What do you think?
Rate this book
Loka
”Annetaan pois: yksi elämä purkukuntoisena. Myös vaihto vähänkäytettyyn hautakiveen käy. Nimellä ei väliä.”
Seppo nojaa ruhjottuna sillankaiteeseen Novosibirskissä ja katsoo, kuinka hänen entinen elämänsä katoaa passia myöten Ob-joen kuohuihin. Samaan aikaan erikoislääkäri Jorma narskauttaa korkin auki kesken töiden. Kari, joka vihaa ja rakastaa kuin kivi, pakenee Käsivarren erämaahan kaikkea ihmisen koskettamaa.
Sami Lopakan toinen romaani on armoton syväsukellus pohjoisen miehen sieluun. Loka on sysimustan huumorin läpäisemä tarina kuiluun tuijottavista miehistä, joista jokainen käy omaa sotaansa maailmaa vastaan.
Seppo nojaa ruhjottuna sillankaiteeseen Novosibirskissä ja katsoo, kuinka hänen entinen elämänsä katoaa passia myöten Ob-joen kuohuihin. Samaan aikaan erikoislääkäri Jorma narskauttaa korkin auki kesken töiden. Kari, joka vihaa ja rakastaa kuin kivi, pakenee Käsivarren erämaahan kaikkea ihmisen koskettamaa.
Sami Lopakan toinen romaani on armoton syväsukellus pohjoisen miehen sieluun. Loka on sysimustan huumorin läpäisemä tarina kuiluun tuijottavista miehistä, joista jokainen käy omaa sotaansa maailmaa vastaan.
377 pages, Hardcover
First published August 1, 2019
4 people are currently reading
73 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
September 7, 2019
Välillä olin jo heittämässä kirjaa jorpakkoon ällötyksen vallassa, mutta sitten hetken päästä nurkan takaa tuli joko joku niin huvittava tai koskettava osuus, että sulin siihen paikkaan. Jos et kestä eritteitä tai mustaa huumoria, niin älä lue. Mutta voin toisaalta myös luvata, että tämä yllättää herkkyydellään juuri kun sitä vähiten odotat (vähän niinku suomalainen mies).
December 21, 2019
Lopakan kirjan lukeminen vuoden pimeimpään aikaan tuntuu jo itsessäänkin melkoiselta virheeltä. Mutta jotenkin tämä perisuomalainen ahdistus, alkoholismi ja yleinen itsetuhoisuus sopii tähän pimeään, sateiseen vuodenaikaan ehkä paremmin kuin keskelle kauneinta kesää.
Ahdistava lukukokemushan tämä siis on. Kaikilla menee huonosti, viinaa kuluu, typeriä ratkaisuja tehdään toinen toisensa jälkeen ja elämä ei juurikaan kiinnosta. Mutta siitä huolimatta tästä löytyy myös huumoria ja suhteellisen kiehtovaa lähestymispintaa suomalaisen "ei puhuta eikä pussata" -miehen mielenmaisemaan. Itse asiassa yhdessä vaiheessa kirjan melko loppuvaiheilla repesin niin pahasti yhdelle lauseelle, että naurusta ei meinannut tulla varmaan minuuttiin loppuakaan. En tiennyt, että siiat voivat naurattaa niin paljon (kirjan lukeneet ymmärtänevät viittauksen).
Jotenkin tämä kirja, näin ulkomailla elävänä suomalaisena, sekä aiheutti tietynlaista koti-ikävää ja kaihoa että toimi hyvänä muistutuksena niistä suomalaisten huonoista puolista. Kyllähän sitä alkoholiongelmia tuntuu löytyvät täältä Belgiastakin vähän jokaisen lähipiiristä, mutta ei ainakaan omasta näkökulmastani ihan samaan malliin kuin Suomessa. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet alkavat pikkuhiljaa parannella näitä vuosikymmeniä jatkuneita traumoja ja opittuja käyttäytymismalleja.
Kuten ehkä tästä huomaa, tämä kirja sai tämän ekspatriaatin suhteellisen filosofiselle tuulelle. Tiesin, mitä tuleman pitää, koska teinivuosinani kuuntelin enemmän kuin tarpeeksi Sentencediä ja Lopakan edellinen kirja, Marras, oli myös melkoista ahdistusta. Jostain syystä tämä kuitenkin tuntui monilta osin toiveikkaammalta kuin Marras, vaikka eihän tätäkään kyllä mitenkään iloiseksi kirjaksi voi kutsua.
Jos Lopakka jatkaa samaa nimeämispolitiikkaa, tuleeko seuraavaksi Syys, jossa on vielä enemmän toivoa? Jotenkin epäilen sekä nimeämistä että toiveikkuutta, mutta varmasti kaivan myös sen seuraavan kirjan käsiini jostain, jos vaan tajuan, että sellainen on ilmestynyt. Tämänkin löysin vähän vahingossa Suomen-reissulla kirjakaupan hyllyltä ja ostin noin puolen sekunnin harkinta-ajan jälkeen.
Lopakan sanoitukset Sentencedin biiseissä ovat toimineet teinivuosien soundtrackina sen verran tiuhaan, että ei ihme, että myös nämä kirjat toimivat, vaikka jälkikäteen tunnelma on varmaankin enemmän ahdistunut kuin helpottunut. Tai ehkä vähän molempia. En osaa edes vielä sanoa varmaksi kumpi tunnelma jää tästä päällimmäiseksi mieleen.
Ahdistava lukukokemushan tämä siis on. Kaikilla menee huonosti, viinaa kuluu, typeriä ratkaisuja tehdään toinen toisensa jälkeen ja elämä ei juurikaan kiinnosta. Mutta siitä huolimatta tästä löytyy myös huumoria ja suhteellisen kiehtovaa lähestymispintaa suomalaisen "ei puhuta eikä pussata" -miehen mielenmaisemaan. Itse asiassa yhdessä vaiheessa kirjan melko loppuvaiheilla repesin niin pahasti yhdelle lauseelle, että naurusta ei meinannut tulla varmaan minuuttiin loppuakaan. En tiennyt, että siiat voivat naurattaa niin paljon (kirjan lukeneet ymmärtänevät viittauksen).
Jotenkin tämä kirja, näin ulkomailla elävänä suomalaisena, sekä aiheutti tietynlaista koti-ikävää ja kaihoa että toimi hyvänä muistutuksena niistä suomalaisten huonoista puolista. Kyllähän sitä alkoholiongelmia tuntuu löytyvät täältä Belgiastakin vähän jokaisen lähipiiristä, mutta ei ainakaan omasta näkökulmastani ihan samaan malliin kuin Suomessa. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet alkavat pikkuhiljaa parannella näitä vuosikymmeniä jatkuneita traumoja ja opittuja käyttäytymismalleja.
Kuten ehkä tästä huomaa, tämä kirja sai tämän ekspatriaatin suhteellisen filosofiselle tuulelle. Tiesin, mitä tuleman pitää, koska teinivuosinani kuuntelin enemmän kuin tarpeeksi Sentencediä ja Lopakan edellinen kirja, Marras, oli myös melkoista ahdistusta. Jostain syystä tämä kuitenkin tuntui monilta osin toiveikkaammalta kuin Marras, vaikka eihän tätäkään kyllä mitenkään iloiseksi kirjaksi voi kutsua.
Jos Lopakka jatkaa samaa nimeämispolitiikkaa, tuleeko seuraavaksi Syys, jossa on vielä enemmän toivoa? Jotenkin epäilen sekä nimeämistä että toiveikkuutta, mutta varmasti kaivan myös sen seuraavan kirjan käsiini jostain, jos vaan tajuan, että sellainen on ilmestynyt. Tämänkin löysin vähän vahingossa Suomen-reissulla kirjakaupan hyllyltä ja ostin noin puolen sekunnin harkinta-ajan jälkeen.
Lopakan sanoitukset Sentencedin biiseissä ovat toimineet teinivuosien soundtrackina sen verran tiuhaan, että ei ihme, että myös nämä kirjat toimivat, vaikka jälkikäteen tunnelma on varmaankin enemmän ahdistunut kuin helpottunut. Tai ehkä vähän molempia. En osaa edes vielä sanoa varmaksi kumpi tunnelma jää tästä päällimmäiseksi mieleen.
February 5, 2020
At times crude and obnoxious for the sake of being crude and obnoxious and overtly nihilistic. A real downward spiral, which also contained a few genuinely touching moments amidst all the bleak chaos. Not for everyone.
(Fanboyism might have added a star to the final verdict)
(Fanboyism might have added a star to the final verdict)
October 19, 2020
"Oulukin on mielentila, Kari sanoi. - Vitutus."
Lopakka tarjoilee jälleen annoksen pohjoisen miehen synkkyyttä. Tavalla joka paikoitellen etoo lukijaa, paikoitellen saa nauramaan ääneen ja paikoitellen jopa liikuttumaan. Erikoinen soppa syötäväksi tämä Loka.
Tarina kertoo kolmesta pohjoisen miehestä, jotka kulkevat omia latujaan. Seppo sorkkii väärää naista ja seurauksena on itsesyytösten täytteinen pakomatka halki Siperian. Jorma on arvostettu kirurgi, jolla on näennäisesti kaikki hyvin. Jos unohdetaan hänen alkoholisminsa. Kari pakenee keskelle Lapin kairaa miesystävänsä kanssa piiloon muilta ihmisiltä. Ja heistä jokaisella on kaapeissaan niin paljon luurankoja, etteivät ovet mahdu kiinni edes olkapäällä puskemalla.
Tämän kirjan sivuilla tarjoillaan niin paljon pahaa oloa sen eri muodoissa, että en suosittele tätä herkkähipiäisimmille lukijoille. Saattaapi ruveta ahistammaan. Kyllä, tässä kirjassa on väkivaltaa. On seksiä. On sairaita, hyvin sairaita ajatuksia. On sairaita tekoja. On kipeitä ihmisiä. Jotka tekevät asioita, joita ei haluaisi ajatella, saati sitten niistä lukea. On karuin one for team -kohtaus, johon olen koskaan törmännyt.
Ja silti. On lohtua. On huumoria. Toki niin mustaa, että taatusti joku pahoittaa mielensä. On jopa niin kaunis lääkärin ja potilaan välinen dialogi, että silmänurkka kostuu. On hienoa pohjoisen luonnon kuvausta.
Onhan tämä nyt hitokseen hyvä kirja. Juoni toimi loppua myöten. Kun vaan aluksi pääsi yli "mitähän-***tua-minä-oikein-luen" -fiiliksestä.
Lopakan ensimmäisen kirjan kohdalla hän käytti itselleen helppoa ja tuttua kehystä eli musiikkimaailmaa. Loka on iso askel tuosta eteenpäin ja hän osoittaa pystyvänsä kirjoittamaan laajemmaltikin. Toki tematiikka on molemmissa kirjoissa samankaltainen.
Hieno kirja. En ihan viittä tähteä pysty antamaan, mutta ei sekään väärin olisi. Veikkaanpa, että Lopakan seuraava kirja on nimeltään Syys. Eikä sekään tule tarjoamaan vaaleanpunaista hilipatihippaa.
Lopakka tarjoilee jälleen annoksen pohjoisen miehen synkkyyttä. Tavalla joka paikoitellen etoo lukijaa, paikoitellen saa nauramaan ääneen ja paikoitellen jopa liikuttumaan. Erikoinen soppa syötäväksi tämä Loka.
Tarina kertoo kolmesta pohjoisen miehestä, jotka kulkevat omia latujaan. Seppo sorkkii väärää naista ja seurauksena on itsesyytösten täytteinen pakomatka halki Siperian. Jorma on arvostettu kirurgi, jolla on näennäisesti kaikki hyvin. Jos unohdetaan hänen alkoholisminsa. Kari pakenee keskelle Lapin kairaa miesystävänsä kanssa piiloon muilta ihmisiltä. Ja heistä jokaisella on kaapeissaan niin paljon luurankoja, etteivät ovet mahdu kiinni edes olkapäällä puskemalla.
Tämän kirjan sivuilla tarjoillaan niin paljon pahaa oloa sen eri muodoissa, että en suosittele tätä herkkähipiäisimmille lukijoille. Saattaapi ruveta ahistammaan. Kyllä, tässä kirjassa on väkivaltaa. On seksiä. On sairaita, hyvin sairaita ajatuksia. On sairaita tekoja. On kipeitä ihmisiä. Jotka tekevät asioita, joita ei haluaisi ajatella, saati sitten niistä lukea. On karuin one for team -kohtaus, johon olen koskaan törmännyt.
Ja silti. On lohtua. On huumoria. Toki niin mustaa, että taatusti joku pahoittaa mielensä. On jopa niin kaunis lääkärin ja potilaan välinen dialogi, että silmänurkka kostuu. On hienoa pohjoisen luonnon kuvausta.
Onhan tämä nyt hitokseen hyvä kirja. Juoni toimi loppua myöten. Kun vaan aluksi pääsi yli "mitähän-***tua-minä-oikein-luen" -fiiliksestä.
Lopakan ensimmäisen kirjan kohdalla hän käytti itselleen helppoa ja tuttua kehystä eli musiikkimaailmaa. Loka on iso askel tuosta eteenpäin ja hän osoittaa pystyvänsä kirjoittamaan laajemmaltikin. Toki tematiikka on molemmissa kirjoissa samankaltainen.
Hieno kirja. En ihan viittä tähteä pysty antamaan, mutta ei sekään väärin olisi. Veikkaanpa, että Lopakan seuraava kirja on nimeltään Syys. Eikä sekään tule tarjoamaan vaaleanpunaista hilipatihippaa.
January 29, 2022
Ani harvoin jaksan innostua ns. mieskirjallisuudesta, siis siitä joka pyrkii paljastamaan syvimmät tunteet miesten näkökulmasta. En ilmeisesti useinkaan löydä näistä kirjoista samaistumiskohtia tai edes riittävästi osoittelematta nousevaa tunnetta. Lähdinkin tähän kirjaan suosituksen saatuani hieman epäilevin mielin.
Loka on upea kirja. Se on minun makuuni juuri oikeanlainen yhdistelmä villiä veijaritarinaa, räävitöntä sekoilua ja syvälle sydämeen sattuvaa koko tunnekirjon kuvaamista. Kirjan sävy ja tarina ovat synkkiä, jopa absurdiuteen asti, mutta silti tuntuu, että sain lukukokemuksesta paljon hyvää itselleni. Lisäksi nautin aina, kun kirja yllättää, ärsyttää, järkyttää tai ällöttää. Tässä mukana kaikki elementit.
Loka on upea kirja. Se on minun makuuni juuri oikeanlainen yhdistelmä villiä veijaritarinaa, räävitöntä sekoilua ja syvälle sydämeen sattuvaa koko tunnekirjon kuvaamista. Kirjan sävy ja tarina ovat synkkiä, jopa absurdiuteen asti, mutta silti tuntuu, että sain lukukokemuksesta paljon hyvää itselleni. Lisäksi nautin aina, kun kirja yllättää, ärsyttää, järkyttää tai ällöttää. Tässä mukana kaikki elementit.
September 23, 2019
Tämä oli sitten sitä mieskirjallisuutta. Sen huomasi siitä, etten ihan alkuun saanut hommasta kiinni enkä nauttinut tekstistä samalla tavalla kuin Lopakan ensimmäisen kanssa. Vaikka tunnistin kyllä ilmiön mistä puhuttiin. Toki, tuttuahan se on. Oululainen miehisyys. Jossa se (mies)kaveriporukka on niin tärkiä ja se lojaalisuus ja tunne. Jota ei kuitenkaan puhuta, vaikka osattaisiin puhua ja ajatella. Vaan se ilmennetään toimintana. Mitä isompi ääritunne, sitä vahvempi ääritoiminta. Loppua kohti aloin asettua sille paikalle, mihin lukija oli kai tarkoitus istuttaa ja sain itsellenikin jotain. Kyllä minä hyvän kirjallisuuden tunnistan sentään kun sellaiseen törmään.
October 6, 2021
Voi jumalauta.. olen lukenut myös lopakan ensimmäisen romaanin. Mutta tämä on paljon synkempää ja rankempaa ja vitun ahdistavaa kirja!! Välillä tuli oikeasti paha olo lukiessa. Piti melkein jättää sivut väliin, mutta en niin tehnytkään. Miksi silti annan neljä tähteä?? Koska on se myös helvetin nerokas kirja, on siinä huumoria, vaikka lähinnä aina mustaa huumoria, ja on se loppu ihan.. voi että. Tämä ei ole herkille ihmisille olenkaan. Tämä on täynnä itsemurhaa ja tuskaa ja häpeää ja mitäs muuta.. voi Jeesus. Täytyy nyt lukea jotain kevyempi koska en kestäisi toista tällaista..
February 28, 2021
Loka puskee monenkirjavat tunteet pintaan. Se on synkkä, kamala, herkkä ja hauska, vähän kaikkea vuorotellen ja joskus myös yhtä aikaa. Huumori on niin sysimustaa, että koettelee hyvän maun rajoja kuin Hugleikur Dagsson konsanaan.
February 27, 2022
Lopakan edellisen "Marras"-teoksen luin lähinnä vain sillä perusteella, että sen sanottiin heijastelevan Sentencedin kiertue-elämää. Pidin kuitenkin kirjasta, ja tähän seuraavaan pläjäykseen tartuinkin jo innolla tietämättä yhtään mitä se pitää sisällään. Eikä tarvinnut pettyä taaskaan, ja odotukset jopa ylittyivät.
Kirja kuvaa kolmen elämän raiteilta suistuneen tyypin seikkailuja, joita seurataan vuoron perään, ja lopussa ne myös kietoutuvat yhteen hienolla tavalla. Yleensä putkiaivojani rasittaa ajoista tai paikoista toisiin hyppiminen, mutta tässä tämä hivenen pirstaleinen tyyli toimi oikein hyvin. Kaikki stoorit olivat yhtä kiinnostavia ja mukaansatempaavia, joten kappaleiden ja hahmojen vaihtuminen ei haitannut.
Lopakan tyyli yhdistellä huumoria ja synkempiä aineksia toimii kuin loska kumisaappaassa eli ei jää kyllä noteeraamatta. Absurdit tilanteet ja tragikoomiset sekoilut huvittivat vähintään yhtä hyvin kuin edellisteoksessa, ja lisäksi mukaan oli saatu jopa trillerimäiseksi yltyvää seikkailua. Mutta kaiken kruunaa pakahduttavan tunteelliset ainekset, jotka eskaloituvat loppupuolella.
Odotin lähinnä rappioromantiikkaa ja huumoria, ja niitä löytyi, mutta jotenkin kirja oli vielä tätäkin enemmän. Sain siitä jotain "elämää suurempaa". Tällaista kirjaa ei voi kirjoittaa kuin tyyppi, joka on uinut elämän vesissä todella syvällä ja jäänyt kertomaan siitä. Tämän myötä viimeistään Lopakka ei ole enää "se muusikko joka kirjoitti kirjan", vaan omilla jaloillaan seisova kirjailija.
Kirja kuvaa kolmen elämän raiteilta suistuneen tyypin seikkailuja, joita seurataan vuoron perään, ja lopussa ne myös kietoutuvat yhteen hienolla tavalla. Yleensä putkiaivojani rasittaa ajoista tai paikoista toisiin hyppiminen, mutta tässä tämä hivenen pirstaleinen tyyli toimi oikein hyvin. Kaikki stoorit olivat yhtä kiinnostavia ja mukaansatempaavia, joten kappaleiden ja hahmojen vaihtuminen ei haitannut.
Lopakan tyyli yhdistellä huumoria ja synkempiä aineksia toimii kuin loska kumisaappaassa eli ei jää kyllä noteeraamatta. Absurdit tilanteet ja tragikoomiset sekoilut huvittivat vähintään yhtä hyvin kuin edellisteoksessa, ja lisäksi mukaan oli saatu jopa trillerimäiseksi yltyvää seikkailua. Mutta kaiken kruunaa pakahduttavan tunteelliset ainekset, jotka eskaloituvat loppupuolella.
Odotin lähinnä rappioromantiikkaa ja huumoria, ja niitä löytyi, mutta jotenkin kirja oli vielä tätäkin enemmän. Sain siitä jotain "elämää suurempaa". Tällaista kirjaa ei voi kirjoittaa kuin tyyppi, joka on uinut elämän vesissä todella syvällä ja jäänyt kertomaan siitä. Tämän myötä viimeistään Lopakka ei ole enää "se muusikko joka kirjoitti kirjan", vaan omilla jaloillaan seisova kirjailija.
July 28, 2024
Lopakalla on kyllä aivan huikea kyky kirjoittaa yhtä aikaa sekä todella ahdistavan synkkää että nauruhermoja kutittavaa tekstiä. Suomalainen melankolia puskee päälle hyvässä ja pahassa kuin katujyrä. Välillä lähes jopa kuvottaisi, jos olisi lukijana herkempi, mutta lähinnä ihmetyttää kuinka se nyt taas tämänkin älyvapaan juonenkäänteen keksi. Jorman, Sepon ja Karin elämät piirtyivät mieleen pitkäksi aikaa. Erityisesti pidin Jorman osuudesta, sillä tuon hahmon kanssa sai nauraa itsensä aivan tärviölle kuin myös tuntea syvää liikutusta.
Marras ja nyt tämä toisena lukemani Loka ovat kyllä tehneet tehtävänsä sen suhteen, että tulen lukemaan Lopakan teoksia jatkossakin. Onhan tämä tarinankerronta nyt jotain aivan uniikkia.
Marras ja nyt tämä toisena lukemani Loka ovat kyllä tehneet tehtävänsä sen suhteen, että tulen lukemaan Lopakan teoksia jatkossakin. Onhan tämä tarinankerronta nyt jotain aivan uniikkia.
April 20, 2020
Erittäin mustaa (huumoria) pohjoisessa Suomessa ja vähän Venäjälläkin. Paikoitellen turhan voimakkaasit yliampuvia kohtauksia, jotka tekevät säröjä muuten erittäin elämänmakuiseen tarinaan.
Liikaa alapääjuttuja minun makuuni. Kirjalija osaa käyttää murretta puhtaahkosti, mutta kirjoitettuna murteiden käyttö on aina vähän riski. Paikoitellen murteen käyttö jää perustelematta, paikoin se toimii oikein hyvin. Ohutta äijäilyä ja synkkää mieskuvaa.
Liikaa alapääjuttuja minun makuuni. Kirjalija osaa käyttää murretta puhtaahkosti, mutta kirjoitettuna murteiden käyttö on aina vähän riski. Paikoitellen murteen käyttö jää perustelematta, paikoin se toimii oikein hyvin. Ohutta äijäilyä ja synkkää mieskuvaa.
December 20, 2023
Sami Lopakan Loka oli juuri sitä, mitä kyseiseltä kirjailijalta saattaa odottaa. Taitavasti kirjoitettu, syvällinen, synkkä, kekseliäs ja hauska. Kirjailijan akateeminen tausta tulee näkyväksi, sillä Lopakka käyttää suomen kieltä murteineen ja ilmaisuineen loistavasti tässäkin teoksessa. Loka oli kirjailijan esikoisteokseen Marrakseen verrattuna vielä vähän groteskimpaa ja masentavampaa tekstiä ja kirjan lukemista piti välillä tauottaa oman mielenterveyden vuoksi. Joka tapauksessa 6/5 teos!
March 30, 2021
Lopakan kerrontatyyli on mielettömän hienoa ja omalaatuista. Mielen kuvailu on aivan älyttömän taitavaa. Kolmen ongelmiensa kanssa painivan miehen tarina vie hienosti eteenpäin ja tummaa huumoria on sopivissa määrin. Toivottavasti Lopakalta saadaan vielä monta romaania.
March 23, 2021
Haluisin ihan tosi paljon tykätä tästä, mutta ei. Läpäksi verhottua homofobiaa ja sen normalisointia, ei oo ok. Argh.
April 18, 2023
Synkkä tarina mustalla huumorilla.
March 9, 2020
Hulvaton. Karu. Hirveä. Mahtava. Viimeisten 60 sivun takia kannattaa kahlata koko ristiriitaisen matkan läpi. Käsittämätöntä miten teos voi olla yhtä aikaa sekä hyvän että pahan mielen kirja. Vähennä arviosta 3 tähteä mikäli täysin väärällä hetkellä lauottu sysimusta huumori ei uppoa ja yksi tähti lisää jos eritekuvaukset ahdistaa.
October 13, 2019
Ehdottomasti yksi suurimpia yllätyksiä minulle suomalaisessa kirjallisuudessa. Ehyt ja kiinnostava kokonaisuus, joka on kirjoitettu äärimmäisen soljuvalla kielellä. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja tarina melkein uskottava.
August 2, 2021
Tämä onkin hieman hankalasti arvioitava kokonaisuus. Ruskealla alueella mässäily (ja kenties lukijan tahallinen ärsyttäminen) on melko hallitsevassa osassa kirjaa, mutta onneksi sysimusta pimeys vie voiton.
October 5, 2019
Kirjassa hyvää oli runomaiset osuudet, muuta hyvää en kirjasta oikein löytänytkään. Melko trans- ja homofobista tekstiä, ihmeellistä äijäkulttuuria, ei antanut minulle mitään.
January 5, 2020
Mahtava cocktail ällötystä, tragediaa, ahdistusta, toivoa ja niin hillitöntä huumoria, että sai nauramaan ääneen. Voi noita suomalaisia miehiä. 💙
November 10, 2022
Synkkä, hauska ja surullinenkin katsaus kolmen suomalaisen kovia kokeneen miehen elämään. Parhaita kirjoja mitä olen miesmuistiin lukenut.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews