Näyttelijä

by Jussi Nikkilä

Tunnetun näyttelijä-ohjaajan esikoisromaani

Näyttelijä on romaani vaiheesta jossa työuran suuret roolit ovat vaihtuneet elämän pieniin nöyryytyksiin.

Se kertoo takapenkiltä nähdystä lapsuudesta, siitä miten Hevoshullu ja Villivarsa eroavat toisistaan ja miten olennaista tämä on tietää.

Se kertoo näyttelijäksi ja isäksi kasvamisesta, siitä miten helposti jotkut unelmat toteutuvat ja miten vaikeaa niistä on nauttia.

Toivotuista ja tahdonvastaisista ruumiintoiminnoista ja siitä miten lopulta ei ole olemassa niin pientä asiaa, etteikö koko itsetuntoa voisi laskea sen varaan.

Näyttelijä on tekstiä ukkosen jälkeen, hapekasta, hauskaa ja julmaa.

Jussi Nikkilä (s. 1982) on helsinkiläinen näyttelijä-ohjaaja, joka tunnetaan muun muassa rooleistaan Q-teatterissa sekä Shakespeare-ohjauksistaan Rikhard III ja Julia ja Romeo. Viimeksi Nikkilä on nähty Turun Kaupunginteatterissa Hamletina. Näyttelijä on hänen esikoisromaaninsa.

Genres: Finnish Literature, Fiction

260 pages, Hardcover

Published September 1, 2019

Reviews

[Linnea]

Tunnetun näyttelijän kirjoittama romaani näyttelijästä herätti väkisinkin ajatuksia siitä, että onko tässä nyt autofiktiota ja onko jokin totta vai ei. Yritin päästä siitä tunteesta eroon, koska väliäkö sillä. Nikkilän itsensä lukemana tämä oli vetävä ja rullasi kyllä hyvin, mutta kakkaa ja muita eritteitä oli liikaa minun makuuni. Tavallaan ne muuttuivat jo yhdentekeviksi ja huvittaviksi, mutta jotenkin en vaan jaksa.

[Readerwhy]

Aloin kuunnella tätä äänikirjana toiseen kertaan. Siitä voinee jotain päätellä 😀

[Susa · Rating 2 out of 5]

Hyviä ajatuksia isyydestä, perheestä, pelosta ja pettämisestä. Sellaisia ajatuksia, jotka tuntuu rohkeilta myöntää ääneen, esimerkiksi oma väkivaltaisuuden pelko. Ehdottomasti kirjan parasta antia. Myös jotkut arkiset huomiot ja hetket oli ihania oivalluksia.

Mutta olipa sitten sitä tylsää arkenakin. Vähän johdoton kirja, mihin tämä oli viemässä?

Ja sitten oli vielä ne kakkajutut... Joo ymmärrän että oikein alleviivataan, että nyt halutaan puhuta aiheista, joista yleensä vaietaan. On hyvä, että kirjallisuus käsittelee tabuja, esimerkiksi juuri sitä itsessä piileskelevän väkivaltaisuuden pelkoa. Mutta en näe, että nämä kakkasin ja ripuloin-jutut tuovat yhtään mitään lisää romaaneihin, teksteiihn, elokuviin tai ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jäi vähän sellainen olo, että tässä nyt Päälleliimatusti ollaan Niin Rohkeaa ai että, uskallan puhua ulosteista, pieru, röyh.

[Vappu · Rating 1 out of 5]

Jätin kesken, ei hyvä! Knausgård parempi

[Marjo · Rating 4 out of 5]

"Pälvi sanoi, että jos kirjallisen tuotokseni nimi on "Näyttelijä", olisi sopivaa että yrittäisin kuvata edes hiukan näyttelijäntyötä, ettei kaikki olisi vain lapsuutta, seksikokemuksia, synkkyyttä tai kakkaamista."

Voi Jussi, olet paljon paremmassa seurassa kuin Viktor. Et Persbrandtin tai Knausgårdin, vaan Savonlahden. Muutaman arvostelun perusteella, vai olisiko ollut takakannen teksti, luulin romaanin kertovan itsensä kadottamisesta. Mutta elämähän sieltä löytyi.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

”Joskus minusta tuntuu että kirjoitan tätä tai mitä tahansa vain siksi, että isäni näkisi minut.”


Rehellinen, paljas romaani ihmisyydestä, näyttelemisestä ja nähdyksi tulemisen tarpeesta.

Jää pyörimään aika tiiviisti kertojapäähenkilönsä kelailuihin, välillä vähän raskaastikin, mutta kiinnostava yhtä kaikki!

[Sakari Lehtonen · Rating 4 out of 5]

Vaivattoman oloisesti kirjoitettuja arkisia välähdyksiä kertojan elämästä muistoineen, pelkoineen, salaisine haluineen jne. Tunnistettavaa, paikoitellen koskettavaa ja myös sarkastisen hauskaa. Jotakuta lukijaa tunnustuksellisuudessa vellominen saattaa ärsyttää, mutta itse viihdyin kirjan parissa.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Masennus. Tyhjyys. Pysähtyneisyys. Nuo sanat tästä tarinasta ja kirjan tunnelmasta tulevat ensimmäisinä mieleen. Tämä tuli luettua yllätävän nopeasti, ehkä se oli juuri tuo tietty tunnelma, mikä häilyi läpi kirjan, mikä sai minut jotenkin koukkuun.

Kirjan päähenkilö kuvastaa nykymaailmasta jo niin tutuksi tullutta nuorta aikuista haasteineen: haaveet ovat täyttyneet, mutta elämä ei sitten kuitenkaan tunnu miltään. Kaikkea on, mutta silti hän ei oikein tiedä, mitä haluaa, vai haluaako mitään. Elämä valuu ohi ja päähenkilö ajelehtii elämän mukana.

Kirjan kerronnan keskittyminen ulosteisiin ja eritteisiin oli jokseenkin outoa, mutta oli kirjassa myös herkkäkin puoli. Päähenkilö kokee tarinan edetessä paljon menetyksiä ja se vei ainakin minut pintaa syvemmälle ja sai kääntelemään sivuja, piti kiinnostuksen yllä.

[Hannele · Rating 4 out of 5]

Kuka sitä tietää, miksi jostain kirjasta pitää? Pidin tästä, vaikka en ihan osaa sanoa miksi. Tämä menee jossain autofiktion rajoilla, mutta käännähtää kuitenkin sieltä pois. Jotain hyvin tunnistettavaa, vaikka en ihan siihenkään kohtaan osaa sormeani pistää että mitä se on: sekä kirjailijan että kirjan minäkertojan elämänpiirit ovat taatusti erilaisia kuin omani. Kakkajutut varmaan jakaa mielipiteitä, mutta onhan se vähän niinkin että kehollaan ihminen reagoi ja ne kertoo saman asian kuin tunnetilojen kuvailu? Kielestä osaan sanoa, että se menee hyvin eteenpäin: arjen pikku tilanteet ja ajankuvat on otettu talteen hyvin. Yksi juttu tässä on varmaan jokin aitous, en löydä tästä sellaista tekotaiteellista yläpilviproosaa, joka aika usein vaivaa kirjallisissa tuotoksissa.

[Eija Toiviala · Rating 1 out of 5]

Odotin aiheen ja kirjailijan taustatietojen valossa, että kirja olisi ollut hieman erilainen kuin se lopulta oli. Odotin kuvausta näyttelijän elämästä, mutta tarina olikin surullinen ja säälittävä kuvaus, joka perustui ehkä kirjailijan omiin kokemuksiin. Olisiko tämä sitten ollut "autofiktiota"? Kirjassa ei kai sanota niin. Näin kirjalijan aamu-TV:ssä kirjaohjelmassa ja siksi kiinnostuin siitä. Olisin ehkä onnellisempi, jos ei olisi kuunnellut tätä kirjaa laisinkaan. Saan sentään kuunnella myös Stanislavskin kirjoja äänikirjana. Joku muu nimikin olisi voinut olla parempi.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Masentuneen kolmoskastin näyttelijän arkinen kujanjuoksu, jossa väitetysti ammatille tyypillisesti kieritään oman navan ympärillä. Tyypillistä se on myös autofiktiolle, jos tämä sitä oli. Nikkilä tuntee genret ja kaanonin, joilla pelaa. Kiinnostaa kuulla ja lukea, mitä Nikkilä kirjoittaisi/kirjoittaa seuraavaksi, kun nämä runkkaukset, pettämiset, vatuloinnit, paska ja pieru on päästetty ulos. Pidin, vaikka pienemmällä räänsyönti-infollakin olisin pärjäillyt, vaikka ymmärrän viitepisteet.

[Kiki · Rating 3 out of 5]

3.5 tähteä
Antti Holman Kaikki elämästä(ni) jälkeen, tämä tuntui luonnolliselta seuraavalta kirjalta lukulistalla. Näyttelijyys, itsensä etsiminen, takkuava kirjoittaminen ja autofiktio ovat ainakin sellasia asioita jotka itse koen näitä teoksia yhdistäviksi.
Kirja oli ihan kiva, mutta ei mitenkään erityisen hyvä. Pohjavire oli alakuloinen ja ahdistava. En muista, milloin viimeksi olisin lukenut kakkaamisesta yhtä paljon yhden kirjan sivuilta.

[Sanna Jylänki · Rating 2 out of 5]

Ei häävi

[Amu · Rating 2 out of 5]

Yritin tosissani pitää tästä kirjasta, mutta en vaan osaa. Muutama terävä huomio egosta ja elämästä ei riitä kannattelemaan muuten hajanaista ja keskenkasvuista tekstiä.

[Raisa Rauhamaa · Rating 2 out of 5]

Nikkilän teos kiinnosti, sillä oletin sen kertovan nuoren sukupolven suhteesta työhönsä, teatterimaailmaan, olihan teoksen nimi Näyttelijä yhtä kuin Nikkilän ammatti.
Vähän siinä oli sitäkin tai tuntemuksia siitä, kun työtä ei ole liikaa, toisin kuin päähenkilön vaimolla Iisalla, joka lentelee Lapista Los Angelesíin urakiitoa takovana näyttelijänä.
Mieleen myös muistui Antti Holman Järjestäjä-teos, joka taas teki kerralla selvää jälkeä näyttelijäntyön kammottavuudesta, erityisen herkullisesti, vielä korkeasti kunnioitetun Kansallisteatterin tunnistettavissa kulisseissa.
Näyttelijä on raakile, raaásti sanottuna. Kyse on tirkistelyyn houkuttelevasta autofiktiosta (päähenkilön vanhempia myöten, jotka satun työn puolesta tietämään). Nuori isä, 30-40 ikävuoden välissä haahuileva näyttelijä kirjoittaa kirjaa, hoitaa esikoistaan, muistelee lapsuuttaan, potee neuroosejaan (mm. hajut, ujous, syöminen), inhoaa itsestään, väsyy. Kirjoittajan ote on ilmeisen karrikoiva, mutta älykkääseen ironiaan tai monitasoiseen ihmisen mielen tasojen preparointiin on vielä matkaa.
Kuinka paljon järkyttävän hyvä Karl Ove Knausgård onkaan vaikuttanut nykyajan autofiktiosta ammentaviin teoksiin. Ja kuinka paha vertailukohta Knausgårdin Taisteluni-sarja onkaan perässähiihtäjille! Nikkilä, kertoessaan ”kaiken” suolen toiminnasta lähtien asettuu tähän trendiin. Ero vain se, että pelkät yksityiskohdat tai se että nyt-kyllä-kerron-kaiken ei riitä.
On oltava syvempi ymmärrys, miksi ja mihin pyritään, motiivit, teemat, jotka aukeavat tarkkaan harkittujen yksityiskohtaisten kuvausten kautta. Nyt Näyttelijä-teos on niiden suhteen yhtä hukassa kukin päähenkilö elämänsä suunnan suhteen.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

”En kestä ketään. Heitä jotka pärjäävät ja hymyilevät tai ovat hymyilemättä ajatukset jossain mikä ei havise ja rikkoudu useita kertoja vuorokaudessa. En kestä ihmisiä kaupassa tekemässä ruokaostoksia ostoslistan kanssa, kiireisiä vanhempia, ihmisiä joilla on sateenvarjot matkassa sateen varalta, ihmisiä ilmeettöminä matkalla töihin teräksen lujassa, haalean hallitussa skandinaavisessa arjessaan. En ymmärrä Iisaa, vaikka hän on kaukana, tunnen hänen raikkautensa, rakastettavuutensa asunnon huoneissa, aivan kuin se että hänellä menee hyvin ammatillisesti ja muutenkin ihmisenä voimistaisi minun alennustilaani jopa näin etänä. Aivan kuin minua ei olisi. Itsellenikään. Sanon hänelle puhelimessa, etten ehkä jaksa enää mitään, en jaksa elää, Iisa. Iisa sanoo koeta nukkua, ja kuulen hänen ajattelevan jotain muuta.”

Kirjassa oli paljon samastuttavia kohtia ja ajatuksia omanikäisteni ihmisten elämästä ja vanhemmuudesta. Välillä kertoja oli aika sietämätön hahmo, mutta hän tuntui tietävän sen itsekin, ja pidin kerrontaa ja kirjoittamista kommentoivasta tasosta.