukeminen paperilta on helpompaa mulle. Se rakenneratkaisu mulle vähän tökki. (Ja se, että kaikki dissas anarkisteja koko ajan!)
Oisin halunnut muutenkin ehkä vähän juoneltaan vähemmän kompleksisen ja teemallisesti tai ideologisesti kompleksisemman lopun. Tai sillee, tiiätkö? Olihan toi tosi hieno, mut mitä se sanoi vallankumouksen tekemisestä sit lopulta. En jaksa ehkä analysoida ihan kauheen pitkälle, mutta ei mun mielestä mitään kauheen toiveikasta. Ja kun oon ite nyt lukenu sellaista anarkistis-toiveikasta-scifiä pikkasen, niin oon ihastunu siihen ajatukseen, että voidaan kirjottaa myös vallankumouksia, jotka onnistuu vaikka ois kauheeta. No joo, tää oli vaan tällainen.
Pidin tästä tosi paljon, erityisesti ekasta "puolikkaasta", joka oli varmaan paljon enemmän kuin puolikas. Ehkä se päähenkilö oli myös jotenkin tutun epävakaa mulle.
August 15, 2020
No johan! Huippu! Dystopia-, rakkausviihde-, trilleri- ja poliittinen romaani samassa MEGAONNISTUNEESSA paketissa. Jos on laadukkaan viihdekirjan kaipuu, niin tämä. Seksiä ja ruumiita ja yhteiskunta-analyysia.
September 21, 2020
Kerrankin kannen kuvaus antaa tismalleen oikean kuvan kirjasta: "Casablanca kohtaa Fight Clubin lähitulevaisuuteen sijoittuvassa esikoisromaanissa, joka on kuin melodinen punk-biisi."
Kuvaus pitää paikkansa niin hyvässä kuin pahassakin. Minä pidän ennen kaikkea radikaalista trash-vaikutteisesta hc-punkista, en niin hirveästi melodisesta punkista. Ehkä se selittää, miksi tämä kirjakaan ei ihan nappiosuma minulle ollut.
Limbodusassa lähitulevaisuuden maailma on kääntynyt päälaelleen. Eurooppa on vajonnut dystopiaan jota hallitsee rautaisella otteellaan yksityisarmeija, jonka oikeana kätenä toimii Aamunkoi-niminen terroristiryhmä. Loput eurooppalaisista joka alistuvat, pakenevat tai kapinoivat. Pakolaisten tilanne on käänteinen kuin tosielämässä, Välimereen hukkuu eurooppalaisia jotka ovat matkalla Afrikkaan.
Kirja kertoo kahdesta kapinallisesta, jotka päättävät omista syistään taistella totalitääristä hirmuvaltaa vastaan. Hahmojen perimmäiset kapinoinnin syyt jäävät vähän epämääräiseksi, niin toisaalta muukin Limbodusan maailman poliittinen sisältö. Kenenkään arvoista ei puhuta oikein mitään. Eipä niitä päähenkilöillä oikein tunnu olevankaan.
Ehkä tässä on se melodisen punkin ja poliittisen punkin ero: edellisessä estetiikka nousee sisältöä tärkeämmäksi, jälkimmäisessä toisinpäin.
Päällisin puolin ja estetiikan kannalta Lotta Dufva on kyllä rakentanut oikein eheän maailman. 2010-luvun yhteiskunnalliset ja kulttuuriset elementit on kiihdytetty äärikierroksille ja katsottu mitä syntyy. Kirjan kieli on erityisen uskottavaa ja tutun tuntuista, ainakin jos on sattunut kasarilla syntyneiden yliopisto/vasemmisto/vaihtoehto/netti-piireissä pyörimään.
Kirjan tyylilaji on vaihtoehtotulevaisuustrilleri ja sanayhdistelmän viimeinen osa on se, jossa Limbodusa eniten epäonnistuu. Maailmasta löytyy vääntöä, mutta juonesta sitä jää lopulta vähän uupumaan. Puolivälin jälkeen tarinan vauhti alkaa sakata, kun uusia twistejä ei enää oikein löydy ja palaset vain loksahtelevat paikoilleen.
Vielä se viimeinen "pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu"-elementti jäi puuttumaan. Toisaalta mieluummin tällaista kyllä lukee kuin konservatiivista poliittista trilleriä, kun ei ole koko ajan niin epämiellyttävä ja likainen olo.
Kuvaus pitää paikkansa niin hyvässä kuin pahassakin. Minä pidän ennen kaikkea radikaalista trash-vaikutteisesta hc-punkista, en niin hirveästi melodisesta punkista. Ehkä se selittää, miksi tämä kirjakaan ei ihan nappiosuma minulle ollut.
Limbodusassa lähitulevaisuuden maailma on kääntynyt päälaelleen. Eurooppa on vajonnut dystopiaan jota hallitsee rautaisella otteellaan yksityisarmeija, jonka oikeana kätenä toimii Aamunkoi-niminen terroristiryhmä. Loput eurooppalaisista joka alistuvat, pakenevat tai kapinoivat. Pakolaisten tilanne on käänteinen kuin tosielämässä, Välimereen hukkuu eurooppalaisia jotka ovat matkalla Afrikkaan.
Kirja kertoo kahdesta kapinallisesta, jotka päättävät omista syistään taistella totalitääristä hirmuvaltaa vastaan. Hahmojen perimmäiset kapinoinnin syyt jäävät vähän epämääräiseksi, niin toisaalta muukin Limbodusan maailman poliittinen sisältö. Kenenkään arvoista ei puhuta oikein mitään. Eipä niitä päähenkilöillä oikein tunnu olevankaan.
Ehkä tässä on se melodisen punkin ja poliittisen punkin ero: edellisessä estetiikka nousee sisältöä tärkeämmäksi, jälkimmäisessä toisinpäin.
Päällisin puolin ja estetiikan kannalta Lotta Dufva on kyllä rakentanut oikein eheän maailman. 2010-luvun yhteiskunnalliset ja kulttuuriset elementit on kiihdytetty äärikierroksille ja katsottu mitä syntyy. Kirjan kieli on erityisen uskottavaa ja tutun tuntuista, ainakin jos on sattunut kasarilla syntyneiden yliopisto/vasemmisto/vaihtoehto/netti-piireissä pyörimään.
Kirjan tyylilaji on vaihtoehtotulevaisuustrilleri ja sanayhdistelmän viimeinen osa on se, jossa Limbodusa eniten epäonnistuu. Maailmasta löytyy vääntöä, mutta juonesta sitä jää lopulta vähän uupumaan. Puolivälin jälkeen tarinan vauhti alkaa sakata, kun uusia twistejä ei enää oikein löydy ja palaset vain loksahtelevat paikoilleen.
Vielä se viimeinen "pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu"-elementti jäi puuttumaan. Toisaalta mieluummin tällaista kyllä lukee kuin konservatiivista poliittista trilleriä, kun ei ole koko ajan niin epämiellyttävä ja likainen olo.
September 24, 2020
Tämä oli harvinaisen masentava kirja, mutta räväkkä ja vetävä myös. Vaikea antaa arvosanaa, kun kirvelee.
May 24, 2020
"Emmekö me olisi voineet mennä naimisiin tai hankkia yllätysvauvaa tai myydä omaisuuttamme ja ryhtyä maankiertäjiksi, niin kuin muut ihmiset rakastumisen huumassa tekevät? Pitikö meidän välttämättä aloittaa vallankumous?"
Limbodusa on lähitulevaisuuteen sijoittuva, dystooppinen kuvaus nuorista aktivisteista keskellä luhistuvaa Eurooppaa. Taisteluhaavoja saadaan paitsi sodassa, myös rakkaudessa.
Romaanin kuvaamassa Euroopassa valtiot ovat kaatuneet tai kaatumassa, ja valtaa käyttää ylikansallinen sotilasdiktatuuri, Eurodef. Kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia poljetaan julmasti ja väkivaltaisesti ja vähemmistöjä vainotaan. Tässä kuvauksessa romaani on hyytävän ajankohtainen, kun esimerkiksi Unkarin politiikkaa seuraa.
Romaanissa jännite eri ryhmittymien välillä kasvaa, kaikkialla käydään sotaa eikä keneenkään voi luottaa. Levottomasta ja luhistuvasta Euroopasta pyritään pakoon Afrikkaan. Kerronta kulkee kahdessa aikatasossa ja avaa vähitellen tapahtumia ja motiiveja erityisesti "Suomalaisen", entisen Eurodefin sotilaan ja nykyisen kapinallisen ja vallankumousjohtajan, taustalla.
Dystopia on hyytävyydessään uskottava ja kiinnostava, mutta myös paikoin jotenkin harmillisen perinteinen. Esimerkiksi siinä, että kaiken takana valtaa käyttävä johtajahahmo ja kapinan symboli on tietenkin sukupuoleltaan mies, karismaattinen johtaja, johon kaikki naiset rakastuvat. Naiset, kuten toinen kertoja ja päähenkilö Ingrid, ovat kyllä jonkinlaisia toimijoita, mutta aina vähän taustalla, aina vähän kasvottomia, aina vähän niitä, jotka eivät näe koko kuvaa tai tiedä kaikkea.
Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, mutta on häkellyttävän hyvin kiinni myös tässä ajassa, myös kielellään. Siellä täällä vilahtelevat, sosiaalisesta mediasta tutut meemisanonnat myös huvittavat keskellä muuten synkkää ja rosoista kerrontaa. Romaanilla on myös paljon sanottavaa tämän päivän ihmisille siitä, mitä ei saa päästää tapahtumaan nyt, kun konservatiiviset arvot jylläävät ympäri Eurooppaa. Monet romaanissa kärjistyneet ihmisoikeusloukkaukset ovat todellisia (tai vähintääkin todellisia uhkia) myös tämän päivän Euroopassa.
" Sehän tässä oli sen kaiken ydin. Pelottavaa ei ole radikaalius ja väkivalta, pelottavaa on hiljainen myöntyminen. Kukaan ei ole rakentanut kestävää diktatuuria kieltämällä kaikkea kerralla."
Limbodusa on lähitulevaisuuteen sijoittuva, dystooppinen kuvaus nuorista aktivisteista keskellä luhistuvaa Eurooppaa. Taisteluhaavoja saadaan paitsi sodassa, myös rakkaudessa.
Romaanin kuvaamassa Euroopassa valtiot ovat kaatuneet tai kaatumassa, ja valtaa käyttää ylikansallinen sotilasdiktatuuri, Eurodef. Kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia poljetaan julmasti ja väkivaltaisesti ja vähemmistöjä vainotaan. Tässä kuvauksessa romaani on hyytävän ajankohtainen, kun esimerkiksi Unkarin politiikkaa seuraa.
Romaanissa jännite eri ryhmittymien välillä kasvaa, kaikkialla käydään sotaa eikä keneenkään voi luottaa. Levottomasta ja luhistuvasta Euroopasta pyritään pakoon Afrikkaan. Kerronta kulkee kahdessa aikatasossa ja avaa vähitellen tapahtumia ja motiiveja erityisesti "Suomalaisen", entisen Eurodefin sotilaan ja nykyisen kapinallisen ja vallankumousjohtajan, taustalla.
Dystopia on hyytävyydessään uskottava ja kiinnostava, mutta myös paikoin jotenkin harmillisen perinteinen. Esimerkiksi siinä, että kaiken takana valtaa käyttävä johtajahahmo ja kapinan symboli on tietenkin sukupuoleltaan mies, karismaattinen johtaja, johon kaikki naiset rakastuvat. Naiset, kuten toinen kertoja ja päähenkilö Ingrid, ovat kyllä jonkinlaisia toimijoita, mutta aina vähän taustalla, aina vähän kasvottomia, aina vähän niitä, jotka eivät näe koko kuvaa tai tiedä kaikkea.
Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, mutta on häkellyttävän hyvin kiinni myös tässä ajassa, myös kielellään. Siellä täällä vilahtelevat, sosiaalisesta mediasta tutut meemisanonnat myös huvittavat keskellä muuten synkkää ja rosoista kerrontaa. Romaanilla on myös paljon sanottavaa tämän päivän ihmisille siitä, mitä ei saa päästää tapahtumaan nyt, kun konservatiiviset arvot jylläävät ympäri Eurooppaa. Monet romaanissa kärjistyneet ihmisoikeusloukkaukset ovat todellisia (tai vähintääkin todellisia uhkia) myös tämän päivän Euroopassa.
" Sehän tässä oli sen kaiken ydin. Pelottavaa ei ole radikaalius ja väkivalta, pelottavaa on hiljainen myöntyminen. Kukaan ei ole rakentanut kestävää diktatuuria kieltämällä kaikkea kerralla."
June 22, 2020
En tiennyt kirjasta mitään etukäteen. mutta olipahan kova. Jos puhutaan siitä että kierrokset nousee kirjassa loppua kohti, niin tässä on väännetty nupit kaakkoon - up to eleven. Eikä todellakaan pysty arvaamaan kaikkia käänteitä ennalta.
En kirjaimellisesti pystynyt lopettamaan, vaan luin yhdeltä istumalta ja sitä tapahtuu nykyään harvoin.
Ihan uskomaton esikoiskirja, jos dystopiat kiinnostaa yhtään.
En kirjaimellisesti pystynyt lopettamaan, vaan luin yhdeltä istumalta ja sitä tapahtuu nykyään harvoin.
Ihan uskomaton esikoiskirja, jos dystopiat kiinnostaa yhtään.
July 18, 2020
Tämän arviosta on paljon vaikeampaa saada otetta kuin itse kirjasta. Tykkään dystopioista ja tää oli kyllä siinä ansiokas. Lisäksi sellainen kirja, jota ei malttanut laskea käsistään. Kierrokset ja kieli ja mahdolliset tulevaisuudet, kaikki toimii.
Päälle kolmikymppisenä helsinkiläisenä VTM:na tunnistan tästä hirveän paljon kaikkea: paikkoja, ilmiöitä, sananparsia, viittauksia. Lukiessa mietin kuitenkin koko ajan, miten tää toimisi jos olisin joku ihan muu enkä jakaisi päähenkilöiden/kirjoittajan kanssa niin paljon kokemuksia, tietoa tai mitä se yhteinen tässä onkaan.
Päälle kolmikymppisenä helsinkiläisenä VTM:na tunnistan tästä hirveän paljon kaikkea: paikkoja, ilmiöitä, sananparsia, viittauksia. Lukiessa mietin kuitenkin koko ajan, miten tää toimisi jos olisin joku ihan muu enkä jakaisi päähenkilöiden/kirjoittajan kanssa niin paljon kokemuksia, tietoa tai mitä se yhteinen tässä onkaan.
August 3, 2020
Tätä minulle kovasti kehuttiin, eikä ihme: olipas kertakaikkiaan vauhdikasta menoa. Tässä on käännetty nuppia yhteentoista. Dystopia-aihe hieman jarrutti, mutta vaikka en oikein esimerkiksi liian realistisia ekokatastrofeja haluakaan lukea, tämän yhteiskunnallinen revittely oli sen verran reipashenkistä, ettei ahdistanut – vaikka kaipa tämäkin yksi mahdollinen kehityskulku Euroopalle olisi.
Tapahtumien nykyhetki sijoittuu Lampedusalle, joka on nykyään suosittu välipysäkki Afrikasta Eurooppaan pyrkiville siirtolaisille. Limbodusan maailmassa tilanne on kääntynyt toisin päin: eurooppalaiset pakenevat raunioituneesta Eurodef-sotajoukkojen hallitsemasta Euroopasta Afrikkaan ja Afrika Korps yrittää pysäyttää tulijat. Eurodefin valta on juuri kaatunut: vallankumous on onnistunut.
Lampedusaan baaria pyörittämään on jumiutunut Ingrid, joka Suomessa rahoitti opiskelujaan strippaajana sekundaräkälässä. Ingridillä on salaisuus: hän ei ole vallankumouksen suhteen ihan kuka tahansa, vaan itse asiassa merkittävä taustatekijä. Hänen rakkaansa Suomalainen oli vallankumouksen kasvot, kunnes kuoli – ja nyt Ingrid on sydänsuruissaan, eikä pysty iloitsemaan vallankumouksen onnistumisesta.
Kirja alkaa tästä käydä asioita läpi taaksepäin ja kertoo, mitä tapahtui, miten vallankumous sai alkunsa, miten Eurodef nousi valtaan ja miten se kaadettiin – ja sitten tosiaan käännetään nuppeja vielä kaakosta vähän pidemmälle ja lisätään kierroksia ja kaadetaan bensaa liekkeihin ja meno käy tosissaan kuumaksi. Limbodusa on ärhäkkä, reipasotteinen ja herkullisen aggressiivisella tyylillä kirjoitettu. Esikoisteokseksi varsinkin se on kovin vaikuttavaa työtä.
Tapahtumien nykyhetki sijoittuu Lampedusalle, joka on nykyään suosittu välipysäkki Afrikasta Eurooppaan pyrkiville siirtolaisille. Limbodusan maailmassa tilanne on kääntynyt toisin päin: eurooppalaiset pakenevat raunioituneesta Eurodef-sotajoukkojen hallitsemasta Euroopasta Afrikkaan ja Afrika Korps yrittää pysäyttää tulijat. Eurodefin valta on juuri kaatunut: vallankumous on onnistunut.
Lampedusaan baaria pyörittämään on jumiutunut Ingrid, joka Suomessa rahoitti opiskelujaan strippaajana sekundaräkälässä. Ingridillä on salaisuus: hän ei ole vallankumouksen suhteen ihan kuka tahansa, vaan itse asiassa merkittävä taustatekijä. Hänen rakkaansa Suomalainen oli vallankumouksen kasvot, kunnes kuoli – ja nyt Ingrid on sydänsuruissaan, eikä pysty iloitsemaan vallankumouksen onnistumisesta.
Kirja alkaa tästä käydä asioita läpi taaksepäin ja kertoo, mitä tapahtui, miten vallankumous sai alkunsa, miten Eurodef nousi valtaan ja miten se kaadettiin – ja sitten tosiaan käännetään nuppeja vielä kaakosta vähän pidemmälle ja lisätään kierroksia ja kaadetaan bensaa liekkeihin ja meno käy tosissaan kuumaksi. Limbodusa on ärhäkkä, reipasotteinen ja herkullisen aggressiivisella tyylillä kirjoitettu. Esikoisteokseksi varsinkin se on kovin vaikuttavaa työtä.
October 23, 2021
Sangen ristiriitainen lukukokemus.
Limbodusassa on paljon mistä voin pitää. Särmikyyttä, hauskaa populaarikulttuurineppailua ja hyviä tunnelmoinnin hetkiä. Dufva on selvästi monella tapaa lahjakas kirjoittaja. Ensimmäinen Ingridin näkökulmasta kuvattu puolisko oli monella tapaa kaunis. Haikeaa rakkaustarinaa totalitarismin varjossa. Näin dystopia-allergikolta tämä on paljon sanottu.
Jos kirja olisi loppunut tähän ensimmäiseen osaan, olisi jäljelle jäänyt pienoisromaani ollut liki erinomainen. Mutta toinen, Suomalaisen näkökulmasta kerrottu, puolisko jätti minut melko kylmäksi. Ei sillä etteikö punotun verkon aukeaminen olisi ollut ihan hyvin rakennettu, mutta se oli ehkä jotenkin ylipäätänsä rakenteena jotenkin danbrowmaisen väsynyt.
Tämä olikin ristiriitaisesti samaan aikaan ilahduttava yllätys, mutta myös hienoinen pettymys. Dufva kuitenkin vakuutti, itsekkäästi toivon, että hän kirjoittaisi seuraavaksi jotain mikä olisi enemmän meitsin juttu.
Limbodusassa on paljon mistä voin pitää. Särmikyyttä, hauskaa populaarikulttuurineppailua ja hyviä tunnelmoinnin hetkiä. Dufva on selvästi monella tapaa lahjakas kirjoittaja. Ensimmäinen Ingridin näkökulmasta kuvattu puolisko oli monella tapaa kaunis. Haikeaa rakkaustarinaa totalitarismin varjossa. Näin dystopia-allergikolta tämä on paljon sanottu.
Jos kirja olisi loppunut tähän ensimmäiseen osaan, olisi jäljelle jäänyt pienoisromaani ollut liki erinomainen. Mutta toinen, Suomalaisen näkökulmasta kerrottu, puolisko jätti minut melko kylmäksi. Ei sillä etteikö punotun verkon aukeaminen olisi ollut ihan hyvin rakennettu, mutta se oli ehkä jotenkin ylipäätänsä rakenteena jotenkin danbrowmaisen väsynyt.
Tämä olikin ristiriitaisesti samaan aikaan ilahduttava yllätys, mutta myös hienoinen pettymys. Dufva kuitenkin vakuutti, itsekkäästi toivon, että hän kirjoittaisi seuraavaksi jotain mikä olisi enemmän meitsin juttu.
September 25, 2020
No huh, olipa ristiriitainen lukukokemus. Välillä teki mieli nauraa mustan huumorin mukana, välillä taas tapahtumat tulivat liian iholle. Teos on täynnä uhmaa, vihaa, tukahduttavia tunteita ja väkivaltaa. Samalla sieltä pystyy löytämään pieniä totuuksia, mahdollisia tulevaisuudenkuvia. Ahdistava kirja, mutta konsepiltaan mielenkiintoinen!
October 27, 2020
Tykkäsin alusta tosi paljon, mutta jokin jälkimmäisessä puoliskossa tökki. En tiedä tarkalleen edes, mikä, mutta ensimmäinen kertojaääni ja näkökulma oli jotenkin eheämpi ja mielenkiintoisempi. Dystopiana tämä oli kiinnostava ja maailmasta kerrottiin juuri sopivasti, ja kieli uskottavaa ja tunnistettavaa.
December 3, 2020
No jopas...! Tästä on vaikea sanoa paljoa spoilaamatta. Pidin kovasti joistain kerronnan/rakenteen ratkaisuista, pidin yllättävästä ihmissuhteen kuvauksesta, ja toisaalta nostelin kulmiani joillekin juonenkäänteille, että tosiaanko... Kunnianhimoinen esikoisromaani ehdottomasti, ei yritäkään mennä siitä mistä aita on matalin, ja sinänsä tykkään aina siitä, että asiat tehdään isosti.
July 1, 2020
Kovalla vaivalla saan pyöristettyä pisteytyksen kolmeen tähteen. Tulevaisuuden dystopiana tämä oli ihan uskottava, mutta hahmot jäivät ohuiksi ja kirjoitustyyli ärsytti melko paljon.
March 29, 2020
Oli hieno vallankumoustarina vinksahtaneella tulevaisuuden Helsingillä (Kansallisteatterin (?) kellarissa on strippiklubi, Kiasma on ostoskeskus, yliopistossa on tuottavat ja ei-tuottavat opiskeluaineet...) ja Watchmen- ja presidentti Truman-maisilla kysymyksillä pienemmästä pahasta. Muistan tätä kirjaa varmasti sitten kun taas kuuntelen The Clashia.
June 20, 2020
Lotta Dufvan esikoisromaani mainostaa itseään rakkaustarinana ja vallankumouksena ja kerrankin mainostus menee täysin nappiin. Limbodusa on ennenkaikkea rakkaustarina. Ingrid ja Suomalainen voisivat hyvin olla tämän vuosikymmenen Bonnie & Clyde; antaa kaiken palaa heidän rakkautensa tieltä. Kumpikin ovat pohjimmiltaan lähes totaalisen itsekkäitä, vain itseään ja omaa idealismiaan toteuttavia nuoria, jotka kuitenkin siinä sivussa pyrkivät tekemään maailmasta parempaa paikkaa.
"Voisiko meille romantikoille suoda sen, että meille rakkaus ei ole ystävyyttä, ei luottamusta, ei toisen tuntemaan oppimista ja yhdessäoloa? Että me saisimme etsiä vaikka hamaan loppuun asti jotakuta, joka tulisi ja vääntäisi sydämemme kaasuhanat kaakkoon ja heittäisi rennolla ranneliikkeellä Zipon perään?"
Ja millaiseksi se maailma onkaan muuttunut... Eurodef, jonkinlainen aseteknologian- ja turvallisuuspalveluiden militaristinen megakorporaatio, on saanut sopimuksillaan käytännössä Euroopassa ylimmän päätäntävallan. Hallitukset ovat käytännössä kulisseja ja arki tavalliselle tallaajalle on ankeaa. Dystooppinen lähitulevaisuuden näkymä on pelottavan realistinen ja kirjailija ripottelee kiinnostavalla tavalla tekstin sekaan tuttuja rakennuksia, tapahtumia ja termejä tämän todellisuuden kontekstiin muokattuina.
Ingrid on kirjan alussa, läpi Euroopan vedetyn vallankumouskierroksen jälkeen jäätyään kiinni, päätynyt Lampedusan saarelle, jossa Afrikan ja Euroopan asetelma on herkullisen päälaellaan. Ensimmäinen puoli kirjasta menee tähän johtaneiden tapahtumien taannehtivaan muistelointiin ja läpikäyntiin, kunnes puolessa välissä lukija itse huputetaan ja viedään toiseen huoneeseen pieksetään, kääritään siihen mattoon joka juuri jalkojen alta vedettiin ja heitetään sillalta alas. Ingridiin on vaikea luottaa ja päähenkilöiden yleinen itsekkyys vahvistaa epäluottamuksen tunnetta.
Kiinnostava, realistisen ja tutun tuntuinen lähitulevaisuus, kammottavat mutta kiehtovat "sankarit", kaiken ylittävä rakkaus ja yleinen reteä asenne nostavat Limbodusan massasta. I'm attending.
"Voisiko meille romantikoille suoda sen, että meille rakkaus ei ole ystävyyttä, ei luottamusta, ei toisen tuntemaan oppimista ja yhdessäoloa? Että me saisimme etsiä vaikka hamaan loppuun asti jotakuta, joka tulisi ja vääntäisi sydämemme kaasuhanat kaakkoon ja heittäisi rennolla ranneliikkeellä Zipon perään?"
Ja millaiseksi se maailma onkaan muuttunut... Eurodef, jonkinlainen aseteknologian- ja turvallisuuspalveluiden militaristinen megakorporaatio, on saanut sopimuksillaan käytännössä Euroopassa ylimmän päätäntävallan. Hallitukset ovat käytännössä kulisseja ja arki tavalliselle tallaajalle on ankeaa. Dystooppinen lähitulevaisuuden näkymä on pelottavan realistinen ja kirjailija ripottelee kiinnostavalla tavalla tekstin sekaan tuttuja rakennuksia, tapahtumia ja termejä tämän todellisuuden kontekstiin muokattuina.
Ingrid on kirjan alussa, läpi Euroopan vedetyn vallankumouskierroksen jälkeen jäätyään kiinni, päätynyt Lampedusan saarelle, jossa Afrikan ja Euroopan asetelma on herkullisen päälaellaan. Ensimmäinen puoli kirjasta menee tähän johtaneiden tapahtumien taannehtivaan muistelointiin ja läpikäyntiin, kunnes puolessa välissä lukija itse huputetaan ja viedään toiseen huoneeseen pieksetään, kääritään siihen mattoon joka juuri jalkojen alta vedettiin ja heitetään sillalta alas. Ingridiin on vaikea luottaa ja päähenkilöiden yleinen itsekkyys vahvistaa epäluottamuksen tunnetta.
Kiinnostava, realistisen ja tutun tuntuinen lähitulevaisuus, kammottavat mutta kiehtovat "sankarit", kaiken ylittävä rakkaus ja yleinen reteä asenne nostavat Limbodusan massasta. I'm attending.
August 22, 2020
Olipas romaani, huh huh. Sen fokus kiinnittyy Ingridin, kieliä ja kirjallisuutta opiskelevan nuoren naisen, joka hankkii elantonsa strippaamalla, ja Suomalaisen (entinen Eurodefin sotilas, karismaattinen kansankiihottaja) keskinäiseen suhteeseen. Eurodef on suuryritys, jolle valta on Euroopassa demokraattisesti valituilta poliitikoilta valunut. Käytännössä Euroopasta on tullut ylikansallisen asefirman hallitsema sotilasdiktatuuri. Ingrid muistelee tapahtumia Lampedusan saarella, jolle hän on päätynyt Euroopasta Afrikkaan suuntautuvien pakolaisvirtojen mukana. Näppärä idea ja toteutus. Ei ihme, että kirja on ehdolla Helsingin Sanomien parhaan esikoisteoksen palkinnon saajaksi.
Kuten parhaat dystopiat aina, tämäkin kertoo rivien välissä todellisuudesta jossa elämme jo nyt.
Kuten parhaat dystopiat aina, tämäkin kertoo rivien välissä todellisuudesta jossa elämme jo nyt.
September 9, 2020
Jotenkin vastustelin tätä aluksi - ääh, ei taas dystopiaa, ääh, ei taas puhekieltä, ääh sitä ja ääh tätä. Sitten antauduin, ja tykkäsin!
Nillitän aina siitä, miten suomalaisessa kirjallisuudessa kerrotaan pienten ihmisten pieniä tarinoita, ankean melankoliseen sävyyn. No, tässä oli mittakaavaa ja räiskettä, ryöpytystä ja eskalaatiota! Ankeuttakin oli, mutta dekadenssin anarkistisessa hengessä!
Loppu oli ihan älytön, mietin aluksi että oliko se liiankin älytön, mutta jotenkin se sitten kumminkin tuntui uljaalta pisteeltä i:n päälle. Kirjailija välitti varmoin otteen loppuun saakka sen, minkä halusikin. Ja hyvä niin.
Nillitän aina siitä, miten suomalaisessa kirjallisuudessa kerrotaan pienten ihmisten pieniä tarinoita, ankean melankoliseen sävyyn. No, tässä oli mittakaavaa ja räiskettä, ryöpytystä ja eskalaatiota! Ankeuttakin oli, mutta dekadenssin anarkistisessa hengessä!
Loppu oli ihan älytön, mietin aluksi että oliko se liiankin älytön, mutta jotenkin se sitten kumminkin tuntui uljaalta pisteeltä i:n päälle. Kirjailija välitti varmoin otteen loppuun saakka sen, minkä halusikin. Ja hyvä niin.
February 27, 2022
Dufvan Limbodusa on kielellisesti hieno ja vähän turhankin ajankohtainen dystopiakuvaus kaaokseen ajautuneesta Euroopasta. Rakkaus ja vallankumous ovat aina toimiva teema, ja kirjaan on rakennettu uskottava ja tarkka uusi maailmanjärjestys.
Jotain naiivia tässä oli, mitä en osaa selittää: ehkä se rappioromantiikka ja kaunis kärsimys, en osaa sanoa, että aivan neljään tähteen ei ylletty – mutta ei siitä kauas jääty missään tapauksessa.
Jotain naiivia tässä oli, mitä en osaa selittää: ehkä se rappioromantiikka ja kaunis kärsimys, en osaa sanoa, että aivan neljään tähteen ei ylletty – mutta ei siitä kauas jääty missään tapauksessa.
November 9, 2020
En ole koskaan nähnyt Casablancaa, mutta arvaukseni on, että tää kirja manifestoi sitä paljon paremmin kuin Fight Clubia. Isoin viehätys mulle tätä kirjaa lukiessani oli miettiä, mikä kirjassa tuntui uskottavalta ja mikä ei. Lukukokemus oli sinänsä siis ihan positiivinen, mutta enempi älyllinen kuin kokonaisvaltainen kokemus.
July 7, 2020
Hurjat, hiukan liioitellut, kyvyiltään milteipä supersankarimaiset päähenkilöt, ja vahvoin siveltimenvedoin laadittu dystopia ammentaa nykymenosta aineksia vakuuttavasti. Häiritsevä skenaario siitä, miten demokratiasta voidaan luisua totalitarianismin suuntaan.
December 6, 2020
Erinomaisen viihdyttävä esikoinen dystooppisesta lähitulevaisuudesta, vallankumouksesta, nuoruudesta ja hullusta rakkaudesta. Ajoittain epäloogisuudet ja epätasaisuudet häiritsivät, mutta menevä juonenkuljetus ja naseva kielenkäyttö paikkasivat paljon.
Read
July 19, 2020Räiskyvä ja kielellisesti kekseliäs esikoisromaani rakkaudesta ja vallankumouksesta. Paljon hyvää, mutta jälkipuoli ei aivan lunasta odotuksia.
Pidempi arvio tulossa Tähtivaeltajaan 3/2020
Pidempi arvio tulossa Tähtivaeltajaan 3/2020
Read
February 20, 2021Tämäpä oli genressään loistava! Erityisesti hykertelin intertekstuaalisille populaarikulttuuriviittauksille. Hienosti myös kommentoi someöyhötyksen riskejä. Tähän pitää palata joskus!
May 1, 2024
Älykäs, viihdyttävä, hauska, osuva ja ajatuksia herättävä. Tulispa jo vallankumous.
January 6, 2023
Tämä on juuri niitä vauhdikkaita "let's fucking GO!" kirjoja, jotka on pakko lukea lähes yhteen putkeen. Pidän erityisen paljon tavasta, jolla lähes käsinkosketeltavan tosia nykymaailman elementtejä vedetään äärimmäisyyteen ja sen avulla luodaan ylikierroksilla käyvä banaali hullunmylly. Sosiaalisen median ja sen vaikutuksen kaikki ulottuvuudet, kansanliikkeiden hypernopea muodostuminen, ja kirsikkana kakun päälle Välimereen hukkuvat pakolaiset ja ihmissalakuljetuksen ympärillä pyörivä rikollisuusteollisuus - nyt vain kulkemassa toiseen suuntaan! Loistavaa!
Eikä mitään epäuskottavuussyytteitä, vaan kaikki oli juuri täydellisen överiä. Etenkin toisen puoliskon alkaessa sai heittää viimeisetkin realismin rippeet romukoppaan ja todeta: nyt mennään eikä meinata! Siitä huolimatta karnevaali rakentui yksittäisistä, todellisen kuuloisista ja tunnistettavista osista, mikä lisäsi syvyyttä.
Sijoittuu samaan mainioon "suomidystopia" -sarjaan esim. Piia Leinon ja Antti Tuomaisen teosten kanssa, tosin on globaalimpi ja siten poikkeava.
Ja vielä, mainittava eräs parhaista ja kauneimmista aloituslauseista koskaan. Perfect!
"Sinä yönä kun hallitus kaatuu, luulen taivaalle lentävän hätäraketin valossa näkeväni sinut ihmisjoukossa."
Eikä mitään epäuskottavuussyytteitä, vaan kaikki oli juuri täydellisen överiä. Etenkin toisen puoliskon alkaessa sai heittää viimeisetkin realismin rippeet romukoppaan ja todeta: nyt mennään eikä meinata! Siitä huolimatta karnevaali rakentui yksittäisistä, todellisen kuuloisista ja tunnistettavista osista, mikä lisäsi syvyyttä.
Sijoittuu samaan mainioon "suomidystopia" -sarjaan esim. Piia Leinon ja Antti Tuomaisen teosten kanssa, tosin on globaalimpi ja siten poikkeava.
Ja vielä, mainittava eräs parhaista ja kauneimmista aloituslauseista koskaan. Perfect!
"Sinä yönä kun hallitus kaatuu, luulen taivaalle lentävän hätäraketin valossa näkeväni sinut ihmisjoukossa."
July 29, 2021
kaksien silmien läpi tämä onnistui edustamaan monta tasoa: yksilöä, kaikennielevää ihmissuhdetta, viattomia, kostonhalua, moraalia, yhteiskunta, globalisaatiota… ihmisyyttä yleensä. hyvin eri tyyppinen mitä suomalaiskirjailijoilta on tottunut näkemään, ja ehkä juuri siksi ihan järkyttävän hyvä.
(myös pelottavan ajankohtainen)
(myös pelottavan ajankohtainen)
Displaying 1 - 29 of 29 reviews