Trillerimäinen matka 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa huipentuu. Palkitun Suomea lohikäärmeille -romaanin jatko-osa.
Lynx on menettänyt ritariarvonsa, aatelisnimensä, sukunsa ja varallisuutensa. Syypää siihen on hänen opiskelukaverinsa ja entinen ystävänsä Magdalena, joka on paljastunut noidaksi. Lynx on rakastunut erisäätyiseen Timiin, joka on menettänyt muistinsa. Muistinmenetyksessäkin Magdalenalla on sormensa pelissä.
Lynxin on lähdettävä Helsingistä etsimään noitaa, joka voi palauttaa Timin muistin. Lynx varastaa auton ja ylittää luvattomasti Etelä-Suomen ja Botnian rajan. Se on vasta alkusoittoa sille, mikä tyttöä Kuusamon erämaassa odottaa.
Pidän kovasti Hepo-ojan luomasta vaihtoehtoisesta Suomesta ja suoraviivaisesta, eteenpäin tykittävästä tavasta kirjoittaa. Kirjaa on vaikea laskea käsistä!
En kuitenkaan saanut oikein otetta Timin ja Lynxin välisestä rakkaudesta, mikä väistämättä vähän heikensi kirjan tenhoa, sillä se toimii isoimpana motivaationa juonikuljetukselle. He tuntuivat henkilöinä vähän liiankin samanlaisilta. Sen sijaan Fox pääsee tässä osassa suorastaan loistamaan ja nouseekin suosikkihahmokseni! Kirjassa ei ole unohdettu huumoria, mitä arvostan.
Sydämiä seireeneille on päätösosa, mutta lukisin mielelläni tähän maailmaan sijoittuvia tarinoita lisääkin.
Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille aloitti viime vuonna viehättävän uuden YA-fantasiasarjan vaihtoehtohistoriallisesta Suomesta, jossa valtiomuotona on monarkia, säätyjako vallitsee ja pikkuisia lohikäärmeitä voi hankkia lemmikiksi. Rakastin itse kirjaa kovasti ja se myös loppui sellaiseen cliffhangeriin, että jatko-osa Sydämeniä seireeneille oli kovassa odotuksessa. Jatko-osa onkin vielä ensimmäistä kirjaa jännittävämpi ja päästää tutustumaan syvemmälle Hepo-ojan luomaan kiehtovaan vaihtoehto-Suomeen.
Sydämiä seireeneille jatkaa siitä, mihin edellinen osa jäi: rahvaanpoika Tim on vankilassa ja menettänyt loitsun seurauksena muistojaan, eikä enää tunnista Lynxia, jonka kanssa hänellä oli orastava suhde. Lynx puolestaan on juuri joutunut luopumaan ritarisäädystään, mitä vanhemmat eivät tahdo hyväksyä. Lynx päättää karata rajan yli salaperäiseen pohjoiseen, Botniaan, jossa pitäisi vielä olla noitia. Ehkä hän voisi löytää noidan ja parantaa Timin. Huolissaan oleva ritarisisko Fox kokoaan etsintäpartion, johon tulee mukaan myös Tim ja hänen mukanaan odottamaton henkilö, joka kiristää lisää seurueen välejä.
Timin lemmikkilohikäärme on taas kerran aivan ihastuttava, roadtripillä riittää vauhtia ja törmäämme myös uusiin kiinnostaviin mytologisten olentojen versioihin, kuten nimessä mainitut uhkaavat seireenit. Jatko-osa on vielä edellistä kirjaakin ahmittavampi, mutta loppu tuntui rysähtävän töksähtäen niskaan. Näistä hahmoista ja tästä maailmasta olisi halunnut lukea niin paljon enemmänkin. Erityisesti pidin Lynxin siskon Foxin hahmosta, joka oli edellistä osaa paljon suuremmassa roolissa, ja hänestä ja hänen tyttöystävästään Veronicasta olisin kernaasti halunnut tietää enemmänkin, samoin edellisessä osassa avatuista yhteiskunnallisista kuohunnoista.
Helppolukuinen, vetävä jatko-osa Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille kirjalle. Tykkäsin tästäkin todella paljon, Hepo-ojan luoma maailma on todella kiehtova ja yhdistää hauskasti fantasiaa, kansanuskoa sekä dystooppisia elementtejä. Ei aivan yhtä vetävä kuin ykkösosa, mutta ei tätäkään malttanut laskea käsistään. Kiinnostavia hahmoja, Tim ja lohikäärme lemppareina heti kärjessä.
Vielä jännittävämpi kuin eka osa. Pidin siitä, että kolmanneksi päähenkilöksi oli nostettu Lynxin sisko Fox. Loppu hieman liian nopea minun makuuni ja jäin kaipaamaan ykkösosan yhteiskunnallista pohdintaa.
Ei iskenyt yhtä lujaa kuin ykkösosa. Alussa oli pitkään sellainen olo, että no niin no niin, lopetetaanko jo takaumat ja ekan osan kertaus ja alkaisiko tapahtua... Sitten todella alkoi tapahtua ja loppuosan nautin matkasta!
Edellisen osan kanssa pohdin 3-4 tähden välillä, tämän kanssa 2-3. Päädyin kolmeen, koska maailma ja lohikäärme olivat edelleen upeita. Tässä osassa oli kuitenkin mielenkiintoisten elementtien, kuten Botnian kuvauksen, lisäksi paljon turhaa, ja samaan aikaan isoja juonenkaaria jäi kesken. Ei pitänyt myöskään otteessaan aivan edellisen tavoin.
Tässä osassa kuljetettiin mukana ns. turhia hahmoja, joilla ei juurikaan ollut tekemistä juonen kanssa. Erästä hahmoa raahattiin mukana ilmeisesti sen takia, että saatiin väännettyä keinotekoisia juonielementtejä - toisaalta eräs keskeisistä hahmoista pudotettiin lähes täysin taka-alalle. Kokonaisuus siis ei aivan pysynyt kasassa, mutta tarina kulki kuitenkin miellyttävää tahtia eteenpäin. Onnistui tämä ehkä kaikesta huolimatta kuvaamaan jotain nyky-yhteiskunnasta. Kannattaa siis vilkaista, jos ensimmäisen osan on lukenut.
Viihdyttävä fantasiaseikkailu ja hyvä jatko-osa. Vaihtoehtohistoriallisuus jäi tässä osassa tosin harmittavasti paitsioon, Helsinki oli kiinnostavampi miljöö kuin Botnia, vaikka erämaiden oudot otukset olivatkin mielenkiintoisia.
Tykkäsin ehkä jopa enemmän kuin sarja-avauksesta. Vetävää ja viihdyttävää luettavaa. Oli hyvä ratkaisu viedä tapahtumat pois Helsingistä ja nostaa päähenkilöiksi eri hahmoja kuin edellisessä kirjassa. Lynx oli oma suosikkini.
Pidin todella paljon ensimmäisestä osasta, mutta hyvästä alusta huolimatta tämä jatko-osa ei onnistunut kokonaisuutena. Isoin ongelma: luulin koko ajan, että tämä on trilogian toinen osa ja kolmas osa on takuulla tulossa, mutta ilmeisesti näin ei olekaan? Olin valmis antamaan trilogian tokassa kirjassa anteeksi sen, ettei kovin paljoa tapahtunut ja että hahmojen kehitys ei ollut kovin kummoista, mutta aivan lopussa kävi selväksi, että tämä taisi nyt olla tässä, koska monia lankoja pääteltiin todella ripeästi. Ja Lynxin ja Timin suhde jäi todella mitäänsanomattomaksi, vaikka heidän motivaationsa lähti todella paljon juuri suhteesta.
Harmittaa, koska pidän tosi paljon tämän sarjan maailmasta, ja tässä sarjassa olisi ollut potentiaalia kaikenlaiseen hienoon laajempaan juonihommaan. Kuvittelin, että TASA-hommasta tulisi paljon enemmän, jne. Jos tästä tulee vielä kolmas osa, luen sen kyllä, mutta petyin tarinan rakenteeseen.
Lohikärmes oli edelleen todella söpö ja sillä sentään oli jonkinlainen hahmokaari - vaikka olisin kaivannut vielä enemmän!
Erittäin onnistunut jatko-osa Timin, Lynxin ja lohikäärmeen tarinalle! Tämä ei ole kielellisesti mitenkään tajunnan räjäyttävä vaan helppolukuinen ja siksi mukaansatempaava. Siitä on sekä hyötyä että haittaa: on ihanaa heittäytyä tarinaan ja vain lukea, mutta samalla paljon unohtuu, kun lukeminen käy niin nopeasti. Sen takia ei ensimmäisestä osastakaan jäänyt kauheasti mieleen, koska teki vain mieli ahmia koko teos kerralla. Heh, en kyllä tiedä, onko vika sitten lukijassa vai tekstissä!
Mutta jos unohdetaan se ja keskitytään hyviin asioihin, niin ne ovat ne, että sekä Lynxin että Timin (ja lohikäärmeen) hahmot miellyttävät edelleen, idea jakautuneesta Suomesta Etelä-Suomeen ja Botniaan on toimiva ja kaikki se suomalainen mytologia, jota näiden kansien väliin on saatu, on ilahduttavaa ja virkistävää. Nämä ovat ehdottomasti molempien teoksien vahvuuksia. Kirjan loppuratkaisu tuli mielestäni hieman liian nopeasti alun verkkaisuuteen verrattuna, mutta nautin lukukokemuksesta hurjasti!
Onneksi sarjan ekan osan tapahtumat olivat vielä aika hyvin muistissa, muutoin olisin ollut aika pihalla tätä aloittaessani. Kirja siis jatkaa suoraan ekan osan tapahtumista. En tiedä mikä siinä on, mutta kirjailijan tyyli vetää minut heti mukaansa, saman huomasin jo ekaa kirjaa lukiessa. Tarinan seuraaminen kolmen eri henkilön, Lynxin, Foxin ja Timin näkökulmasta toimii ja juonen kuljetus pitää mukanaan. Luvut ovat lyhyitä ja yhden luettuaan tekee mieli jatkaa heti seuraavaan. Sellainen on nykyään minulle aika harvinaista, mutta tätä teki mieli ahmia. Asia mikä vähän häiritsi, oli dialogin puhekielisyys, mutta sitten toisaalta se tuntui tarinaan sopivalta. Loppuratkaisu oli minusta vähän hölmö ja asiat ratkesivat hieman liian helposti ja nopeasti. Silti aivan kelpo jatko-osa ja tykkään kirjailijan tyylistä.
Ei yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, silti helppo ja mukava luettava ja lukukokemuksena hyvä. Tarina oli tylsempi ja hommat etenivät vähän turhankin ”helposti.” Hepo-ojan modernia ja luonnonuskonaikaista perinnettä yhdistävä maailmankuva on edelleen upea ja kirjat tuovat vähän mieleen Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogian. Hahmoista (Astridia ja Franzia lukuunottamatta) pidän, erityisesti Timistä ja lohikäärmeestä.
Oli kiva päästä tutustumaan vaihtoehtoiseen Suomeen – tai no, kiistanalaiseen Botniaan – eri näkökulmasta kuin ensimmäisessä osassa. Kirja oli viihdyttävä, mutta juonessa oli silti jonkinlainen läpijuoksun tuntu ainakin ajoittain. Lohikäärme oli edelleen sympaattinen.
3,5 tähteä. Ihan hyvä ja virkistävän nopeatempoinen jatko, mutta hahmojen väliset suhteet jäivät aika pahasti taka-alalle. Myös itse tapahtumat kävivät liian helposti ilman sen suurempia hankaluuksia.
Mitä tapahtui? Ensimmäisen osan petaamisen jälkeen Lynx lähti palauttamaan Timin muistia, ja eeppisen matkan aikana ei lopulta tapahdu juuri mitään. Huumorinpilkahduksia oli, mikä oli kivaa, ja lohikäärme oli edelleen symppis, mutta kuten moni muukin on sanonut, Lynxin ja Timin välinen rakkaus oli aika olematonta, vaikka ajoikin heidän tekojaan. Fox muotoutui kiinnostavimmaksi hahmoksi, ja Franz oli ihan toimiva myös. Mutta trilleriä tästä ei kyllä saa tekemälläkään. Tuli tunne, että kirja oli alkujaan ajateltu trilogian toiseksi osaksi, mutta kolmas osa oli torpattu, joten tarina piti parsia hätäisesti kasaan.
Periaatteessa tarina kantoi, mutta jäin kaipaamaan yhteiskunnallista pohdintaa, ja jotenkin toivoin enemmän vaikeuksia hahmoille. Nyt kaikki aina jotenkin vain ratkesi viime hetkellä, kenenkään ei tarvinnut oikeastaan uhrata mitään tai muuttua isommin. Potentiaalia olisi ollut, mutta käyttö jäi vajaalle. Teksti sujuvaa ja maailma ehdottomasti kiinnostavin hetkeen.
Jatkoa Suomea lohikäärmeille -kirjalle. Tässä päästään vähän syvemmälle Hepo-ojan luomaan kiehtovaan vaihtoehtomaailmaan. Lohikäärme ja ihmisten elämää hankaloittavat haltiat olivat suosikkejani jo ykkösosassa, ja tässä niitä saadaan onneksi lisää. Myös päähenkilöistä paljastuu uusia puolia. Tykkäsin siitä, että tässä keskityttiin nimenomaan päähenkilöiden tarinaan eikä mullistettu koko Suomea.
tää oli mun mielestä myös nyt uudestaan luettua edelleen tosi viihdyttävä! tässä oli vähemmän sellasia “myötähäpeää” herättäviä kohtia, mutta ekan osan juoli oli ehkä muuten vähän kiinnostavampi, koska oltiin itelle tutummilla paikoilla. lohikäärme on mun lemppari hahmo!
Nopeatempoinen ja sujuvasti etenevä, kuten edeltäjänsäkin. Kirjoissa on paljon dialogia, mikä osaltaan lisää nopealukuisuutta.
Tämä vaihtoehtoinen versio Suomesta, jossa kansanusko on säilynyt keskeisimpänä uskona ja magia on osa modernia yhteiskuntaa, on hyvin kiinnostava. Etenkin ykkösosassa enemmän esillä olleet yhteiskunnalliset ongelmat olivat askel todellisuuttamme dystooppisempaan suuntaan, mutta tunnelma ei ole yhtä ahdistava kuin täysverisissä dystopioissa (Nälkäpelit jne.) eli sarja sopii niillekin, jotka ovat väsyneet maailmanlopun meininkiin. Tässä osassa seikkaillaan enemmän luonnon armoilla.
Lynxin ja Timin rakkaustarina ei aivan vakuuttanut minua, mikä kyllä jonkin verran häiritsi eläytymistä henkilöiden valintoihin. Ehkä heille olisi pitänyt järjestää edeltävässä kirjassa pari yhteistä kohtausta lisää ennen Timin muistinmenetystä, jotta parempi tunneyhteys olisi syntynyt ja välittynyt lukijalle. Astridin osuus tarinassa jäi myös hieman epämääräiseksi loppujen lopuksi. Oliko hän ylipäänsä tarpeellinen osa kuviota? Hänen perimmäiset vaikuttimensa kaikkeen jäivät ohuiksi. Ehkä myös hieman turha kolmiodraama. Toisaalta saatoin enimmäkseen ohittaa tämän kolmikon sydämenasiat rutiinilla, sillä olinkin enemmän kiinnostunut tutustumaan luonnon tarjoilemiin mystisiin yllätyksiin sekä ihanaan lohikäärmeeseen. Söpö tapaus!
Timin ja Lynxin – ja tietenkin lohikäärmeen – seikkailut vaihtoehtoisessa Suomessa jatkuvat. Tällä kertaa Itä-Helsingin maisemat vaihtuvat villiin Botnian itsehallintoalueeseen, jonnekin Keski- ja Pohjois-Suomen alueelle.
Liikkeelle lähdetään suunnilleen siitä, mihin eka osa päättyi; Tim on menettänyt muistinsa, Lynx ritarinarvonsa ja lähestulkoon henkensä. Lohikäärme ei vieläkään osaa suomea ja tilanne on monin tavoin kaoottinen. Botniasta olisi löydettävä noita, joka osaa purkaa Timin päälle langetetun muistinmenetyskirouksen. Mutta eihän se yhteistyöhaluisen noidan löytäminen varsin vihamielisestä, kapinallisten ja noitien ohella seireenien asuttamasta Botniasta olekaan ihan itsestään selvää.
Lynxin ritarisisko Fox, joka lähtee etsimään Botniaan suin päin syöksynyttä siskoaan, saa tässä paljon suurempaa roolia kuin ekassa osassa ja kasvaa hiljalleen koko kirjan mielenkiintoisimmaksi henkilöksi. Ekaa osaa lukiessani kaipasin myös enemmän syventymistä luonnonuskoon ja kansanperinteisiin, joita tässä osassa ilokseni käsitelläänkin enemmän. Ovathan ne Botnian huudeilla tärkeämpi osa elämää kuin ekan osan tapahtumapaikassa, maallistuneessa Itä-Helsingissä.
Sydämiä seireeneille on menevä ja mielenkiintoinen seikkailukertomus, jonka vaihtoehtouniversumiin sijoittuvia tarinoita lukisin oikein mieluusti lisääkin.
Sydämiä seireeneille jatkaa suoraan siitä, mihin Suomea lohikäärmeille jäi. Tällä kertaa Timin ja Lynxin lisäksi tapahtumia seurataan Lynxin Fox-siskon näkökulmasta. Tämä on mielestäni onnistunut ratkaisu, ja Fox nousikin suosikkihahmokseni (lohikäärmeen ohella, tietysti).
Lynx matkustaa pohjoiseen, sillä hänen tavoitteenaan on löytää noita, joka voisi poistaa Timin ylle langetetun muistinmenetysloitsun. Plussaa siitä, että tällä kertaa lukija pääsee kurkistamaan muuallekin Briitta Hepo-ojan luoman vaihtoehtotodellisuuden Suomeen kuin pelkkään Helsinkiin. Botnia on kuitenkin pettymyksekseni kirjassa melko yksioikoisesti korpea, ränsistyneitä rakennuksia ja kurjuutta.
Vaikka tapahtumia löytyy tästä osasta enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta, on Suomea lohikäärmeille kuitenkin mielestäni hieman parempi kuin tämä. Teoksen loppuosa jätti hieman tyytymättömän olon.
Tää oli tietyllä tavalla parempi kuin eka osa, sillä oli fiksu veto viedä tarina uuteen miljööseen ja ottaa mukaan enemmän mytologiaa. Toisaalta Sydämiä seireeneille kärsii samoista ongelmista kuin ensimmäinen osa. Tapahtumiin ei ehditä pysähtymään tarpeeksi ja asiat tapahtumat hyvin suoraviivaisesti. Tarinasta puuttui täysin syvyyttä, kun asioita ei ehditty käymään läpi. Toisaalta myös ensimmäisen osan politikointi jäi melkein kokonaan pois tarinasta, jonka takia osa teemoista jäivät irrallisiksi. Lyhyet luvut olivat taasen sekä plussaa että miinusta, sillä lyhyinä ne jouhevoittivat tarinaa, mutta välillä kappaleet olivat vähän turhankin tynkäisiä. Tarina olisi kaivannut lisää lihaa luiden päälle, mutta muuten kyseessä on kiva, helppo ja nopea lukuinen teos
Lynx ja Tim jatkavat seikkailujaan vaihtoehto-Suomessa. He lähtevät nyt monarkistisesta Etelä-Suomesta vihamieliselle Botnian itsehallintoalueelle. Kirjan parasta antia on kiehtova miljöö aatelisine, Tasa-terroristeineen ja haltijoineen. Itse tarina jää aika köykäiseksi. Vaikka muinaissuomalainen pakanauskonto on kiehtova ajatusleikki, niin taika, kiroukset, noidat ym. eivät ihan uskottavasti koti-Suomeen istu.
Olen nauttinut tarttua kansanperinteestä ja mytologioista ammentaviin fiktiokirjoihin, joten Suomea lohikäärmeille -teoksen jäljiltä oli tartuttava jatko-osaankin.
Vaihtoehtohistoria ja kansanuskoherkuttelu eivät kuitenkaan tällä kertaa kantaneet yhtä pitkälle. Hahmojen motiivit tuntuivat paikoitellen jopa latteilta, ja seireenit hieman irrallisilta.
Parasta oli edelleen kirjailijan rakentama maailma moninaisine yksityiskohtineen.
Tämä on vielä parempi kuin edeltäjänsä. Omaperäinen ja huolellisesti luotu maailma, mielenkiintoinen ja monivivahteinen henkilökaarti sekä kertakaikkisen koukuttava juoni.
Pidin kaikista hahmoista, mutta lempparikseni nousi Fox. Ja tietenkin hänen lohikäärmeytensä oli lumoava.
Maailma on edelleen mielenkiintoinen lohikääremeineen ja ritareineen. Tarina jaksoi kantaa aika pitkälle ja kirja tuli luetuksi melko nopeasti, mutta loppu tuntui oikaistuilta. Olisin tietenkin kaivannut lupaavan alun perusteella jotakin suurempaa, mutta nyt hieno paketti suljettiin vähän hutiloiden.