Viimeisellä rajalla on voimakas ja mieleenpainuva romaani nuoresta naisesta nykypäivän Virossa. Eletään uuden itsenäisyyden aikaa neuvostoajan jälkeen, ja myös Tiiu palaa halusta ottaa elämän omiin käsiinsä.
Tiiu rakastuu ja lähtee varakkaan miesystävänsä kanssa matkalle kohti Saksaa, Berliiniä. Valinta on kuitenkin kohtalokas: nuori nainen huijataan epätoivossaan prostituoiduksi. Vähitellen Tiiu käsittää ajautuneensa viimeiselle rajalle, josta paluuta entiseen ei enää ole.
Eeva Park kerii Tiiun tarinan auki psykologisen trillerin keinoin ja rakentaa sitä harkituin välähdyksin. Muistojen ja takaumien avulla hän kuljettaa lukijan Tiiun lapsuuteen ja nuoruuteen neuvostovallan aikana. Sen rinnalla näyttäytyy yhtä räikeässä valossa nyky-Viro yhteiskunnallisine epäkohtineen.
Eeva Park is an Estonian poet and novelist. She also has written plays, short stories and translated poetry into Estonian. In 2004 she was awarded for her thriller novel "Lõoks lõpmatusse" with The Literary Prize of Eduard Vilde.
Virolaisen Eeva Parkin teos Viimeisellä rajalla kertoo nuoresta naisesta, joka oli joutunut ihmiskaupan uhriksi. Kirjailija avaa teoksen tarinaa auki psykologisen trillerin tavoin. Päähenkilö tietää, että hänellä ei ole pitkästi aikaa suorittaa tehtävä, jonka hän on aikonut tehdä. Hän on tullut viimeiselle rajalle, enää ei ole paluuta. Teki hän mitä teki, eli missä eli, hän oli aina vaarassa, ja hänen läheisensä olivat vaarassa. Kukaan ei saanut tietää missä hän oli ja mitä teki, mutta hän tarvitsi aseen. Eeva Parkin Viimeisellä rajalla on kylmäävä tarina nuoresta naisesta, joka halusi kostaa.
Jag valde den här för att författaren är från Estland. En psykologisk thriller skulle det vara och psykologiskt påfrestande blev det. Det här var fruktansvärt på många sätt.
Om sex: ”Han kände igenom alla nödvändiga punkter som han gick igenom som på en utlagd rallybana.”
If you're looking for a feel-good read, stay away from this book. There is nothing cheery or bright about this novel, it's so dark and depressing I don't really have words. If you can deal with a grim story about the horrors people can do to others, then you can pick this up.
The beginning was a bit slow, it took me a while to get into it and understand what was going on. But when the story started unraveling, the speed picked up and all the horrors were brought to light. Especially the second part worked for me, with the backstory and things coming to a close.
You can't really identify with any of the characters, they're all either horrible or broken to so many pieces there is barely anything left. It's all described wonderfully though. For some reason I find this book really difficult to write about, there are some many things I should say something about but can't find the words for. A depressing read, but in a good way, if that makes any sense. (It probably doesn't.)
Teema sünge ja karm. Samas haaras väga ning elasin peategelasele kaasa. Tahtsin väga teada, miks ja kuidas ta taolisse olukorda sattunud oli. Raamatus oli hästi põimitud minevik ning olevik. Kirjeldas "nähtamatute" inimeste elu. Vähe sellest, et tavakodanikud neid ei märka või ei taha märgata, tahavad nad kohati ka ise ära kaduda, ennast peita või unustada. Ilmselt on see paratamatus, kui päeva primaarseks eesmärgiks on ellu jääda. Väga põnev ja haaravalt kirjutatud. Raske oli raamatut käest panna. Kui mul poleks teisi kohustusi olnud, oleks selle vist ühe päevaga läbi lugenud :)
Viimeisellä rajalla on järkyttävä, karu ja traaginen tarina ihmiskaupan uhrista, mutta Park kirjoittaa upeasti. Kirjailija kerii vähitellen auki tapahtumien kulkua ja pitää lukijaa trillerimäisesti jännityksessä. Tuntui, että kielessä ei ollut yhtään tarpeetonta sanaa. Vangittuna, huumattuna ja uhattuna, vailla rahaa ja passia pelastautumisen mahdollisuudet olivat minimaalisia. Kun rankka hyväksikäyttö vie ihmisarvon, voi Tiiun järkyttävän ratkaisun ymmärtää. Raiskattu, prostituutioon pakotettu, vangittu ja hakattu Tiiu oli ylittänyt rajan, jolta paluuta normaaliin elämään ei ollut. Ainoa mikä piti häntä liikkeellä ja hengissä oli koston ajatus.
Vaikuttava, tiivistäen kirjoitettu teos vaikeasta ja raa'asta aiheesta. Teos on hieno esimerkki siitä, miten pelkistetysti ja hienovaraisesti vaikeista aiheista voi kirjoittaa. Kaikkea ei tarvitse "tuoda iholle" kuvailujen kautta, ilman että se kuitenkin hiipii ja tulee iholle. Lukija näkee tilanteen omien tunteidensa kautta. Epäjärjestyksessä kerrottu tarina on täynnä pieniä kaameita asioita yhden naisen tarinasta, mutta myös kauniita hetkiä pienten kohtaamisten piilossa. Väkivalta ja kauhu elävät silti koko ajan pinnan alla.
On myös mahdollista, että Viimeisellä rajalla on juuri sellainen kirja, joka on monen mielestä vaikea kirja, koska se ei selitä paljon mitään. Lukijan on tehtävä enemmän tai vähemmän työtä sen eteen, että kirjailijan luoma maailma aukeaa. Kirjassa on suorastaan hätkähdyttävä loppu, joka saa lukijan pysähtymään pitkäksi aikaa paikalleen.
Sääli, että Parkia ei ole suomennettu enempää, sen verran hienosta kertojasta on kyse.
I just finished Reading it and my heart still beats very fast. I rushed through the last pages, I couldn’t read every word. This is a horrible Story, but a great Book. It took a while to grab me, the reader is left in the dark and gets some clues through conversations with a friend, it’s almost like you take his perspectives of puzzling together what might have happened. The narration jumps in time and I really liked that the author did not try to give a whole picture but focused on one storyline. Like, in the beginnig I thought the Post-Soviet lifestyle would be important but its just a few commentaries to sketch characters. I wondered about the parts in finish and Russian though, but that might have been a particularity of the translation I read.
Ma pran ütlema, et üllatavalt hea, sellest vist ka 4*, kuigi osaliselt lugu venis. Lõppu aimasin, kui oli olnud üks selgitav mõttekäik. Tegelikult järgi mõeldes, lisa tärn tuleb puhtalt sellest, et keegi on võtnud kätte ja sellest kõigest kirjutanud suhteliselt tuimalt aga toorelt ellu jäämisest. Kurb, et see tegelikult ongi mõne inimese elu. Mitte just selline konkreetne lõpp.. aga tõenäoliselt jääb ellujäänutel, ei pääsenutel, selline lõpp alatiseks hingele koputama. **jäin mõtlema. Äärmiselt kahju, et ta kellelegi midagi päriselt millestki ei rääkinud. Kasvõi selleks, et see keegi saaks "kunagi tuttavaid hoiatada kahtlasele teele sattumast"
Nykyajasta ja eri aikoihin sijoittuvista takaumista koostuva tilkkutäkki avautui eteeni turhan hitaasti ja hieman ryppyyn jääden. Kokonaiskuva kuitenkin kirkastui aina loppua kohden, vaikka yksityiskohdat jäivät piiloon. Eeva Parkin käyttämä kieli on kaunista, tarkkaan harkittua. Jokaiselle sanalle oli paikkansa.
Jos olisin lukenut hieman enemmän ajatuksella ja lyhyemmällä aikavälillä, olisin voinut antaa neljäkin tähteä. Kevyeksi lukemiseksi en tätä kirjaa suosittelisi.
Aloitin äänikirjan taas niin, ettei tiennyt kirjasta mitään. Hyppäsin kuin liikkuvaan junaan. Mielenkiintoinen kirja, en osannut lainkaan aavistaa, mihin suuntaan ollaan matkalla.