What do you think?
Rate this book
Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta
Suomalaisten tietämys saamelaisista on varsin hatara ja stereotypioiden täyttämä: Suomen historiankirjoitus ja kouluopetus sivuuttavat yhä saamelaiset ja heidän pakkosuomalaistamisensa pitkän jatkumon. Monista vallan väärinkäytöksistä johtuen saamelaiset kokevat Suomen valtiota kohtaan syvää epäluottamusta, mikä ilmenee jatkuvana vastakkainasetteluna.
Vastatuuleen pureutuu saamelaisten kokemushistoriaan ja avaa saamelaista mielenmaisemaa. Pakkosuomalaistaminen on jättänyt saamelaisiin syviä traumoja, jotka ovat kulkeutuneet yli sukupolvien. Tärkeitä teemoja ovat myös maiden menetys ja saamelaisten kokemukset oman maailmankuvan, yhteiskuntajärjestelmän ja kielen kieltämisestä.
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen ovat toimittajia ja tietokirjailijoita, Ranta lisäksi väitöskirjatutkija ja valokuvaaja. Kirjaa tehdessään he ovat korostaneet kuuntelemisen tärkeyttä, yhteisöjen tarpeita sekä alkuperäiskansan näkökulman avaamista suomalaiselle valtaväestölle. Vastatuuleen on tehty tiiviissä vuorovaikutuksessa saamelaisten kanssa, alkuperäiskansatutkimuksen eettisten ohjeiden luotsaamana.
Vastatuuleen pureutuu saamelaisten kokemushistoriaan ja avaa saamelaista mielenmaisemaa. Pakkosuomalaistaminen on jättänyt saamelaisiin syviä traumoja, jotka ovat kulkeutuneet yli sukupolvien. Tärkeitä teemoja ovat myös maiden menetys ja saamelaisten kokemukset oman maailmankuvan, yhteiskuntajärjestelmän ja kielen kieltämisestä.
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen ovat toimittajia ja tietokirjailijoita, Ranta lisäksi väitöskirjatutkija ja valokuvaaja. Kirjaa tehdessään he ovat korostaneet kuuntelemisen tärkeyttä, yhteisöjen tarpeita sekä alkuperäiskansan näkökulman avaamista suomalaiselle valtaväestölle. Vastatuuleen on tehty tiiviissä vuorovaikutuksessa saamelaisten kanssa, alkuperäiskansatutkimuksen eettisten ohjeiden luotsaamana.
363 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
51 people are currently reading
969 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 54 reviews
February 6, 2020
Buori Sámi álbmotbeaivvi! Pyeri Säämi aalmugpeivi! Šiõǥǥ saa´mi meersažpeei´v pukid! Hyvää saamelaisten kansallispäivää!
Viime vuonna Kustantamo S&S julkaisi toimittajien Kukka Ranta ja Jaana Kannisen tietokirjan Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Ostin sen tuoreeltaan Helsingin kirjamessuilta ja sain sen vihdoin tänään, saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta, luettua loppuun.
Vastatuuleen on kertomus siitä, mitä Suomi on vuosien saatossa saamelaisille tehnyt – ja siitä mitä me valtaväestön edustajat emme tiedä tehneemme. Kirja on tärkeä avaus keskustelussa kulttuurien välillä: ei voi olla minkäänlaista anteeksipyyntöä, sovittelua ja sovintoa ilman tietoa tehdyistä vääryyksistä.
Ilahduttavasti kirja ei kerro pelkästään historiasta vaan ennen kaikkea nykypäivästä. Vanhat koetut vääryydet näkyvät edelleen saamelaisissa, niin vanhoissa kuin nuorissakin. Petra Laiti (tai Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra) kutsui Vastatuulta kirjaksi, joka koko Suomen tulisi lukea. Se on hyvin sanottu.
Hyvin sanottu on myös Rauna Kuokkanen jälkisanojen kehotus suomalaisille: "Uskalla avata ovi saamelaiseen maailmaan - se on monenkirjava ja moniääninen!" Hyvä aloituskohta on tämä kirja ja jatkaa voi Neeta Jaaskon 12 kirjan saamelaisella lukuhaasteella. Kieliin voi tutustua helposti Sano se saameksi -nettipalvelussa.
Suomi on monimuotoinen maa ja mitä enemmän toisistamme tiedämme, sitä parempi. Siihen ymmärryksen rakentamiseen tämä kirja on erinomainen ensiaskel.
Viime vuonna Kustantamo S&S julkaisi toimittajien Kukka Ranta ja Jaana Kannisen tietokirjan Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Ostin sen tuoreeltaan Helsingin kirjamessuilta ja sain sen vihdoin tänään, saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta, luettua loppuun.
Vastatuuleen on kertomus siitä, mitä Suomi on vuosien saatossa saamelaisille tehnyt – ja siitä mitä me valtaväestön edustajat emme tiedä tehneemme. Kirja on tärkeä avaus keskustelussa kulttuurien välillä: ei voi olla minkäänlaista anteeksipyyntöä, sovittelua ja sovintoa ilman tietoa tehdyistä vääryyksistä.
Ilahduttavasti kirja ei kerro pelkästään historiasta vaan ennen kaikkea nykypäivästä. Vanhat koetut vääryydet näkyvät edelleen saamelaisissa, niin vanhoissa kuin nuorissakin. Petra Laiti (tai Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra) kutsui Vastatuulta kirjaksi, joka koko Suomen tulisi lukea. Se on hyvin sanottu.
Hyvin sanottu on myös Rauna Kuokkanen jälkisanojen kehotus suomalaisille: "Uskalla avata ovi saamelaiseen maailmaan - se on monenkirjava ja moniääninen!" Hyvä aloituskohta on tämä kirja ja jatkaa voi Neeta Jaaskon 12 kirjan saamelaisella lukuhaasteella. Kieliin voi tutustua helposti Sano se saameksi -nettipalvelussa.
Suomi on monimuotoinen maa ja mitä enemmän toisistamme tiedämme, sitä parempi. Siihen ymmärryksen rakentamiseen tämä kirja on erinomainen ensiaskel.
February 15, 2020
Odotin tältä kirjalta paljon, sillä sen aihe on erittäin kiinnostava. Saamelaisten pakkosuomalaistaminen on yksi historiamme häpeäpilkkuja, jonka tekee vielä pahemmaksi se, ettei virallinen Suomi vieläkään oikein ota siitä vastuuta: Suomi ei ole esittänyt virallista anteeksipyyntöä asiasta. Totuus- ja selvityskomissio pääsi sentään aloittamaan toimintansa viime vuonna, vaikka sitäkin vastustettiin pitkään. Eikä saamelaisten oikeuksien polkeminen ole loppunut vieläkään, mistä muistuttavat vaikkapa Jäämeren rata -hanke tai Tenojoen kalastusluvista syntynyt kiista.
Korkeiden odotusteni vuoksi pettymykseni oli sitäkin suurempi, kun Vastatuuleen paljastuikin varsin kehnoksi kirjaksi. Aiheen tärkeys ei vielä tee kirjasta hyvää.
Kirjan molemmat tekijät ovat suomalaisia, ja he vähän pyytelevät tätä anteeksi jo esipuheessaan. Ilmeisesti välttääkseen asetelmaa, jossa valtaväestön edustajat tulevat kertomaan vähemmistöjen asemasta, kirjailijat ovat antaneet teoksessaan äänen saamelaisille itselleen. Tämän he ovat toteuttaneet laajojen haastattelujen avulla. Kirjoittajat selvästi pyrkivät olemaan mahdollisimman kunnioittavia tutkimuskohteitaan kohtaan.
Juuri sen takia Vastatuuleen epäonnistuu. Kirja pohjautuu lähes puhtaasti muisteluihin, mutta kuten kaikki historiantutkijat tietävät, ihmisten muistiin ei voi luottaa. Vuosikymmenet tekevät tehtävänsä ja ihmiset muokkaavat omia muistojaan rajattomasti. Kaikkea muistitietoa pitäisi aina peilata säilyneitä aikalaislähteitä vasten.
Muisteluihin ja kertomuksiin pohjautuminen tekee kirjan lukemisesta myös todella tylsää. Epäilen, että kirjoittajat ovat taas pyrkineet olemaan kunnioittavia haastateltaviaan kohtaan ja siksi ovat tahtoneet aina merkitä kirjaan, kuka sanoo mitäkin. Tämä vain tekee tekstistä todella rasittavaa lukea. Kun joka kolmas lause alkaa "Aslakin mukaan..." tai "Magga kertoo, että...", katoaa tekstistä sujuvuus. Vaikka kirjoittajat ovat toimittajia, eivät he onnistu tekemään tekstistä luontevan haastattelun kuuloista. Tekstissä on myös aivan liikaa epäolennaista jaarittelua ja turhia detaljeja, jotka eivät elävöitä tekstiä vaan vaikuttavat laiskalta toimitustyöltä: tekstiä ei olla uskallettu tai jaksettu työstää tarpeeksi ja leikata tarpeettomia kohtia pois.
Kirjasta puuttuu myös kunnon lähdekritiikki. Ranta & Kanninen antavat saamelaisten kertoa oman näkemyksensä asioista ja tuntuvat hyväksyvän sen totuutena. Mutta erityisesti vahvasti politisoituneissa aiheissa ihmiset kertovat tietenkin asiat niin, että he itse ovat tarinan hyviksiä ja uhreja, kun taas vastapuolen edustajat ovat tehneet väärin. On raivostuttavaa lukea kirjaa, jossa aihetta käsitellään näin yksipuolisesti kuin tässä. Kirjoittajat väistelevät hankalia kysymyksiä eivätkä tunnu haastavan haastateltaviaan lainkaan.
Ylipäänsä uhri-narratiivi heikentää kirjaa pahan kerran. Kirjoittajat tuntuvat näkevän yllättävän monessa asiassa sortoa. Niinpä vaikka saamelaisten käännyttäminen kristinuskoon herättää kirjailijoissa pahennusta "On vaikea arvioida, minkälaisia henkisiä vaurioita tämä on saamelaisissa synnyttänyt". Tämä käännytys tapahtui siis 1600-luvulla. Aivan analogisesti voisi kysyä, millaisia henkisiä vaurioita suomalaisille aiheutti, kun ruotsalaiset käännyttivät heitä muutama vuosisata aiemmin, mutta ei kenellekään tulisi mieleenkään esittää tuollaista kysymystä. Mutta saamelaiset ovat ilmeisesti kirjoittajien mielestä niin herkkiä luonnonlapsia, että heihin jää syviä henkisiä arpia hyvin helposti. Tämä on todella ongelmallinen näkökulma. Kirjoittajat tuntuvat aika ajoin suhtautuvan saamelaisiin jonkinlaisina jaloina villeinä, mikä on jo suorastaan (uus)kolonialistinen asenne.
Kirjan pahin ongelma on kuitenkin siinä, että uskomatonta kyllä se ei itse asiassa kerro varsinaisesta pakkosuomalaistamistamisesta muiden kuin kolttasaamelaisista kertovassa osuudessa. Jos kirjan alaotsikkona on "Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta", niin jotenkin kuvittelisin, että tässä kerrotaan, tiedättehän, pakkosuomalaistamispolitiikasta. Vaikkapa asuntolakouluja on yleisesti pidetty merkittävänä pakkosuomalaistamispolitiikan välineenä, mutta koska kirjailijat ovat rajoittaneet itsensä haastatteluihin, eivät he saa asuntolakouluja koskevaan lukuunsa tätä näkökulmaa. Heidän haastateltavansa nimittäin sattui käymään asuntolakoulua, jossa saamen kielen käyttöä ei ollut kielletty. Oppilaat kyllä jättivät kielen, koska he jostain syystä häpesivät sitä - mutta aihetta ei sitten käsitellä tämän syvemmin. Jos ei tietäisi saamelaisista mitään, niin tämän kirjan perusteella lukijalle voisi jäädä kuva, että saamelaiset luopuivat kielestään aika pitkälle vapaaehtoisesti, koska he kokivat suomen kielen olevan hyödyllisempi. Tämä on valtava epäonnistuminen.
Kirjassa on onneksi hyviäkin osia. Nykyajan kiistoja, kuten Saamelaiskäräjien äänioikeustaistelua, kuvataan melko hyvin. Myös julkisuudessa paljon nähty saamenpuvun käyttöön liittyvät kulttuurisen omimisen kiistely saa hyvää taustoitusta.
Mutta oli tämä kyllä iso pettymys.
Korkeiden odotusteni vuoksi pettymykseni oli sitäkin suurempi, kun Vastatuuleen paljastuikin varsin kehnoksi kirjaksi. Aiheen tärkeys ei vielä tee kirjasta hyvää.
Kirjan molemmat tekijät ovat suomalaisia, ja he vähän pyytelevät tätä anteeksi jo esipuheessaan. Ilmeisesti välttääkseen asetelmaa, jossa valtaväestön edustajat tulevat kertomaan vähemmistöjen asemasta, kirjailijat ovat antaneet teoksessaan äänen saamelaisille itselleen. Tämän he ovat toteuttaneet laajojen haastattelujen avulla. Kirjoittajat selvästi pyrkivät olemaan mahdollisimman kunnioittavia tutkimuskohteitaan kohtaan.
Juuri sen takia Vastatuuleen epäonnistuu. Kirja pohjautuu lähes puhtaasti muisteluihin, mutta kuten kaikki historiantutkijat tietävät, ihmisten muistiin ei voi luottaa. Vuosikymmenet tekevät tehtävänsä ja ihmiset muokkaavat omia muistojaan rajattomasti. Kaikkea muistitietoa pitäisi aina peilata säilyneitä aikalaislähteitä vasten.
Muisteluihin ja kertomuksiin pohjautuminen tekee kirjan lukemisesta myös todella tylsää. Epäilen, että kirjoittajat ovat taas pyrkineet olemaan kunnioittavia haastateltaviaan kohtaan ja siksi ovat tahtoneet aina merkitä kirjaan, kuka sanoo mitäkin. Tämä vain tekee tekstistä todella rasittavaa lukea. Kun joka kolmas lause alkaa "Aslakin mukaan..." tai "Magga kertoo, että...", katoaa tekstistä sujuvuus. Vaikka kirjoittajat ovat toimittajia, eivät he onnistu tekemään tekstistä luontevan haastattelun kuuloista. Tekstissä on myös aivan liikaa epäolennaista jaarittelua ja turhia detaljeja, jotka eivät elävöitä tekstiä vaan vaikuttavat laiskalta toimitustyöltä: tekstiä ei olla uskallettu tai jaksettu työstää tarpeeksi ja leikata tarpeettomia kohtia pois.
Kirjasta puuttuu myös kunnon lähdekritiikki. Ranta & Kanninen antavat saamelaisten kertoa oman näkemyksensä asioista ja tuntuvat hyväksyvän sen totuutena. Mutta erityisesti vahvasti politisoituneissa aiheissa ihmiset kertovat tietenkin asiat niin, että he itse ovat tarinan hyviksiä ja uhreja, kun taas vastapuolen edustajat ovat tehneet väärin. On raivostuttavaa lukea kirjaa, jossa aihetta käsitellään näin yksipuolisesti kuin tässä. Kirjoittajat väistelevät hankalia kysymyksiä eivätkä tunnu haastavan haastateltaviaan lainkaan.
Ylipäänsä uhri-narratiivi heikentää kirjaa pahan kerran. Kirjoittajat tuntuvat näkevän yllättävän monessa asiassa sortoa. Niinpä vaikka saamelaisten käännyttäminen kristinuskoon herättää kirjailijoissa pahennusta "On vaikea arvioida, minkälaisia henkisiä vaurioita tämä on saamelaisissa synnyttänyt". Tämä käännytys tapahtui siis 1600-luvulla. Aivan analogisesti voisi kysyä, millaisia henkisiä vaurioita suomalaisille aiheutti, kun ruotsalaiset käännyttivät heitä muutama vuosisata aiemmin, mutta ei kenellekään tulisi mieleenkään esittää tuollaista kysymystä. Mutta saamelaiset ovat ilmeisesti kirjoittajien mielestä niin herkkiä luonnonlapsia, että heihin jää syviä henkisiä arpia hyvin helposti. Tämä on todella ongelmallinen näkökulma. Kirjoittajat tuntuvat aika ajoin suhtautuvan saamelaisiin jonkinlaisina jaloina villeinä, mikä on jo suorastaan (uus)kolonialistinen asenne.
Kirjan pahin ongelma on kuitenkin siinä, että uskomatonta kyllä se ei itse asiassa kerro varsinaisesta pakkosuomalaistamistamisesta muiden kuin kolttasaamelaisista kertovassa osuudessa. Jos kirjan alaotsikkona on "Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta", niin jotenkin kuvittelisin, että tässä kerrotaan, tiedättehän, pakkosuomalaistamispolitiikasta. Vaikkapa asuntolakouluja on yleisesti pidetty merkittävänä pakkosuomalaistamispolitiikan välineenä, mutta koska kirjailijat ovat rajoittaneet itsensä haastatteluihin, eivät he saa asuntolakouluja koskevaan lukuunsa tätä näkökulmaa. Heidän haastateltavansa nimittäin sattui käymään asuntolakoulua, jossa saamen kielen käyttöä ei ollut kielletty. Oppilaat kyllä jättivät kielen, koska he jostain syystä häpesivät sitä - mutta aihetta ei sitten käsitellä tämän syvemmin. Jos ei tietäisi saamelaisista mitään, niin tämän kirjan perusteella lukijalle voisi jäädä kuva, että saamelaiset luopuivat kielestään aika pitkälle vapaaehtoisesti, koska he kokivat suomen kielen olevan hyödyllisempi. Tämä on valtava epäonnistuminen.
Kirjassa on onneksi hyviäkin osia. Nykyajan kiistoja, kuten Saamelaiskäräjien äänioikeustaistelua, kuvataan melko hyvin. Myös julkisuudessa paljon nähty saamenpuvun käyttöön liittyvät kulttuurisen omimisen kiistely saa hyvää taustoitusta.
Mutta oli tämä kyllä iso pettymys.
July 7, 2020
Harmittaa sanoa mutta Vastatuuleen on melkoinen pettymys. Aihe on äärimmäisen kiinnostava ja tärkeä mutta kirja on vain... huono.
Saamelaisten historian ja nykytilanteen käsittelyn tarpeellisuudesta kertonee hyvin se, että itse en ole (ennen tämän lukemista) tiennyt saamelaisuudesta juuri mitään. Vaikka koulutustaustani on vaatimaton, pidän silti itseäni kohtuullisen hyvin informoituna kansalaisena mutta silti saamelaisuuden kohdalla tiedoissani on ollut melkoinen musta aukko.
Kaiken lisäksi suomalainen saamelaispolitiikka on ollut kertakaikkisen häpeällistä, joten kissan nostaminen pöydälle on enemmän kuin paikallaan.
Luettuani Vastatuuleen -kirjan tilanne on toki paljon parempi mutta kyllähän näitä juttuja pitäis oppia peruskoulussa. Vastatuuleen siis täyttää selkeän tarpeen. Miksi sitten olin koko (pitkittyneen) lukukokemuksen ajan ärtynyt ja tuskainen?
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen ovat molemmat suomalaisia. Viime vuosina vähemmistöjä koskevaa keskustelua on ohjannut intersektionaalisen feminismin teoria ja käytännöt, joissa puheen valta-asetelmien tunnustaminen on keskeisessä roolissa. Ranta ja Kanninen tuntuvat tiedostaneen suositun (ja itsessään varsin hyvän) ajatuksen siitä, että valtaväestön ei tulisi puhua vähemmistön oikeuksista vaan ääni tulisi antaa vähemmistölle itselleen. Tilannetta pyritään välttämään sillä, että teos pohjautuu melko vahvasti haastatteluihin ja kirjailijat pyrkivät sekä rakenteellisten että kielellisten keinojen kautta häivyttämään itsensä kuvasta.
Ajatus on kaunis mutta toteutus aiheuttaa muutamiakin ongelmia. Ensinnäkin haastatteluja on tehty aivan liian vähän, jotta niiden pohjalta voitaisiin rakentaa minkäänlaista oraalihistoriaa. Hyvänä vertailukohtana käy vaikkapa taannoin lukemani Sodalla ei ole naisen kasvoja, jota varten Svetlana Alexejevich haastatteli seitsemän vuoden aikana satoja neuvostonaisia. Ranta ja Kanninen listaavat kutakin lukua varten haastatellut henkilöt ja heitä on useimmiten tusinan verran ja usein yhden henkilön haastattelu selvästi on ollut materiaalina useammassa luvussa. Lopputuloksena on harmittavan kapea kuva, jossa yhden henkilön kokemus korostuu ja kokonaisuus jää usein epäselväksi.
Useimmat haastateltavat ovat myös suhteellisen nuoria, joten heidän kokemuksensa ei heijasta intensiivisimmän pakkosuomalaistamisjakson eli sotien jälkeisten vuosikymmenien todellisuutta. Näiden aikojen osalta ymmärrys jää hajanaiseksi.
Myös haastateltavan kokemus määrittelee rajusti sitä, saadaanko aiheesta oikein mitään irti. Asuntolakoulujen osalta haastatellaan henkilöä, joka on päätynyt luopumaan saamen kielestä omasta päätöksestään, vaikka koulussa jota hän kävi, kieltä ei ollut kielletty. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut kaikissa kouluissa mutta lukijalle jää epävarma olo siitä, että miten valtionvalta on tässä nyt pakkosuomalaistanut.
Toinen ongelma on liittyy siihen, miten kirja on kirjoitettu. Suoria lainauksia käytetään paljon ja lähes jokainen alkaa esim. ”Maggan mukaan..” tai pahimmillaan, kun mukaan ketjutetaan saamelaisnimi, suomenkielinen nimi ja asuinpaikka/ammatti päädytään tällaisiin lausehirviöihin ”Pitkäaikainen Lapin paliskunnan isäntä Pieran Niilan Hannu eli Hannu Magga kuvailee...” Tuloksena on vaikealukuista, töksähtelevää ja tylsää tekstiä.
Lähteiden liian helläkätinen arvostus johtaa myös ongelmiin, jotka syövät kirjan uskottavuutta sen totuusarvon osalta. Lääketieteellisiin tutkimuksiin keskittyvässä luvussa iäkkään haastateltavan muistikuvat eivät täsmää tutkimusta tehneiden täsmällisesti dokumentoitujen tutkimuspäiväkirjojen vuosilukujen kanssa. Tällaisessa tilanteessa tietokirjailijan tulee ehdottomasti asettaa kirjallinen lähde korkeammalle mutta tähän ei oikein taivuta.
Sama luku on muutenkin kummallinen. Saamelaisia on tutkittu rotututkimuksen nimissä melkoisesti ja mukana on olleet vanhat suosikit, kuten kallonmittaukset ja muut ei-nyt-ehkä-niin-tieteelliset jutut. Rasistista skeidaa siis. Toisaalta tutkimuksien sivutuotteena (varsinkin sotien jälkeen kun kallonmittaukset yms saksalaisten suosikit jäivät pois muodista) saamelaisia mm. rokotettiin laajasti.
Haastateltava kertoo tällaisen 1960-luvulla tapahtuneen tilanteen olleen epämukava, kun etelästä tulleet lääkärit ja hoitajat ovat olleet epäystävällisiä ja puhuneet vierasta kieltä. Tämä on toki ymmärrettävää. Tutkimukset kytketään rodullistamiseen ja sen kautta syntyvään alemmuudentunteeseen. Luvun lopussa taas todetaan, että tutkimuksien tekijöiden kirjoituksista ei löydy tukea rasistisille intentioille. Myös ilmeisesti suomalaisille on tehty vastaavia tutkimuksia mutta näistä ei ole traumoja syntynyt, selitetään tämän johtuvan siitä, että valtadynamiikka on erilainen kun valtaväestöä tutkitaan. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa mutta perustelut jäävät lyhyeksi ja eivät vakuuta, jos intersektionaalisen feminismin valtadynamiikkakäsitteistö ei ole valmiiksi omaksuttua. Hämmentävintä on kuitenkin se, että heti sen jälkeen kun tutkimuksien aiheuttamista traumoista ja vuosikymmenien jälkeen tulleista paniikkikohtauksista on puhuttu, lainataan Lapin kansan artikkelia, joka kertoo, että ”saamelaiset olivat yksimielisesti sitä mieltä, että tutkimus on heille suuriarvoinen asia.”
Tutkijoita suomitaan siitä, että saamelaiset ovat olleet heille ensisijaisesti tutkimusmateriaalia ja tuloksista ei ole kerrottu ymmärrettävällä tavalla (tiedotustilaisuuksia kuitenkin järjestettiin, tosin kieliongelmia ilmeisesti oli). Molemmat kommentit tuntuvat oudoilta, sillä oma käsitys on, että akateemisen tutkimuksen tarkoitus ei ole tuottaa informaatiota suoraan tutkimuskohteen käyttöön vaan tiedeyhteisölle. En hetkeäkään epäile, etteikö 60-luvun tutkimusmenetelmät olisi aika karuja mutta jotenkin tämä vaan tuntuu oudolta aiheelta nostaa näin keskeiseksi osaksi kirjaa.
Kolmantena ongelmana esiin nousee yksipuoleisuus. Ääneen pääsevät saamelaiset ja niin kiva kuin olisi uskoa siihen, että vähemmistöt ovat pyhimyksenomaisia totuuden lähteitä, niin poliittisissa kysymyksissä kukaan ei sellainen ole. Uhrinarratiivia rakennetaan selkein ja häiritsevin keinoin. Kun paliskuntien ja suomalaisten rajariidat kärjistyvät puukotukseen, puukotuksesta tuomitun Niila Maggan annetaan sujuvasti kertoa tapauksesta oma versionsa - uhria ei suoraan identifioida mutta vaikka riidan vastapuolena olleita Keskitaloja on haastateltu, ei heidän kertomustaan tapauksesta ole joko kysytty tai otettu mukaan. Vakava väkivallanteko mainitaan lähes sivulauseessa ”jännittyneen tilanteen purkautumisena.” Samoin myöhemmin voimalatyömaan pommitusta suunnitelleen (ja siinä epäonnistuttuaan oman kätensä irti räjäyttäneen) Niillas Sombyn osalta todetaan, että ”terrorismin leima jäi elämään vuosikymmeniksi.” Niin saattaa käydä, jos puuhailee pommi-iskuja poliittisen vaikuttamisen välineenä... Tällaisista jää suuhun todella paska maku.
Neljäs (ja lupaan että viimeinen) valituksen aihe koskee yleistä rakennetta, joka ei palvele historiallisen kokonaiskuvan syntyä. Aikatasoilla hypitään eri suuntiin sen mukaan, mikä aihepiiri on kulloisenkin luvun teemana. Lukijana kokonaiskuvan rakentuminen jää oman ajatustyön harteille, johon ei kyrpiintymiseltä meinaa riittää energiaa. Lopputulema on, että ymmärrys saamelaisuuden vaiheista Suomen puristuksessa on edelleen varsin reikäisä. Faktoja ja hippusia tietoa kerääntyy sieltä täältä ja jotkin lähihistorian kysymykset (Jäämeren rata, saamelaiskäräjien äänioikeusongelmat) piirtyvät selvästi. Mutta se alaotsikon lupaama pakkosuomalaistaminen... sen kanssa ollaan kyllä aika hämärän peitossa.
Haluaisin edelleen ymmärtää saamelaisuutta paremmin ja paikata omia aukkoja sivistyksessä. Vastatuuleen haluaa selvästi olla uudenlaisen, saamelaisia kunnioittavan keskustelun katalyytti ja kai se sellaisena jossain määrin onnistuu mutta lukemiskokemuksena se on tuskallinen ja tietokirjana äärimmäisen epätasainen teos. Ja se on äärimmäisen suuri harmi, sillä saamelaiset ansaitsevat parempaa.
Lukemiskokemuksena yksi tähti, toinen tulee vain siitä, että oli tässä paljon itselle uutta. Mutta olis kiva, jos ei vaan suututtaisi koko ajan kirjaa lukiessa.
Saamelaisten historian ja nykytilanteen käsittelyn tarpeellisuudesta kertonee hyvin se, että itse en ole (ennen tämän lukemista) tiennyt saamelaisuudesta juuri mitään. Vaikka koulutustaustani on vaatimaton, pidän silti itseäni kohtuullisen hyvin informoituna kansalaisena mutta silti saamelaisuuden kohdalla tiedoissani on ollut melkoinen musta aukko.
Kaiken lisäksi suomalainen saamelaispolitiikka on ollut kertakaikkisen häpeällistä, joten kissan nostaminen pöydälle on enemmän kuin paikallaan.
Luettuani Vastatuuleen -kirjan tilanne on toki paljon parempi mutta kyllähän näitä juttuja pitäis oppia peruskoulussa. Vastatuuleen siis täyttää selkeän tarpeen. Miksi sitten olin koko (pitkittyneen) lukukokemuksen ajan ärtynyt ja tuskainen?
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen ovat molemmat suomalaisia. Viime vuosina vähemmistöjä koskevaa keskustelua on ohjannut intersektionaalisen feminismin teoria ja käytännöt, joissa puheen valta-asetelmien tunnustaminen on keskeisessä roolissa. Ranta ja Kanninen tuntuvat tiedostaneen suositun (ja itsessään varsin hyvän) ajatuksen siitä, että valtaväestön ei tulisi puhua vähemmistön oikeuksista vaan ääni tulisi antaa vähemmistölle itselleen. Tilannetta pyritään välttämään sillä, että teos pohjautuu melko vahvasti haastatteluihin ja kirjailijat pyrkivät sekä rakenteellisten että kielellisten keinojen kautta häivyttämään itsensä kuvasta.
Ajatus on kaunis mutta toteutus aiheuttaa muutamiakin ongelmia. Ensinnäkin haastatteluja on tehty aivan liian vähän, jotta niiden pohjalta voitaisiin rakentaa minkäänlaista oraalihistoriaa. Hyvänä vertailukohtana käy vaikkapa taannoin lukemani Sodalla ei ole naisen kasvoja, jota varten Svetlana Alexejevich haastatteli seitsemän vuoden aikana satoja neuvostonaisia. Ranta ja Kanninen listaavat kutakin lukua varten haastatellut henkilöt ja heitä on useimmiten tusinan verran ja usein yhden henkilön haastattelu selvästi on ollut materiaalina useammassa luvussa. Lopputuloksena on harmittavan kapea kuva, jossa yhden henkilön kokemus korostuu ja kokonaisuus jää usein epäselväksi.
Useimmat haastateltavat ovat myös suhteellisen nuoria, joten heidän kokemuksensa ei heijasta intensiivisimmän pakkosuomalaistamisjakson eli sotien jälkeisten vuosikymmenien todellisuutta. Näiden aikojen osalta ymmärrys jää hajanaiseksi.
Myös haastateltavan kokemus määrittelee rajusti sitä, saadaanko aiheesta oikein mitään irti. Asuntolakoulujen osalta haastatellaan henkilöä, joka on päätynyt luopumaan saamen kielestä omasta päätöksestään, vaikka koulussa jota hän kävi, kieltä ei ollut kielletty. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut kaikissa kouluissa mutta lukijalle jää epävarma olo siitä, että miten valtionvalta on tässä nyt pakkosuomalaistanut.
Toinen ongelma on liittyy siihen, miten kirja on kirjoitettu. Suoria lainauksia käytetään paljon ja lähes jokainen alkaa esim. ”Maggan mukaan..” tai pahimmillaan, kun mukaan ketjutetaan saamelaisnimi, suomenkielinen nimi ja asuinpaikka/ammatti päädytään tällaisiin lausehirviöihin ”Pitkäaikainen Lapin paliskunnan isäntä Pieran Niilan Hannu eli Hannu Magga kuvailee...” Tuloksena on vaikealukuista, töksähtelevää ja tylsää tekstiä.
Lähteiden liian helläkätinen arvostus johtaa myös ongelmiin, jotka syövät kirjan uskottavuutta sen totuusarvon osalta. Lääketieteellisiin tutkimuksiin keskittyvässä luvussa iäkkään haastateltavan muistikuvat eivät täsmää tutkimusta tehneiden täsmällisesti dokumentoitujen tutkimuspäiväkirjojen vuosilukujen kanssa. Tällaisessa tilanteessa tietokirjailijan tulee ehdottomasti asettaa kirjallinen lähde korkeammalle mutta tähän ei oikein taivuta.
Sama luku on muutenkin kummallinen. Saamelaisia on tutkittu rotututkimuksen nimissä melkoisesti ja mukana on olleet vanhat suosikit, kuten kallonmittaukset ja muut ei-nyt-ehkä-niin-tieteelliset jutut. Rasistista skeidaa siis. Toisaalta tutkimuksien sivutuotteena (varsinkin sotien jälkeen kun kallonmittaukset yms saksalaisten suosikit jäivät pois muodista) saamelaisia mm. rokotettiin laajasti.
Haastateltava kertoo tällaisen 1960-luvulla tapahtuneen tilanteen olleen epämukava, kun etelästä tulleet lääkärit ja hoitajat ovat olleet epäystävällisiä ja puhuneet vierasta kieltä. Tämä on toki ymmärrettävää. Tutkimukset kytketään rodullistamiseen ja sen kautta syntyvään alemmuudentunteeseen. Luvun lopussa taas todetaan, että tutkimuksien tekijöiden kirjoituksista ei löydy tukea rasistisille intentioille. Myös ilmeisesti suomalaisille on tehty vastaavia tutkimuksia mutta näistä ei ole traumoja syntynyt, selitetään tämän johtuvan siitä, että valtadynamiikka on erilainen kun valtaväestöä tutkitaan. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa mutta perustelut jäävät lyhyeksi ja eivät vakuuta, jos intersektionaalisen feminismin valtadynamiikkakäsitteistö ei ole valmiiksi omaksuttua. Hämmentävintä on kuitenkin se, että heti sen jälkeen kun tutkimuksien aiheuttamista traumoista ja vuosikymmenien jälkeen tulleista paniikkikohtauksista on puhuttu, lainataan Lapin kansan artikkelia, joka kertoo, että ”saamelaiset olivat yksimielisesti sitä mieltä, että tutkimus on heille suuriarvoinen asia.”
Tutkijoita suomitaan siitä, että saamelaiset ovat olleet heille ensisijaisesti tutkimusmateriaalia ja tuloksista ei ole kerrottu ymmärrettävällä tavalla (tiedotustilaisuuksia kuitenkin järjestettiin, tosin kieliongelmia ilmeisesti oli). Molemmat kommentit tuntuvat oudoilta, sillä oma käsitys on, että akateemisen tutkimuksen tarkoitus ei ole tuottaa informaatiota suoraan tutkimuskohteen käyttöön vaan tiedeyhteisölle. En hetkeäkään epäile, etteikö 60-luvun tutkimusmenetelmät olisi aika karuja mutta jotenkin tämä vaan tuntuu oudolta aiheelta nostaa näin keskeiseksi osaksi kirjaa.
Kolmantena ongelmana esiin nousee yksipuoleisuus. Ääneen pääsevät saamelaiset ja niin kiva kuin olisi uskoa siihen, että vähemmistöt ovat pyhimyksenomaisia totuuden lähteitä, niin poliittisissa kysymyksissä kukaan ei sellainen ole. Uhrinarratiivia rakennetaan selkein ja häiritsevin keinoin. Kun paliskuntien ja suomalaisten rajariidat kärjistyvät puukotukseen, puukotuksesta tuomitun Niila Maggan annetaan sujuvasti kertoa tapauksesta oma versionsa - uhria ei suoraan identifioida mutta vaikka riidan vastapuolena olleita Keskitaloja on haastateltu, ei heidän kertomustaan tapauksesta ole joko kysytty tai otettu mukaan. Vakava väkivallanteko mainitaan lähes sivulauseessa ”jännittyneen tilanteen purkautumisena.” Samoin myöhemmin voimalatyömaan pommitusta suunnitelleen (ja siinä epäonnistuttuaan oman kätensä irti räjäyttäneen) Niillas Sombyn osalta todetaan, että ”terrorismin leima jäi elämään vuosikymmeniksi.” Niin saattaa käydä, jos puuhailee pommi-iskuja poliittisen vaikuttamisen välineenä... Tällaisista jää suuhun todella paska maku.
Neljäs (ja lupaan että viimeinen) valituksen aihe koskee yleistä rakennetta, joka ei palvele historiallisen kokonaiskuvan syntyä. Aikatasoilla hypitään eri suuntiin sen mukaan, mikä aihepiiri on kulloisenkin luvun teemana. Lukijana kokonaiskuvan rakentuminen jää oman ajatustyön harteille, johon ei kyrpiintymiseltä meinaa riittää energiaa. Lopputulema on, että ymmärrys saamelaisuuden vaiheista Suomen puristuksessa on edelleen varsin reikäisä. Faktoja ja hippusia tietoa kerääntyy sieltä täältä ja jotkin lähihistorian kysymykset (Jäämeren rata, saamelaiskäräjien äänioikeusongelmat) piirtyvät selvästi. Mutta se alaotsikon lupaama pakkosuomalaistaminen... sen kanssa ollaan kyllä aika hämärän peitossa.
Haluaisin edelleen ymmärtää saamelaisuutta paremmin ja paikata omia aukkoja sivistyksessä. Vastatuuleen haluaa selvästi olla uudenlaisen, saamelaisia kunnioittavan keskustelun katalyytti ja kai se sellaisena jossain määrin onnistuu mutta lukemiskokemuksena se on tuskallinen ja tietokirjana äärimmäisen epätasainen teos. Ja se on äärimmäisen suuri harmi, sillä saamelaiset ansaitsevat parempaa.
Lukemiskokemuksena yksi tähti, toinen tulee vain siitä, että oli tässä paljon itselle uutta. Mutta olis kiva, jos ei vaan suututtaisi koko ajan kirjaa lukiessa.
Read
June 18, 2020Tärkeä kirja saamelaisuudesta, saamelaisten historiasta sekä saamelaisten asemassa valtiossa, jossa heidän oikeutensa eivät ole kuuluneet edes perusopetuksellisen yleissivistyksen piiriin. Vaikka kirjan onkin kirjoittanut kaksi ei-saamelaista toimittajaa, äänessä on saamelaiset itse, heidän näkemyksensä ja kokemuksensa. Suomalaisen yhteiskunnan suhtautuminen omaan alkuperäiskulttuuriinsa on häpeällisen surkea, ja siksi tällaisen teoksen soisi nousevan laajemminkin ihmisten lukemistoon. Aukkoja sivistyksessä ei toki koskaan ole myöhäistä korvata, mutta valitettavasti sortokulttuurista ei täysin samaa pysty sanomaan.
May 22, 2021
Kirja, joka jokaisen suomalaisen pitäisi ja kannattaisi lukea.
Dialogin aikaansaaminen saamelaisten ja suomalaisten välillä edellyttää, että suomalaisten ymmärrys saamelaisuudesta ja saamelaisnäkökulmasta paranee. Ymmärryksen puutteesta ovat kärsineet - ja edelleen kärsivät - nimenomaan saamelaiset. Meidän täytyy pystyä parempaan.
Kirjassa on valtavasti asioita, joita tekisi tässä mieli kommentoida (mm. kunnianosoitus saameaktivisteille), mutta parempi että jokainen lukee itse. Eli vielä kerran: lue tämä. Itsesi, Suomen ja saamelaisten vuoksi.
Dialogin aikaansaaminen saamelaisten ja suomalaisten välillä edellyttää, että suomalaisten ymmärrys saamelaisuudesta ja saamelaisnäkökulmasta paranee. Ymmärryksen puutteesta ovat kärsineet - ja edelleen kärsivät - nimenomaan saamelaiset. Meidän täytyy pystyä parempaan.
Kirjassa on valtavasti asioita, joita tekisi tässä mieli kommentoida (mm. kunnianosoitus saameaktivisteille), mutta parempi että jokainen lukee itse. Eli vielä kerran: lue tämä. Itsesi, Suomen ja saamelaisten vuoksi.
September 8, 2022
3.5⭐️ Man skulle ju tro att nåt i den här boken skulle ha nämnts i skolan i något skede, men nope👀 Lärde mig massor!
February 19, 2020
Aikamoisen yltiöpositiivisia arvosteluja ja arvosanoja täällä, mutta se että aihe on hyvä ja tärkeä ei vielä kerro mitään kirjasta itsestään. Onhan tämä ihan ok, muttei mitään sen enempää. Historiallista perspektiiviä on turhan kapeasti teoksen painottuessa lähinnä nykysaamelaisten subjektiivisiin kokemuksiin 1900-luvun puolestavälistä nykypäivään. Faktatieto jää turhan paljon haastateltavien muistojen ja tuntemusten alle.
Muuten, kuten sanottua, ihan ok. Mukana oli paljon mielenkiintoista tietoa saamelaiskulttuur(e)ista ja heidän epäreilun kohtelunsa (lähi)historiasta. Viimeiset parikymmentä sivua ovat kuitenkin jo sellaista identiteettipoliittista itkua että pyöristän kolmen sijasta kahteen tähteen.
Muuten, kuten sanottua, ihan ok. Mukana oli paljon mielenkiintoista tietoa saamelaiskulttuur(e)ista ja heidän epäreilun kohtelunsa (lähi)historiasta. Viimeiset parikymmentä sivua ovat kuitenkin jo sellaista identiteettipoliittista itkua että pyöristän kolmen sijasta kahteen tähteen.
January 12, 2020
Erittäin tärkeä ja ansiokkaasti saamelaisten kokemuksia ja asemaa avaava kirja. Viides tähti jäi puuttumaan lähinnä siksi, että paikoin teksti jäi turhan paljon tapausesimerkkien tasolle ja unohti yleiskuvan. Joka tapauksessa lukemisen arvoinen, laajalti huomiota tarvitseva kirja.
August 17, 2024
Sisältövaroitus intersektionaalisille: herkästi loukkaantuvat voivat opettaa lukemisen tähän.
Tiedän itsekin, että tämä on väärä mielipide, mutta: kirjassa hieman lapsellisesti luetellaan kaikki vääryydet, joita vain keksiä saattaa, ja laitetaan ne "kolonialististen suomalaisten" piikkiin.
Tietysti saamen kielen puhumisesta rankaiseminen asuntolakoulussa on väärin, mutta ei siitä sitten taidettukaan rangaista, Jiri ja tietty sata vuotta sitten tapahtuneet henkirikokset ovat väärin, mutta mihin ne nyt oikein edes liittyy? Sata vuotta sitten tehtiin ylipäätään tappoja varmaan aika paljon enemmän, ei se kerro mistään suhtautumisesta saamelaisiin vaan suhtautumisesta väkivallan normaaliuteen.
Hieman hölmöksi teksti menee etenkin kohdassa, jossa sodasta vapautuksen saaneet saamelaiset valittelevat sitä, kuinka suomalaiset sijoittivat heidät Lapin sodan jaloista ympäri maata ja täten heikensivät kultturia. Väärin sammutettu tulipalo? Eikö evakuointi keskellä toista maailmansotaa ollut tarpeeksi sensitiivinen kulttuuria kohtaan? Ehkä tärkeintä oli kuitenkin, että monella henki säästyi.
En edes mainitse valitteluita noitavainoista - tämä on jo niin hölmö ja halpamainen kappale, etten oikein tiedä mitä tästä edes sanoa. Ne eivät kyllä varmasti olleet yhtään kenellekään, yhtään missään, onnellista aikaa. Tämän laittaminen "kantasuomalaisten" synniksi on lähinnä absurdia huumoria. Varmaan kaikkialla maailmassa on ollut paljon paikallista kulttuuria ja uskomuksia, josta on miekkaa säästämättä siirrytty aabrahamilaisiin uskomuksiin. Miten tämä liittyy pakkosuomalaistamiseen? Eivät suomalaiset ole sen enempää kristittyjä, pakotettuna se tuli heillekin.
Kirjan ytimekäs ja oikeastikin ajatuksia herättävä aihe vesittyy, kun kirja alkaa listata kaiken maailman naurettavuuksia ja vetää niitä samalle viivalle oikeasti väärien toimien kanssa, joilla Suomen valtio yrittää mitätöidä saamelaisten olemassaoloa.
Ja olen siis todella vahvasti saamen kulttuurin puolella, se on upea aarreaitta ja puolustamisen arvoinen. Kirja vaan esittää koko asian niin typerryttävänä uhriutumisena, että se saattaa olla lähinnä haitaksi omalle tarkoitukselleen. Samaan hengenvetoon valitellaan tutkimusväsymyksestä (saamelaisia tutkitaan liikaa) ja siitä, ettei heitä haluta ymmärtää. Jompi kumpi pitäisi silti valita - joko heihin tutustutaan tai sitten heitä ei ymmärretä.
Kirja sisälsi hirveät määrät oikeasti mielenkiintoista tietoa pakkosuomalaistamisesta ja oikeista vääryyksistä ja paljon mielenkiintoista tietoa saamen kulttuurista, mutta ei toiminut minulle yhtään.
Tietokirjaksi lähinnä ylipitkä mielipidekirjoitus.
Tiedän itsekin, että tämä on väärä mielipide, mutta: kirjassa hieman lapsellisesti luetellaan kaikki vääryydet, joita vain keksiä saattaa, ja laitetaan ne "kolonialististen suomalaisten" piikkiin.
Tietysti saamen kielen puhumisesta rankaiseminen asuntolakoulussa on väärin, mutta ei siitä sitten taidettukaan rangaista, Jiri ja tietty sata vuotta sitten tapahtuneet henkirikokset ovat väärin, mutta mihin ne nyt oikein edes liittyy? Sata vuotta sitten tehtiin ylipäätään tappoja varmaan aika paljon enemmän, ei se kerro mistään suhtautumisesta saamelaisiin vaan suhtautumisesta väkivallan normaaliuteen.
Hieman hölmöksi teksti menee etenkin kohdassa, jossa sodasta vapautuksen saaneet saamelaiset valittelevat sitä, kuinka suomalaiset sijoittivat heidät Lapin sodan jaloista ympäri maata ja täten heikensivät kultturia. Väärin sammutettu tulipalo? Eikö evakuointi keskellä toista maailmansotaa ollut tarpeeksi sensitiivinen kulttuuria kohtaan? Ehkä tärkeintä oli kuitenkin, että monella henki säästyi.
En edes mainitse valitteluita noitavainoista - tämä on jo niin hölmö ja halpamainen kappale, etten oikein tiedä mitä tästä edes sanoa. Ne eivät kyllä varmasti olleet yhtään kenellekään, yhtään missään, onnellista aikaa. Tämän laittaminen "kantasuomalaisten" synniksi on lähinnä absurdia huumoria. Varmaan kaikkialla maailmassa on ollut paljon paikallista kulttuuria ja uskomuksia, josta on miekkaa säästämättä siirrytty aabrahamilaisiin uskomuksiin. Miten tämä liittyy pakkosuomalaistamiseen? Eivät suomalaiset ole sen enempää kristittyjä, pakotettuna se tuli heillekin.
Kirjan ytimekäs ja oikeastikin ajatuksia herättävä aihe vesittyy, kun kirja alkaa listata kaiken maailman naurettavuuksia ja vetää niitä samalle viivalle oikeasti väärien toimien kanssa, joilla Suomen valtio yrittää mitätöidä saamelaisten olemassaoloa.
Ja olen siis todella vahvasti saamen kulttuurin puolella, se on upea aarreaitta ja puolustamisen arvoinen. Kirja vaan esittää koko asian niin typerryttävänä uhriutumisena, että se saattaa olla lähinnä haitaksi omalle tarkoitukselleen. Samaan hengenvetoon valitellaan tutkimusväsymyksestä (saamelaisia tutkitaan liikaa) ja siitä, ettei heitä haluta ymmärtää. Jompi kumpi pitäisi silti valita - joko heihin tutustutaan tai sitten heitä ei ymmärretä.
Kirja sisälsi hirveät määrät oikeasti mielenkiintoista tietoa pakkosuomalaistamisesta ja oikeista vääryyksistä ja paljon mielenkiintoista tietoa saamen kulttuurista, mutta ei toiminut minulle yhtään.
Tietokirjaksi lähinnä ylipitkä mielipidekirjoitus.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 25, 2020
Koin kirjaa lukiessa häpeää. Toisaalta koin myös sitä, että jotkut asiat ovat olleet aikakautensa ”tuote”. Koin myöskin samaistumista joihinkin asioihin, kun olen itsekin kuulunut vähemmistöön. Myöskin tunteita lapsien viemisestä/jättämisestä koulupäiviksi kouluasuntoloihin yhdistin vahvasti läheisen kokemuksiin. Monessa asiassa mietin, että tämän voisi kirjoittaa myös minusta tai meistä tai yhteisöstä, jossa olen ollut. Onko siis minulla oikeus nousta valtiota vastaan ja vaatia oikeuksiani jälkikäteen? Tai pyytää joitakuita, kuntaa, koululaitosta tai Suomen kansaa pyytämään anteeksi kokemiani vääryyksiä? Vai yhteisöä?
Myöskin muistin mielessäni saamelaisten keskinäiset riitelyt, kuka on oikea saamelainen. Niin, kuka sen lopulta määrittelee?
Mielenkiintoinen kirja kaikesta huolimatta.
Myöskin muistin mielessäni saamelaisten keskinäiset riitelyt, kuka on oikea saamelainen. Niin, kuka sen lopulta määrittelee?
Mielenkiintoinen kirja kaikesta huolimatta.
July 20, 2020
Todella mahtava informatiivinen teos, joka ainakin itseäni kannustaa lukemaan ja etsimään saamelaisten kirjoittamia kirjoja (ja muitakin tuotoksia). Vaikka kirja päätyi luettavakseni lukupiirin kautta, kirjan kansi on kyllä sen verran houkuttelevan näköinen, että tämä olisi voinut tarttua käteen kirjastoreissulla muutenkin.
Oma historiantuntemukseni on todella huono, sillä historia ei kiinnostanut minua, ja peruskoulun opetustyyli oli itselle sopimatonta "lue kirjaa ja tee tehtävät" -luokkaa. Tuntuu hyvältä sivistää itseään nyt kun asiat kiinnostavat, mutta toden totta ärsyttää aivan vietävästi se, miten moni voi elää koko elämänsä autuaan tietämättömänä alkuperäiskansojen sorrosta.
Mielestäni tämä on hyvä teos lähteä tutustumaan asiaan.
Oma historiantuntemukseni on todella huono, sillä historia ei kiinnostanut minua, ja peruskoulun opetustyyli oli itselle sopimatonta "lue kirjaa ja tee tehtävät" -luokkaa. Tuntuu hyvältä sivistää itseään nyt kun asiat kiinnostavat, mutta toden totta ärsyttää aivan vietävästi se, miten moni voi elää koko elämänsä autuaan tietämättömänä alkuperäiskansojen sorrosta.
Mielestäni tämä on hyvä teos lähteä tutustumaan asiaan.
February 6, 2022
Suhtauduin lähtökohtaisesti epäilevästi siihen, että kirjan on kirjoittanut kaksi ei-saamelaista. Kirjailijat kuitenkin vakuuttavat, että kirjaa tehdessä on noudatettu "alkuperäiskansantutkimuksen eettisiä ohjeita". Siihen, kuinka eettisiä ohjeita on haastatteluja ja tutkimusta tehdessä noudatettu on vaikea ottaa kantaa vain kirjan lukemalla, mutta positiivista on se, kuinka ääni on suurimmaksi osaksi saamelaisilla itsellään.
Fakta on se, että suomalaisessa koulussa saamelaisista ei juuri puhuta, ja siinä mielessä tämä kirja on hyvä perusteos siihen, mitä on saamelaisuus ja miten heitä on kohdeltu läpi historian. On äärimmäisen tärkeää, että suomalaiset ovat tästä historiasta tietoisia, ja siksi olen sitä mieltä, että tästä kirjasta on hyvä jokaisen aloittaa.
On mahdotonta tutkia ja kirjoittaa olematta subjektiivinen ja antamatta oman taustan vaikuttaa lopputulokseen. Vaikka siis suosittelen kirjaa, suosittelen myös lukiessa muistamaan että tämä menee siihen pitkään listaan teoksista, joissa ei-alkuperäiskansaan kuuluvat kirjoittavat alkuperäiskansoista.
Fakta on se, että suomalaisessa koulussa saamelaisista ei juuri puhuta, ja siinä mielessä tämä kirja on hyvä perusteos siihen, mitä on saamelaisuus ja miten heitä on kohdeltu läpi historian. On äärimmäisen tärkeää, että suomalaiset ovat tästä historiasta tietoisia, ja siksi olen sitä mieltä, että tästä kirjasta on hyvä jokaisen aloittaa.
On mahdotonta tutkia ja kirjoittaa olematta subjektiivinen ja antamatta oman taustan vaikuttaa lopputulokseen. Vaikka siis suosittelen kirjaa, suosittelen myös lukiessa muistamaan että tämä menee siihen pitkään listaan teoksista, joissa ei-alkuperäiskansaan kuuluvat kirjoittavat alkuperäiskansoista.
December 25, 2021
Todella monipuolinen teos saamelaisten pakkosuomalaistamisen historiasta. Teos lähestyy toimivasti eri näkökulmista saamelaisten asemaa ja historiaa. Lähinnä jäin kaipaamaan kokonaiskuvaa siitä miten erilaiset sorron muodot linkittyvät toisiinsa ja miten tulisi hahmottaa nykytilanne. Mutta oli kyllä hyvin tehty teos erittäin tärkeästä aiheesta!
May 18, 2021
Vahva suositus!
December 9, 2021
"Matka uuteen alkaa aina ongelman ja sen olemassaolon tunnustamisella."
September 18, 2022
”Minna Rasmuksen tutkimuksessa asuntoloissa kiusatut ovat kertoneet, miten he joutuivat elämään kiusaajiensa kanssa aamusta iltaan kuukausien mittaisia ajanjaksoja. Pelko oli aina läsnä.”
August 28, 2025
3.5
Tässä on niin paljon hyvää pohjalla, mutta lopulta toteutus jää kuitenkin heikoksi.
Tässä on niin paljon hyvää pohjalla, mutta lopulta toteutus jää kuitenkin heikoksi.
March 16, 2020
Tää oli ihan hyvä. Aihe oli tosi mielenkiintoinen ja musta teksti parani loppua kohti, sai jonkinlaista yhtenäisyyttä enemmän. Alussa häiritsi tosi paljon, kun en osannut lukea (tai ei osattu ihan kirjoittaa) sellaista genrehybridiä: toisaalta haluttiin tuoda ilmi, mistä lähteestä tieto on, mutta toisaalta on kyse populaarista tietokirjasta, jossa ei kaiketi ole tapana niin tehdä. Eri äänet vaihtelivat niin paljon tekstissä, että en meinannut saada selvää, missä kirjoittajien ääni oli. Mutta kokemus parani tosiaan vikoissa luvuissa, ehkä siinä mitä lähemmäs nykyaikaa tultiin.
Suosittelen kyl lukemaan, ehkä sillee silmäilee niitä ekoja lukuja, jos ei oo suunnaton kiinnostus just niihin aiheisiin.
Suosittelen kyl lukemaan, ehkä sillee silmäilee niitä ekoja lukuja, jos ei oo suunnaton kiinnostus just niihin aiheisiin.
October 25, 2020
Kiinnostava ja tärkeä aihe, mutta toteutus jättää toivomisen varaa. Kirja on jaettu teemoihin, joten ajassa hypitään paljon, mikä tekee kokonaiskuvan hahmottamisesta vaikeaa. Alaotsikossa mainittu "pakkosuomalaistaminen" jää sivuosaan, ainakin sellaisessa mielessä miten itse tuon sanan tulkitsen. Syrjintää on, paljon ja monenlaista, samoin alkuperäiskansan oikeuksien polkemista, mutta pakotettu assimilaatio jää mielestäni kirjan teemoissa vähälle huomiolle.
On totta, että suurin osa suomalaisista ei tunne saamelaista kulttuuria ja historiaa tarpeeksi, hyvä jos yhtään. En ole varma auttaako tämä kirja asiaa. Monet nykyiset kiistanaiheet, kuten suunniteltu jäämeren rata, on pääpiirteittäin hyvin selitetty, mutta yksityiskohtaisempi ruotiminen ja taustojen avaaminen jää puolitiehen. Juuri se vaivaa oikeastaan koko kirjaa: asiat tulevat pinnallisesti tutuiksi, mutta mihinkään ei paneuduta tarpeeksi.
Mitä kirja sitten kaipaisi? Erilaista näkökulmaa, erilaista rakennetta? Ehkä molempia. Saamelaisten näkökulmia heitä koskeviin asioihin on kysytty niin vähän, että ehkä kirjan olisi pitänyt pohjautua vielä laajemmin haastatteluihin ja keskittyä nimenomaan saamelaisten kokemuksiin. Haastatteluja kirjassa onkin, mutta ääneen pääsee aika suppea joukko. Muodostuu kuva, että yhden saamelaisen kokemus esimerkiksi asuntolakouluista tai antropologisista tutkimuksista riittäisi edustamaan kaikkien kokemusta, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Puutteista huolimatta kirjaa voi suositella kaikille, joille saamelaisuus ja sitä koskevat kiistat ovat jääneet vieraiksi. Tietoa kirja sisältää paljon, vaikka syvälliseen käsittelyyn sivut eivät riitäkään.
On totta, että suurin osa suomalaisista ei tunne saamelaista kulttuuria ja historiaa tarpeeksi, hyvä jos yhtään. En ole varma auttaako tämä kirja asiaa. Monet nykyiset kiistanaiheet, kuten suunniteltu jäämeren rata, on pääpiirteittäin hyvin selitetty, mutta yksityiskohtaisempi ruotiminen ja taustojen avaaminen jää puolitiehen. Juuri se vaivaa oikeastaan koko kirjaa: asiat tulevat pinnallisesti tutuiksi, mutta mihinkään ei paneuduta tarpeeksi.
Mitä kirja sitten kaipaisi? Erilaista näkökulmaa, erilaista rakennetta? Ehkä molempia. Saamelaisten näkökulmia heitä koskeviin asioihin on kysytty niin vähän, että ehkä kirjan olisi pitänyt pohjautua vielä laajemmin haastatteluihin ja keskittyä nimenomaan saamelaisten kokemuksiin. Haastatteluja kirjassa onkin, mutta ääneen pääsee aika suppea joukko. Muodostuu kuva, että yhden saamelaisen kokemus esimerkiksi asuntolakouluista tai antropologisista tutkimuksista riittäisi edustamaan kaikkien kokemusta, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Puutteista huolimatta kirjaa voi suositella kaikille, joille saamelaisuus ja sitä koskevat kiistat ovat jääneet vieraiksi. Tietoa kirja sisältää paljon, vaikka syvälliseen käsittelyyn sivut eivät riitäkään.
November 14, 2020
Voisiko saamelaisuuden ymmärtäminen pikku hiljaa kuulua peruskouluopetukseen ja yleissivistykseen? Kirja oli hyvin ja informatiivisesti kirjoitettu. Mua oikein ärsyttää, miten paljon itselleni uutta tietoa se sisälsi.
November 16, 2019
Uskomattoman tärkeä ja paitsi emotionaalinen, myös hyvin akateeminen ja asiantunteva perusteos. Tämä jokaisen suomalaisen pitäisi lukea.
June 30, 2020
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen, "Vastatuuleen - Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta" (S&S, 2019) s. 363, e-kirja
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen, "Vastatuuleen - Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta" (S&S, 2019)
"Vastatuuleen"-kirjan karut faktat ja esimerkit havahduttivat. En ole tajunnut, kuinka törkeästi suomalaiset ovat kohdelleet saamelaisia, Euroopan ainoaa alkuperäiskansaa. Suomessa on kyllä juutalaisten ja intiaanien kohtaloita kauhisteltu, mutta omista kauhuteoista on vaiettu. Kantaväestöön kuuluvat Ranta ja Kanninen ovat toimittajina ja tutkijoina perehtyneet saamelaisten kohteluun, ja soisinpa tämän teoksen sisällön tulevan tutuksi kaikille.
Mitä sitten on tapahtunut? Esimerkiksi noin sata vuotta sitten saamelaisten murhaajat saattoivat jatkaa elämäänsä tavalliseen tapaan. Ei yhden saamelaisen hengellä ollut väliä.
Lokan ja Porttipahdan alle joutuneet maat lunastettiin saamelaisilta pilkkahintaan, osa jopa hyvin kyseenalaisin keinoin. Kultaa koneellisesti huuhtoneet taas ovat pilanneet vesistöjä, tappaneet kaloja ja säikyttäneet porot pois vanhoilta ruokapaikoilta. Niinpä poroilla ei ole enää tarpeeksi laidunalueita ja lisäruokinta on pakollista. Jäämeren junarataa suunnitellaan, ja jos se rakennetaan, se voi lopettaa koko poroelinkeinon.
Saamen kieli oli kadota kokonaan, koska lapset kuljetettiin suomenkielisiin kouluihin. Asuntoloissa saamelaislapset saivat tuntea olevansa pohjasakkaa, ja kiusaaminen oli armotonta. Selviytymiskeinona oli sopeutua, unohtaa oma kieli ja kulttuuri.
Kirjan mukaan Norjassa toimet ovat aikoinaan olleet vielä hirveämpiä, mutta siellä on virallisesti pyydetty anteeksi ja saamelaisten asemaa oikeasti parannettu. Suomessakin saamelaisten tilanne on paljon parempi kuin muutama vuosikymmen takaperin, mutta Suomi ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi eikä hyvittänyt läheskään kaikkia vääryyksiä. Liian moni saamelainen kantaa yhä mukanaan häpeää ja katkeruutta.
Kirjan alussa on pitkä pohjustus saamelaisista ja heidän historiastaan. Sen kahlaaminen tuntui paikoin raskaalta, mutta kun kerronta siirtyi tositarinoihin, ahmin tekstiä. Lopussa taas oli kymmeniä sivuja tekstiä, jossa käsiteltiin saamelaispolitiikkaa ja osin myös jo alussa tutuksi tulleita asioita.
Kritiikistä huolimatta olen sitä mieltä, että kirja on erittäin hyvä ja tärkeä teos. Koska "Vastatuuleen"-kirja ei tavoita kuin pienen osan suomalaisia, sen pohjalta soisin jonkuin tekevän dokumenttisarjan. Kyllä suomalaisten pitäisi tuntea oman vähemmistönsä historia paremmin.
****
Helmet 2o20: 7, 9, 17, 18, 31
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen, "Vastatuuleen - Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta" (S&S, 2019)
"Vastatuuleen"-kirjan karut faktat ja esimerkit havahduttivat. En ole tajunnut, kuinka törkeästi suomalaiset ovat kohdelleet saamelaisia, Euroopan ainoaa alkuperäiskansaa. Suomessa on kyllä juutalaisten ja intiaanien kohtaloita kauhisteltu, mutta omista kauhuteoista on vaiettu. Kantaväestöön kuuluvat Ranta ja Kanninen ovat toimittajina ja tutkijoina perehtyneet saamelaisten kohteluun, ja soisinpa tämän teoksen sisällön tulevan tutuksi kaikille.
Mitä sitten on tapahtunut? Esimerkiksi noin sata vuotta sitten saamelaisten murhaajat saattoivat jatkaa elämäänsä tavalliseen tapaan. Ei yhden saamelaisen hengellä ollut väliä.
Lokan ja Porttipahdan alle joutuneet maat lunastettiin saamelaisilta pilkkahintaan, osa jopa hyvin kyseenalaisin keinoin. Kultaa koneellisesti huuhtoneet taas ovat pilanneet vesistöjä, tappaneet kaloja ja säikyttäneet porot pois vanhoilta ruokapaikoilta. Niinpä poroilla ei ole enää tarpeeksi laidunalueita ja lisäruokinta on pakollista. Jäämeren junarataa suunnitellaan, ja jos se rakennetaan, se voi lopettaa koko poroelinkeinon.
Saamen kieli oli kadota kokonaan, koska lapset kuljetettiin suomenkielisiin kouluihin. Asuntoloissa saamelaislapset saivat tuntea olevansa pohjasakkaa, ja kiusaaminen oli armotonta. Selviytymiskeinona oli sopeutua, unohtaa oma kieli ja kulttuuri.
Kirjan mukaan Norjassa toimet ovat aikoinaan olleet vielä hirveämpiä, mutta siellä on virallisesti pyydetty anteeksi ja saamelaisten asemaa oikeasti parannettu. Suomessakin saamelaisten tilanne on paljon parempi kuin muutama vuosikymmen takaperin, mutta Suomi ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi eikä hyvittänyt läheskään kaikkia vääryyksiä. Liian moni saamelainen kantaa yhä mukanaan häpeää ja katkeruutta.
Kirjan alussa on pitkä pohjustus saamelaisista ja heidän historiastaan. Sen kahlaaminen tuntui paikoin raskaalta, mutta kun kerronta siirtyi tositarinoihin, ahmin tekstiä. Lopussa taas oli kymmeniä sivuja tekstiä, jossa käsiteltiin saamelaispolitiikkaa ja osin myös jo alussa tutuksi tulleita asioita.
Kritiikistä huolimatta olen sitä mieltä, että kirja on erittäin hyvä ja tärkeä teos. Koska "Vastatuuleen"-kirja ei tavoita kuin pienen osan suomalaisia, sen pohjalta soisin jonkuin tekevän dokumenttisarjan. Kyllä suomalaisten pitäisi tuntea oman vähemmistönsä historia paremmin.
****
Helmet 2o20: 7, 9, 17, 18, 31
January 19, 2025
Koin kirjan hyvänä yhdistelmänä tieto- sekä muistitietokirjallisuutta. Viime vuosien lukuhistoriani on painottunut akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen, ja koin että tämä teos oli sellaiseen verrattuna mukavan lähestyttävämpi kokonaisuus. Yksittäisten henkilöiden kokemuskertomukset sekä sukutarinat jäivät vahvasti mieleen ja toivat kirjaan toivottua kosketuspintaa, jota pelkällä teorialla ja historian kelaamisella olisi vaikeaa saavuttaa.
Mielestäni teos onnistuu siinä, mitä sen alkusanoissakin toivotaan: se antaa lukijalleen pohjatietoa saamelaisten pakkosuomalaistamisen historiasta, syventää yksilöiden kokemuksia, käsittelee niin historian kuin nykypäivänkin poliittisia aiheita ihmisoikeuksista ja ympäristöpolitiikasta. Se antaa myös painoarvoa yksilöiden kokemuksille, jotka jäävät historiankirjoituksessa helposti vain yleistetylle tasolle.
Aiheita ja sisältöä olisi varmasti ollut paljon enemmänkin, ja joitain asioita olisi voitu syventää mielellään lisää, mutta kaiken mahduttaminen tällaisen yleisteoksen kansien väliin ei ole mielekästä. Koen että kirja muodostaa ns. "perusoppaan". Kirja nosti esiin spesifejä aihealueita joista tämän teoksen luettuaan osaa kenties hakea lisää tietoa paljon kohdistetummin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kokonaisuus, mikäli aihe kiinnostaa mutta on melko tuntematon.
Mielestäni teos onnistuu siinä, mitä sen alkusanoissakin toivotaan: se antaa lukijalleen pohjatietoa saamelaisten pakkosuomalaistamisen historiasta, syventää yksilöiden kokemuksia, käsittelee niin historian kuin nykypäivänkin poliittisia aiheita ihmisoikeuksista ja ympäristöpolitiikasta. Se antaa myös painoarvoa yksilöiden kokemuksille, jotka jäävät historiankirjoituksessa helposti vain yleistetylle tasolle.
Aiheita ja sisältöä olisi varmasti ollut paljon enemmänkin, ja joitain asioita olisi voitu syventää mielellään lisää, mutta kaiken mahduttaminen tällaisen yleisteoksen kansien väliin ei ole mielekästä. Koen että kirja muodostaa ns. "perusoppaan". Kirja nosti esiin spesifejä aihealueita joista tämän teoksen luettuaan osaa kenties hakea lisää tietoa paljon kohdistetummin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kokonaisuus, mikäli aihe kiinnostaa mutta on melko tuntematon.
July 23, 2024
Kirja tarjosi kiinnostavaa lisätietoa mm. saamen puvun yksilöllisestä merkityksestä ja valtakunnan rajojen vaikutuksesta poronhoitoon. Myös rotuantropologian ikävä historia saamelaisiin liittyen esiteltiin hyvin. Monessa kohdassa kirjaa lukiessa tuli kuitenkin olo, että ”tämäkin asia jäi taas aivan kesken”. Esimerkiksi esitellään, kuinka saamelaisten suhtautuminen esiintymiskierroksiin Euroopassa on ollut kahtiajakoinen, mutta toisen puolen käsittely jätetään avaamatta.
Ongelma on ehkä se, että kirja esitellään ns. perusteoksena aiheesta. Lukija odottaa enemmän, odottaa vankempaa taustoitusta, lähteiden avaamista ja kriittisyyttä ja perusteluja usein esitetyille väitteille lähteisiin liittyen. Kirjassa kerrotaan esim. Lapin Kansa -lehden lietsoneen milloin mitäkin vastakkainasettelua ja asenteellisuutta, mutta ei kertaakaan viitata yhteenkään lehden kirjoitukseen. Tuntuu kummallisesta ja niin journalistisesti kuin tieteellisestikin liian keveästi toimitetulta.
Positiivista oli, että teoksessa kuului voimakkaana joidenkin saamelaisten oma ääni. Toinen kysymys on, oliko teoksen muoto toimiva haettuun tarkoitukseen. Teoksessa korostetaan alkuperäiskansan kollektiivisia oikeuksia, mutta käsittely tuntuu pelkistyvän yksilöiden kokemuksiin.
Ongelma on ehkä se, että kirja esitellään ns. perusteoksena aiheesta. Lukija odottaa enemmän, odottaa vankempaa taustoitusta, lähteiden avaamista ja kriittisyyttä ja perusteluja usein esitetyille väitteille lähteisiin liittyen. Kirjassa kerrotaan esim. Lapin Kansa -lehden lietsoneen milloin mitäkin vastakkainasettelua ja asenteellisuutta, mutta ei kertaakaan viitata yhteenkään lehden kirjoitukseen. Tuntuu kummallisesta ja niin journalistisesti kuin tieteellisestikin liian keveästi toimitetulta.
Positiivista oli, että teoksessa kuului voimakkaana joidenkin saamelaisten oma ääni. Toinen kysymys on, oliko teoksen muoto toimiva haettuun tarkoitukseen. Teoksessa korostetaan alkuperäiskansan kollektiivisia oikeuksia, mutta käsittely tuntuu pelkistyvän yksilöiden kokemuksiin.
December 20, 2020
Aiheena saamelaisten pakkosuomalaistaminen on äärimmäisen tärkeä, mutta toteutus tässä tökkii. Luvut eivät tunnu yhtenäisiltä, lähes kaiken perustuminen haastatteluihin tekee tekstistä puuduttavaa ja monia kohtia luinkin vähän hyppien. Ehkä tällainen teos toimisi paremmin esseekokoelmana, jossa haastateltavat itse kirjoittaisivat kokemuksiensa/asiantuntemuksensa pohjalta? Sain kyllä tässäkin muodossa teoksesta paljon irti, mutta lukukokemus ei ollut kovin mieluisa.
Selkeästi Vastatuuleen on kuitenkin toiminut monille, ja siitä olen kovin iloinen - tietoa saamelaisten kulttuurista ja menneistä sekä nykyisistä haasteista tulee puhua enemmän. Häpeällistä on esimerkiksi se, kuinka Suomi valtiona ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi, ja kuinka koulutuksessa saamelaisuus ohitetaan muutamalla perustiedolla, jos niilläkään.
Selkeästi Vastatuuleen on kuitenkin toiminut monille, ja siitä olen kovin iloinen - tietoa saamelaisten kulttuurista ja menneistä sekä nykyisistä haasteista tulee puhua enemmän. Häpeällistä on esimerkiksi se, kuinka Suomi valtiona ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi, ja kuinka koulutuksessa saamelaisuus ohitetaan muutamalla perustiedolla, jos niilläkään.
December 29, 2025
Kolmen ja neljän tähden välissä.
Kirjan tärkeästä aiheesta täydet viisi tähteä! Ihan kirjana arvostellessa kuitenkaan ei ihan suosikkitietokirjatyyppini näin tietokirjoja rakastavana. Perustui todella vahvasti yksilöiden kokemuksiin, mikä oli kiinnostavaa ja avartavaa, mutta myös monenlaisia ajatuksia herättävä valinta tietokirjaan. Kirjan teksti oli todella toisteista ja välillä kömpelöä, aivan kuin lukuja olisivat kirjoittaneet eri ihmiset, ja olisin toivonut kirjaan parempaa struktuuria lukujen sisällä (esim. siirtymät muistoista ja kokemuksista tutkimustietoon jne). Ehkä kirjan saamat suuret kehut olivat nostaneet odotukset hieman liian korkeiksi! Sisälsi kuitenkin valtavasti itselleni uutta tietoa, ja jos kirja opettaa uutta saamelaisista myös muille suomalaisille, eiköhän se ole työnsä tehnyt.
Kirjan tärkeästä aiheesta täydet viisi tähteä! Ihan kirjana arvostellessa kuitenkaan ei ihan suosikkitietokirjatyyppini näin tietokirjoja rakastavana. Perustui todella vahvasti yksilöiden kokemuksiin, mikä oli kiinnostavaa ja avartavaa, mutta myös monenlaisia ajatuksia herättävä valinta tietokirjaan. Kirjan teksti oli todella toisteista ja välillä kömpelöä, aivan kuin lukuja olisivat kirjoittaneet eri ihmiset, ja olisin toivonut kirjaan parempaa struktuuria lukujen sisällä (esim. siirtymät muistoista ja kokemuksista tutkimustietoon jne). Ehkä kirjan saamat suuret kehut olivat nostaneet odotukset hieman liian korkeiksi! Sisälsi kuitenkin valtavasti itselleni uutta tietoa, ja jos kirja opettaa uutta saamelaisista myös muille suomalaisille, eiköhän se ole työnsä tehnyt.
Read
May 8, 2021Häpeäkseni on myönnettävä, että tietämykseni saamelaisuudesta ennen tämän kirjan lukemista (ja toki myös kirjan luettuani) on todella vähäistä. Yleissivistävästä näkökulmasta kirjaa onkin helppoa suositella samassa tilanteessa oleville. Monissa kohdin ehkä hiukan häiritsi se, että laajoja ja merkittäviäkin historiallisia kokonaisuuksia esiteltiin pääasiassa yksittäisten ihmisten muisteloiden kautta. Olisin toivonut vähän moniäänisempää taustoitusta. Kirjaan on ehkä syytä suhtautua hyväntahtoisena keskustelunavauksena, ei niinkään kaikenkattavana yleisteoksena saamelaisuudesta. Tämän ajatuksen sisäistäminen toi ainakin omaan lukukokemukseen perspektiiviä.
August 20, 2023
Nyt täytyy pitää lyhyt puolustuspuheenvuoro. Useampi kritisoi kirjan kapeaa faktapohjaa ja haastattelujen vähyyttä. Kirjan ei kuitenkaan väitetä olevan mikään kaiken kattava taikakirja, jonka avulla mitään lisätietoa tai dialogia ei tarvittaisi. Yritys avata saamelaisten mielenmaisemaa, kokemuksia ja historiaa yleisesti on mielestäni erittäin onnistunut. Kuten joku jo totesikin, nämä asiat pitäisi oppia jo peruskoulussa. Suomalaisessa yhteiskunnassa saamelaisuudesta on pitkään vaiettu, ja tämä nopealukuinen kirja toimii hyvänä perusoppaana niihin muutamiin ydinkysymyksiin, jotka leimaavat saamelaiskeskustelua nyky-Suomessa.
January 4, 2026
Tärkeä ja suora teos saamelaisista ja heidän kokemuksista Suomessa.
Vastatuuleen avaa hyvin pakkosuomalaistamisen historiaa ja saamelaisten kohtaamaa syrjintää Suomessa.
Hyvä perusteos, joka pohjautuu kokemushistoriaan ja se on teoksen parasta antia. Suomalaisena lukijana minulle syntyy kuva, että viesti tulee saamelaisyhteisöltä suomalaiselle.
Tekstistä pääsee esimerkiksi kiinni saamelaisyhteisön historiaan, sukujen tapoihin, kieleen ja kulttuuriin. Samalla avataan ylisukupolvisia traumoja siitä, miten saamelaisten kanssa Suomessa on toimittu. On rajattu oikeutta harjoittaa elinkeinoa, oppia kieltä tai ylläpitää perinteitä.
Vastatuuleen avaa hyvin pakkosuomalaistamisen historiaa ja saamelaisten kohtaamaa syrjintää Suomessa.
Hyvä perusteos, joka pohjautuu kokemushistoriaan ja se on teoksen parasta antia. Suomalaisena lukijana minulle syntyy kuva, että viesti tulee saamelaisyhteisöltä suomalaiselle.
Tekstistä pääsee esimerkiksi kiinni saamelaisyhteisön historiaan, sukujen tapoihin, kieleen ja kulttuuriin. Samalla avataan ylisukupolvisia traumoja siitä, miten saamelaisten kanssa Suomessa on toimittu. On rajattu oikeutta harjoittaa elinkeinoa, oppia kieltä tai ylläpitää perinteitä.
February 4, 2021
Pidin tästä kirjasta. Haastatteluihin pohjautuva teos, joka kertoo Saamen kansasta monipuolisesti. Haastatteluihin pohjautuminen tuo toki subjektiivisen näkökulman. Kirjassa käydään läpi sekä historiaa että nykypäivää. Mielestäni sopiva teos kaltaiselleni milleniaalille, joka ei peruskouluaikana ole saamelaisista oppinut.
Pisteitä pudottaa teoksen ajoittainen rakenteellinen ongelma, tuntui että lukujen välillä hypittiin niin että kokonaiskuva jäi vajavaiseksi. Pidin kuitenkin sen verran paljon, että voisin suositella ystävällekin.
Pisteitä pudottaa teoksen ajoittainen rakenteellinen ongelma, tuntui että lukujen välillä hypittiin niin että kokonaiskuva jäi vajavaiseksi. Pidin kuitenkin sen verran paljon, että voisin suositella ystävällekin.
Displaying 1 - 30 of 54 reviews