What do you think?
Rate this book
Punainen muistikirja
Rakastetun runoilijan muistiinpanoja luonnosta ja elossa olemisesta
Punainen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä rakkaalta kesäpaikaltaan.
”Ei minulla täällä ole ainoastaan luonto, on myös taivas, koko taivaan avaruus, valtavuus, koko olevaisuus!”
Lukija kulkee runoilijan matkassa läpi toisiinsa sulautuvien kesäisten päivien, sateiden odotuksen, luonnon ihmeiden. Piilopirtin rauhassa pidetään loitolla maailman kauhuja lintujen, peurojen, lepakoiden ja perhosten seurassa.
Kilpi taltioi olemisen lumon hellästi ja aistivoimaisesti. Hänen tapansa katsoa ikääntymistä suoraan tekee vaikutuksen ja lohduttaa. Kuten Kilpi kirjoittaa peuran kohtaamisesta: "ihailen vain, kiitollisin mielin", samaa kiitollisuutta lukija tuntee Punaisen muistikirjan parissa.
Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli-ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.
Punainen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä rakkaalta kesäpaikaltaan.
”Ei minulla täällä ole ainoastaan luonto, on myös taivas, koko taivaan avaruus, valtavuus, koko olevaisuus!”
Lukija kulkee runoilijan matkassa läpi toisiinsa sulautuvien kesäisten päivien, sateiden odotuksen, luonnon ihmeiden. Piilopirtin rauhassa pidetään loitolla maailman kauhuja lintujen, peurojen, lepakoiden ja perhosten seurassa.
Kilpi taltioi olemisen lumon hellästi ja aistivoimaisesti. Hänen tapansa katsoa ikääntymistä suoraan tekee vaikutuksen ja lohduttaa. Kuten Kilpi kirjoittaa peuran kohtaamisesta: "ihailen vain, kiitollisin mielin", samaa kiitollisuutta lukija tuntee Punaisen muistikirjan parissa.
Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli-ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.
96 pages, Hardcover
First published August 1, 2019
About the author
Eeva Kilpi
50 books59 followersWritten by: Katarina Blomqvist, Liisa Enwald
Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 29 of 29 reviews
August 30, 2019
Moni on kommentoinut että Eeva Kilpi on vanhentunut ja "höperöitynyt" mikä johtaa toistoon ja valittamiseen ja jonka jotenkin katsotaan madaltavan kirjallisia ansioita. Ymmärrän että on kivempaa lukea toimintakykyisen ihmisen toimeliaasta elämästä, mutta se ei vähennä lainkaan tämän kirjan kirjallisia arvioita. Kilpi todella ON vanha, väsynyt, raihnainen. Ja se näkyy hänen fysiikassaan, ajattelussaan, kesänvietossaan. On arvokasta ja hienoa saada kuulla siitä. Ainoa mistä tulee miinusta on lyhyydestä, olisin voinut jatkaa tämän lukemista ikuisesti ja kurkkua kuristaa että tämä saattoi olla viimeinen.
September 1, 2019
Eeva Kilpi on ihana. Punaisessa muistikirjassa ovat hänen muistiinpanonsa Piskolan mökiltä kesältä 2014. Luonto on pääosissa, maailman tapahtumat ja vanhuus raahustavat mukana. Toistoa, ehkä vanhuuden mukanaan tuomaa, on paljon.
Tästä tuli mieleen ihan oma mummo ♡ Luonnon kuulostelu, maailman kauhistelu ja fyysisten voimien väheneminen kuuluvat myös hänen elämäänsä. Avartavaa luettavaa, varsinkin kun oma luontosuhde on väistämättä kaukaisempi, en juuri kauhistele ja voimavaroja vielä riittää.
Samalla tulin miettineeksi omaa vanhuuttani. Mikä on minun oma rauhan piilopirtti? Mitä siellä teen ja kenen kanssa? Toivottavasti ainakin juon kaljaa kuten Eeva.
Tästä tuli mieleen ihan oma mummo ♡ Luonnon kuulostelu, maailman kauhistelu ja fyysisten voimien väheneminen kuuluvat myös hänen elämäänsä. Avartavaa luettavaa, varsinkin kun oma luontosuhde on väistämättä kaukaisempi, en juuri kauhistele ja voimavaroja vielä riittää.
Samalla tulin miettineeksi omaa vanhuuttani. Mikä on minun oma rauhan piilopirtti? Mitä siellä teen ja kenen kanssa? Toivottavasti ainakin juon kaljaa kuten Eeva.
May 10, 2022
Pieni kirja täynnä muistiinpanoja kesältä 2014, mökiltä, metsän keskeltä.
Tätä lukiessa tuli kaipuu mökille, kauas kaupungista, luontoon ja hiljaisuuteen. Ja tämän kirjan myötä sinne vähän pääsikin.
Teos on hyvin ajankohtaisen tuntuinen, sillä Kilpi kommentoi tässä Ukrainan silloista tilannetta paljon ja kirjoittaa sodista ja ihmisten väkivaltaisuudesta. Samoja ajatuksia itselläkin on.
Kilpi kirjoittaa muistiinpanoissaan paljon havaintoja luonnosta ja vanhenemisesta.
Tätä lukiessa tuli kaipuu mökille, kauas kaupungista, luontoon ja hiljaisuuteen. Ja tämän kirjan myötä sinne vähän pääsikin.
Teos on hyvin ajankohtaisen tuntuinen, sillä Kilpi kommentoi tässä Ukrainan silloista tilannetta paljon ja kirjoittaa sodista ja ihmisten väkivaltaisuudesta. Samoja ajatuksia itselläkin on.
Kilpi kirjoittaa muistiinpanoissaan paljon havaintoja luonnosta ja vanhenemisesta.
October 14, 2021
Tämä oli hyvä, mutta Sinisestä muistikirjasta pudin vähän enemmän. Jotenkin siinä oli napakampia ja kauniimpia ajatuksia, mutta lyhyemmin ilmaistuna.
Eeva Kilven luonnon tarkkailusta ja sen kuvailemisesta pidän kyllä kovasti. Hän herättää luonnon henkiin lukijan silmien edessä ja kuvailee luontomiljöötä kauniisti ja kunniottavasti.
Aion edelleen jatkaa Kilven tuotantoon tutustumista.
Eeva Kilven luonnon tarkkailusta ja sen kuvailemisesta pidän kyllä kovasti. Hän herättää luonnon henkiin lukijan silmien edessä ja kuvailee luontomiljöötä kauniisti ja kunniottavasti.
Aion edelleen jatkaa Kilven tuotantoon tutustumista.
January 12, 2022
Aivan ihastuttava mökkikirja! Jotenkin tykästyin tämän seesteisyyteen ja merkintöjen yksinkertaisuuteen, vaikka samalla matkan varrella tulee tehtyä oivalluksia niin maailman menosta, luonnosta kuin elämän tärkeistä asioista. Kilpi kirjoittaa kauniisti, mutta kaunistelematta vanhenemisesta. Oli ihana karata Piskolan mökkielämään keskellä talvea.
October 17, 2020
A wonderful sequel to Sininen muistikirja, which I loved. This was full of wisdom, full of beauty, maybe also plain boredom.
April 23, 2022
tykkäsin tästä tosi paljon<3 mikä kaunis pikku kirja.
”Toisaalta, tuntuu ihmeelliseltä, ettà joku taidokas laulaja esitti näkymättömissä, tuomen levvästön uumenissa kirkkaan, monipuolisen laulun – ja kun laulaja lopetti ja lensi tuomesta kohti märkää kallionaluslehtoa, näin että han oli mustarastas. Vaikka voi olla, että erehdyn. Ihana taiteilija kuitenkin, lannistumaton, sateesta välittämätön, tai sateen ylistäjä.
Olen lämmittänyt kammarin uunin. Kello on 18.37.”
”Toisaalta, tuntuu ihmeelliseltä, ettà joku taidokas laulaja esitti näkymättömissä, tuomen levvästön uumenissa kirkkaan, monipuolisen laulun – ja kun laulaja lopetti ja lensi tuomesta kohti märkää kallionaluslehtoa, näin että han oli mustarastas. Vaikka voi olla, että erehdyn. Ihana taiteilija kuitenkin, lannistumaton, sateesta välittämätön, tai sateen ylistäjä.
Olen lämmittänyt kammarin uunin. Kello on 18.37.”
July 31, 2020
”Ei sitä täällä metsässä, yksinäisyydessä edes tarkkaan tiedä, onko terve vai sairas, ei aina muista, onko syönyt vai ei, ehkei aina tiedä onko olemassakaan, vai onko jo sekaantunut horsmiin, jotka haamunharmaina seisovat tuolla pellolla eivätkä vielä muista, että lentohan on yhä edessä”
April 26, 2025
4.5 ⭐️
Ensimmäinen kosketukseni Eeva Kilven teksteihin ja ihastuin, ehdottomasti aion lukea lisääkin!
Viipyilevää ja toistelevaa kerrontaa 86-vuotiaan Kilven kesästä vuodelta 2014. Kaunista luontokuvausta!
”Kuu järjesti taivaalle suurenmoisen näytelmän eilen illalla vaeltaessaan kaakosta Mustalammen kallion yli tummia kuusenkärkiä hipoen ja pilvien harsoilla taiteillen.” s. 86
Ensimmäinen kosketukseni Eeva Kilven teksteihin ja ihastuin, ehdottomasti aion lukea lisääkin!
Viipyilevää ja toistelevaa kerrontaa 86-vuotiaan Kilven kesästä vuodelta 2014. Kaunista luontokuvausta!
”Kuu järjesti taivaalle suurenmoisen näytelmän eilen illalla vaeltaessaan kaakosta Mustalammen kallion yli tummia kuusenkärkiä hipoen ja pilvien harsoilla taiteillen.” s. 86
August 22, 2019
Ihana Eeva kirjoittaa luonnosta, kauneudesta ja sietämättömistä tunteista edelleen kauniisti, vaikka vanhuus (tai keuhkopöhö) onkin vienyt hänestä voimat.
Valitettavasti verrattuna vaikkapa Kesä ja keski-ikäinen nainen -novellikokoelman teoksiin nimenomaan vanhuus vaikuttaa vieneen myös näistä teksteistä paljon pois. Ihastelun, yöuinnin, kauniiden muistojen ja oivallusten täyttämät tuokiot, sekä silmujen ja eläinten jälkien huomaaminen vaihtuivat tässä teoksessa aspiriiniin ja asioiden toisteluun. Kipu, kaipaus, omanarvontunteen rapiseminen ja ahdistus täyttivät Kilven kesän 2014, ja sen myötä tämän kauniin kirjan.
Se on aitoa ja koskettavaa, mutta myös harmillista, sillä sen myötä kirjailijan ajatukset eivät enää lennä yhtä korkealla kuin aikaisemmin.
Valitettavasti verrattuna vaikkapa Kesä ja keski-ikäinen nainen -novellikokoelman teoksiin nimenomaan vanhuus vaikuttaa vieneen myös näistä teksteistä paljon pois. Ihastelun, yöuinnin, kauniiden muistojen ja oivallusten täyttämät tuokiot, sekä silmujen ja eläinten jälkien huomaaminen vaihtuivat tässä teoksessa aspiriiniin ja asioiden toisteluun. Kipu, kaipaus, omanarvontunteen rapiseminen ja ahdistus täyttivät Kilven kesän 2014, ja sen myötä tämän kauniin kirjan.
Se on aitoa ja koskettavaa, mutta myös harmillista, sillä sen myötä kirjailijan ajatukset eivät enää lennä yhtä korkealla kuin aikaisemmin.
September 22, 2019
”Me pysymme ehkä juuri kirjallisuuden avulla tolkuissamme. Ja ehkä juuri nimenomaan kirjoittamalla.”
Ikääntyneen kirjailijan muistiinmerkintöjä muun muassa luonnosta, vanhenemisesta ja kirjoittamisesta. Luin tätä pientä päiväkirjaa kiireisinä arkipäivinä junassa ja ratikassa, mistä tuli kiinnostava kontrasti muistikirjan kesämökkielämälle, jossa aika ja välillä päivätkin katoavat, ajankulu saa oman hämmentävän rytminsä.
Ikääntyneen kirjailijan muistiinmerkintöjä muun muassa luonnosta, vanhenemisesta ja kirjoittamisesta. Luin tätä pientä päiväkirjaa kiireisinä arkipäivinä junassa ja ratikassa, mistä tuli kiinnostava kontrasti muistikirjan kesämökkielämälle, jossa aika ja välillä päivätkin katoavat, ajankulu saa oman hämmentävän rytminsä.
March 27, 2024
Eeva Kilven muistikirjoista ensimmäinen,
Sininen muistikirja
, oli täynnä pieniä katkelmia ja irtonaisia ajatuksia. Punainen muistikirja on vähän erilainen, yhtenäisempi kokonaisuus. Nämä merkinnät ovat kesältä 2014, kun Kilpi vietti kesää enimmäkseen yksin rakkaassa kesäpaikassaan Piskolassa. Siellä Kilpi on kaikessa rauhassa, ja rauhaa hän kaipaakin.
Mökillä voi olla rauhassa, välittämättä edes kalenterista. Monia päiväkirjamerkinnöistä ei ole päivätty täsmällisesti. Se sopii rentoon kesätunnelmaan, jossa Kilpi leijailee. Ikä kuitenkin painaa: 86-vuotias kirjailija ei enää jaksa helteistä kesää samalla tavalla kuin ennen. Päivässä jaksaa tehdä yhden asian. No, Kilven ruokakuvauksia lukiessa herää kyllä ajatus ruokavalion niukkuuden vaikutuksesta jaksamiseen, mutta samalla tämä ”nerokas aamiainen” huvitti: kahden desin purkki vaniljakastiketta, aspiriini ja puolikas sydänlääke.
Kilpi seuraa luonnon rauhassa maailmantapahtumia. Näin kymmenen vuotta myöhemmin on ankeaa lukea, kuinka Kilpi kauhistelee sotaisia tapahtumia Ukrainassa ja Gazassa. Kesällehän osui Malaysia Airlinesin lento 17:n tuho. Kesän tapahtumien kuvauksessa on jonkin verran toisteisuutta, mutta sitähän Kilpi itsekin kommentoi:
Punainen muistikirja on kaunis vanhuuden ja mökillä vietetyn hellekesän kuvaus. Se kuvaa hidasta ja rauhallista elämää edelleen taitavan kirjoittajan kädenjäljellä.
En ole pystynyt rentoutumaan Tapiolassa – puhelin saattaa soida milloin tahansa, tai ovikello tai alkaa jokin remontti taas… Minä tarvitsen tämän eristäytymisen, tämän rauhan, tämän yksinäisyyden, tämän luonnon, jota kaikki muut joko pelkäävät tai haluavat raivata pois. Minua tämä suojelee, innoittaa ja rauhoittaa.
Mökillä voi olla rauhassa, välittämättä edes kalenterista. Monia päiväkirjamerkinnöistä ei ole päivätty täsmällisesti. Se sopii rentoon kesätunnelmaan, jossa Kilpi leijailee. Ikä kuitenkin painaa: 86-vuotias kirjailija ei enää jaksa helteistä kesää samalla tavalla kuin ennen. Päivässä jaksaa tehdä yhden asian. No, Kilven ruokakuvauksia lukiessa herää kyllä ajatus ruokavalion niukkuuden vaikutuksesta jaksamiseen, mutta samalla tämä ”nerokas aamiainen” huvitti: kahden desin purkki vaniljakastiketta, aspiriini ja puolikas sydänlääke.
Kilpi seuraa luonnon rauhassa maailmantapahtumia. Näin kymmenen vuotta myöhemmin on ankeaa lukea, kuinka Kilpi kauhistelee sotaisia tapahtumia Ukrainassa ja Gazassa. Kesällehän osui Malaysia Airlinesin lento 17:n tuho. Kesän tapahtumien kuvauksessa on jonkin verran toisteisuutta, mutta sitähän Kilpi itsekin kommentoi:
Näin liukuvat päivät. Muisti ei meinaa saada niistä otetta. Ne liisteröityvät toisiinsa, tapahtuneet ja aiotut sulautuvat yhteen. Muisti alkaa olla yksi kokkare, josta eri päivät ja tapahtumat eivät tahdo irrota perättäisyyksilleni, vaan tuntuvat ympäröivän elämistä samanaikaisuuksissa.
Punainen muistikirja on kaunis vanhuuden ja mökillä vietetyn hellekesän kuvaus. Se kuvaa hidasta ja rauhallista elämää edelleen taitavan kirjoittajan kädenjäljellä.
December 16, 2024
"Punainen muistikirja" koostuu merkinnöistä kesältä 2014 Kilven mökillä Savossa. Tämä oli todellinen hyvän mielen kirja. Siinä on tuokiokuvia ja ajatelmia, paljon lämmintä pohdiskelua. Merkinnät ovat näennäisesti keveitä, mutta niihin sisältyy paljon syvällistä viisautta. Kirjan lukemisesta tulee todella hyvä mieli.
Kilpi pohdiskelee muun ohessa kirjan olemusta ja tulevaisuutta. Tässä eräs hieno sitaatti kirjasta: ”Ehkä ne (so. kirjat) suorastaan ovat heränneet taistelemaan katoavuutta vastaan, nyt kun digitaalinen maailma tuhoaa niitä fyysisesti. Nyt ne vielä koollaan ja kouriintuntuvalla olemuksellaan pitävät puoliaan ja hakeutuvat ihmiskäsiin, jonne ne kuuluvat, ja ihmiskäsien ja elinten, kuten silmien kautta myös aivoelinten ihmeellisiin selittämättömiin kammioihin, joissa ne elävät kuin maanalaisissa vesiluolissa lepakot, vesiliskot…” (s. 89). Toivottavasti asia on näin nyt ja myös tulevaisuudessa. Ei tällaisia elämyksiä saa somesta.
Kilpi pohdiskelee muun ohessa kirjan olemusta ja tulevaisuutta. Tässä eräs hieno sitaatti kirjasta: ”Ehkä ne (so. kirjat) suorastaan ovat heränneet taistelemaan katoavuutta vastaan, nyt kun digitaalinen maailma tuhoaa niitä fyysisesti. Nyt ne vielä koollaan ja kouriintuntuvalla olemuksellaan pitävät puoliaan ja hakeutuvat ihmiskäsiin, jonne ne kuuluvat, ja ihmiskäsien ja elinten, kuten silmien kautta myös aivoelinten ihmeellisiin selittämättömiin kammioihin, joissa ne elävät kuin maanalaisissa vesiluolissa lepakot, vesiliskot…” (s. 89). Toivottavasti asia on näin nyt ja myös tulevaisuudessa. Ei tällaisia elämyksiä saa somesta.
September 8, 2021
Muistikirja Eeva Kilven kesän 2014 aikana heränneistä mietteistä. Erilainen kuin saman kirjailijan ”Sininen muistikirja”, jonka olin tätä ennen lukenut. Ensin ajattelin, että pidin tästä vähemmän, mutta sitten havahduinkin siihen, että tätähän pitää lukea ilman ennakko-odotuksia, omana teoksenaan.
Pidin tämän teoksen tinkimättämän rehellisestä, elämää ihailevasta ja puolustavasta teemasta. Pidin myös teoksessa esiintyneestä itsereflektiosta, missä kirjailija pohtii omaa haurasta vanhenemistaan, voimien hiipumista, olemista silti rauhassa, ja sinut Luonnon kanssa.
Virkistävä ja rauhoittava lukunautinto. Suosittelen.
Pidin tämän teoksen tinkimättämän rehellisestä, elämää ihailevasta ja puolustavasta teemasta. Pidin myös teoksessa esiintyneestä itsereflektiosta, missä kirjailija pohtii omaa haurasta vanhenemistaan, voimien hiipumista, olemista silti rauhassa, ja sinut Luonnon kanssa.
Virkistävä ja rauhoittava lukunautinto. Suosittelen.
February 6, 2024
Ihastuttava kirja, jossa käsitellään yksinoloa, luontoa, vanhenemista ja ihmisyyttä.
Lempisitaatit:
”Voi meitä maapallolaisia. Ei meillä ole paikkaa, minne pakenisimme omaa hirveyttämme ja maapallon haurautta.”
”Niin ihmeellisessä sfäärissä me elämme, avaruusolennot, keskellä suurenmoisuutta, hallitsemattoman hermostomme ja pikkumaisen ärtyisyytemme rasittamina, sotinemme, kauhuinemme, huolinemme - itse asiassa tietämättä mistään mitään. Meidän tärkein tehtävämme olisi vaalia rakastettavia pikku jälkeläisiämme, luontoa ja sitä hyvyyden ja kauneuden kipinää, joka meissä kaikesta ärtyisyydestämme huolimatta kuitenkin on.”
Lempisitaatit:
”Voi meitä maapallolaisia. Ei meillä ole paikkaa, minne pakenisimme omaa hirveyttämme ja maapallon haurautta.”
”Niin ihmeellisessä sfäärissä me elämme, avaruusolennot, keskellä suurenmoisuutta, hallitsemattoman hermostomme ja pikkumaisen ärtyisyytemme rasittamina, sotinemme, kauhuinemme, huolinemme - itse asiassa tietämättä mistään mitään. Meidän tärkein tehtävämme olisi vaalia rakastettavia pikku jälkeläisiämme, luontoa ja sitä hyvyyden ja kauneuden kipinää, joka meissä kaikesta ärtyisyydestämme huolimatta kuitenkin on.”
March 12, 2021
Luin sinisen ja punaisen muistikirjan niin peräkkäin, että ne menevät vähän sekaisin. Tämä ei jättänyt niin synkkää vaikutelmaa kuin sininen.
Näiden aika heppoisten muistikirjojen julkaiseminen puolustaa paikkaansa siltä kannalta, että ovat hyvin autenttisia kuvauksia vanhenemisesta. Kilpi kirjoittaa samaa asiaa toistamiseen jopa samassa merkinnässä - muisti ei toimi enää ihan terävästi. Tekstiä ei tietenkään ole toimitettu mitenkään, eikä sitä olisi voinutkaan, joten autenttisuus on hyvin säilynyt.
Näiden aika heppoisten muistikirjojen julkaiseminen puolustaa paikkaansa siltä kannalta, että ovat hyvin autenttisia kuvauksia vanhenemisesta. Kilpi kirjoittaa samaa asiaa toistamiseen jopa samassa merkinnässä - muisti ei toimi enää ihan terävästi. Tekstiä ei tietenkään ole toimitettu mitenkään, eikä sitä olisi voinutkaan, joten autenttisuus on hyvin säilynyt.
June 8, 2020
86-vuotiaan Kilven muistiinpanoja luonnosta, vanhenemisesta, väsymyksestä ja yksinäisyydestä - tätä on vaikea arvostella tähdillä. Jokin tässä kosketti, ehkäpä juuri tuo vanhuuden kuvautuminen juuri sellaisena kuin se on. Eeva Kilven tekstit ovat tuttuja omasta nuoresta aikuisuudestani, tämän kirjan kautta tajuaa, että siitä omasta nuoruudestakin on aikaa!
July 8, 2020
Helmet-lukuhaaste: 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet / Eeva Kilpi: Punainen muistikirja / Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja
July 20, 2020
Kaunis kesäpäiväkirja. Vanhan naisen ajatuksia ja haparointiakin. Aito. Pidin kovasti. Erityisen nautittava kuunneltuna Eija Ahvon lukemana.
July 31, 2020
Eeva on tärkeimpäni.
Tämä pieni kirjanen ei ole mestariteos, se on muistikirja painettuna, eikä se muuta esitäkään.
Tämä pieni kirjanen ei ole mestariteos, se on muistikirja painettuna, eikä se muuta esitäkään.
September 7, 2020
Tää oli jotenkin tosi sympaattinen, lämmin ja ihana, vähän höppänä. Tuli ihan omaa mummia ikävä tätä lukiessa.
February 24, 2020
Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:
Joku lintu riemuitsee kirkkaalla, kuuluvalla äänellä.
Ilta-aurinko paistaa yli valkoisena kuohuvien märkien niittyjen.
Ei minulla täällä ole ainoastaan luonto, on myös taivas, koko taivaan avaruus, valtavuus, koko olevaisuus!
Joku lintu riemuitsee kirkkaalla, kuuluvalla äänellä.
Ilta-aurinko paistaa yli valkoisena kuohuvien märkien niittyjen.
Ei minulla täällä ole ainoastaan luonto, on myös taivas, koko taivaan avaruus, valtavuus, koko olevaisuus!
October 2, 2020
On kaunis päivä, kaunis aamu. Sydämentykytys, joka taas eilen lopulta tuli, on poissa. Olen nukkunut hyvin. Herännyt aurinkoiseen aamuun. On selvennyt olo, koen vapautta ja lepoa. Tämän tarpeessa olen ollut. Tätä kokemusta en saa missään muualla.
Saman vuoden sisällä julkaistut Punainen ja Sininen muistikirja ovat tavallaan toistensa vastakohtia. Sininen sisältää lyhyitä, hajanaisia muistiinpanoja peräti parin vuosikymmenen ajalta, Punainen puolestaan sijoittuu hyvin rajalliseen aikaan, yhteen kesään Eeva Kilven kesämökillä. Päiväkirjassa on paljon kirjailijalle tuttuja teemoja: vanhuus, luonto, oma rauha, pasifismi. Olot mökillä ovat tekstin perusteella melko askeettiset ja muusta maailmasta eristäytyneet. Vieraita käy harvakseltaan, ihmisten ilmoille ei ole pakko lähteä jos ei halua. Tämä ei ole yksinäisyyden voivottelua, vaan yksinolosta nauttimista. Rauhaa rakastavana persoonana voin samaistua täysin. Olen joskus haaveillut vastaavanlaisesta mökkiretriitistä.
Punaista muistikirjaa on kritisoitu toistosta, jonka puolestaan on arveltu johtuvan ainakin osittain Kilven iästä. Itse olen sitä mieltä, että 86-vuotiaaksi Kilven ajatus kulkee jopa harvinaisen kirkkaasti. Kirja on mielestäni parhaimmillaan pieninä annoksina, luin sitä iltaisin muutaman sivun ennen nukkumaanmenoa. Hitaasti luettuna kirjasta välittyy se tunnelma, jollaista Kilpi arvatenkin hakee Piskolan mökiltä: pysähtyneisyys, kiireettömyys, kellojen ja kalenterin tarpeettomuus.
Saman vuoden sisällä julkaistut Punainen ja Sininen muistikirja ovat tavallaan toistensa vastakohtia. Sininen sisältää lyhyitä, hajanaisia muistiinpanoja peräti parin vuosikymmenen ajalta, Punainen puolestaan sijoittuu hyvin rajalliseen aikaan, yhteen kesään Eeva Kilven kesämökillä. Päiväkirjassa on paljon kirjailijalle tuttuja teemoja: vanhuus, luonto, oma rauha, pasifismi. Olot mökillä ovat tekstin perusteella melko askeettiset ja muusta maailmasta eristäytyneet. Vieraita käy harvakseltaan, ihmisten ilmoille ei ole pakko lähteä jos ei halua. Tämä ei ole yksinäisyyden voivottelua, vaan yksinolosta nauttimista. Rauhaa rakastavana persoonana voin samaistua täysin. Olen joskus haaveillut vastaavanlaisesta mökkiretriitistä.
Punaista muistikirjaa on kritisoitu toistosta, jonka puolestaan on arveltu johtuvan ainakin osittain Kilven iästä. Itse olen sitä mieltä, että 86-vuotiaaksi Kilven ajatus kulkee jopa harvinaisen kirkkaasti. Kirja on mielestäni parhaimmillaan pieninä annoksina, luin sitä iltaisin muutaman sivun ennen nukkumaanmenoa. Hitaasti luettuna kirjasta välittyy se tunnelma, jollaista Kilpi arvatenkin hakee Piskolan mökiltä: pysähtyneisyys, kiireettömyys, kellojen ja kalenterin tarpeettomuus.
August 24, 2019
Punainen muistikirja sisältää päiväkirjamerkintöjä kesältä 2014, jonka silloin 86-vuotias Kilpi vietti yksin rakkaalla kesämökillään Piskolassa. Ihana lukukokemus!
Tavattoman runollisesti Eeva Kilpi kirjoittaa luontohavainnoistaan ja yksinolon tärkeydestä itselle. Vaikka Piskolassa päivät sulautuvat toisiinsa, epävarmuus ei millään lailla vaivaa ilmaisua. Minulle tulee Eeva Kilvestä aina mieleen Kesä ja keski-ikäinen nainen, ja se runo jossa hän kylvettää itseään, pitää itseään hyvänä. Punaisen muistikirjan nimi voisi olla myös Kesä ja vanha nainen. Vanha tai vanhus, Eeva Kilpi ei käytä kiertoilmaisuja. Punainen muistikirja on kaunis pieni kirja runoilijan kesäpäivistä rakkaassa Piskolassa. Se on ainoa paikka, jossa hän osaa rentoutua. Yksinolo ja lepo luonnon ympäröimänä ovat olleet hänelle aina luovuuden edellytys, voimaa antava, elähdyttävä kokemus loppujen lopuksi nytkin.
Tavattoman runollisesti Eeva Kilpi kirjoittaa luontohavainnoistaan ja yksinolon tärkeydestä itselle. Vaikka Piskolassa päivät sulautuvat toisiinsa, epävarmuus ei millään lailla vaivaa ilmaisua. Minulle tulee Eeva Kilvestä aina mieleen Kesä ja keski-ikäinen nainen, ja se runo jossa hän kylvettää itseään, pitää itseään hyvänä. Punaisen muistikirjan nimi voisi olla myös Kesä ja vanha nainen. Vanha tai vanhus, Eeva Kilpi ei käytä kiertoilmaisuja. Punainen muistikirja on kaunis pieni kirja runoilijan kesäpäivistä rakkaassa Piskolassa. Se on ainoa paikka, jossa hän osaa rentoutua. Yksinolo ja lepo luonnon ympäröimänä ovat olleet hänelle aina luovuuden edellytys, voimaa antava, elähdyttävä kokemus loppujen lopuksi nytkin.
October 20, 2019
Vanhuuden tuomat vaivat ja väsymys vaivaavat kirjailijaa kesämökillä. Yksinäisyys antaa aikaa seurata tapahtumia luonnossa, mutta vie ajatukset usein menneeseen, tuoden kuitenkin ymmärrystä. Luopumisen ja luovuttamisen hetkellä pienetkin onnistumiset ja asiat voivat tuoda iloa.
Read
October 21, 2019Pieniä merkintöjä verkkaisesta elämästä kesämökillä. Hiljaisuutta, yksinoloa, pursuilevaa luontoa, vanhuutta. Paljon aikaa kuulostella itseään, maailmaa, kesämökin ympäristöä. Eeva Kilpi näkee kauniisti.
November 17, 2019
Vaikea tätä arvostella. Kaunista luonnon kuvausta, vanhuuden vaivoja ja hetkiä omassa rauhassa. Ehkä vähän huono aloittaa Kilven lukeminen tällä... Loppua kohti kyllästyin, eikä teksti meinannut oikein upota vaikka sivumäärä ei päätä huimaa.
December 14, 2019
Yksinolon ylistystä! Luonnon ylistystä!
Displaying 1 - 29 of 29 reviews