Syksylle ja muita runoja ja kirjeitä on valikoima kuuluisan romantikon, runoilijoiden runoilijaksi kutsutun John Keatsin runoista ja kirjeistä, joita on myös luonnehdittu ainutlaatuiseksi dokumentiksi runoilijaksi tulemisesta. Suomentaja ja runoilija Leevi Lehdon tavoitteena on ollut kääntää Keats sellaiseksi kuin hänet olisi elinaikanaan käännetty, jos se olisi ollut silloin mahdollista.
Nyt missä Kevään laulut? Missä niin? Sä mitä niistä, on sävel oma sulla kun riekaleiset pilvet päiviin häipyviin ruusuisen hohteen valaa sänkivainiolla, kun sääsket kuoroon valittavaan yhtyy, kohoten joenvarren pajuin alta, vaipuen taas kun viri vaimenee, ja mäkirinteen pulskat lampaat määkyy, ja pensas-sirkka laulaa, ja vienon-korkealta viheltää punarinta tarhanperukalta, ja yllä pääskyt visertäen kaartelee.
Work of the principal of the Romantic movement of England received constant critical attacks from the periodicals of the day during his short life. He nevertheless posthumously immensely influenced poets, such as Alfred Tennyson. Elaborate word choice and sensual imagery characterize poetry, including a series of odes, masterpieces of Keats among the most popular poems in English literature. Most celebrated letters of Keats expound on his aesthetic theory of "negative capability."
En tiedä, oliko kyseessä vain tämä käännös vai olisinko alkuperäisistäkään runoista ymmärtänyt sen enempää, mutta pakko sanoa, että vaikeuksia oli.
Osan ymmärsin, mutta osassa aihe meni jotenkin aivan ylitseni. Käännös oli ilmeisesti Aleksis Kiven aikaisella tyylillä tehty ja yhdessä runossa oli jopa Agricolan aikaista kieltä. Tämä oli sinäänsä hauska käännöksellinen ratkaisu, mutta toisaalta se hankalaoitti jo valmiiksi monimutkaisten ja pitkien runojen ymmärtämistä.
Valitsin tämän kirjan alunperin ”oodi satakielelle” -runon vuoksi, koska R.F Kuangin Babel- kirjaa lukiessani sitä oli lainattu erään luvun alussa: ”Thou was not born for dead, immortal Bird! / No hungry generations tread thee down.” Pidin siitä lainauksesta ja se herätti mielenkiintoni kyseistä runoa ja niin myös runoilijaa kohtaan.
En kuitenkaan saanut runoista läheskään niin paljon iloa kuin kirjeistä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan ollut järkevämpää lukea runot alkuperäiskielellä englanniksi, koska runokäännöksessä aina jotain katoaa, sillä jokainen kääntäjä tulkitsee ne niin omalla tavallaan.
Kirjeet olivat kuitenkin hauskoja ja opin niiden kautta aikalaiselämästä ja myös runoilijasta itsessään. Niiden avulla pystyi tutustumaan historian ihmisen kautta inhimillisemmin. Yleensä historia nimittäin painottaa niin vahvasti suuria massoihin vaikuttaneita tapahtumia, että yksittäisen ihmisen elämä ja kokemukset unohtuu. Olikin hauska huomata, että tietyt asiat eivät muutu edes 200 vuoden kuluessa kuten vaikka ystävyys tai huumorin merkitys.
Suosittelen ihmiselle, jota kiinnostaa historia ja oodit. Helppoa tämän lukeminen ei kuitenkaan ollut, että en sanoisi tätä kevyeksi iltalukemiseksi. Ainakin minun piti todella pohtia välillä, mitä oikein luen…