Kaarsild: soome luulet 1920-1950

by Einari Vuorela, Aaro Hellakoski, P. Mustapää (Martti Haavio)

157 pages, Hardcover

Published January 1, 1997

Reviews

[MARgOT]

AILA MERILUOTO

Saladus

Ma olen nii vaikseks jäänud
ja veelgi vaiksemaks jään.
Pea suvede kingitud ehteid
peidavad lumed ja jääd.
Kui viljad on küpseks saanud,
neist loobuma peavad puud.
Nii vähest ma laulda jõuan,
sest loodus on päratu suur.

Ma olen kumasid tulvil.
Mus kumavad metsad ja mäed.
Kord üheskoos minuga kustub
see maailm, mida ma näen.
Mis tajusin, keegi ei taju,
mis teada sain, keegi ei tea.
Ma tumm olen, nemad on kurdid.
Ja ikka on elada hea.

Oi, vaikseks ma olen jäänud
ja veelgi vaiksemaks jään.
Olen pilgeni saladust tulvil.
Olen vaikuse naeratav hääl.

*

Salaisuus

Olen hiljaiseksi käynyt
ja vieläkin hiljenen.
Kesät maani ylitse kiitää
ja talvet peittää sen.
Ja kun hedelmä on hyvä,
sen vasta antaa puu.
Niin pientä on mitä sanon
niin suurta tapahtuu.

On kimallusta täynnä
mäet, metsä kimaltaa.
Vaan kerran kun mä sammun,
myös sammuva on tämä maa.
Ei ymmärrä muut ketkeään,
mitä minä ymmärsin.
Ovat kuuroja he, minä mykkä -
ja se riittää sittenkin.

Oi, hijaiseks' olen käynyt
ja vieläkin hiljenen.
Olen salaisuuttani täynnä.
Olen vaiti ja hymyilen.