Mitä tapahtui lahjakkaalle nuorelle nyrkkeilijälle, joka luopui unelmastaan?
Kun työväenopiston ohjaaja Lola näkee grafiikankurssinsa osallistujien joukossa entisen valmentajansa tyttären, menneisyys alkaa kiertyä auki. Kaikki se, minkä Lola on yrittänyt tukahduttaa vuosien ajan, nousee palavana hänen mieleensä. Unelma nyrkkeilijänurasta – tulevaisuus, jonka piti olla hänen mutta joka lankesi hänen edessään seisovalle naiselle. Ja mihin hintaan?
Inga Maggan esikoisromaani kertoo kahleen lailla painavasta luottamussuhteesta ja vallan väärinkäytöstä.
Kirja oli hyvin koukuttava ja mukaansa tempaava. Vähän eri aiheesta kuin mitä olen vähään aikaan lukenut. Kirja kertoo entisestä nyrkkeilijästä ja hänen taipaleestaan. Minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta varmasti luen muitakin kirjoja häneltä. En tiedä onko tuore kirjailija vai onko häneltä muita teoksia mutta otan selvää varmasti. Suuret suositukset!
Inga Magga kirjoittaa taiteesta ja urheilusta kiinnostavan verkoston. Kilpaurheilijan ajatusmaailma ja urheilijaksi kasvaminen ovat Varjonyrkkeilijä-teoksen ydintä ja sitä kuvataan kahden nuoren nyrkkeilijän kautta. Urheilun rinnalla kulkee vahva sisäinen palo kuvataiteeseen, taiteen luomiseen ja sen merkitykseen.
Kaiken ylle levittyy kuitenkin järkyttävä varjo, uhkaava ja manipuloiva valmentaja- ja isähahmo, joka tuntuu imevän nuorista naisista kaiken elämän.
En ole aikoihin lukenut näin raskasta kirjaa. Kilpaurheilu näyttäytyy miesten hallitsemana nöyryytysten ja hyväksikäytön kenttänä, tai tässä tapauksena nyrkkeilykehänä, jossa nuoret naiset rikotaan. Onneksi maailmassa voi tehdä muutakin.
Huh sentään, millainen lukukokemus Varjonyrkkeilijä oli. Päädyin antamaan pitkän päänraapimisen jälkeen kolme tähteä, vaikka missään nimessä kyse ei oo keskinkertaisuudesta. On myös vaikea kirjoittaa tästä oikein mitään, mutta yritetään.
Inga Magga vie esikoisessaan nuorten naisten mieleen, sekä nyrkkeilysalille että taidemaailmaan. Taustalla on tuhoa ja kärsimystä, joka vaikuttaa kaikkiin sen kohtaaviin eri tavoin. Vaikka aihe olikin raskas, Magga käsittelee sitä niin, että lukukokemus ei sitä miulle ollut. Ehkä se on juuri noiden kahden paikan, nyrkkeilykehän ja taidepajan yhdistelmä, joka sen teki. Luin vähän hämmentyneenä joitain arvioita, joissa viitattiin kostoon ja trilleriin. Mie luin tätä eri tavalla, mutta sehän on vain hyvän kirjan merkki, että sitä voi lukea monin tavoin.
Romaani pysyy mainiosti koossa ja kasvaa ehjäksi kokonaisuudeksi. Aineksia Varjonyrkkeilijässä on paljon, sekä juonessa että kielellisesti - niistä olisi voinut viilata napsun pois.
Inga Magga on sukeltanut esikoiskirjassaan Varjonyrkkeilijä urheilun pakkotahtiseen suoritusmaailmaan. Haluun olla paras. Urheilun maailmaan voi hiipiä pedofiili, joka käyttää tilaisuuksiaan hyväkseen, joka pilaa urheilun, yhteisön ja nuoren harrastajan kehon ja mielen.
Kirjan pedofiili oli salakavala kuin hämähäkki verkossaan. Nuoret olivat kyvyttömiä pääsemään irti heitä vaanivasta henkilöstä. Kirjan tunnelma oli todella hyytävä ja pelottava. Siinä kuvattiin hyvin onnistuneesti henkilöiden myöhemmän elämän vaiheita, sillä kyseiset traumaattiset tapahtumat vaatisivat pitkäaikaista terapiaa, jotta niiden ylitse voisi päästä.
Inga Maggan esikoiskirja Varjonyrkkeilijä loi uskottavat puitteet pelottaville tapahtumille, joita ei kenenkään nuoren pitäisi kohdata. Varjonyrkkeilijä on kunnianhimoinen esikoisteos urheilun vaativasta ja joskus jopa ylitsepääsemättömän kunnianhimoisesta maailmasta.
Urheilu on minulle aika vieras teema kirjoissa, mutta tästä kirjasta pidin. Kirjan juoni oli hienolla tavalla rakennettu ja hahmot olivat mielenkiintoisia. Alussa kirja kuitenkin jumitti pitkään paikallaan, minkä vuoksi tämän kuuntelemisessa kesti pitkään. Lisäksi kirja olisi ollut mielestäni parempi, jos tiettyjä asioita ei olisi tarkoituksellisesti kerrottu hieman epäselvästi.
Luin Helmet-lukuhaasteen kohtaan, jossa saamelainen kirjailija. Muutoin olisi varmaan jäänyt lukematta. Koin kirjan aiheen liian ahdistavana. Kuuntelin äänikirjana enkä pitänyt lukijasta. Ei siis kovin ihmeellinen lukuelämys.
Harvoin sitä tulee luettua näin hyvää esikoisteosta. Aihe oli kiinnostava ja lisäksi plussaa tietenkin Mansesta, koska Tampereelta ja sen jälkeen Nokialla asuneelta aluetta ei voida viedä koskaan pois vaik muualla asuu sil onhan sitä aina paljasjalkaisia manselaisia vaikka osa vuosista rajan toisella puolen meni eli siks oli upeaa lukea kirja, joka liittyi niin vahvasti Tampereeseen ja legendaariseen Pispalaan ja Pyynikkiin.
Hahmot oli kuvailtu äärettömän kiinnostavalla tavalla ja kuvailu jätti hyvin mielikuvituksellekin tilaa. Aihe toki rankka, mutta mielestäni on hienoa, että vihdoin kirjoissa uskalletaan puuttua aiheisiin, jotka saattavat olla hyvinkin isoja tabuja urheilumaailmassa. Liekö mm. Me Too-kampanjalla jotain vaikutusta siihen, että aihetta sivuttiin kirjassa. Muutoinkin kirja oli varsinkin itselleni kiinnostava tapa nähdä nyrkkeilymaailman sisään, kun itselle kamppailulajeista rakkain on kuitenkin hyvin erilainen ITF taekwon-do. Eli ehkä miljöön ja aiheen vuoksi tartuin tähän, vaikka saamelaisuus saattoi antaa lisää mielenkiintoa tähän. Tai ainakin hieman sekä kirjailijan nimi viittaa siihen, että myös jollain tasolla erään henkilön nimi eli valmentaja Barre. Tai sit ei.
Kuitenkin kirjassa myös muuten välillä esiintyi sellaisia kohtauksia, jotka saivat miettimään onko tarkoituksena saada mahdollisemman paljon perinteisiä hyväksikäytön elementtejä siihen, alkaen jo puhtaasti Barren omasta taustasta. Ja lisäksi yllätyksetön veto lähinnä, että Rebekan ja Lolan yhteys valmentajan/isän kautta ei ainoaa laatuaan vaan myös sama mies on toisen entiseen elämään kuuluva ja toisen nykyisyyteen. Huoh.
Kuitenkin kirja on kaunis ja raaka samaan aikaan tai ehkä pikemminkin raa'an kaunista kuvailua siitä, kuinka äärirajoille ihminen voi joutua ja kuinka suuret vastuut valmentajalla monesti on. Eli auktoriteetti ja kurinalaisuus, mikä liitetään huipulle pääsyyn, oli myös mukana tekstissä, vaikka joillekin nyrkkeilymaailma saattaa olla outo ja tuntematon.
Tätä on loppujen lopuksi vaikea lukukokemuksena kuvata, kun menee hyvin syvälle ihon alle, mutta kuitenkin siinä on toiveekkuutta nähtävissä. On upeaa, että vihdoin myös urheilumaailmassa ollaan herätty siihen todellisuuteen, että voidaan niiden piirien sisäpuolella tapahtuneista hyväksikäytöistä puhua oikeilla nimillä, vaikka onhan se edelleen varmaan yksi suurimmista tabuista urheilun puolella, johon valitettavan usein törmää.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tartuin tähän kirjaan saadakseni kuitattua Helmet-lukuhaasteen kohdan 14. Urheiluun liittyvä kirja. Tai vaihtoehtoisesti kohdan 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti, sillä urheilu- tai liikunta-teeman ympärille kietoutuvat kirjat eivät ole oman kiinnostukseni ytimessä - eivät rehellisesti sanoen edes kiinnostuksen reunamailla.
Varjonyrkkeilijä kuitenkin palkitsi kirjalliselle epämukavuusalueelle astumisesta. Inga Magga kietoi nyrkkeilyharrastuksen kiehtovasti valtajärjestelmien ja -suhteiden yhteyteen ja avasi ajankohtaisiin urheilupiiri-keskusteluihin liittyen valmentaja-valmennettava -suhteiden mahdollisia pimeitä puolia. Hetkittäin henki meinasi salpautua ahdistavien juonikuvioiden kohdalla, mutta perimmäisenä punaisena lankana tarinassa kulki selviytyminen.
Nautin erityisesti kohdista, joissa kuvailtiin ja käsiteltiin taiteen tekemistä ja merkitystä.
Vahva 3+
Varjonyrkkeilijän perusteella saatan uskaltaa jatkossakin tarttua kirjoihin, jotka liittyvät urheiluun.
Tämä kirja yllätti minut täysin. Tiesin lehtiartikkelin pohjalta kirjan rankan teeman ja vähän jännitti, että pystyisinkö lukemaan kirjan läpi. Pystyin ja nautin! Erityisesti pidin siitä, kuinka tapahtumien keskellä väliin heitetyistä pienistä häivähdyksistä sai kuvan päähenkilön ajatuksista, tunteista ja muistoista. Kuinka pariin sanaan saakin mahtumaan kokonaisen lapsuuden tunnemuiston. Tyyli sopi myöskin nyrkkeilyteemaan, kun jotkut heitot olivat ikäänkuin teräviä herätyspistoja. Kirjailija ei myöskään jää mässäilemään ahdistavilla asioilla. Itselle jäi lukemisen jälkeen päällimmäiseksi ajatukseksi selviytyminen. Luen nykyisin harvoin suomalaista kirjallisuutta, ja pääasiassa kuuntelen kirjat äänikirjoina. Tätä kirjaa suosittelen kuitenkin luettavaksi, en kuunneltavaksi. Kursivoidut ajatukset on lukiessa helppo erottaa muusta tekstistä, ja niihin huomasi välillä pysähtyvänsä omiin ajatuksiin.
Tämä kirja oli viime hetkiin asti itselläni kohdassa 14. urheiluun liittyvä kirja, sillä olin ymmärtänyt, että kirjailija ei ole saamelainen. Pitkään etsin kohtaan sopivaa kirjaa, jota ei millään löytynyt. Otin Inga Maggan uudelleen tarkasteluun ja googlaamalla löysin tiedon, että hänen sukujuuret ovat Saamessa Kutturassa, vaikka on itse syntynyt Oulussa. Mikä työvoitto!
Kirja tempaa mukaansa, tykkään lukea kirjoja, joissa samaan aikaa kerrotaan useampaa tarinaa, odotan aina innolla, mitä henkilölle seuraavaksi tapahtuu. Aika äkkiä selviää, että tässä kirjassa urheilun lisäksi tässä käsitellään kipeää aihetta, lapsen hyväksikäyttöä. Mikä pahinta, hyväksikäyttäjänä on lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen, arvostettu henkilö, joka toimii valmentajana sekä esikuvana. Vaikka juonen arvaa aika alkumetreillä, niin kirja etenee hitaasti ja taidokkaasti kohti loppua, pitäen koko ajan mielenkiinnon yllä.
Esikoiskirjaksi hyvä aloitus. Jännitys säilyi loppuun saakka. Parhaiten itsellä toimi ensimmäinen osa, joka kerrottiin ensimmäisen päähenkilön Lolan näkökulmasta. Ja siinä varsinkin se osa, jossa oltiin nykyajassa. Vanhojen muistelu oli tavallaan mielenkiintoista, mutta kun kauheuksiin päästiin, teki mieli vain silmätä teksti nopeasti läpi, että pääsisi takaisin työväenopiston grafiikankurssille, sinne missä ei niitä kauheuksia tapahtunut.
Teksti kulkee hyvin, nyrkkeilyasioista kerrotaan mielenkiintoisesti. Huomaa, että asiat ovat tuttuja ja niihin on paneuduttu kunnolla. Tällaiselle urheilusta ja taiteesta pitävälle tämä kirja toimi erittäin hyvin. Ja kun tapahtumapaikkana on oma kotikaupunki, toi se vielä lisämausteensa juttuun.
Hienoa! Lisää naiskirjailijoita Suomeen. Hyvä, hyvä. Aiheet, henkilöt ja juonenkäänteet ovat todella kunnianhimoisia, mutta kirjailija suoriutuu kokonaisuudesta oikein hyvin. Kieli ja kielikuvat eivät oikein tälle lukijalle olleet mieleen. Kirjassa nuori nyrkkeilijä luo silmät taivaaseen ja joku riistää hengen itseltään. Puhuuko kukaan tuollaisilla kielikuvilla nykyisin? Lisäksi minua jäi vaivaamaan, että kirjassa lapselleen Risto-nimen antanut isä ei tiedä nimen historiaa luullen sen tarkoittavan Kristusta. Jos ei anna kielen häiritä, on kirja lukemisen arvoinen. Suosittelen!
2,5 tähteä. Hankala arvoitava... Ensimmäinen puolisko kirjaa oli kerronnaltaan jotenkin kömpelö tai jäykkä. Pidin enemmän kirjan jälkimmäisestä puoliskosta. Toisessa puoliskossa oli osia joista tykkäsin paljonkin. Varsinkin kohdat, joissa puhuttiin toisen päähenkilön äidistä, sekä kirjan viimeiset tapahtumat. Nyrkkeilyä kuvaavat kohdat eivät niin kolahtaneet, vaikka yleensä on mielenkiintoista lukea jostakin uudesta asiasta, josta ei oikein tiedä mitään. Ehkä tähän on vain vaikea samaistua. Taidekuvauksista tykkäsin enemmän. Kokonaisuus jäi enemmän kömpelön puolelle, niin sen takia vain ok.
Monin tavoin ajatuksia herättävä kirja. Tässä oli paljon ahdistavia aiheita ja kohtia, mutta turhaa mässäilyä yksityiskohdilla ei ollut. Urheilu-teema kiinnosti mua kovasti ja urheilumaailma oli mun mielestä tuotu tosi hyvin esiin.
Vähän miinusta annan siitä, että tarinassa tapahtui ehkä hieman liikaa asioita jotka eivät jotenkin sopineet siihen ja osa tapahtumista jäi jotenkin irrallisiksi. Tosin, luin loppuosan aika vauhdilla jotta pääsisin lukemaan pitkään odottamaani varausta, joten voi olla että jos tekstiin olisi pysähtynyt vähän enemmän niin tarina olisi tuntunu kokonaisemmalta.
En osaa sanoa, mitä tältä kirjalta odotin, mutta tarina oli täysin erilainen kuin olin kuvitellut ennakkoon. Kirja alkoi melko nuortenkirjamaisesti, mutta loppua kohden se muistutti enemmän trilleriä. Äärimmäisen mieluisa yllätys! Erityisesti tykkäsin siitä, miten Lolan ajatusten muuttuminen Barren suhteen oli kuvattu halki kirjan. Kasvu ajatusmaailmassa oli jotenkin rauhoittavaa kaiken päähenkilön elämässä tapahtuvan kaaoksen keskellä. Maggan tulevia teoksia odotellessa..
2.5 paikoin tulee Hanna-Riikka Kuisman yhteiskunnallinen, tarkoituksellisen "helppo" mutta syvä kirjoittaminen, paikoin taas rönsyä oli turhan paljon. kiinnostava nyrkkeilyn maailma ja hyviä teemoja kostosta, keskenjääneistä asioista ja vallasta, toisaalta melkoista melodraamaa, jota olisi voinut suoraviivaistaa pointtien kärsimättä yhtään.
Kuuntelin tämän kaikesta huolimatta loppuun Helmet-haastetta varten ja koska ehkä salaa toivoin, että kirja paranisi loppua kohti. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt. Tykkäsin kyllä alun taidetta ja taiteen tekemistä käsittelevistä kohdista.
Pidin kirjan ideasta, mutta en vain saanut otetta tekstistä, myös hahmot jäivät hyvin etäisiksi mielestäni. Tämä ei vain ollut minulle... tulipahan luettua (tai siis kuunneltua). Helmet-lukuhaasteessa laitan kohtaan 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama.
Enpä olisi tähänkään kirjaan tullut tarttuneeksi ilman Helmet-lukuhaastetta (saamelaiskirjailija ja urheiluun liittyvä kirja, lisäksi tässä rikotaan lakia ja kohdataan pelkoja). Jouheva tarina piti otteessaan loppuun saakka.
Vaikka yleensä pidän pahan mielen kirjoista, tässä oli jotain liikaa. Synkkyyttä, pahaenteisyyttä ja sitä todellista pahaa. Nyrkkeilysalin ja taidekurssin maailmat olivat kiehtovia, ja kokonaisuus pysyi kasassa paremmin kuin odotin. En malta odottaa, että saan Maggan uusimman käsiini.
Kirja nappasi mukaansa välittömästi, ja oli niin kiinnostava, että se oli saatava luettua heti. Mielenkiintoinen tarina, hyvin kirjoitettu, loistava esikoiskirja, tykkäsin kovasti.
Kirjallisia ansioita kirjassa on mielestäni viiden tähden edestä. Kirjassa on kuitenkin niin vastenmielisiä elementtejä, että lukukokemus ei ollut erityisen hieno.