Juuria ja juurettomia: suomalaiset ja suku keskiajalta 2000-luvulle

by Tiina Miettinen

Sukupuumme ovat tuuheita – 1800-luvun alussa meillä kullakin eli 500 esivanhempaa

Suvuton ihminen on suojaton. Tämä käy ilmi jo suomalaisista kansanrunoista.

Juuria ja juurettomia esittelee, miten suomalaisten sukukäsitys on muuttunut 500 viime vuoden aikana. Aina sukututkimus ei esimerkiksi ole pohjautunut asiakirjoihin, vaan lähteiden puutteita on täydennetty sukua mairittelevalla fiktiolla. Kustaa Vaasan sukujuuret haluttiin löytää kauaksi histo­rian hämärään, mutta suomalaiselle talonpojalle ei esivanhempia löytynyt.

Historian ystävälle sopiva tietokirja kertoo suvuista monipuolisesti. Sen aiheita ovat Ruotsin suurvaltakauden suvut, sukututkimusta tehneet nunnat, historian suosimat isälinjat, sukulais­avioliitot sekä sukuselvitysten tärkeys yksittäiselle ihmiselle, kuten säveltäjä Jean Sibeliukselle. Entä millaisia haasteita geenitutkimus tuo sukututkimukseen?

Nykyihmisellä on 1900-luvun alkuun tultaessa 16–64 esivanhempaa ja 1800-luvun alussa jo 512. Voimme siis valita, mitä sukulinjoja seuraamme – vaikkemme valitsisikaan sitä kaikkein hienointa isälinjaa.

FT Tiina Miettinenon tutkija Tampereen yliopistossa. Hänen ylistetty tietokirjansa Piikojen valtakunta oli Finlandia-ehdokkaana 2015. Elämäkertojen rakentelu aikakauden asiakirjoista on Miettiselle aina seikkailu. Hän opettaa myös sukututkimusta.

Genres: History, Nonfiction

270 pages, Hardcover

Published January 1, 2019

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava historiikki suomalaisesta sukututkimuksesta ja siitä, miten näkemykset ja suhtautuminen aiheeseen on muuttunut vuosien varrella.

Aikaisemmin sukututkimus keskittyi yhdistämään aatelia ja muuta yhteiskunnan eliittiä historiallisiin suurhenkilöihin – mikä kuningas se on, jonka sukupuu ei ulotu vähintään Kaarle Suureen asti – ja tätähän sitten tehtiin historiallisista faktoista sen kummemmin välittämättä.

Lopulta päästään nykyaikaan, jolloin kuka tahansa voi kartoittaa sukuaan DNA-tutkimuksen keinoin. Mielenkiintoinen, aika kepeälukuinen katsaus. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen kyllä.

[Ronja · Rating 4 out of 5]

Tiina Miettisen teos Juuria ja juurettomia keskittyy sukututkimuksen historiaan lähinnä Suomen osalta.

Sukututkimuksen luonne ja merkitys ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Menneillä vuosisadoilla oli tärkeää voida osoittaa tavalla tai toisella, että omat sukujuuret ulottuivat myyttisiin historian suurmiehiin tai jopa Kalevalan hahmoihin. Juuret tehtiin vaikka väkisin sepittämällä legendoja ja tekemällä mutkat suoraksi -tyyppisiä päätelmiä siitä, mistä sukunimi tulisi. Sepitelmiä pidettiin lähtökohtaisesti oikeina, ellei joku voinut selkeästi osoittaa niitä vääriksi. Tämä tuntuu hyvin hämmentävältä nykypäivän sukututkijasta.

Myöhemmin sukututkimus muuttui niin, että tutkimuksessa alettiin korostaa asiakirjojen merkitystä. Tämä muutti monien vanhojen sukujen käsityksiä itsestään. Sursillin suvusta tehty sukututkimus on ollut yksi merkittävistä käänteistä suomalaisen sukututkimuksen historiassa.

Sukututkimuksella on ollut merkitys myös eugeniikassa. Viime vuosisadan alussa oli kiinnostusta tutkimukseen, jossa tarkasteltiin ”degeneroituneita” sukuja. Onneksi tämä jäi lyhytaikaiseksi projektiksi.

Nykypäivän sukututkimukseen kiinnitetään vain vähän huomiota. Olisin toivonut laajempia pohdintoja nykypäivän ihmisten juurettomuudesta ja sen näkymisestä sukututkimusharrastuksena. Oli kuitenkin hyvä, että DNA-sukututkimuksesta oli edes yksi, perusteellinen luku.

Suosittelen teosta sukututkimuksen historiasta kiinnostuneille ihmisille.

[Piisa · Rating 2 out of 5]

Kahlasin, en lukenut. En oikein jaksanut keskittyä historiallisten henkilöiden fiktiivisiin ja tekaistuihin sukupuihin.